Hae
Monna Treenaa

Paljonko mä painan?

Olin lauantaina ihanan Rosanna Kuljunlivepodcast-vieraana I love me -messuilla. Podcastin aiheena oli kokonaisvaltainen hyvinvointi ja ulkonäköpaineet. Mun lisäkseni vieraana oli mahtava Bettina Gräsbeck. Me saatiin Bettinan kanssa kysymykset valmiiksi jo perjantaina, jotta tiedettiin vähän mistä puhutaan. Mä en kylläkään miettinyt vastauksia valmiiksi. Ainoa mihin tiesin vastauksen valmiiksi oli mun paino.

Kuva: Juho Tirkkonen

Kuva: Juho Tirkkonen

Kuva: Juho Tirkkonen

Rosanna kysyi ensimmäisenä kysymyksenä, että kuinka paljon sä painat? Rosanna oli myös kertonut juuri oman painonsa, 70kg. Mä vastasin oman painoni: 75kg ja Bettina omansa 73kg. Mun mielestä oli upeeta, että me kaikki kerrottiin rehellisesi oma painomme. Tosi moni nainen ujostelee kertoa sitä ääneen, varsinkin jos se alkaa jollain muulla kuin kutosella.

Kun tein kokopäiväisesti pt:n hommia, lähes kaikki asiakkaani sanoi haluavansa painaa 65kg. Se on ihan hassu juttu, mutta totta! Moni nainen ei halua painaa yli 70kg!! Mutta mitä ihmettä?? Mä painoin ennen raskautta 70,5kg. Olin mielestäni ihan super hyvässä kunnossa. Ja nyt mun mielestä tässä on kolme upeaa esimerkkiä; Rosanna, Bettina ja minä. Kaikkien paino alkaa sillä seiskalla ja me näytetään kaikki tosi hyviltä! 🙂

Ulkonäköpaineet

Mun äiti kysyi multa podcastin jälkeen, että jännittikö sanoa paino ääneen tai, että tuliko siitä jotain palautetta? Mä vastasin äidille, että ei mua itse asiassa jännittänyt, eikä myöskään tullut mitään palautetta. Siis negatiivista. 😀 Vielä muutama vuosi sitten mä oisin pelännyt sanoa ääneen painoni, vaikka se silloin alkoikin kutosella. Silloin mä koin jonkinlaisia ulkonäköpaineita.

Juteltiin podcastissa myös ulkonäköpaineista. Oltiinko me koettu sellaisia vai ei. Mä kerroin, että mä oon kokenut pari kertaa ulkonäköpaineita. Eka kerta oli silloin, kun aloin tekemään pt:n töitä. Mietin tosi paljon, että miltä pt:n täytyy näyttää. Sain silloin myös palautetta, että olin ”liian rasvainen” ollakseni uskottava pt. Toisen kerran koin ulkonäköpaineita raskauden jälkeen. Raskausarvet kammoksutti mua silloin alkuun. Häpesin jotenkin niitä, ajattelin etten voi enää ikinä mennä bikinit päällä rannalle.

Molemmat paineet on mennyttä. Mä oon sitä mieltä, että pt:llä ei ole mitään yleistä muottia mihin pitää mahtua ollakseen uskottava. Ja mitä raskausarpiin tulee; ne on luonnollisia asioita joille ei oikeastaan itse voi mitään, niitä joko tulee tai ei tule. So simple! 😉

Paino ei mun mielestä kerro missään tapauksessa kaikkea! Tottakai se kertoo joskus jotain, mutta esim. se painotko sä 65kg vai 75kg kertoo aika vähän. 🙂 

Onko paino sulle tabu? Vai uskaltaisitko kertoa sen ääneen?

Monna

Yhden aikakauden loppu.

Mun on jotenkin vaikea aloittaa tätä postausta. En oikeastaan ees tiedä miten sen aloittaisin. Tai mistä aloittaisin.

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt tätä asiaa ja nyt mä päätin uskaltaa tehdä sen. Musta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että mä oon antanut jo kaikkeni blogille. Mä oon kirjoittanut pian 8 vuotta blogia, joista viimeiset 2-3 vuotta täyspäiväisesti. Blogi on vienyt mun tekemisistäni, työstäni ja vapaa-ajastakin koko 8 vuoden ajan ihan älyttömän suuren osan.

Kun juttelin tästä päätöksestäni erään viisaan naisen kanssa, hän sanoi hyvin: harva jaksaa tehdä samaa työtä kahdeksaa vuotta putkeen. Niinpä.

