Hae
Monna Treenaa

Fit-lehden kansikuvatyttö

Mun täytyy kertoa teille, että yksi iso unelmani toteutui tällä viikolla, kun Fit-lehden uusin nro tipahti postiluukusta. (kaupoissa tällä viikolla) Kannessa koreilin nimittäin minä!

Kun mun bloggaajan ura oli alussa ja olin toiminut pt:nä vasta vähän aikaa, mulla oli kaksi unelmaa. En kertonut niistä kellekkään, mutta pidin ne visusti mielessäni. Ensimmäinen unelma oli se, että joskus vielä koristaisin Fit-lehden kantta. Toinen unelma oli se, että saisin joskus tehdä oman treenivaatemalliston.

Mallisto lanseerattiin viime viikolla ja Fit-lehti ilmestyi tällä viikolla.

Mä muistan edelleen ne sanat muutama vuosi sitten, joita kuulin tuttavien suista silloin kun kerroin mun blogista. Muistan, kun kuulin ystävien kautta yhteisten tuttavien naureskelleen mun blogille ja mun jutuille. Epäilijöitä riitti ja niitä selän takana naureskelijoita.

Samaan aikaan tajusin sen, että mun on itse uskottava mun tekemisiini vaan entistä vahvemmin. Ajattelin, että se on ihan sama mitä ne epäilijät puhuu tai naureskelee. Mietin, että kukaan jolla on itsellään hyvä olla ei naureskele toisille. Ei kukaan sellainen, kenellä on omat hommat hyvin koe tarpeelliseksi haukkua tai lytätä muita. Se oli se ajatus, jonka avulla ponnistin eteenpäin.

Mulla on koko mun bloggaajan uran aikana riittänyt niitä lyttääjiä matkan varrella. Osa niistä on satuttanut mua, mutta osa ei. Ja tiedättekö mikä on yksi suuri tekijä siinä, mikä on auttanut mua sivuuttamaan ne lyttääjät? Se, että matkan varrella on ollut 95% teitä ihania ihmisiä ja seuraajia. Teidän ihanien ihmisten avulla mä oon kasvattanut uskoa tekemiseeni. Mä oon luottanut omaan juttuuni niin paljon, että ne p*skat kommentit ja jutut hukkui kaiken hyvän alle!! 🙂

Uusimmassa Fit-lehdessä myös äiti-lapsi-jumppa.

Se, että nyt oon saavuttanut kaksi mun isoa unelmaa antaa mulle vaan uskoa lisää. Mä en oo päässyt mitenkään helpolla, mun on täytynyt itse raivata tieni eteenpäin. Takapakkia on tullut paljonkin, mutta edelleen oon kuitenkin määrätietoisesti vaan uskonut omaan tekemiseen. Ja aion tehdä niin jatkossakin!

Kun oon saanut teiltä viestejä ja kommentteja miten oon motivoinut teitä, tuonut iloa teidän huonoihin päiviin, oon antanut vertaistukea väsymyksen keskellä ja kertonut myös niistä omista huonoista päivistä – oon tiennyt, että mä todellakin oon just siinä missä mun pitääkin.

Jokunen vuosi sitten mä opin myös sen, että elämä ei oo niitä ihmisiä varten, jotka ei usko suhun ja sun juttuihin. Mä oon todella onnellinen siitä, että mulla on tällä hetkellä ympärillä sellaisia ystäviä ja perhe, jotka uskoo muhun. Mä uskon heidän juttuihin ja unelmiin ja he myös mun. Se on ihan parasta!

Mä oon oikeasti tosi kiitollinen kaikesta mitä on tapahtunut. Koen myös onnistuneeni ja saan olla ylpeä tekemisistäni. Ja ihan pikkuisen mun myös tekee just nyt mieli sanoa niille epäilijöille ja selän takana naureskeille tyypeille, että IN YOUR FACE!!! 😀 😀 😀


IHANAA VAPPUA KAIKILLE!! Uskokaa unelmiinne oikeasti!! Epäilijöitä ja naureskelijoita riittää aina, mutta jos te itse uskotte siihen mitä teette ja mitä haluatte saavuttaa, on oikeasti kaikki mahdollista!

