Tiettekö mitä? Mä oon kyllästynyt moneen asiaan tällä hetkellä. Päälimmäisenä mua kyllästyttää kaikenlaiset hyvinvointibuumit ja kikkailut.

Pyydän, ota aikaa ja lue teksti läpi ajatuksella. Kerro sitten mitä mielipiteitä se sinussa herättää.

Mua kyllästyttää se kuinka paljon pelkkään ulkonäköön satsataan ajatuksia ja energiaa. Se kuinka moni haluaa liikkua, treenata täysillä ja pudottaa painoa vain sen vuoksi kun kaikki muutkin nyt laihduttaa ja haluaa treenata TAI sen vuoksi, että onnen ajatellaan tulevan sitten laihempana.
Mutta kuinka moni tekee elämäntapamuutoksen sen vuoksi, että tulisi parempi olo ja saisi energiaa lisää jokapäiväiseen elämää? Tai sen vuoksi, että ei tekisi hallaa omalle vartalolleen syömällä tuotteita jotka ei ehkä juuri omalle kropalle tee niin hyvää.

Tällä viikolla mulla aloitti uusi asiakas. Ensimmäisellä kerralla juttelen aina asiakkaan kanssa tavoitteista ja toiveista. Olin niin super iloinen kun hän sanoi olevansa jo tällä hetkellä hyvin tyytyväinen vartaloonsa ja rakastavansa sitä mitä peilistä näkee, mutta haluavansa lisää energiaa arkeen ja vähän kevyemmän rungon lenkkikaveriksi. Miten viisaasti sanottu.

Mä oon kyllästynyt siihen, miksi koko ajan pitäisi miettiä voiko sitä herkkua nyt syödä joskus jonain muunakin päivänä kuin lauantaina ja kaatuuko se maailma ihan oikeasti jos silloin tällöin syökin herkkua jopa kahtena päivänä viikossa. Hyvänen aika (ja perään monta sellaista hymiötä jolla suu auki ja silmät ammollaan).

Kyllästyttää se, että koko ajan puidaan mikä ruokavalio sopii ihmiselle parhaiten ja mikä kaikki on p**seestä. Että ne viljat on ihan maailmankaikkeuden pahinta sontaa ja maitotuotteista ei kannata edes puhua ääneen. Mua kyllästyttää se, miten mustavalkoisia ihmiset on. Jollekin sopii se, että syö vehnäleipää ja juo ison lasin maitoa kyytipojaksi. Jollekin toiselle sopii se, että syö porkkanaa ja kanan rintafilettä. Ei se, että yksi ihminen tai vaikka 30% on sitä mieltä, että viljat ja maitotuotteet on pyllystä, tarkoita etteikö ne voisi olla parhainta ravintoa jollekin toiselle.

Ajatelkaapa vaikka minun isotätitäni. Olin pari viikkoa sitten hänen 90-vuotispäivillään. Hän asuu edelleen kotonaan omakotitalossa, ei palvelutalossa. Hän kitkee rikkaruohot ja haravoi lehdet, hän pilkkoo saunapuut ja pesee mattopyykkiä laiturillaan. Hän syö kermaista lohikeittoa ja pari lämmintä ruisleipäviipaletta rinnalla. Hänen päänsä toimii terävästi kuin miekka. Hänen kätensä ja jalkansa toimivat täysin, hänen vatsansa toimii. Ei hänelle välttämättä sopisi luolamiehen ruokavalio tai VHH.

Ihmisvartalot on niin pirun erilaisia. Katsottiin Docventuresia tässä pari päivää sitten, jossa kerrottiin miehestä, joka oli dokannut kuusi vuotta joka päivä. Juonut jotain kamalaa huonolaatuista thaimaalaista viinaa ja juonut itseltään jalat ja hampaat ja lähes kaiken muun. Mutta oli silti hengissä. Hänet tuotiin Suomeen ja yritettiin auttaa eroon viinasta. Mutta hän palasi takaisin juomaan sitä thaimaalaista viinaa. Ja elää edelleen.
Minun isäni joi valkoviiniä. Ei koskaan kirkkaita. Hän asui kotonaan ja joi Pearly Bay-nimistä valkoviiniä. Oli viikkoja kun hän ei juonut. Ja oli vain muutama vuosi (ei edes kuutta kuten yllämainitulla kaverilla) kun hän joi lähes päivittäin sitä valkoviiniä. Silti oli aikoja kun hän ei juonut. Mutta hänen maksansa ei kestänyt ja hän nukkui pois. Rakas isäni. <3

Toinen kaveri voi tintata pullollisen kossua, eikä se tunnu missään. Toinen kun juo pari lasia siideriä, saa hän armottoman krapulan seuraavalle päivälle.

Ihmiset on erilaisia. Niin sisältä kuin ulkoa. Sen vuoksi on ihan älyvapaata tuomita jonkun tapa elää tai syödä. Siksi en haluakaan tuomita niitä, jotka tekevät ratkaisunsa täysin sen ulkonäön vuoksi tai miettivät joka sekunti mitä voi ja mitä ei voi syödä. Mutta sanon vaan sen, että se kyllästyttää mua itseäni. Siksi en niin halua elää. Nautin siitä olosta mikä tulee treenatessa ja sen jälkeen, nautin siitä ernergiasta mitä mulla on. Mutta nautin myös herkuista ja ihan vaan möllöttelystä.

