Hei! Minä olen tänään jo tasan seitsemän kuukautta vanha. Mitä teille kuuluu?

postaus sisältää mainoslinkin

Minä olen jo aika iso tyttö. Ainakin omasta mielestäni. Minä nimittäin haluan tehdä kaiken mahdollisen itse. Olen ihan satavarma, että osaan kyllä jo syödä itse ja juoda maitoa nokkamukista. Mutta äiti ja iskä ei ihan usko. Ne sanoo, että niiden pitää muka vielä jotenkin auttaa minua syömisessä.

Minä tykkään kaikista eniten tällä hetkellä sellaisesta soseesta, jossa on porkkanaa, mangoa ja omenaa. Se maistuu ihan älyttömän hyvältä. Ja minä itse pidän siitä pussista kiinni. Äiti ja iskä yrittää siinäkin minua vielä auttaa, vaikka en kyllä omasta mielestäni mitään apua tarvitse.
Myös maissinaksut on aikamoista herkkua! Niitä on kiva mutustella nyt varsinkin, kun minua ihan hirveästi kutittaa ikeniin. Äiti on sanonut, että minulta on kuulemma tulossa lisää niitä hampaita. Tällä kertaa tuonne yläriviin.

Minä olen oppinut istumaan ihan selkä suorassa. Neuvolantäti sanoi minulle viime viikolla neuvolassa, että nyt saan kuulemma jo alkaa istumaan syöttötuolissa. Ajattelin kyllä, että onpas siinä omituinen täti. Miten se muka voi sanoa, koska minä saan istua ja koska en. No, uskoin kuitenkin, kun äitikin uskoi.

Ryömin edelleen ihan täyttä päätä, välillä olen niin innoissani siitä vauhdista, että hihkun ja kiljun samalla kun ryömin. Se on aika hauskaa. Äiti ja iskä aina nauravat minulle ja sitten meillä on kaikilla tosi kivaa.

Olen nyt noin viikon ajan yrittänyt kovasti lähteä konttaamaan, mutta ihan kyllä en ole vielä hiffannut, että miten siinä asennossa pääsee etenemään. Nostan kyllä pepun ylös ja kädetkin on siinä ihan tanakasti, mutta kun koitan liikkua, niin hytkyn vain ees-taas.

Minä rakastan minun kahta karvaista sisarustani. Ne on aivan älyttömän hauskoja. Haluaisin ihan kamalan paljon jo osata leikkiä niiden kanssa, mutta se ei vielä oikein mene nappiin. Se isompi karvainen kaveri antaa minun kyllä olla siinä vieressä ja vähän kokeilla turkkia, tassua ja häntää. Mutta se pienempi aina luikkii karkuun, kun lähestyn sitä täysillä ryömien ja kiljuen. En ihan tajua miksi. Minusta olisi ihana mennä antamaan hänelle kuolaisia pusuja. Sellaisia mitä annan äitille ja iskällekin.

Äiti ja iskä laski minun pinnasängyssä minun nukkumistasoa alemmas ja samalla sitten ne reunat tulivatkin yhtäkkiä korkeammiksi. Nyt en oikein meinaa enää pystyä ottamaan reunasta kiinni ja keikkua. Mutta pian kyllä meinaan seistä siinä jo, että odottakaapahan vaan!

Minä nauraa räkätän aika paljon, se on hauskaa puuhaa. Äitiä ja iskääkin aina naurattaa, kun teen niin. Mutta kyllä nekin tekee jotain ihan hassuja juttuja, jonka vuoksi minua sitten alkaa naurattamaan kauhean paljon. Juttelen myös aika paljon, olen yrittänyt kovasti sanoa jo äiti, mutta se ei ole ehkä ihan tajunnut sitä vielä.

Äiti antoi minulle seitsemän kuukauden kunniaksi paketin, jossa oli kaikenlaista ihanaa. Mansikkahousua, pupupaitaa, kesähattua ja vaikka mitä!

***

Mutta nyt minä menen viettämään minun 7-kk päivääni! Mummu tulee kohta kylään ja aion vetää sitä taas hiuksista, koska se on tosi hauskaa!

– Emma

ps. Äiti käski sanoa teille, että ne kaikki hienot vaatteet on kuulemma Breden Kids:ltä ja sieltä saa -10% alea koodilla: MONNA. Se on minun äitini nimi, mutta sen ehkä jo tiesittekin.
Ne vaatteet on tehty jostain sellaisesta, kuin ekologisista materiaaleista. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kait jotain hyvää. Breden Kids on Virolainen yritys ja kaikki vaatteet tehdään siellä Virossa. Siellä en ole vielä käynyt, Ruotsissa kylläkin olen.

