Hae
Monna Treenaa

Ilotulitteet, pitäiskö ne kieltää?

Mä oon törmännyt nyt moneen juttuun aiheesta ilotulitteet. On kansalaisalotetta, on kauppoja, jotka ei myy tänä vuonna lainkaan raketteja, on erinäisiä kirjoituksia asiasta.

Mun mielestä se on hyvä, että tästäkin asiasta kuhistaan! Redin K-Supermarketin kauppiasveljekset päättivät olla myymättä ilotulitteita tänä vuonna lainkaan. Mun mielestä hieno veto! Heillä syynä oli koirat ja ympäristövaikutukset (ja varmasti myös pienoinen markkinointitemppu 😉 ). Kansalaisaloite F2 ja F3 luokkaan kuuluvien pyroteknisten tuotteiden käytön rajoittamiseksi on kerännyt huikeat yli 50 000 ääntä. Espoon kaupunki järjestää tänä vuonna ensimmäisen kerran Suomessa uutenavuotena laser-ilotulitusnäytöksen Espoon keskuksessa. Kansalaisaloite etenee eduskuntaan, koska tarvittavat 50 000 ääntä on ylitetty.

Mä en oo varma mitä mieltä oon asiasta. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että ilotulitteiden kuluttajakäyttöä ois hyvä jollain tapaa rajoittaa eläinten ja ihmisten turvallisuuden vuoksi, myös ympäristövaikutusten. Toisaalta jo nyt on niin, että alaikäiset ei saa ostaa tiettyjä juttuja ja luvallinen tulitus-aika on vain muutama tunti uuden vuoden aattona. MUTTA miten näitä valvotaan? Alaikäiset saa käsiinsä vaarallisia tulitteita, aina saa lukea juttuja lehdistä kun pikkupojilla on silmä puhki ja käsi poikki uuden vuoden päivänä. (siis hyvin kärjistetysti sanottuna). Paukkuja lähetellään myös jo monta päivää ennen uuden vuoden aattoa. Näin on ollut aina.

Mä muistan kuinka lapsena meiän pihan pojat pisti jotain paukkupapaatteja yhden naapurin mummon postiluukusta sisään. Oon kuullut tarinoita, joissa ilotulitteita on lähetetty pakaran poskien välistä jne.. Usein lähetystilanteeseen liittyy myös alkoholi ja kovakin humalatila. Vaaratilanteita on HITOSTI!! Sen lisäksi on vielä ne eläinparat. 🙁 Suuri osa koirista, kissoista, hevosista jne pelkää raketteja. Meiän koirat ei niitä pelkää jostain syystä, mutta tiedän eläinten kärsivän jopa paniikin omaisesti rakettien pelosta. Jotkut koirat saa rauhoittavia uuden vuoden aattona. 🙁

Voisko ilotulitteiden kanssa olla joku tiukempi raja? Tietyllä alueella, tietyn aikaa? Voisko niiden hintaa nostaa niin korkeaksi ettei alaikäisillä olis niihin rahaa? Voisko ilotulitus olla vain aina jokaisen kaupungin oma tapahtuma, jossa pyrotekniikan hallitseva henkilö lähettäisi paukkuja ja muut saisi ihastella niitä?

Lakialoitteen tarkoituksena on vähentää ilotulituksista aiheutuvia haittoja, erityisesti ilotulitteista johtuvia silmä- ja muita vammoja ja tulipaloja. Lisäksi halutaan edistää uudenvuoden- ja venetsialaisjuhlijoiden turvallisuutta, lievittää eläinten ilotulitteisiin liittyvää stressiä sekä hillitä ilotulittamiseen liittyvää ympäristön kuormittumista. 

Iltalehti

Mä tavallaan ymmärrän tän kaiken, mutta sitten kuitenkin on paljon niitä ihmisiä, jotka kunnioittaa sääntöjä: lähettää raketit klo 18 jälkeen, pitää suojalaseja, käyttää lähetystelineitä tai ainakin katsoo raketin lähtevän vakaalta paikalta (lumihangesta tms.). Pitääkö hienot ilotulitteet kieltää kaikilta sen vuoksi, että on niitä joita ei säännöt kiinnosta? Ja mitkä on ilotulitteiden ympäristövaikutukset, tietääkö joku?

Mutta kyllähän ne ilotulitteet on kauniita, jos niitä osataan käsitellä oikein. Me ei kuitenkaan meinata laittaa rahaa ilotulitteisiin, se on kuitenkin pari sekuntia ja siellä on eurot taivaalla. 😀 Me meinataan tänä vuonna ostaa tähtisädetikkuja ja mennä katsomaan sitä Espoon keskuksen laser-showta. <3

Mitäs ajatuksia tää asia teissä herättää?

