Hae
Monna Pursiainen

Hammaslääkärihommia taaperolle ja äidille!

Kaupallinen yhteistyö: Oral.fi

Hammaslääkäri – se on sana, josta varmaan ihan jokaisella on mielipiteensä! 😀 Mulla ainakin aika vahva! Mä oon kärsinyt aina (tai ainakin sen aikaa mitä muistan) hammaslääkäripelosta, mutta se on vahvistunut nyt ihan parin vuoden sisällä. Se on vahvistunut jopa niin paljon, että en oo varannut aikaa reiän paikkaamiselle, vaikka tiedän suussani reikiä olevan. 🙁

Me ei haluta, että mä tartutan hammaslääkäripelkoani Emmalle ja toki mä haluaisin myös päästä siitä omasta pelostani eroon. Tän vuoksi me varattiin Emmalle 2-vuotis hammastarkatus Suomen ainoalle Lasten Oral -hammasklinikalle. Lasten Oral on siis ainoa laatuaan Suomessa! Lasten Oral täyttää nyt 2v ja siellä työskentelee alan parhaimmistoa! 🙂

Meille oli varattu aika hammaslääkäri Heikki Alapullille ja suuhygienisti Arian Riatsonille. He ovat meidän ”tiimi”, joille aina tästä lähtien pyritään pääsemään, jos (ja kun) hammaslääkäriin on Emmalla tarvetta. Mua jännitti vähän tää aika, koska Emma on alkanut vastustamaan hampaiden pesua kotona. Mietin, että noinkohan se avaa edes suutaan tuolla vieraille ihmisille, kun ei kotonakaan meinaa avata. Oltiin kuitenkin puhuttu  kotona jo muutaman päivän ennen hammaslääkäriaikaa, että siellä pitää sitten avata suu, näyttää hienot hampaat lääkärille ja että se on tosi kiva paikka. 🙂

Emma asteli reippain askelin Erottajan Oraliin sisään ja riemastui, kun Lasten Oralissa oli leluja, kirjoja ja kyniä vastassa. Haalari pois ja piirtämään! 🙂 Huippu idea, että odotushuoneesta on tehty lapselle mukava paikka. Siinä on kiva odottaa omaa vuoroaan, voi leikkiä piirtää peiliin (tai seinään 😉 ), eikä tarvitse vain istua paikallaan.

Lasten Oralissa työskentelee Heikin ja Arianin lisäksi kolme lasten hammaslääkäriä, My Blomqvist (också på svenska), Krista Brander-Aalto ja Elisa Ronkainen sekä oikoja Anu Kentala. Tämän koko lasten tiimin missio on, että lapset voisi varttua aikuiseksi mahdollisimman tervein hampain ilman hammashoitopelkoa.

Mua nauratti, kun Emma sitten asteli hammaslääkärin pakeille reippaasti ja näytti hevospaitaansa Heikille ja Arianille. Pikkuisen meinasi ilme mennä vakavaksi huoneen ovella, mutta kuitenkin iloisesti hän vastaanotti aurinkolasit ja hämmästeli niitä peilistä mun sylissä. Kun sitten hammaslääkäri otti pihtinsä esiin ja varsinainen tarkastus alkoi, myös totuus valkeni Emmalle. 😀 Naama kääntyi mutruun ja huutohan siinä tuli. Hetken aikaa rauhotuttiin ja lähdettiin katsomaan uudestaan.

Oli ihanaa, että aikaa oli varattu hyvin. Ei tullut yhtään sellainen fiilis meille vanhemmille, että nyt äkkiä pitää saada lapsi johonkin asentoon, jossa hampaat voi tarkistaa.. vaikka huutaisi. Kun itku tuli, pidettiin tauko ja sitten jatkettiin. Nopeasti se itse tarkastus oli ohi ja Emma sai puhtaan paperit! 😉 Seuraava käynti vasta vuoden päästä. Emmalla oli puhjennut siis kaikki muut hampaat paitsi kaksi ylärivin taaimmaista molemmilta puolilta.

