…ja sitten mä menin naimisiin.
Mainiota maanantai-iltaa! 🙂
Koska teitä on täällä taas hiukan uusia lukijoita, niin ilahdutan kaikkia heti alkuun vertailukuvalla.
Ensimmäinen kuva vasemmalta on otettu vuonna 2004. Keskellä kuva vuodelta 2011 ja oikeanpuolimmainen kuva viime viikolta.
Monet kyselee, että oonko mä aina ollut sporttinen vai oonko mä ollut sporttimimmi vasta pari viime vuotta.
Mulla oli tossa välissä oikeastaan sellainen parin vuoden suvantovaihe. Silloin en treenannut juuri mitään ja söin kun possu. Kuvittelin koko ajan olevani vieläkin ihan hyvässä kuosissa, mutta totuus on paljastunut nyt myöhemmin vanhoja kuvia katsellessa. 😀
Tanssia olen harrastanut pikkutytöstä asti. Teini-iässä mukaan tuli erilaiset jumpat. Sitten kävin Kisakallion Urheiluopistolla LOP-tutkinnon ja rupesin ohjaamaan jumppia.
Sitten mä menin naimisiin. 😀 Hahaha! Tää oli nyt siis sarkastinen lausahdus. Mutta ehkäpä totta toinen puoli. 😉 Eikö sitä niin sanota, että naimisiin menon jälkeen ihmiset rupsahtaa?! 😀 Pari vuotta mennä pärähti Tuukan kanssa sohvalla shipsejä syöden, kunnes herättiin molemmat todellisuuteen.
Tuukka on pelannut jääkiekkoa koko pienen ikänsä, ihan junioreiden SM-tasolla, myös salibandya hän on pelannut junioreiden SM-tasolla ja jalkapallokin ollut hänellä lajina. Mutta niin me vaan molemmat tyytyväisinä syötiin ihan mitä sattuu ja ajateltiin molemmat tahoillamme, että ”ihan hyvältä me edelleen näytetään”.
Siinä pieni katsaus historiaani. 😉
Eilen mä vietin vapaapäivää. Kävin viettämässä rakkaan ystäväni synttäreitä brunssin äärellä Pacificossa ja muuten päivä meni Tuukan & Geren kanssa hillumalla.
Tänään oon startannut viikon treenien osalta taas ihanassa seurassa.
Klo 09.00 kaarsin Sporttikujan pihaan ja Sara mua jo siellä odotteli vastassa.
Tehtiin rintaa, ojentajaa ja hauista.
Kaksi liikettä jokaiselle lihasryhmälle.
Penkkipunnerrusta käsipainoilla tosiaan ensimmäisenä liikkeenä.
Sen jälkeen siirrettiin penkki ristikkäistaljan alle ja tehtiin ”flyesit” siinä. Ihan pirun tehokas ja haastava liike.
Samaisessa taljassa jatkettiin ja siirrettiin penkki vain toisin päin ja tehtiin ojentajalle ranskalainen punnerus.
Samaisessa taljassa jatkettiin vielä seuraavakin liike.
Tavallinen ojentajapumppaus köydellä.
Ojentajat oli tän jälkeen kyllä niin pumpissa, että hui hai. Ihan mahtavaa!
Siitä sitten hauikselle supersarja vinopenkissä.
Ja vielä viimeisenä taljassa tangolla persukääntö hauikselle.
Sitten treeni oli siinä. 🙂
Ihana fiilis oli yläkropassa! On se vaan mahtia treenata hyvässä seurassa ja pistää lihakset koville.
Treenin jälkeen huiviin Fastin proteiinisheikki. Mansikan makuinen. Sain näitä testattavaksi Go!Fitnekseltä. Go!Fitness on mukana I love me-messuilla ja vaikka he myyvät useita eri merkkejä, niin messuilla on myynnissä vain BetterBodies, Fast ja Tunturin kuntolaitteet.
Heillä tulee olemaan hyviä tarjouksia kaikilta merkeiltä. Ja esim. noista Fastin proteiinijuomista ihan huippu tarjous. 😉 Kerron sen teille lähempänä messuja.
Salilta lähdin aamukahville toisen rakkaan ystäväni luokse. 🙂
Anna-muru kotonaan jo odottelikin kahvit keitettyinä. <3
Tehtiin pienet ”bloggarin vaihtokaupat”. 😀 Mä sain Annalta Bonnen tuotteita ja itse vein hänelle ison pussin Cocovin kaakaonibsejä.
Rupateltiin pari tuntia ja otettiin todella järkeviä kuvia.. 😀
Ihana muru, huomenna taas nähdään. <3
Nyt mä meen tekemään iltapalaa.
Tässä teille vielä illan viimeinen kuva.
Tuukka, hänen lellivauvansa ja meidän sotkuinen työhuone. 😉
Vähättely, nöyristely ja onnistumisen pelko
Ihan tässä lähiaikoina oon saanut kuulla useammaltakin ystävältäni ja tuttavalta ja teiltä lukijoiltani, että olen ihan pieni ja ”kuihtunut”. 😀
Tämä on saanut mielessäni heräämään erilaisia ajatuksia.
Oon reagoinut oikeastaan kaikkiin näihin kommentteihin vähän nöyrästi leuka rinnassa jotain pientä mumisten ja sananloput nielaisten, ehkä hiukan jopa väheksyen että ”eihän tässä nyt mitään oo..en mä mitään oo tehny ees”-tyylisesti.