Monna

 

 

Kuvat: Unsplash

Vuoden 2018 hyvät ja huonot! :)

Kyselin IG:ssä, että haluaisitteko te koosteen vuodesta 2018. Yli 90% vastasi kyllä! 🙂 Sain myös hyvän lisävinkin; laittaa postaukseen myös jotain niitä ”ei niin kivoja juttuja vuodelta”. Eli tässä tulee ei vain vuoden 2018 parhaat, vaan myös niitä vähän huonompia. 😀 Nää menee vähän kyllä nyt kronologisessa järjestyksessä vuoden alusta loppuun.. Mutta ykkönen on varmasti silti ykkönen! 😉 Muut tulee vaan aikajärjestyksessä.

Nro 1. Ehdottomasti paikalle nro 1 pääsee meidän tammikuussa tapahtunut muutto. 14.tammikuuta muutettiin Espooseen, pois kaupungin hälystä. Mä oon asunut koko elämäni Helsingissä ja tammikuussa musta tuli sitten espoolainen. Vähän ehkä pienesti pään sisälläni kriisailin, että jaa nytkö en sitten enää ole helsinkiläinen.. 😀 Mutta se oli ehkä noin puolen tunnin pituinen kriisi.

Joka tapauksessa ehdottomasti paras asia varmaan koko vuonna on ollut se, että muutettiin tänne. <3 Se on rauhoittanut mieltä tosi paljon. On edelleen super ihana tulla kotiin, kun täällä on hiljaista ja rauhallista, ei liikenteen meteliä. Luonto lähellä ja tilaa temmeltää kotona. <3

Nro 2. Tän oisin voinut kategorisoida ihan vaan ISONA JUTTUNA. Ei ehkä niinkään super hyvä tai huono, mutta todella merkittävä. Nimittäin helmikuussa Emma aloitti päiväkodin. Se oli iso juttu, kuten se on varmasti jokaisessa perheessä.

Meillä siihen liittyi vielä se kahden viikon syömälakko ja järjetön itku joka kerta, kun vietiin Emma päiväkotiin. Emmahan tosiaan oli ensimmäiset kaks viikkoa syömättä päiväkodissa, istui vaan hoitajan sylissä tutti suussa. 🙁 Se oli niin sydäntä raastavaa! Meinasin jo pistää stopin koko päiväkodille. Sitten kahden viikon kohdalla tuli se maaginen muutos, josta niin moni sanoi. Emma alkoi syömään päiväkodissa ja itkukaan ei tullut ihan joka kerta päiväkotiin jäädessä.

Juuri kun Emma oli tottunut uuteen asiaan, me saatiin päiväkotipaikka ihan meidän kodin naapurista ja päätettiin siirtää Emma sinne. Vaihto sujui kuin unelma ja sen jälkeen oikeastaan ei oo ollut mitään ongelmia enää. Ensimmäinenkään päiväkoti ei ollut huono!! <3 Mutta jostain syystä sitten tämä toinen tässä kodin lähellä oli vielä parempi ja Emma sopeutui sinne, kuin olis ollut siellä aina. 🙂

Nro 3. Yveten brändilähettilään pesti! Olin tehnyt jo jonkin verran yhteistyötä Yvette-treenivaatemerkin kanssa, kun sitten GoExpo-messuilla he pyysivät mua brändilähettilääkseen. Huhtikuun alusta starttasi mun pestini brändilähettiläänä ja se jatkuu yhä. 🙂

Mä oon ylpeydellä ja ilolla kantanut Yveten vaatteita päälläni ja jakanut brändin tietoisuutta teille seuraajilleni. 🙂 Nyt alkukeväästä 2019 saan vihdoin myös näyttää miltä tulee näyttämään Yvette by Monna -treenivaatemallisto!! Ja siitä tulee niin HIENO!! <3 <3

Nro 4. Toukokuussa meiän CitySurvivors -kaupunkiseikkailukilpailuun osallistui yli 700 ihmistä!! Se oli aika huikea määrä porukkaa mukana kilpailussa, jonka on keksinyt ja kehitellyt kokonaan yksin Tuukka! Mä olin toukokuun kilpailussa apurina tottakai ja hoidin paikalle esim. kilpailijoiden alkulämmittelijät (TFW Helsinki) ja muutamissa muissa jutuissa olin apuna. Mutta siis se, että saa tollasia massoja ihmisiä mukaan ihan vaan meiän kahden juttuun, on super hienoa!! Tänä vuonna kilpailu järjestettiin myös Rukalla! Sekin oli kunnia, kun Ruka esitti kiinnostuksensa kilpailua kohtaan.