Lopuksi vielä Emma sai pestä yhdessä Arianin kanssa leijonan ja lohikäärmeen hampaat, sillä välin kun me Tuukan kanssa juteltiin Heikin kanssa lasten hammashoidosta ja mitä kaikkea siellä kotona kannattaa tehdä. Herra Hakkaraiset sai vihreää valoa, plus tietysti puhuttiin siitä, että aamuin illoin on pestävä hampaat. Heikki myös kertoi, että se on ihan normaalia, jos pieni lapsi vastustaa hampaiden pesua. 🙂 Se oli huojentava kuulla, että meillä ei olla ainoita. 😉

Sitten oli mun vuoro…

Mua ei oikeastaan jännittänyt, sillä tiesin ettei tällä kertaa tehdä muuta kuin jutellaan ja mietitään tulevaa. Hammaslääkäri Helena Lehtonen ja hammashoitaja Salla Suokas otti mut vastaan ja tuli heti sellainen fiilis, että näiden kahden seurassa mulla ei oo hätää. 🙂 Kuten oon kertonut, mä oon jotenkin aika tarkka tuntemaan eri ihmisten kemioita ja näiden kahden seurassa tuli oikeasti turvallinen olo.

Mä istahdin penkkiin ja sitten alettiin juttelemaan. Helena kyseli multa mun aiempia hammaslääkärikokemuksia ja kysyi onko joskus tapahtunut jotain, joka olis laukaissut pelon. En osannut sanoa, että olis jotain yhtä ja tiettyä. Mutta sen tiesin, että viimeisin suuhygienistin vastaanotto oli tuskainen, hammaskiven poisto sattui jostain syystä ihan kamalasti. Niin paljon, että jouduttiin keskeyttämään se, koska itkin. Ehkä se vahvisti mun pelkoa. Kaikkia ei kuitenkaan hammaskiven poisto satu yhtään! Joten ei kannata mun tuntemusten takia jättää menemättä! 😉

Päädyttiin sitten siihen, että tehdään tarkastus ja katsotaan mikä on suun tilanne. Mietitään sen jälkeen, että miten eteenpäin.

Vaikka siitä hammaskiven poistosta on vain puoli vuotta, löytyi multa taas paljon hammaskiveä ja sen lisäksi neljä reikää. Kuulin myös ekaa kertaa sellaisen kivan farmifaktan, että mulle on arvonnassa suotu sellainen suun bakteerikanta ja syljen laatu, että mulle tulee helposti niin hammaskiveä kuin reikiäkin! Monesti siis näistä ihanista ominaisuuksista on ihmisillä vain toinen.

Oralin sivuilla sanotaan tästä näin: Kaikki eivät saa reikiä yhtä helposti, sillä jokaisen suun bakteerikombo on erilainen. Kariesbakteeri saadaan yleensä jo lapsena ja periaatteessa se tarttuu suusta suuhun. Bakteerin pelossa ei kuitenkaan kannata jättää pussailematta!

No, mutta mitä tulevaisuus?

Menen ensi viikolla ensimmäiselle hoitokäynnille Helenan luokse. Mulle annetaan ensimmäistä kertaa esilääkitys. Tarkoittaa siis rauhoittavia. Helena katsoo miten tämä puree muhun ja jos puree hyvin, hoidetaan hammaskiven poisto esilääkityksen ja puudutuksen avulla. Jos rauhoittava ei saa mua tarpeeksi rauhalliseksi, varataan seuraava aika ja se tehdään sitten nukutuksessa.

Joskus nää hoitokokonaisuudet voi olla kalliita (varsinkin jos päädytään anestesiaan). Oralissa one huippua juttu se, että hoidon voi maksaa Oral laskulla/-tilillä (Resurs Bank). Laskulle saa aina korotonta maksuaikaa 30-60pv riippuen oston ajankohdasta. Laskun voi maksaa sitten joko kaikki kerralla tai 30:ssa tai 60:ssa erässä. Tää on huippu juttu, sillä harvoin sitä on tonnia ylimääräistä taskussa. Ja toisaalta, että se ei olis este olla menemättä hammaslääkäriin, ettei pysty kerralla maksamaan useamman sadan laskua.

***

Mun jatkohoidoista, esilääkityksestä ja/tai anestesiasta mä tuun kertomaan sitten lisää, kun niistä selviää enemmän. Onko siellä ketään, joka kärsiin hammaslääkäripelosta? Vai onko se ihan lastenleikkiä? 😉 Entä miten lasten hampaat, tuleeko niitä pestyä päivittäin? Entä ootteko käyneet jo tarkistuksessa? 🙂

JUMANKAUDE VIHDOIN!!!

