Herranen aika sentään! Täällä mä kirjoitan JO TOISTA postausta saman kuun aikana! 😉 Melkein lähentelee mun blogin huippuaikoja, kun kirjoitin JOKA PÄIVÄ postauksen.

Mutta mulla oli siis ihan asiaakin ja pointtia tässä postauksessa. Nimittäin ristiriitaiset asiat ja ajatukset! Mä uskon, että me jokainen koetaan ristiriitaa ajatuksiemme välillä. Tai ainakin joissain asioissa, ei tietenkään kaikissa.

Mä kerron teille kolme ristiriitaista ajatusta mun omista  jutuista tällä hetkellä!

1. Lapsen kuva somessa

Kuten teistä jokainen mua seuraava tietää, mä olen näyttänyt tyttäreni naamaa vauvasta asti somessa. En ole kokenut varsinkaan vauva-aikoina siitä mitään angstia tai ristiriitaista fiilistä. Sovittiin Tuukan kanssa jo ennen Emman syntymää, että somessa saa näkyä, mutta ei alastomuutta tai lapselle kiusallisia tilanteita. Eli ei esim. kuvata mitään stooria, kun lapsi kiukuttelee / itkee tms.

Lähivuosina, Emman kasvaessa ristiriitaiset ajatukset on alkaneet kasvaa. Noin vuosi sitten päätin vähentää radikaalisti ”Emma-sisältöä”. Siitä lähtien Emma on näkynyt mun somessa ehkä 30% siitä mitä aiemmin. Nyt tänä syksynä määrä on pienentynyt vielä tuostakin.

Ristiriita tulee mun mieleeni siitä, että toisaalta ajattelen etten halua enää näyttää juuri lainkaan Emmaa somessani ja sitten siitä, että no niin monet muutkin näyttävät lapsiaan. Jotkut superjulkkiksetkin.

Välillä mietin, että pitäiskö ottaa sellaiset sydänsilmä-emojit käyttöön? Vai kuvata vain takaapäin / ei tunnistettavasti? Tai jättää kokonaan pois? Vai jatkaa juuri näin kuin nyt; noin 10% mun sisällöstä?

No, siinä oli ristiriita nro 1. Tässä seuraava:

2. Omien valmennuksien myynti

On TODELLA ristiriitaista, että usein on helpompi myydä jotain toisen tuotetta / palvelua, kuin omia!! Mä koen tästä siis tosi suurta ristiriitaa! Ja uskon, että en oo ainoa yrittäjä.

Mä voin mainostaa kylpylää, rakennekynsiä ja alusvaatteita. Voin mainostaa hyvää osteopaattia, kampaajaa tai ravintolisää. Mutta kun mun pitäis mainostaa mun omia palveluita, se tuntuu aina vaikealta! Silti teen sitä, mutta luultavasti liian vähän. 😀 Juuri sen takia, että ”en tyrkyttäisi” liikaa tms..

Joskus (tai aika useinkin) oon törmännyt sellaiseen lauseeseen, että ”yrittäjä tekee pahimman virheensä siinä, kun ei uskalla tai kehtaa mainostaa itseään”.  Mä en tiedä onko se joku suomalainen nöyryys vai mikä? Mutta miksi jossain Jenkeissä tai vaikka ihan naapurimaassamme Ruotsissa osataan myydä paremmin? Miten se ei tunnu tyrkyttämiseltä? Onko se vaan niin, että siellä tehdään sitä enemmän ja siksi myös kuluttajat on tottuneet niihin?

No, joka tapauksessa! Tästä ristiriidasta haluan eroon! Mä haluan kertoa ylpeästi mun valmennuksista ja mun saavutuksista työrintamalla! Kuten vaikka siitä, että mun tammikuussa myyntiin tuleva kirjani Askel kerrallaan nousi tapaninpäivänä Adlibriksen TOP 10 -listan YKKÖSEKSI!!

Ja niistä valmennuksista vaan sellainen, että 8.1. alkaa meidän SUOSITUIN valmennus Suurin Muutos! <3 Se on nyt tarjouksessa -30€ ovh:sta! Eli 49€ (ovh. 79€). Siitä lisää voit lukea TÄSTÄ ja ilmoittautua mukaan! <3

No sitten vielä yksi ristiriitainen ajatus:

3. OMAA AIKAA KAIVATEN…

Tässä joululomalla taas hyvä muistutus tästä seuraavasta ristiriidasta! Äiti-ihmiset (ja varmaan myös isä-ihmiset) tämän voi allekirjoittaa! Kun viettää tosi paljon aikaa lapsen tai perheen kesken, alkaa pikkuhiljaa takaraivossa hiipimään ajatus omasta ajasta. Että esim. pari tuntia, kun saisi olla rauhassa kotona yksin hiljaisuudessa… tai vaikka sen yhden yön hotellissa yksin.