Kun ennen avasin blogialustan ja näppis sauhuten kirjoitin postauksen päivässä ja ideoita pursusi niin paljon, etten ehtinyt kaikesta edes kirjoittaa. On asia nyt päinvastoin. Nyt avatessani blogialustan ahdistun. Mietin, että mistä ihmeestä kirjoitan, mähän olen kirjoittanut jo kaikesta mistä voin ja haluan. Aloitanko kaikki postaukset alusta? Vai jaanko kerta toisensa jälkeen kuvia mun (jo haalenneista) raskausarvista?

Päätös on syntynyt

Vaikka tätä tuntuu samaan aikaan vaikealta ja raskaalta kirjoittaa, oon päätökseni tehnyt. Aion pistää blogini taustalle ja keskittyä marraskuun alusta asti muihin asioihin täyspäiväisesti. En lopeta blogia kumminkaan ihan kokonaan, vaan siitä tulee pääkanavan sijaan tukikanava, jota päivittelen sitten harvemmin. Blogi siirtyy myös luonnollisesti Vaikuttajamedialle, koska olisihan se vähän outoa, että olen toinen omistaja, mutta blogi ei siirtyisi mukana.

Aionkin nyt panostaa Vaikuttajamediaan ja Vaikuttajatapahtumiin täysillä. Aion myös jatkaa hyvinvoinnin parissa, sillä tällä viikolla otin myös toisen pt-asiakkaan ja aion Tuukan kanssa tehdä Suurin Muutos -valmennusta, sekä omaa Energisempi äiti -valmennusta tulevaisuudessakin.

Some ei jää kokonaan

Instagram-tilini jää silti eloon! 🙂 Sitä aion päivittää samaan tahtiin kuin tähän astikin! Itse asiassa uskon, että tämän päätöksen myötä mulla jää aikaa tehdä IG:tä entistä ammattimaisemmin ja entistä parempaa sisältöä. Haluan edelleen toimia somevaikuttajana ja IG:stä onkin vähän pikkuhiljaa muodostunut pääkanavani. Moni vaikuttaja on siirtynyt tekemään instagarmiin ”miniblogia”. Ja se on myös asia, jota varmasti tuun tekemään siellä.

Pelottava päätös

Päätöksestä pelottavan tekee se, että tämän myötä multa häviää säännöllinen kuukausitulo kokonaan. Oon saanut blogistani kuukausipalkkaa ja nyt se häviää. Kaikki tulot on marraskuusta lähtien epäsäännöllisiä, eikä mitään ”turvaa” ole. Mutta uskon, että päätös on silti oikea. Vaikka tää tuntuu isolta päätökseltä ja todellakin yhden aikakauden lopulta, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eihän sitä tiedä josko vaikka vuoden päästä mä haluan taas kirjoittaa blogia päätyökseni. Mutta nyt se on näin ja se vähän pelottaa.

Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että yleensä askeleet, jotka on vähän pelottavia on myös niitä, jotka työntää eteenpäin. Silloin kun 8 vuotta sitten perustin oman yrityksen ja olin käytännössä ihan nolla-tilanteessa asiakkaiden ja palkan suhteen, tein ehkä jopa vähän enemmän töitä onnistuakseni, koska mun oli pakko. Mä uskon, että nyt on myös sama. Mun on pakko (ja tottakai myös haluan) onnistua tekemään asioista sellaisia, että saan leipää pöytään tästä eteenpäinkin ja ehkä myös jotain siihen leivän päälle.

Mun blogini siirtyy siis 1.marraskuuta Vaikuttajamedian alle ja sen myötä se jää myös ns. tukikanavaksi. Tuun päivittämään blogia silloin tällöin, mutta enää tekstejä ei tule 3-4 kertaa viikossa. Jos haluat pysyä mun jutuissa perillä, niin laita mun IG-tili seurantaan. <3 Siitä tulee nyt sitten myös mun ”pikkublogi”. 🙂

Mun tekee mieli sanoa kiitos kaikille teille näistä vuosista! Ja sanonkin! KIITOS KAIKILLE TEILLE LUKIJOILLE NÄISTÄ VUOSISTA!!! Mutta toisaalta, nää ei oo jäähyväiset, blogi ei sulkeudu kokonaan. Mun on myös pakko sanoa, että jonkinlainen taakka putoaa nyt harteilta. Saan tehdä tätä tästä lähtien taas harrastuksena, en enää työnä. Ehkä sitä myötä jokin muuttuu myös. <3

Monna <3