Olin ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa keskiviikkona. Olemme molemmat yksityisyrittäjiä ja kohta myös molemmat äitejä. (ystävälläni laskettu aika kesäkuussa)
Meillä on ollut nyt kolmena vuotena peräkkäin perinteenä järjestää aina toukokuussa Prinsessapäivä.

Prinsessapäivänä tehdään kaikkea mukavaa, prinsessojen hommia. 😉 Yrittäjinä on oikeasti vaikea viettää vapaapäivää, koska aina joku työjuttu pyörii mielessä ja/tai sitä ”vain nopeasti” katsoo onko meilissä mitään. Prinsessapäivänä laitetaan sähköpostit kiinni ja unohdetaan kaikki työhön liittyvä. Olemme käyneet näinä vuosina mm. erilaisissa hoidoissa, syömässä vähän spessuimissa ravintoloissa, shoppailemassa jne..

Nyt tänä vuonna päivää viettäessämme pohdimme, että miten me rentoudutaan arjessa. Ja kysymys olikin aika vaikea.

Jotkut meditoi rentoutuakseen, vaikkapa 10min joka päivä. Jotkut lähtee metsään kävelylle ja kuuntelee metsän ääniä, ilman sosiaalista mediaa ja musiikkia korvilla. Jollekin rentoutumisen voi tarjota hetki vaahtokylvyssä. Monilla on joku tapa rentoutua. mutta meidän molempien oli jotenkin todella vaikea miettiä, että mikä se rentoutumistapa on meidän arjessamme.

Minä tykkään saunasta ja tykkään vaahtokylvystä. Meillä ei kuitenkaan ole saunaa, eikä kylpyammetta. Metsään olisi ihana lähteä talsimaan ja vain kuunnella ja katsella, aistia ympärillä tapahtuvia ja olevia asioita. Mutta mukana on aina joko koirat tai Emma tai koirat, Emma ja Tuukka. 😀 Vaikka ihania hetkiä nekin on, ne ei ole sellaisia selkeitä rentoutumishetkiä. Sellaisia, jonka aikana ei tarvitsisi olla mitään kenellekään.

Yksi lukijani, pienen lapsen äiti kommentoi hyvin, viesteihin vastaamiseen; Ei vaan jaksa olla jatkuvasti olemassa jotakuta muuta varten ja lyhyet omat hetket käyttää mieluummin omassa rauhassa olemiseen kuin ”asioiden” hoitamiseen. Tämä pätee oikeastaan siihen rentoutumiseen itselläni. Mutta miten sitä onkin vaikea toteuttaa? Kun Emma nukkuu päikkäreitä, en oikeastaan ikinä enää itse nuku, vaan teen jotain muuta. Tiskaan, siivoan, vastailen blogikommentteihin tms.

Tai sitten kun sanon Tuukalle, että minä otan nyt tässä hetken omaa aikaa, on minulla se hiton kännykkä kädessä ja selailen instagramia, facebookkia ja muita todella tärkeitä juttuja.. Lukeminen rentouttaa ja sitä olenkin nyt taas alkanut ottamaan takaisin. Joko jotain naistenlehteä, kirjaa tai BookBeat:n appin kautta kirjaa. Meri on toinen mikä rentouttaa, mutta harvemmin sitä löytää itsensä seisoskelemasta merenrannalla katsomassa aaltoja.

Toisaalta, tämäkin on varmasti isosti ajatuksen voimasta kiinni. Jos ajattelisikin, että ne yhteiset päiväretket Emman, koirien ja Tuukan kanssa olisikin nimenomaan tapa rentoutua. Koskaan niinhän ne on. Ei me silloin puhuta töistä (ainakaan yleensä). Sitä vaan helposti on koko ajan kiire johonkin ja missä ikinä onkaan, koko ajan miettii mitä muuta kaikkea tänään pitääkään vielä muistaa tehdä. Olen huomannut, että läsnäoleminen tilainteissa ja kaiken muun ulkopuolella olevan unohtaminen hetkeksi on paljon vaikeampaa nykyään.

Olen nyt lukenut BookBeat:n kautta Jutan kirjaa Mielen päällä ja olen taas jotenkin herännyt siihen, että mitä kaikkea mielen hyvinvointi ja henkinen hyvinvointi pitääkään sisällään. Aionkin nyt ihan todella panostaa siihen, että keskityn asioihin joita teen. Olen läsnä ja etsin niitä rentoutumiskeinoja. Vaikka ei olisikaan sitä vaahtokylpyä.. 😉

***
Mitkä on sinun tapasi rentoutua? Kerro vinkkejä! 🙂

Lue myös: Kesän lukulista!

(Kesän lukulista-postaus sisältää ilmaiskoodin BookBeat:iin 😉 )