Sitten kun se oma aika koittaa, niin onkin ikävä lastaan ja perhettään! 😀 Tää on mulla siis lähes aina! Niin nytkin!

Mun appivanhempani hakivat tänään aamupäivällä Emman hoitoon, että sain tehdä töitä muutaman tunnin. Eilen illalla oikein makustelin, että ihanaa kun Tuukka on töissä ja Emma lähtee mummille ja vaarille pariksi tunniksi, että sitten saan ihan rauhassa tehdä töitä hiljaisuudessa.

No, nyt on kulunut kaksi tuntia. Työt on tehty ja ikävöin jo Emmaa. <3

Sellaista tänne tälle kertaa! Ei muuta, kun ihania vuoden viimeisiä päiviä ja KAIKKEA HYVÄÄ vuodelle 2024!! <3

– Monna <3

Lue myös: VOIKO LAIVA KAATUA?

Voiko laiva kaatua matkalla Helsingistä Tukholmaan ja takaisin? Sitä kysymystä mä oon joskus laivan keinuessa miettinyt yön pimeinä tunteina hytissä maatessani.

Mut yllätti se, kuinka moni muukin tätä kysymystä oli pohtinut! Kerroin tästä mun pelostani instagramissa ja sain paljon viestejä, että ”apua niin mäkin”! Ja lähes kaikki oli juurikin miettineet, että ovat ainoita, jotka tällaisia hulluuksia edes miettii!

risteily-fani

Mä oon aina rakastanut matkustaa laivalla. Lapsena ei tietysti pelottanut, se oli vaan upeeta. Muistan elävästi, kun Silja Serenade tuli telakalta vuonna 1990 uutena hienona laivana ja me lähdettiin mun veljen, äidin ja isän kanssa sillä Tukholmaan. Se oli upea!

Me matkustettiin myös monena kesänä laivalla Turusta Tukholmaan, se laiva oli  SeaWind. Se ei ollut mikään varsinainen risteilyalus, mutta sillä mentiin asuntovaunu kyydissä Ruotsiin ja sieltä ajeltiin sitten ympäri Eurooppaa monena kesänä perheen kanssa.

Tässä lapsuuden ja aikuisuuden välissä tuli risteiltyä paljon! Niin kaveriporukalla hilluen yötämyöten Cinderellan 24h risteilyillä, kuin sitten Emman kanssa jo pienestä vauvasta lähtien Tallinnaan ja Ruotsiin ja Ahvenanmaalle. Myös koirat on olleet mukana Ahvenanmaan reissuissa.

Me päästiin myös vuonna 2018 upealle, silloin maailman suurimmalle risteilyalukselle Royal Caribbeanin Symphony of the Seas ja sillä mentiin Välimeren risteilylle. Tässä siitä postaus.

Estonia aiheutti traumat?

Estonia upposi vuonna 1994. Muistan sen edelleen tosi vahvasti. Olin silloin 14-vuotias. Se oli kamalaa, kun ei tavallaan ihan ymmärtänyt kaikkea, mutta sai kuitenkin lukea otsikoita kaupan lehtihyllyjen lööpeissä ja uutiset pauhasi aiheesta.

Tää Estonian kamala tragedia on noussut mun mieleeni takaisin silloin, kun ensimmäisiä kertoja risteiltiin Emman kanssa. Siihen varmaan on liittynyt se, että kun on vastuussa omasta lapsestaan, eikä vain itsestään. Myös alkoholin turruttamat bileristeilyt oli taaksejäänyttä elämää ja vesiselvänä hytissä makoillen aaltojen pauketta vasten laivaa kuunnellen alkoi traumat nousta. Ehkä?

No nyt tästä aiheesta siis tosiaan avasin suuni instagramissa ja sain niin monta viestiä siitä, että myös muilla jäänyt traumoja Estoniasta ja jopa siinä määrin, ettei enää matkusta lainkaan laivalla. Pelko siitä, että voiko laiva kaatua on liian suuri.

Tästä syystä päätin kysyä Tallink Siljan viestintäjohtajalta Marika Nöjdiltä muutaman kysymyksen!