Tää on uskomaton fiilis!!!! SIIS JUMANKAUDE KAHDEN VUODEN JÄLKEEN synnytyksestä, mä oon saanut vihdoin ”palautuneen paperit”!!!!! Miettikää sitä! 😀

Kävin torstaina taas mun ihanan fyssarin, Sonja Toivolan luona FemiHealthissa. Edellisestä käynnistä oli aikaa n.kuukausi, jonka aikana olin tehnyt ahkerasti harjotteita, joilla saisin pikkuhiljaa ne vikatkin pehmeydet sieltä jännesaumasta tiivistymään. Oon tän syksyn ajan käynyt Sonjan vastaanotolla, koska tosiaan vielä alkusyksystä Sonjan katsoessa mun erkaumatilannetta, mulla navan kohdalla jänneasauma oli vielä vähän pehmeä. Ei enää varsinaista erkaumaa jäljellä, mutta ei kuitenkaan täysin palautunut ja toimiva kuin ennen raskautta.

Mua vähän jänskätti mennä Sonjan luokse. Mulla oli ristiriitaiset fiilarit, toisaalta musta tuntui (kuten oon kirjoittanut), että mun keskivartalo alkaa pikkuhiljaa saamaan jäntevyyttään ja toimivuuttaan takas. Noita kuntoutus-harjoitteita ja core-treeniä tehdessä oon vihdoin alkanut saamaan tuntemusta sinne vatsalihaksiin. Tän vuoksi olin siis luottavaisin mielin, että ehkä ollaan menty taas eteenpäin.

Toisaalta mua mietitytti, että osaanko vieläkään tunnistaa miltä se toimiva keskivartalo tuntuu. Olinhan kuitenkin jo 2kk raskauden jälkeen luullut, että mun kroppa on palautunut kuin unelma… Noh, astelin siis torstaina Sonjan vastaanotolle ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen hyppäsin hoitopöydälle ja Sonja alkoi tutkimaan. Sonjalla oli jotenkin todella vakava ilme. Mietin siinä makoillessani, että voi pirulauta sentään! Nyt mä oon salettiin tehnyt jotain, että oon mennyt takapakkia kuntoutuksessa.

Sonja tutki ja tunnusteli, mä nostin jalkoja ja päätä ja tein työtä käskettyä. Sitten Sonja sanoi, että kuules Monna, nyt on sellainen juttu, että tää homma on tullut maaliin! SIIS MITÄÄ!!!!! Mä en ollu uskoa korviani!!! Mutta näin se on! Jännesauma on vihdoin ja viimein napakoitunut myös navan ympäriltä ja vatsalihasten reunat tuntuu sivuilla. Mun keskivartalo on alkanut toimimaan ja vahvistumaan!! Ihan niin kuin olin itse tuntenut!!

Kahden vuoden jälkeen!!! 😀 Sekä Sonja, että ystäväni (osteopaatti) Sara sanoi mulle torstaina, että usko siihen; on joku syy miksi sä jouduit tän tien kulkemaan pitkän kaavan kautta. Mä uskon! Mä oon saanut olla tän asian sanansaattaja, mun kautta varmasti edes yksi nainen on saanut keskivartalonsa kuntoon. Oikeiden ammattilaisten opastuksella. Mä toivon, että kun mä oon puhunut tästä omasta kokemuksestani täällä blogissa, on edes yksi nainen rohkaistunut varaamaan ajan äitiysfyssarille tai tekemään jonkun askeleen, että kroppa palautuu. Mä toivon, että mun juttujen vuoksi edes yksi nainen on ymmärtänyt ettei se oo ok jos pissat tulee housuun juostessa tai pomppiessa.

Kiitos kaikki ammattilaiset, jotka ootte mua auttaneet tän asian kanssa! Niin ja tietty kiitos itselleni, että oon jaksanut tehdä näitä harjotteita ja uskoa siihen, että vielä jonain päivänä mun keskivartalo on taas toimiva. ❤ Kun torstaina lähdin Sonjan vastaanotolta, ei varattu enää uutta aikaa! Enää ei tarvi!!!!! 😀 😀 (vaikka Sonjaa mä ihan mielelläni siis näkisinkin 😉 )

Mä suosittelen 150%, että varatkaa äitiysfyssarille aika jälkitarkastukseen!! FemiHealthissa tehdään näitä ja siellä siis myös mahdollisuus ultrata lantionpohjan lihasten kunto ja erkauman tilanne! ❤❤❤

***