Mitä?! Miksi ihmeessä?! Mistä johtuu se ettei omista saavutuksistaan voisi oikeasti olla ylpeä ja iloinen? Tai siis tottakai olen näitä molempia. Mutta miksi sitä ei vaan oo rinta rottingilla, että ”hei kiitti, vitsit mä oon itekin tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä”? Koska niin ajattelen.
Ja oonhan mä tehnyt perkuleesti hommia tän eteen. Miksi sitä pitäis jotenkin väheksyä?
Tämä oma käyttäytymiseni johti miettimään mun omia asiakkaitani.
Moni mun asiakkaistani on painonpudottaja. Osa taas haluaa muokata normaalipainoista kroppaansa eri näköiseksi lihasmassaa hakemalla. Siinä on oikeestaan mun kaksi ”pääasiakastyyppiä”.
Molemmissa asiakastyypeissä näen tätä samaa käyttäytymistä kuin nyt itsessäni. Sellainen lapsen innokas kiilto silmissä kysytään: ”Oonko mä oikeesti sun mielestä kehittyny?” Tai vähätellään sitä omaa osuutta asiaan, sanotaan että ”Kiitos Monna, sun ansiosta tämä ja tämä on onnistunut mulla.”
Ei uskota siihen, että itse pystyy. Ehkä jopa ihan vähän pelätään onnistumista. Muuttaako painonputoaminen luonnetta? Tai ylpistyykö sitä kertakaikkiaan kun muskelit alkaa näkyä? Ei, en usko ainakaan tällä suomalaisella nöyristelyluonteella.
Joka tapauksessa onnistumisia vähätellään. Niin omasta toimesta kuin toisten toimesta.
Väheksyntä toisten toimesta usein johtuu taas siitä, että uskotaan/pelätään ihmisen muuttuvan.
Nämä toiset saattavat vastata noihin mun kahteen kysymykseen JOO, kyllä muuttaa luonnetta ja JOO kyllä ylpistyy. Mutta todellisuudessa niin ei oikeasti kovin monelle käy.
Mä oon sitä mieltä, että kaikki te (me) jotka ootte onnistuneet ylittämään itsenne, nostamaan painoa enemmän salilla kuin aiemmin, juosta kovempaa kuin ennen, pudottaneet painoa kropastanne, oppineet tekemään jotain uusia juttuja, haastaneet itsenne ja onnistuneet: OLKAA YLPEITÄ!! Kuljetaan kaikki edes tää päivä leuka vähän korkeammalla kuin yleensä ja rinta rottingilla! 🙂
Perjantaina mä tapasin pitkästä aikaa Astaa. Astan kanssa ollaan tutustuttu tanssin ja bloggailun kautta. 🙂
Käytiin syömässä Märskyn Uppopullassa lounasta ja höpöteltiin maailman menosta ja omista kuulumisista.
Astan kanssa lounastelun jälkeen mä menin VENYTTELEMÄÄN!! Hahaa! Jo toista kertaa kahden viikon sisällä. On siinä kuulkaa ihmettelemistä. 😉
Kylläpä oli kivaa. Mun pitäis venytellä ehdottomasti enemmän! Se on sellanen mun kulmakivi. :/
Illalla tehtiin Tuukan kanssa täytettyjä patonkeja.
Moniviljapatonkia ja täytteseen tonnikalaa ja kevyt kermaviiliä.
Eilen mä tapasin mun vanhoja työkvaereita. Käytiin ottamassa pari drinksua ja laulamassa karaokea. 🙂
Kaksi hyvää I love me-messutuotetippiä muuten tässä välissä.
Käytin eilen piiiitkästä aikaa itseruskettavaa. Sain testiin tällaisen Leader Cosmeticin My Sun-tuotteen. Ja siis yllätyksekseni tulos oli tasainen ja se ei haissut pahalle. 😀 Mun mielestä monissa itseruskettavissa on nimittäin tosi paha haju.
Toiseksi testasin Richin hiusseerumia. Oli pikkuisen vaniljan tuoksuinen ja tuntui tosi hyvältä. 🙂
Sitten kun oli itseruskettavat kuivuneet niin mekkoa päälle.
Testailin kaikkia mekkoja mitä mulla kaapista löytyi. Harmikseni tosi moni oli jäänyt isoksi. Tavallaan harmi vaatteiden puolesta siis.
Mutta mä siis kokeilin myös mun YLIOPPILASMEKKOA!! 😀 SIis sitä mikä mulla on ollut päällä ristuksen monta vuotta sitten kun olen päässyt ylioppilaaksi.
Tsump se sujahti päälle! 😀
Sitä en kuitenkaan baariin laittanut. Vaan päädyin näihin.
Tämän näköisenä sain eilen taas (jo toistamiseen parin kk:n sisällä) kuulla joltain mieheltä baarissa, että ”ootko sä oikeesti mies”?!?! WHAAAT!!!
Mulle tultiin myös ehdottamaan kädenvääntöä ja karaokea laulaessani kuulin kuinka kaksi miestä baaritiskillä supatti ”kato ton hauista”.. 😀
Hyvin hämmentävää.. Oikeasti. Mitä sitten sanotaan sellaisesta naisesta, jolla on oikeesti todella paljon lihasta?!
Näihin kuviin ja mietteisiin on hyvä lopettaa.. 😉
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! <3