Tällä viikolla ymmärsin, että mä oon pikkuhiljaa karsinut tosi paljon asioita mun elämästä pois. Oon tiedostamalla ja tiedostamatta järkännyt juttuja niin, että mun on helpompi hengittää ja turhat tai jopa ahdistavat asiat jää taka-alalle.

Oon jättänyt pois myös kivoja asioita, mutta oon yrittänyt miettiä nyt kaikelle tekemiselle syyn. Miksi teen jotain juttua mihin menee vaikkapa tosi paljon aikaa, mutta loppujen lopuks siitä ei synny mitään tai siitä ei jää käteen mitään. Ja tällä tarkoitan nyt ensisijaisesti työhön liittyviä juttuja.

On hauska huomata, että yhtäkkiä me asutaan täällä kaukana Helsingin keskustasta ihanassa hiljaisuudessa, mä vähennän työhommia, siivoan kotona, tyhjennän kaappeja ja vien kierrätykseen tavaraa. Tyhjennän kalenteria ja jätän joka viikko vähintään kaks arkipäivää johon en sovi mitään. Nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun tiedän saavani olla vaan täällä kotona lähtemättä mihinkään kauppaa tai päiväkotia pidemmälle.

Luin jokunen aika sitten, että ihmisten erilaiset temperamentit säätelee sitä miten asiat koetaan. On herkempiä ja vähemmän herkkiä ja sitten vielä erityisherkkiä. Mä koen, että mä oon erityisherkkä, sensomotorisesti herkkä ja sosiaalisesti sensitiivinen. Oon huomannut, että mun on tasaisin väliajoin tehtävä sellasta oman elämän konmaritusta. Enkä siis halua ”siivota” elämästä ketään ihmistä pois tai pyyhkäistä maton alle jotain juttua, mutta tarvin sellasen tasapainon ja rauhan.

Temperamenttipiirteitä

Sensitiivisyys voi olla sekä sensomotorista että sosiaalista. Sensomotorisesti herkkä ihminen on herkkä aisteiltaan. Hän huomaa ruuan sivumaun, ympäristön lämpötilan tai oudon hajun. Sensitiivinen häiriintyy metelistä. Ympäristön tarjoamat runsaat virikkeet haittaavat keskittymistä. Virikkeinen tai hälisevä koululuokka halvaannuttaa sensitiivisen lapsen, eikä sensitiivinen aikuinen kykene työskentelemään tehokkaasti maisemakonttorissa, jossa suurin osa energiasta kuluu metelin erittelyyn. Epäsensitiivistä eivät hapan maito, kenkien hiertäminen, sormien palelu tai meteli haittaa – hän ei havaitse niitä.

Sosiaalisesti sensitiiviset ovat hyvin herkkiä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja, kun taas sosiaalisesti epäsensitiivinen on kuin norsu posliinikaupassa: hän ei kykene tulkitsemaan sosiaalisesti monimutkaista viestiä ja loukkaa herkästi tahtomattaan. Jos verbaalisesti annetaan eri viesti kuin äänensävyin, lukee epäsensitiivinen vain sanoja ja ihmettelee toisen loukkaantumista.

Lainaus: TÄSTÄ artikkelista.

Vaikka yrittäjyydessä tällä mun alalla työ onkin aika yksinäistä ja välillä kaipaan tosi paljon työkavereita ja työyhteisöä, huomaan viihtyväni tosi hyvin myös yksin. Tykkään tehdä töitä yksin ja keskittyä ihan 100%. Muiden ihmisten läsnäolo vie multa helposti keskittymiskyvyn.

Mä koen, että mä oon sosiaalinen tyyppi ja viihdyn ihmisten seurassa älyttömän hyvin. Rakastan tutustua uusiin ihmisiin ja pitää lämpimät ja läheiset välit vanhojen ystävien kanssa. Mutta mä tykkään olla myös yksin ja ihan jopa tarvin sellaista yksinoloa. Jos mulla on ollut paljon tapaamisia (työ- tai vapaa-ajalla) monena päivänä putkeen, huomaan oikein fyysisesti sen yksinolon tarpeen.

Nyt mulla on karsiminen käynnissä ihan selkeästi. Just nyt mä nautin yksinolosta ja yksinään töiden teosta. Odotan myös kovasti meiän kesälomaa, koska ollaan suunniteltu ihania juttuja perheen kanssa – ilman aikatauluja.

***

Kaupallinen yhteistyö: Vegepops

Kaikki vanhemmat varmaan puntaroi välillä sitä kuinka paljon herkkuja lapsilleen antaa. Sitä varmasti pohtii myös aikuiset ihan omalla kohdallaan.. 😉 Varsinkin kesän tullessa ja kuumimman jäätelökauden aikana.

Me ainakin mietittiin tosi paljon sitä, kuinka paljon annetaan Emman maistella herkkuja missäkin iässä. Oltiin ehkä vähän ehdottomia ennen Emman syntymää, oli tarkat suunnitelmat kuinka annetaan vasta sitten 2-vuotiaana ekan kerran jotain herkkua. No, siitä on vähän lipsuttu.. Mutta halutaan silti pitää kiinni siitä ettei mitään sokeriherkkuja mätetä päivittäin tai edes kolme kertaa viikossa.

Apetit Vegepops Porkkana-Vadelma on kasvis-marja-hedelmäjää, joka on valmistettu Suomessa, Turengin tehtaalla kotimaisista vastuuviljellyistä kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Näissä Vegepopseissa ei oo lisättyä sokeria, ne on vegaaninsia eikä niissä oo maitoa tai gluteiinia.

”Löydä Kasvimaa jäätelöaltaasta” – sanotaan tästä Vegepops-jäätelöstä. Mun on pakko sanoa, että ensipuraisulta tää jäätelö ei ollut mikään tällaisen sokerihiiren lemppari. Mutta annoin toisen mahdollisuuden ja itse asiassa se maistui oikein hyvältä! Vadelma tuo siihen mun mielestä mehujäämaisuutta, koska porkkana myös maistuu sieltä. Emmalle tää uppoo, se on tärkeintä – annan mielelläni Emmalle tällaisia ei sokeripommi-jäätelöitä! 🙂

Vegepops porkkana-mango valittiin muuten vuoden 2018 suomalaiseksi elintarvikkeeksi! Mun mielestä hauska yksityiskohta on se, että Vegepopsin taustalla on elintarviketieteiden maisteri Rosa Tauriainen, hän kehitti tuotteen ollessaan jäätelötehtaalla kesäharjoittelussa. 🙂

Mä tykkään siitä, että ihan perus eskimo-puikkojen ja amppari-mehujäiden rinnalle on tullut tällainen terveellisempi vaihtoehto. Mä tiedän, että moni aikuinen ostaa Vegepopsin mielellään itelleen pieneksi herkuksi. Ja moni vanhempi ostaa Vegepopsin mielellään lapselleen.

Kotimaisuus on myös aina sellainen asia, mikä vaikuttaa mun ostopäätökseen. Jos on valittavana kaks tuotetta, joista toinen on ulkomainen ja toinen kotimainen – mä ostan lähes aina sen kotimaisen, ellei se oo triplasti kalliimpi! 😉

***

Onko Vegepopsit teiän perheessä jo tuttu juttu?