Monna

Ps. Paina alla olevaa sydäntä, jos oot sitä mieltä, että unelmointi kannattaa! ?❤

Kaikki työpaikkani

Tää on sellainen toivepostausten äiti! Tätä kysellään useasti. Jos oikein muistan, oon ehkä joskus aikoinaan tällaisen tehnyt tai sitten oon vaan miettinyt sen tekemistä. 😀 Mä oon aloittanut työt 16-vuotiaana. Sen jälkeen oon ollut sitten lukion ohella kesätöissä ja jouluapulaisena jne.. Lukion jälkeen aloitin saman tien kokopäiväisesti työt ja opiskelut sai odottaa.

Ensimmäinen työpaikkani, vuonna 1996

Olin jotenkin tosi ylpeä mun ensimmäisestä työpaikastani. Se oli Citykäytävän KappAhl. Aloitin siellä työharjoittelussa, mutta hoidin hommat niin hyvin, että mut pyydettiin jouluapulaiseksi myös. Jouluapaulaisen pesti oli siis ensimmäinen palkallinen työpätkäni. Alaikäisenä en saanut käyttää kassaa, mutta pyörin myymälässä, siistin paikkoja, opin viikkaamisen salat, hälytin vaatteita jne. Vuonna 1996 ei Helsingissä ollut kovin montaa vaatekauppaa ja tuntui tosi makeelta, kun oli töissä yhdessä niistä. KappAhlin lisäksi silloin vaatteita ostettiin OneWaysta ja Fiorellasta. 🙂 Jouluapulaisen pestin jälkeen tein vielä muutaman työpätkän KappAhlissa, mm. inventaarioapulaisena.

KappAhlin työtodistuksessa luki: Työtaito hyvä, ahkeruus kiitettävä ja käytös kiitettävä. 😀

Toinen työpaikkani, vuonna 1999

Toinen ”virallinen” työpaikkani oli kesätyöntekijä Korkeasaaressa. Näiden vuosien -96 ja -99 välissä jaoin mainoksia hetken aikaa, mutta muuten keskityin sitten lukioon ja hillumiseen. Korkeasaaressa olin siis kesän 1999 töissä jäätelökiskalla. Tai oikeastaan niitä kiskoja oli siellä kolme. Venerannassa, johon Korkeasaaren lautta tulee, oli isoin kioski. Siinä oli kivointa olla töissä, koska meitä oli siellä aina muutama tyttö samaan aikaan. Sitten oli kaksi pientä jäätelökiskakoppia, joissa tein myös työvuoroja. Niissä ei ollut niin kiva olla. Meillä oli 8h työpäiviä, mutta ei yhtään virallista taukoa. Pissalle jos halusi, piti pistää luukut kiinni, juosta vessaan ja toivoa, että esimies ei tulisi paikalle juuri silloin.

Kolmas työpaikkani, vuosina 1999 – 2003

Kolmas työpaikka olikin sitten jo ihan oikea työpaikka. 😀 Aloitin syksyllä 1999 Forumin Onlyssä. Only oli silloin samassa kerroksessa, missä se on nytkin, mutta siinä tilassa, jossa nyt on Vila. Muistan kuinka makeeta oli, kun Only muutti isoihin tiloihin ja meillä oli avajaisbileet jne.. Only oli tosi kiva paikka olla töissä. Toki välillä oli tylsiä päiviä, mutta niin on varmasti ihan joka paikassa. 😀 Työskentelin ensin myyjänä, mutta sitten pääsin somistajakoulutukseen ja aloin tekemään somistajan töitä myyjän työn ohella. Se oli mun mielestä ihan huippua.