Kokonaisuus merkitsee. Hyväolo sisältä ja ulkoa. Jos se alati pyörivä ulkonäön tarkastelu ja pohtiminen tekee ahdistusta tai huonoa oloa henkisesti, voi ehkä miettiä uudestaan miksi niin tekee. Välillä kannattaa myös nostaa pää ylös sieltä omien ajatusten keskeltä ja tarkastella onko täällä muitakin tapoja elää kuin juuri se mitä itse elää? Onko ne tavat pelkästään huonoja? Ja voisiko sitä tosiaan ajatella, että vaikka itse on valinnut toisenlaisen tavan elää, voi se kaveri elää yhtä onnellista elämää toisenlaisilla valinnoilla?

Mukavaa Pyhäinpäivää ja hauskaa Halloweenia kaikille!

Jos multitaskingissa jaettais mestaruuksia, niin mä varmaan sijoittuisin kärkikahinoihin. Varmaan myös moni muu nykypäivänä. Koska yritetään olla niin pirun tehokkaita kaikessa, hoidetaan samaan aikaan monta asiaa. 

Tutkija Etienne Koechlin mukaan ihmisen keskittyessä yhteen haasteeseen, molemmat aivolohkot keskittyvät sen hetkiseen tehtävään. Kun työn alla on kaksi tehtävää, tapahtuu aivolohkojen välillä jakautumista niin, että toinen aivopuolisko keskittyy enemmän toiseen ja toinen toiseen tehtävään. Kun lisäämme vielä kolmannen haasteen mukaan, hajoaa aivojen kapasiteetti suoriutua tehtävistä mallikkaasti. Vaikka asioita olisi vain kaksi, on todennäköistä, että toisen asian suorittaminen heikkenee.

Tuntuuko tutulta, että työpäivän aikana yrität tehdä kahta asiaa yht’aikaisesti ja sitten luultavasti vielä olla Facebookissa onlinessa ja selailla ohimennen News Feediä? Kuinka nopeasti kaikki asiat tällöin etenee? Ja jääkö tehdyistä töistä sellainen olo, että tulipa tehtyä kunnolla ja voin allekirjoittaa jokaisen sanan 100%?

Mulla ainakin lipsahtaa todella usein tähän.
Yritän pitää sen kurissa ja itselleni työasioissa sopii parhaiten ”to do”-listat. Kun aamulla aloitan hommat, teen post it-lapulle listan asioista mitkä sen päivän aikana teen. Kun asia kerrallaan viivaan työasiat pois listalta, huomaankin olleeni tehokas ja jopa nopea. Mutta silti on sellainen olo, että tulipa keskityttyä ja tehtyä hommat kunnolla.
Yritän pitää listan viidessä asiassa per päivä. Kun kaikki asiat on tehty voin olla jo tyytyväinen tekemääni ja sitten ottaa vähän löysää. Tai jos on vielä energiaa, tehdä ehkä vielä yhden ylimääräisen homman.

Tämä on asia johon on ollut pakko opetella yrittäjyyden myötä. Eikä se todellakaan vielä ihan aina onnistu. Käsite vapaapäivä on hämärtynyt, eikä meilin ollessa täysi lukemattomia meilejä ja to do-listan ollessa pitkä, ole mitään mahdollisuutta aloittaa vapaapäivää niin sanotusti tyhjin mielin tai raukealla fiiliksellä.
Vapaa-aika hämärtyy kun työ liippaa niin läheltä omaa elämää. Vaikka esimerkiksi treeni on mulle omaa aikaa ja vapaa-aikaa, sekoittuu sekin monesti työhön. Mietin tehdessäni jotain liikettä, että hitto tää pitää ottaa sen ja sen asiakkaan treerniohjelmaan. Tehdessäni hyvää ruokaa, mietin josko pitäisi ottaa annoksesta kuva ja jakaa somessa ja ehkä kirjoittaa reseptikin ylös.

Kaikki erilaiset ärsykkeet heikentää keskittymistä. Pahin on varmasti sosiaalinen media. Kuinka usein se instagram tai facebook pitää tarkistaa tunnin aikana? Montako kertaa päivässä käy katsomassa onko tullut viestiä, tykkäyksiä tai jotain mielenkiintoista someen?

Ehkä myös aivokemiamme ja aivojen kiinnostus uusia kokemuksia kohtaan saattavat luoda herkkyyttä multitaskaukselle. Kun koemme jonkin uuden tapahtuman, vapautuu aivoissamme dopamiinia. Koska dopamiini on myös niin sanottu ”mä haluan tätä lisää” -välittäjäaine, voi se saada meidät kerta toisensa jälkeen tekemään ja haluamaan asioita, joka antavat meille uusia kokemuksia. Näitä kokemuksia voivat olla vaikka Facebookin tai Twitterin jatkuvasti uusiutuvat viestit.

Jos somen lisäksi yrittää sitten vielä tehdä monta työasiaa kerrallaan, ei ole ihme jos työpäivän päätteeksi on aivot ihan nollissa.
Kaiken sen ihanuuden rinnalla mitä yrittäjyys tarjoaa, tuo se kuitenkin myös mukanaan haasteita ja vähän negatiivisiakin juttuja. Yksi niistä on ehdottomasti se ettei vapaa-aika ole enää entisensä. Työmeili on niin helppo avata illalla vielä kotona tai heti aamulla ensimmäiseksi kun saa silmänsä auki. Vaikka se tuntuisi kivalta sillä hetkellä, ei se pitkällä jänteellä tuota mitään hyvää.

Kun sitten vielä parisuhdetta ja työtä sekoittaa keskenään ja multitaskaa niitäkin. Voi olla varma, että ei se elämä ainakaan ihan helpoimmasta päästä ole kaikkine kommervenkkeineen ja multitaskauksineen.

Onneksi näihin asioihin voi vaikuttaa ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. <3
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!! <3

Lainaukset otettu Hidasta elämää -sivuston artikkelista.