En tiedä mistä se johtuu, mutta olen ollut väsyneempi nyt parin viime viikon ajan kuin pitkään aikaan. Mielestäni väsymystä ei voi verrata toisen ihmisen kanssa. Jos toisella on viisi lasta ja hän on väsynyt, voi yhtä hyvin väsynyt olla yhden lapsen äiti. Väsynyt voi olla ihan vaan vaikkapa lapseton opiskelija, joka paahtaa menemään tuhatta ja sataa päivät pitkät. Se on vähän sama juttu, kuin jos itsellä on joskus huono fiilis ja apea olo, niin pitäisi sitten muka aina miettiä kuinka hyvin asiat ovat. Kyllä sitä välillä voi olla allapäin vaikka kaikki maailman asiat olisivat hyvin. Omia oloja ei turhaan saisi verrata muide oloihin.

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Olin viime viikon perjantaina viettämässä ystäväni polttareita. Aamulla heräsin viideltä ja olin aivan loppu jo klo 10. Mietin, että miten ihmeessä jaksan lähteä viettämään päivää tyttöjen kanssa energisenä. Olin niin väsynyt, että meinasin jo laittaa kaasoille viestiä etten kerta kaikkiaan pysy hereillä. Mutta en halunnut tehdä sitä ystävälleni Merille. Siispä pistin treenikamppeet niskaan ja lähdin. Onneksi lähdin, sillä väsymys kaikkosi viimeistään kun saavuimme trampoliinipuistoon Valimoon. 😀 Teki muutenkin todella hyvää olla seurassa, josta ei kaikkia tuntenut. Seurassa, jossa ei puhuttu vauvoista tai miten kenenkin lapsi nukkuu ja kakkaa. Vietin ihanan päivän naisseurassa ja klo kahdeksan tietämissä talsin kotiin nukuttamaan Emmaa.

Lauantaina vietimme äitienpäivää jo ennakkoon Tuukan vanhempien luona. Kävimme syömässä herkullista kakkua ja höpöttelemässä niitänäitä. Sunnuntaina aamusta heräsin äitienpäivään levänneenä. <3 Olin saanut nukkua koko yön korvatulpat päässä. Tuukka teki ihanan aamiaisen, smoothiet, tuorepuristetut mehut, kahvia, hedelmiä ja mun herkkuja: voisarvia! 😉 Puolen päivän tienoihin lähdimme kävelemään kohti Kalliota, veljeni luokse äitienpäivä-brunssille. Veljeni oli tehnyt herkullisia ruokia meille pöydän täyteen. Emma ryömi pitkin lattioita ja höpötti muiden mukana omiaan. Oli ihanaa.

Silti kotiin tultuamme olin aivan poikki. Ihan niin väsynyt, että olisin voinut painua samalla sekunilla nukkumaan. Kello oli neljä iltapäivällä. Koko viikonloppu oli ihanan rento, mutta sunnuntaina illalla olin väsynyt, kuin pitkän työviikon jäljiltä.

Eilen kävin aamusta salilla. Olen päättänyt, että nyt alkaa treenit taas palautumaan viikkoihini. 🙂 Oli ihan super kiva olla salilla ja tuli sellainen oikein kunnon ryöppy treenimotivaatiota! Tiedän, että treenaaminen lisää energiaani. Sen vuoksi meinaan nyt pitää huolta siitä, että käyn treenaamassa tästä lähin taas viikottain, alkuun ainakin pari-kolme kertaa viikossa.

Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että väsymykseni ei johdu pelkästään yöunien katkonaisuudesta. Toki niistäkin. Mutta luulen ja uskon vahvasti, että treenaaminen tuo taas kaivattua lisäenergiaa!

Muutenkin olen paljon miettinyt kaikenlaista tulevaisuudesta tässä lähipäivinä. Kevät on aina ollut minulle jotenkin sellaista uudistumisen aikaa. Olen nyt miettinyt taas vakavasti sitä, että mitä töitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Palaanko vielä pt:n hommiin vai opiskelisinko jonkin muun ammatin? Tavallaan tekisi mieli opiskella jotain uutta. Myös se, että yrittäjyyden tie täällä meillä Suomessa on aika kivistä aika ajoin, toki myös ihanaa – on saanut miettimään paluuta ns. ”palkkatöihin”. Kuitenkin rakastan ihmisten motivoimista ja treenauttamista. En tiedä. Aika näyttää.