Työsuhde loppui vähän yllättävästi. Esimieheni pyysi mut huoneeseensa ja kertoi, että nyt on sellainen juttu, että mulle ei oo enää töitä. Menin ihan shokkiin ja purskahdin itkuun. Tyhmintä jutussa oli se, että esimies sanoi mulle, että jos työtodistukseen laitetaan, että minä oon ollut työsuhteen päättäjä, tulee työtodistuksesta hyvä. Enhän mä silloin 23-vuotiaana tietenkään ymmärtänyt ettei se ollut ihan ok. Mutta tulipahan hyvä työtodistus.

Neljäs työpaikkani, vuosina 2003 – 2007

Onlystä lähdettyäni olin pari kuukautta vähän hoomoilasena ja etsin työpaikkaa. Kokeilin puhelinmyyjän hommia myös, mutta sitä jaksoin vaan 3 päivää. Olin myös Työvoimatoimiston listoilla hetken aikaa. Sitten hyvä kaverini vinkkasi mulle, että Mäkelänrinteen Uintikeskukseen haetaan kassahenkilökuntaa. Hain työpaikkaa ja sain. Märskyn kassalla viihdyinkin sitten seuraavat neljä vuotta. Siellä oli tosi kiva olla töissä. Se oli myös sellaista villiä sinkkuaikaa, joten töissä saatettiin olla kerran jos toisenkin vähän krapuloissa. 😀

Pari ekaa vuotta meni pelkästään ”kassatyttönä”, mutta sitten kävin opiskelemassa Kisakallion Urheiluopistolla liikunnanohjaajan perusteita ja FISAF:n kuntosaliohjaajan koulutuksen jne.. ja aloin vetämään kassahommien ohella jumppia, uimakouluja ja kuntosaliohjauksia.

Mäkelänrinteessä tutustuin myös mun rakkaaseen ystävääni Annaan. Samaisessa työpaikassa solmin myös muita hyviä ystävyyssuhteita. Jumppaohjausten myötä tutustuin myös muihin ohjaajiin enemmän ja sieltä edelleen rakkaana ystävänä mulla Inari.

Minä ja Anna

Viides työpaikkani, vuosina 2007 – 2008

Jossain välissä tuli sitten stoppi Mäkelänrinteelle ja palasin vaatemyyjän hommiin. Kampin kauppakeskukseen oli avattu tosi makea ja iso urheiluvaateliike Sportland. Hain sieltä myyjän pestiä ja sain. Samaisessa työpaikassa tutustuin Tuukkaan. 🙂

Sportlandissa olin töissä vuoden ja siirryin saman yrityksen alla toiseen myymälään vastuumyyjäksi. Sitten tulikin konkurssi ja sekä minä, että Tuukka jäätiin työttömäksi.

Kuudes työpaikkani, vuosina 2008 – 2010

Konkurssi-uutisen jälkeen oltiin hetken aikaa vähän paniikissa Tuukan kanssa, koska oltiin juuri ostettu ensimmäinen yhteinen asuntomme. Mutta onni onnettomuudessa saatiin molemmat saman tien uudet työpaikat. Mä otin yhteyttä vanhaan kollegaan Bestsellerillä (Only, Vero Moda, Jack&Jones..) ja kysyin olisiko heillä pääkaupunkiseudun liikkeissä vapaata työpaikkaa. Ison Omenan myymälään haettiin juuri Brand Manageria ja mut pyydettiin haastatteluun. Sain pestin ja olin onnellinen.

Ison Omenan VeroModassa olin vuoden verran, kun sitten Itäkeskuksen Onlyyn haettiin myymäläpäällikköä. Hain talon sisällä paikkaa ja sain sen. Siirryin Ompusta Itikseen ja tein myymäläpäällikön hommia vuoden verran. Pomottaminen ei ollut kuitenkaan oikein mun juttuni. Varsinkin kun ystävystyin alaisteni kanssa, enkä osannut sitten oikein olla heille sellainen auktoriteetti mitä olisi vaadittu. Kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä Itiksen myymälän silloinen Office Manager oli irtisanoutumassa ja mä hain siirtoa siihen paikkaan. Sain pestin ja olin taas onnellinen. 🙂

Sekä Ison Omenan, että Itiksen myymälöistä sain monta hyvää ystävää, jotka edelleen on mun elämässä.

