Kerroin jokunen aika sitten, että mulla on pari isoa unelmaa työrintamalla. Sanoin, että kerron niistä lisää kun ne on toteutumassa tai saaneet vahvistus-sinetin! 🙂 Nyt saan niistä kertoa!! ❤ ❤

Toisen julkaisin jo instagramissa tällä viikolla, ehkä joku teistä sieltä jo asian bongasi.

Olen tätä nykyä Vaikuttajatapahtumien Event Manager, sekä toinen Vaikuttajatapahtumien perustajista! Mä aukaisin suuni tästä haaveestani oikealle ihmiselle ja pistettiin hihat heilumaan. Mä oon pitkään haaveillut tapahtumien tuottamisesta. Oon jonkun verran niitä jo tehnyt, mutta oon tehnyt niitä ”ystävän palveluksena” ilmaiseksi. 😉

Kun juttelin tästä haaveestani Johanna Variksen kanssa, päätettiin tehdä asialle jotain! Haluttiin Johannan kanssa perustaa tapahtumatoimisto, joka poikkeaa jollain tapaa muista jo olemassaolevista. Toisaalta ihan pelkkiä vaikuttajamarkkinointiin  pohjautuvia tapahtumatoimistoja ei löydy Suomesta kovin montaa. On ihania pr-toimistoja ja mainostoimistoja, jotka tekevät upeita tapahtumia vaikuttajille ja ehkä vähän isommille brändeille. Näissä tapahtumissa itsekin käyn aina kun aika antaa periksi. 😉 Pelkkiä tapahtumatoimistoja, jotka tuottaa vaikuttajille tapahtumia ei taasen niin monia löydy.

 Mutta siis, me haluttiin perustaa Vaikuttajatapahtumat, koska mm.:
⚪ Haluamme mahdollistaa vaikuttajatapahtumat suurten yritysten lisäksi myös pienille ja keskisuurille yrityksille ja brändeille.
⚪ Haluamme ammentaa tapahtumatuotantoon omia kokemuksiamme erinäisistä tapahtumista, joissa olemme vuosien ajan itse somevaikuttajina pyörineet.
⚪ Haluamme tehdä tapahtumista somevaikuttajille kiinnostavia, innostavia ja hyödyllisiä.
⚪ Haluamme tuottaa kustannustehokkaita, sydämellisiä ja inspiroivia tapahtumia.

Ensi viikolla aukeaa nettisivut ja sitten vasta alkaa tapahtumaan! ? Pistäkää meiän IG-tili seurantaan ja toki myös FB-sivu, niin näätte mitä kaikkea tuleman pitää!

Toinen, ehkä vielä jotenkin suurempi unelma on tämä!! Mä oon jo vuosia, oikeastaan melkein blogin perustamisesta ja treeni-innon syntymisestä asti haaveillut, että saisin joskus tehdä oman treenivaatemalliston. ENSI KEVÄÄNÄ 2019, MULTA TULEE TREENIVAATEMALLISTO Yvetelle!!!! 🙂 🙂 🙂 Niin hienoa!!! Suunnitteluvaihe on nyt käynnissä, malleja ja kuoseja pohditaan tiivisti. 😉

Mun mallisto tulee kulkemaan nimellä Yvette by Monna. Tällä nimellä avattiinkin jo sivu Yveten nettikaupassa ja sinne tuli nyt viikonloppuna myyntiin mun ideoimat muutamat teksti-paidat äideille ja lapsille! 🙂 Hahaaa!! 😀 Yvette by Monna on nyt siis avattu ja sieltä voi tilata itelleen ja lapselleen noita teksti-paitoja! Mutta varsinainen mallisto lanseerataan keväällä 2019!!! Voitte tilata noita paitoja koodilla MONNA20, niin saatte niistä sen -20% alennuksen. (kuten muistakin Yveten normihintaisista tuotteista)

Mä oon niin onnellinen!!!

Silloin vuonna 2012 kun aloitin kirjoittamaan blogia, en todella uskonut, että mun juttuja seurattais vielä kuuden vuoden kuluttua. Enkä ainakaan uskonut, että näin paljon. Voi luoja kuinka moni (myös mun ystävä) epäili ettei ”toi sun juttus” tuu kantamaan pitkälle. Mun postauksille naureskeltiin ja kuulin monesti, kuinka musta puhuttiin pilkalliseen äänensävyyn.