Emman ihanat kengät – TÄÄLTÄ (useita värejä)

***

Ainiin! Reima:lla on nyt muuten varastontyhjennys käynnissä!! Siellä on 16.-21.5.2017 aiempien kausien tuotteita kovilla alennuksilla: talvivaatteita, välikausivaatteita, lasten kenkiä, uimapukuja, UV-asuja ja asusteita jopa -50%.  TÄSTÄ pääset kurkistelemaan löytyykö hyviä tarjouksia! 😉 

***

Sellaisia pohdintoja ja yleistä höpinää tähän väliin.. Miten teillä siellä menee? 😉

Lue myös edellinen postaukseni: City Survivors 2.0

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Monena vuotena minä olen ollut se, joka olisi voinut viettää tuota päivää. En ole koskaan oikein myöntänyt asiaa, mutta sana lapsettomuus on kaikunut korvissani monta vuotta. Koska meillä on biologinen lapsi, ilman lapsettomuushoitoja alkunsa saanut, en tiedä voiko meitä kutsua lapsettomuudesta kärsineiksi. Mutta kyllä me sitä kuitenkin olimme.

Kuten joskus olen kirjoittanut teille, ennen positiivista raskaustestiä Emmasta, olin jo jollain tapaa hyväksynyt asian ettei meistä ehkä ikinä tule vanhempia. Kaikki sellaiset ajatukset siitä, että olisi ihana leikkiä oman lapsensa kanssa ja viettää aikaa perheenä, katosivat mielestäni kun lasta ei niin vaan alkanut kuulua. Se teki surulliseksi, mutta loppujen lopuksi totuin siihen ajatukseen. Aloin ajatella, että voimme elää onnellisen elämän koirien kanssa ja matkustella jne.. Hakea sisältöä sitten muista jutuista.

Nyt vietän ensimmäistä äitienpäivää. Rakas tyttäremme on reilut 6kk vanha ja hän on ihaninta maailmassa. Tämä kuusi kuukautta on ollut aikamoisen ihmeellistä aikaa. Puolen vuoden aikana olen ollut varmasti väsyneempi kuin ikinä, olen ollut niin huolissani, että on ollut fyysisesti paha olo. Olen itkenyt paljon ja keikkunut jossain jaksamisen ja uupumisen rajoilla monesti.

Silti tämä puoli vuotta on aika, jota en ikinä vaihtaisi pois. Tämän puolen vuoden aikana olen oppinut elämästä niin paljon uutta. Olen kasvanut ihmisenä. Olen rakastanut niin paljon, että en ole tiennyt sellaisen rakastamisen määrän olevan mahdollista. Olen nauranut ja ollut niin super ylpeä pienestä tyttärestämme. Olen miettinyt niinä kaikista väsyneimpinäkin hetkinä, että ihanaa kun huomenna voin taas puuhata Emman kanssa kaikkea kivaa. Olen silmät väsymyksestä viiruina ja kyynel silmässä selannut kännykältä Emman kuvia, kun hän on mennyt jo nukkumaan. Olemme nauraneet Tuukan kanssa ihan vedet silmissä enemmän kuin koskaan.

Tämä kahdeksankiloinen pakkaus on tuonut meidän elämään niin paljon onnea ja rakkautta. Vaikka välillä väsyttää niin paljon, että ajatus ei kulje, silti tämän ihanan tytön nähdessään ei voi olla hymyilemättä. Mikään väsymyksen määrä ei peittoa tätä onnen tunnetta ja rakkautta.

Olen mennyt Emmasta sekaisin, äitiydestä sekaisin. Puoli vuotta sitten olin aivan ymmälläni, kun istuin Kätilöpiston perhehuoneessa pieni tytär sylissämme. Silloin satoi lunta aivan jumalattomasti, ensilumi – joka myöhemmin suli pois. Mutta lunta tuli paljon.

Nelisen kuukautta sitten olin vieläkin ymmälläni, istuin Ilmarinkadulla Töölössä, meidän vanhassa kodissamme. Emma nukkui vaunuissa, koska ei nukahtanut juuri muualle silloin ihan pienenä. Tuukka nukkui makuuhuoneessa koirat vieressään. Katselin pimeään Töölön yöhön ja mietin, että mitenkähän me tästä selvitään. Miten osaan olla äiti, miten tiedän mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Samaan aikaan sain kuraa niin kovaa niskaani täällä blogin puolella, että meinasin hajota kappaleiksi. Olin ihan tietämätön siitä miten pitäisi olla äiti, halusin vaan parasta tytöllemme. Ihan koko ajan. Halusin sitä luultavasti niin paljon, että olin eksyksissä. Luulin myös, että on olemassa sellaisia äitejä, jotka tekevät kaiken oikein ja sitten niitä, jotka eivät osaa ihan kaikkea.

Vasta myöhemmin ymmärsin, että jokainen äiti on omanlaisensa. Jokainen äiti tekee parhaansa oman lapsensa eteen. Niin minäkin. Kun itse tietää sen, se riittää. Iloinen, tyytyväinen lapsi on siitä myös aika hyvä mittari. 😉

***

Nyt vietän tätä päivää suuri rakkaus sydämessäni. Minulla on niin hyvä näin. Niin kiitollinen tästä meidän viisihenkisestä perheestämme; rakas pieni prinsessamme Emma, koirat Gere & Pimu ja me Tuukan kanssa. Ei tässä mitään muuta tarvitse. <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja koira – & kissaäideille!

Niin onnellinen minä, äiti.