Osa kysymyksistä on minulta, osa seuraajiltani ja osa Marikan itse lisäämiä, joita hän on uransa aikana kuullut monesti.

1. Voiko risteilylaiva kaatua Helsinki-Tukholma -reitillä?
   Laiva ei voi kaatua itsestään tai edes kovassa merenkäynnissä.
2. Kuinka kova tuuli pitää olla ettei laiva lähde lainkaan?
   Yksiselitteistä tuulennopeutta ei voida määritellä, vaan kyseessä on aina yhdistelmä, johon vaikuttaa tuulen nopeus, tuulen suunta, laivan käyttämä satama (esim. laiturin suunta) sekä kyseessä olevan laivan fyysiset mittasuhteet eli esim. aluksen tuulipinta-ala. Tallink Silja Linella on liikenteessä vain isoja, merenkäyntiä hyvin kestäviä laivoja eli käytännössä laivat on tehty kestämään merenkäyntiä säässä kuin säässä. Kun merellä on kova aallokko (merenkäynti) niin laivat joutuvat mahdollisesti ajamaan hitaammin. Näin pyritään vähentämään mm. laivan keinumista sekä aallokon aiheuttamia muita mahdollisia vahinkoja. Turvallisuus on meille aina ykkösasia. Kovalla tuulella laivan kiinnittyminen satamaan kestää yleensä hieman normaalia kauemmin ja tarvittaessa käytetään hinaajia.
3. Mikä tuulen nopeus on ”normaali” laivan henkilöstölle ja taas normimatkustajalle jo kova merenkäynti?
   Tämä on hyvin yksilöllistä. Toiset tuntevat itsensä huonovointiseksi jo parin metrin aallokossa, kun taas toiset kestävät jopa 8 metrin aallokkoa. Eli joillekin jo 15 metriä sekunnissa alkaa tuntua. Laivojen miehistöt ovat tottuneita merenkulkijoita ja heille jopa 20-25 metriä sekunnissa tarkoittaa pääsääntöisesti ”normaalia myrskysäätä merellä”.
4. Onko matkustajien syytä pelätä merimatkaa myrskyisällä merellä?
   Merimatka myrskysäässä on merikuljetuksissa melko tavanomaista. Se on yhtä tavanomaista kuin turbulenssi (ilmakuopat) lentokoneella matkustettaessa. Laivojen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan kansainvälisesti hyvin tiukkoja vaatimuksia, jotka määrittelevät alusten turvallisuuden ja säänkestävyyden myös myrskysäässä ja kovassa aallokossa. Luokituslaitokset ja lippuvaltioiden viranomaiset seuraavat tarkkaan, että laivat huolletaan, tarkistetaan ja sertifioidaan vaatimusten mukaisesti. Tallink Silja Linen alukset ovat meriturvallisia ja teknisesti kunnossa ja laivoista vastaavat koulutetut ja kokeneet kapteenit.
5. Tehdäänkö laivoille erityistarkastuksia ennen myrskyisää merimatkaa?
   Laivat tarkastetaan muutenkin säännöllisesti ja myrskyisellä säällä voidaan tehdä tarvittaessa lisätarkastuksia eli esim. lisätään lastinkiinnityksiä. Laivan pitää olla merikelpoinen niin tyynessä kuin myrskyssä.
6. Miten matkustaja voi varautua myrskyssä tehtävään reissuun? Kannattaako ottaa pahoinvointitabletteja? Saako niitä laivalta?
   Kannattaa ottaa pahoinvointilääkettä jo kotoa mukaan ja ottaa se ohjeiden mukaisesti ennen matkan alkua. Laivan infossa on myös saatavilla pahoinvointilääkkeitä. Miehistö vastaa mielellään myös muita mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ei siis kannata jäätä murehtimaan asioita vaan käydä juttelemassa lisää ammattilaisten kanssa!
7. Onko muita keinoja, miten pahoinvointia voi helpottaa?
   Tämä on tapauskohtaista. Toisilla voi helpottaa, että istuu kasvot menosuuntaan horisonttiin katsomalla. Jotkut saavat helpotusta makaamalla ”x-asennossa sängyssä”. Moni kokee mukavammaksi olla liikkumatta kovassa keinumisessa.

Mua ainakin itseäni nämä vastaukset helpotti ja perjantaina lähdetäänkin risteilemään hyvillä mielin. <3

Toivottavasti näistä oli apua myös muille keinumista pelkääville. <3