Sekä Helsingissä, että Rukalla tulee olemaan kilpailut tottakai myös tulevana vuonna!! 😉

Nro 5. Koko vuoden ajan yks kantava teema on ollut oman kroppani hyväksyminen raskauden jälkeen. Oon puhunut kehopositiivisuudesta, näyttänyt raskausarpeni, kertonut kuinka oma maha on välillä vähän harmittanut, mutta pääosin kuitenkin kaikkeen on liittynyt hyväksyminen. Syyskuussa aloitin projektin ”Kohti terveempää minää”, ajatuksena päästä taas parempaan kuntoon fyysisesti. Pääpointtina saada liikunnasta ilo ja energia taas elämään ja mukavana lisänä kroppakin ehkä vähän timmimmäksi. 😉

Projekti eteni mukavasti, treenit tuntui hyviltä ja samoin se yks herkkupäivä viikossa. En ottanut mitään paineita treenaamisesta, en myöskään syömisistä. Halusin kokonaisvaltaisesti paremman fiiliksen ja olon, eikä siihen auta mikään pakkopulla. Loppuvuodesta aloin olemaan aika väsynyt huonojen unien vuoks, silloin myös treenaaminen väheni hetkellisesti. Mutta oikeasti se koko vuoden kestänyt teema oman kropan hyväksymisestä ja sen kertomisesta on ollut hyvä tie.

Nro 6. Perheen yhteiset lomat ja vapaa viikonloput. Kun me molemmat ollaan työn puolesta liikkeellä koko ajan, on ihan ehdottomasti parhaita juttuja tänä(kin) vuonna ollut yhteiset lomat ja vapaat viikonloput. Kesällä käytiin karavaanarireissulla Ruotsissa, lokakuussa päästiin upealle Välimeren risteilylle. Lauantait ollaan monesti pyhitetty vaan perheelle, ollaan varmaan 90% tänä vuonna oltu lauantait yhdessä koko perheen voimin. Ilman tietokoneita, ilman töitä, ilman aikatauluja. <3

Nro 7. Yks mun haaveista työrintamalla on ollut pitkään tapahtumien tuottaminen. Lokakuussa me päätettiin pistää Johannan kanssa hynttyyt yhteen ja perustaa Vaikuttajatapahtumat. Se on ollut yks parhaista päätöksistä!! Kaikki on mennyt ihan huikealla tavalla, meiät on otettu vastaan ihan huikealla tavalla. Mä tiedän, että tää tulee olemaan vielä upeampi juttu ens vuonna! 🙂 Toki tän myötä työnmäärä on kasvanut, bloggaamisen ja muun somesisällön tekemisen lisäks mun päivät on täyttynyt tapahtumien suunnittelulla, toteuttamisessa, palavereilla yritys-asiakkaiden kanssa jne jne..

Mutta kuten sanoin, tää on ollut yks parhaista päätöksistä työrintamalla!!

Nro 8. Mun mielestä ei oo kiva lopettaa huonoon, mutta nyt tänä vuonna tää meni näin. Loppuvuotta kohden asiat meni vähän päin puuta monella eri osa-alueella. Me kaikki oltiin melkein kuukausi kipeänä, se vei voimavaroja tosi paljon. Gereltä meni molemmista takajaloista eturistisiteet poikki ja niistä johtuvat leikkaukset vei taloutta kuralle meiän perheessä. Lisäks autoon jouduttiin tekemään iso huolto/korjaus ja oli vielä pari juttua, josta en tänne halua kertoa.

Joulu jotenkin huipentui väsymykseen ja kaikkeen. Mutta nyt on usko jo siitä, että nää asiat kuului tapahtua ja ne on loppujen lopuksi vain isoja kiviä matkan varrella, jotka täytyy jollain tapaa ylittää. Uskon myös, että kun kakka kerääntyy tietyn määrän verran, alkaa se vähenemään jossain välissä. 😀

Vuoteen mahtui tosi paljon kaikkea tän listan lisäksi! 🙂 Oon kiitollinen kaikesta mitä oon saanut tehdä ja kokea tänä vuonna. Ehkä osa jutuista olis voinut olla tapahtumatta, mutta toisaalta uskon siihen, että kaikella on tarkoitus vaikkei se sillä hetkellä siltä tunnu. Mulla on ens vuodelle ihania asioita tulossa ja pääsen kertomaan niistä teille viimeistään sitten Fit-lehden alle muutettuani! <3

Haluan kiittää kaikkia mun yhteistyökumppaneita suuresti!! <3 On ilo saada tehdä töitä niin monen upean eri brändin kanssa!! Erikseen haluan vielä kiittää Yvetteä, Elixiaa, Polaria, Foodinia, Apollomatkoja, Royal Caribbeania, Oral Erottajaa, Samsungia, Change Suomea, Jollyroomia, mun kampaajaa Jennaa ja vaikka ketä! Unohdan varmasti nyt tässä mainita jonkun! Kiitos myös mun perheelle, Tuukalle, Emmalle, äidille, veljelle, appivanhemmille, tädille ja serkulle, Reijolle. Kiitos ihanille ja rakkaille ystäville Emmille, Lauralle (x 3), Saralle (x 2), Akulle, Nanalle, Jennille, Hillalle, Inarille, Alonalle, Rosannalle, Merille, Annalle. <3

Kiitos tästä vuodesta 2018 ja vitsi vieköön TÄÄLTÄ TULLAAN VUOSI 2019!! Ilman yhtään lupausta, mutta roppakaupalla toiveita, haaveita ja unelmia mielessä ja paperilla.