Hae
Monna Pursiainen

Vuoden 2019 luetuimmat postaukset!

Huomenna sunnuntaina on joulukuu ja mun mielestä nyt voi hyvinkin lähteä jo tarkastelemaan kulunutta vuotta. 😉 Aloitetaan sillä, että kerron tässä postauksessa mitkä on olleet mun luetuimmat TOP 10.

  1. Vakava raudanpuute – jatkotoimet
  2. Yhden aikakauden loppu
  3. 15 vastausta
  4. Kuminauhatreeni jaloille
  5. 2 kk sitten rautainfuusio, miltä tuntuu nyt?
  6. Tyrkkytissit
  7. Raudanpuute ilman anemiaa
  8. Perhe Pursiaisen Suurin Pudottaja
  9. Paino tippuu
  10. Olohuoneen uusi ilme

Raudanpuute ilman anemiaa on selkeästi ollut vuoden kiinnostavin juttu! 🙂 Siitä puheen ollen, tällä hetkellä mulla ferritiini on n.60. Eli siitä toukokuisesta 108:sta, se on tipahtanut jo aika roimasti. 🙁

Syitä tippumiselle on varmasti pari: runsaat kuukautiset, sekä se ettei mulla rauta imeydy ravinnosta. Oon myös kokeillut varmaan jokaista rautavalmistetta, jota apteekeista ja luontaistuotekaupoista saa, mutta mikään ei sovi mun mahalle. 🙁 Vähän oon miettinyt, että pitäiskö sitä vaan mennä uudestaan anelemaan lähetettä infuusioon. Se on vaan niin pirun kallista lystiä.

Ihanaa viikonloppua ja joulukuun ensimmäistä päivää! <3

Moni laittoi mulle instagramissa viestiä, että joulukuusi tulee tänä viikonloppuna kotiin. 🙂 Joten ihanaa joulun laittoa!

Monna

Turvallinen ja läsnäoleva tunnelma

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiedättekö mikä mulle on tosi tärkeää? Se, että Emma saa kasvaa kodissa, jossa on turvallista ja jossa vanhemmat on läsnä.

Mä haluan pitää huolta siitä, että Emmalla on kotona turvallinen olo. Se on varmaan asia, jota kaikki vanhemmat haluaa; että oma lapsi on turvassa ja lapsella on turvallinen olo. Mä en voi käsittää, enkä ymmärtää perheväkivaltaa. Mun päähäni ei mahdu ymmärrystä siitä, että joku satuttaa omaa lastaan.

Meillä sellaista uhkaa ei ole, mutta valitettavasti on perheitä, joissa väkivallan uhka on läsnä päivittäin. Se on ihan kamalaa!!

Leiki lapsesi kanssa! Tai ole edes kiinnostunut!

Mulle on myös tosi tärkeää olla ja leikkiä Emman kanssa. Me molemmat Tuukan kanssa leikitään Emman kanssa joka päivä. Silloin meillä on puhelimet äänettömällä tai taskussa, me ei haluta kumpikaan, että Emman meille puhuessa meiän katse on kännykässä kiinni eikä kuulla Emman asiaa.

Jos leikkiminen ei oo se oma juttu, voi vanhemmat vaikka pelata lapsen kanssa jotain tai leipoa / tehdä ruokaa yhdessä. Tärkeintä on, että lapsi saisi kokea vanhempiensa läsnäolon ja sen, että omat vanhemmat on kiinnostuneet lapsen jutuista.

Tuukka on töissä iltapäiväkerhossa ma-pe, siellä hän näkee päivittäin sitä, kun osa vanhemmista tulee hakemaan lapsiaan kotiin kännykkä kädessä. Katse pysyy tiiviisti kännykän ruudussa koko hakuprosessin ajan. Ei moikata omaa lasta, ei kysytä miten päivä on mennyt. Se on ihan kamalaa!

Tuukka on myös kertonut, kuinka eka- ja tokaluokkalaiset kertoo hänelle iltapäiväkerhossa ettei iskä jaksa leikkiä mun kanssa iltaisin, kun se on niin väsynyt. Että isi vaan makaa sohvalla ja katsoo kännykkäänsä.

Se on mun mielestä aivan jumalattoman hirveetä! Onko se kännykän selailu tärkeämpää kuin oma lapsi?

Sähköauto TÄÄLTÄ
Erilaisia sähköautoja TÄÄLTÄ

Kun me viime viikolla huristeltiin Emman kanssa pitkin meiän kylän raitteja sen uudella autolla, ohikulkevien ihmisten ilmeet oli hauskoja. Osa katsoi ja hymyili. Ilmeestä näki, että niiden mielestä auto oli hauska leikkikalu. Osa katsoi kuin myrkyn nielleenä.

Mulle on ihan sama mitä ohikulkevat ihmiset ajattelee, kun mä nään Emman riemun ja tiedän sen nauttivan – se on pääasia!

Laita äiti puhelin pois!

Kun jokunen aika sitten kuvasin yhden storyn (15 sek) Emman leikistä, jouduin kuulemaan lauseen: äiti, lauta puhelin pois ja leiki mun kanssa. Laitoin sillä sekunnilla puhelimen pois, enkä sitä enää ottanut esiin Emman hereilläolon aikana. Mulla tuli tosi paha fiilis, että pieni rakas yrittää leikkiä mun kanssa ja mulla oli puhelin kädessä. Vaikkakin vaan sen vajaan minuutin.

Päätin silloin, että en halua Emman koskaan joutuvan ajattelemaan jäävän kännykälle kakkoseksi. Sen takia en esim. vastaile viesteihin silloin, kun leikin Emman kanssa. Enkä selaa IG:tä. Jos kuvaan Emmasta story-pätkiä, kysyn nykyään aina Emmalta: saako äiti ottaa tästä pienen videon. Jos Emma sanoo ei, laitan puhelimen pois ja jatkan leikkiä.

Reiman toppahaalari TÄÄLTÄ
Nordbjörnin talvikengät TÄÄLTÄ

Äiti, ota minusta kuva!

Välillä Emma pyytää, että ota äiti kuva minusta. Sitten yhdessä katsotaan kuvaa ja Emma saattaa sanoa, että ”oi, olenpa minä kaunis”. 😀 Sitten jatketaan leikkejä.

Leikki on lapsen työ ja lapsen pitää toki myös oppia leikkimään yksin. Mutta mun mielestä meidän vanhempien työ on pitää lapselle seuraa, olla läsnä ja pitää siitä turvallisuudesta huolta.

Mitä te ootte mieltä tästä asiasta?

Ihanaa viikon starttia! 😉 Ps. Jollyroomissa on nyt käynnissä BlackWeek-tarjoukset! 😉 Mä ainakin itse ajattelin hyödyntää BlackWeekin tarjouksia joululahjoja varten. 🙂

Monna