Seitsemäs työpaikkani, 2011

Kuitenkin ne toimistovastaavan hommat alkoi käymään vähän tylsäksi ja löysin itseni selailemasta avoimia työpaikkoja. Irtisanouduin Bestsellerin riveistä vuoden 2010 ihan lopussa. Pidin pienoisen joululoman ja aloitin tammikuun 3.pvä vuonna 2011 MicMac -vaatebrändin myyntiedustajana. Se työ vaikutti alkuun ihan unelmahommalta. Mutta silloiset esimieheni osottautui ihan hulluiksi. Meitä työntekijöitä mm. uhattiin, että ”voit jättää työavaimet sitten työpöydälle päivän päätteeksi jos tämä homma ei valmistu huomiseen mennessä” … Muutenkin homma oli ihan kaistapäistä. En tajunnut sitä silloin, mutta nyt jälkikäteen oon ymmärtänyt olleeni ihan burnoutin partaalla.

Tein monesti 10-11h työpäiviä ja sitten kun työsuhde päättyi, menin ihan shokkiin ja itkin vielä kotonakin sitä. Onneksi kuitenkin työsuhde päättyi ja pian sen jälkeen MicMac teki myös konkurssin.

Minä ja asiakkaani Märskyssä.

PT piti huolta kunnostaan. 😉

MT Personal Training, Monna & Tuukka

Kahdeksas työpaikkani, 2012 ->

MicMacista lähdettyäni olin neljä kuukautta työttömänä. Pari kuukautta meni ihmetellessä, että mitäs sitä nyt. Silloin lähdin opiskelemaan personal traineriksi ja samalla perustin blogin. 🙂 PT:ksi valmistuttuani perustin saman tien oman yritykseni MT Personal Trainingin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tein jumppajuttuja mm. Fit-lehteen ja Kauneus&Terveys-lehteen. Olin myös mukana Elixir-ohjelmassa.

PT:n hommia tein täyspäiväisesti yrittäjänä vuodet 2012 – 2016. Kun jäin äitiyslomalle syyskuussa 2016 vedin vikat yksilöasiakastreenit. Edelleen teen liikunta-alan hommia taustalla. Vedän treeniryhmän treenejä kerran viikossa ja mulla on ollut erilaisia valmennuksia, pienryhmiä ja Tuukan kanssa yhdessä meillä oli pari vuotta nettivalmennus Muutos100 🙂

Yhdeksäs työpaikkani, 2016 ->

Äitiysloman ohessa ja sen jälkeen päätyöni on ollut bloggaaja. Oikeastaan nykyään voi sanoa, että somevaikuttaja. Blogin lisäksi mulla on instagram-tili, joka on yksi sisällöntuotantokanavani, sekä tietysti mun ja Tuukan yhteinen podcast Rakkautta ja Kaaosta. Eka kausi nyt siis purkissa ja toka kausi tulossa. 🙂 Somevaikuttajan työhön mulla kuuluu lisäksi Yveten brändilähettilään työ ja erilaisia projekteja milloin missäkin kanavassa. 😀 Niin ja onhan mun cv:ssä merkintä myös kirjailijan hommista. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 2014; Välipalat – virtaa superfoodeista ja toinen kirja julkaistiin vuonna 2018; Ylös, ulos treenaamaan!

Brändilähettiläs ja oma treenivaatemallisto

Ylös, ulos treenaamaan!

Välipalat – Virtaa superfoodeista

Elixirin kuvaukset


Kaikenlaisia työpaikkoja on ollut ja hyvä niin! 🙂 Tällä hetkellä mä oon sitä mieltä, että yrittäjänä on parasta olla. Vaikka onkin välillä tylsiä päiviä ja kirjanpitoa. 😉 Mutta en silti kovin helposti menis takaisin ns. normitöihin. Kyllä tää yrittäjän työ vaan sopii mulle parhaiten.

Monna