Nyt mä oon ennen kaikkea näyttänyt itselleni, että oikeiden ihmisten avulla oon oppinut uskomaan itseeni, omaan tekemiseeni, ammattitaitooni, uskaltanut haaveilla ja unelmoida ja pikkuhiljaa saavuttaa niitä unelmia!! ❤ Se on aika pirun hieno fiilis!!

Mulle nää unelmat ja haaveet työrintamalla on sellaisia, joita haluan sydämestäni tehdä! Mulle ei koskaan oo raha ollut isona kriteerinä näiden haaveiden kanssa. Se voi olla hölmöäkin, mutta en koskaan oo ajatellut ensimmäisenä sitä, että tuleeko tästä suuri bisnes vai ei. Toki yrittäjänä täytyy miettiä, että ei laita kaikkea aikaansa sellaiseen, mistä ei tule tuloja. 😀 Mutta kuitenkin, mulle ensisijaisen tärkeää näissä asioissa on se, että mulla on tosi iso palo tehdä näitä!

Nytkin odotan jo maanantaita, kun saan taas tehdä töitä. 😉

***

Olen erityisherkkä

Mä olen kirjoittanut blogissa joskus siitä, että olen erityisherkkä. Jossain vaiheessa tuo käsite oli jotenkin ”huonossa valossa”, että sitä muka suurin piirtein jokainen analysoi olevan itsellään ja kaikki oli yhtäkkiä erityisherkkiä. Mun mielestä se on kuitenkin hassua jotenkin lytätä sitä, mitä joku tuntee. Erityisherkkyydestä on alettu puhumaan enemmän vasta muutamien vuosien aikana, mäkin olen siitä kuullut ekan kerran vasta joskus nelisen vuotta sitten. Varmaan moni muu mun lisäksi. Onko siis ihme jos jonkin asian tullessa kansan tietoisuuteen voikin moni löytää siitä jotain mikä tuntuu olevan osa omaa itseä?

Luin jostain, että erityisherkkiä ihmisiä on noin viidesosa kaikista ihmisistä. Erityisherkät kokee monesti siis olevansa vähän erilaisia ja joskus jopa ulkopuolisia. Tuon ulkopuolisuuden tunteen mäkin tunnistan. Välillä se tulee vahvemmin pintaan ja joskus vähemmän. Sanotaan, että erityisherkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin – ja unohtaa siinä samassa huolehtia itsestään. Myös tämän tunnistan tosi hyvin itsessäni.

Erityisherkkyys liittyy siis erityisen herkästi reagoivaan hermojärjestelmään. Tää tarkoittaa sitä, että erilaiset tunne- ja aistiärsykkeet eriyisherkkä ihminen kokee huomattavasti voimakkaammin, kuin ei-erityisherkkä. Kaikki herkät ei oo introvertteja tai ujoja, erityisherkkä voi olla myös ulospäinsuuntautunut ja tosi sosiaalinen. (kuten mä) Syvällisyys on yhdistävä piirre herkillä: meillä on taipumusta reagoida vahvemmin omiin ajatuksiin, tunteisiin ja havaita erilaisissa tilanteissa ja ihmisten kohtaamisissa laajemmin asioita ja vivahteita kuin vähemmän herkän ihmisen.

Erityisherkkä kuormittuu herkästi, jos hän joutuu elämään stressaavassa tilanteessa eikä saa riittävästi lepoa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Erityisherkkä kaipaa tavallista enemmän omaa tilaa. Erityisherkkä saattaa kokea hyvin kuormittavana tilanteen, joka toisesta ei tunnu mitenkään erityiseltä vaan pikemminkin mukavan haastavana. Erityisherkkä kaipaa ympäristöltään ymmärrystä ja tukea.

Erityisherkkä ihminen voi olla hyvin luova ja älykäs, mutta ympäristö vaikuttaa häneen enemmän kuin muihin. Erityisherkkä ihminen aistii herkästi melun, tuoksut, kosteuden, lämmön, muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat. Erityisherkkä ihminen tarvitsee säännöllisesti yksinoloa. Erityisherkkä ihminen voi kokea suurta ahdistusta meluisassa ympäristössä. Erityisherkkä ihminen aistii tavallista paremmin toisten tunteita ja voi kuormittua niistä.

Lainaus: terve.fi

Allekirjoitan tämän!

Mä niin allekirjoitan! Muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat! Mä tunnistan niin hyvin niitä muissa, toki myös itsessäni. Mä oon huomannut myös, että osaan tosi hyvin nähdä ihmisissä aitouden tai sitten sellaisen päälleliimatun ystävällisyyden tai positiivisuuden. Koska tunnistan ja aistin tällaisia juttuja niin herkästi, ajattelen myös monien muiden tunnistavan niitä mussa itsessäni. Se on yks syy, minkä vuoksi en osaa tai halua olla mitään muuta kuin sitä mitä oon oikeasti.

Joskus mä mietin, että tunnenko tai aistinko liikaa? Analysoinko liikaa omia ja toisten ajatuksia? Mutta sitten toisaalta, en osaa olla tekemättä sitä. En voi kieltää itteäni ajattelemasta tai tuntemasta. Mun perhe ja lähimmät ihmiset tietää mun olevan herkkä. Joskus se tosin unohtuu esim. Tuukalta. 😉 Tiedän ettei se tarkoita sillä mitään pahaa, mutta kun Tuukka taas itse ei oo herkkä, voi moni juttu tulla edelleen (kohta kahdentoista yhteisen vuoden jälkeen) yllätyksenä.

Erityisherkkyys ei ole kaikilla samanlaista

Erityisherkät ihmiset ei oo kaikki mitenkään tasan samanlaisia. Kaikki ei koe aistiherkkyyttä äänissä, hajuissa, majuissa, siitä miltä joku vaate tuntuu ihoa vasten. Kaikki ei aisti samalla tavalla tunnetiloja tai toisten ääneen sanomattomia asioita. Jonkun hermojärjestelmä voi olla erityisen erityisen herkkä ja jonkun toisen himpun vähemmän erityisen herkkä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Mä en esim. oo mitenkään kamalan herkkä mauille. Mutta hajuille ja äänille oon. Varsinkin äänille. Mulla on sellainen juttu, että jos telkkari on päällä ja kotona sekä Emma, että Tuukka selittää jotain ja pahimmassa tapauksessa vielä tietokoneelta pauhaa jotain lastenlauluja – niin mulle tulee ihan pahaolo. Musta tuntuu sellaisessa tilanteessa, että hengitys on vaikeampaa ja ajastus menee pauselle. Mun on aina pakko sanoa välillä Tuukalle, että oota nyt on pakko laittaa joku väylä mutelle. Suljen telkkarin ja pistän läppärin kannen alas ja sitten voin taas kuunnella, hengittää ja keskittyä.

Muiden tunnetilat ja ääneen sanomattomat asiat mä aistin tosi vahvasti. Pelkkä katse tai sen välttely kertoo paljon, kehonkieli kertoo paljon. Mä nään ihmisten silmistä tosi paljon. Myös se miten ihminen seisoo mun lähellä, kertoo paljon. Jos mä aistin jonkun tunteen tai asian, jota ei sanota ääneen, en osaa olla hiljaa. Se asia jää painamaan mun mieltä ja sitten mä kysyn suoraan. Saatan laittaa jollekin ystävälle viestiä, että tietkö musta tuntuu nyt tältä... Suurin osa ystävistä ymmärtää ja kertoo, että joo – oli tässä yks juttu. Mutta on myös niitä, joille se mun suoruus on liikaa. Mä en taas sitten halua esittää kaiken olevan kunnossa, jos aistin jonkun olevan pielessä. Sen takia haluan aina mieluummin nostaa kissan pöydälle, vaikka se välillä vaikeeta onkin.

***

Joskus varmasti olis helpompi jos ei olis niin herkkä. Mutta toisaalta, mulle joskus on joku sanonut, että erityisherkät ihmiset kokee rikkaammin ja monipuolisemmin kaiken. Väheksymättä vähemmän herkkien ihmisten tunteita, näin se taitaa mennä. Vähemmän herkillä ihmisillä on varmasti helpompaa ja yksinkertaisempaa mm. monien tunnepuolen asioiden kanssa, mutta ehkä me herkemmät ihmiset sitten nähdään ne sateenkaareen kaikki mahdolliset värit ja vähän niitä mahdottomiakin. 😉

– Monna <3