Meidän lokakuun mammojen FB-ryhmässä bongahti pari päivää sitten silmilleni Joukolattaren blogiteksti, jossa hän vastasi haasteeseen ”Raskauden jälkeen aion..”. Tämä oli mielestäni niin hauska haaste, että päätin itsekin kirjoittaa muutaman jutun ylös.

1. Aion treenata. Nyt viimeiset viikot on menneet täysin ilman treeniä. Ei vain ole keho eikä mieli antanut tilaa treenille. Ison mahan kanssa kömpelösti liikkuen, ei treenikään ole oikein houkuttanut. Mutta sitten synnytyksen jälkeen, kun aika ja kroppa sen suovat, oikein hinkuan päästä taas treenien pariin.

2. Aion syödä salmiakkia. Voi juma, mä rakastan salmiakkia!! Nyt raskausaikana se on ollut pannassa. Muutamia olen syönyt, mutta en ole päästänyt salmiakkihimoa valloilleen. 😉 Aion kertakaikkiaan käydä ostamassa ihan sellaista tsaukkitaukki-salmiakkijauhoa ja kaataa sen kurkusta alas. 😀 Myös Punnitse&Säästä -kaupasta käyn ostamassa niitä sellaisia ihania salmiakkijauholla kuorutettuja valkosuklaalakuja ison pussin.

3. Aion lähteä tyttöjen kanssa ulos ja ottaa muutaman lasin skumppaa. Se voi olla, että siihen menee aikaa – mutta kuitenkin aion! 😀

4. Aion nukkua mahallani ja selälläni. Mahallani nukkumisesta kirjoitinkin jo toiseen postaukseen. Tiedän, että maidolla täyttyvät rinnat eivät välttämättä tähän maha-asentoon päästä heti, mutta odotan sitä kun saan nukkua niin ettei tarvitse miettiä jokaista asentoa. Ja sitä, että voi nukkua selällään ilman tukehtumisen tunnetta.

5. Aion juoda kahvia sikana. Rakastan kahvin tuoksua ja makua. Alkuraskaudesta jouduin olemaan 3kk juomatta, koska haju ällötti. Keskiraskaudessa pystyin nauttimaan siitä, mutta rajoitus piti kahvinjuonnin kahdessa kupissa / päivä. Nyt taas loppuraskaudesta kahvi on vähän ällöttänyt. Siispä synnytyksen jälkeen meinaan nauttia joku päivä kahvia niin paljon, että tulee ihan sellaiset kofeiiniöverit. 😀

6. Aion tehdä itselleni InBody-mittauksen. Ihan todella innolla odotan, että miltä kehonkoostumus näyttää raskauden jälkeen. Tiedän, että rasvaprosentti on noussut sieltä 20%:n hujakoilta varmasti ainakin yli 25%:n. Lihasmassaa on kadonnut ja rasvamassaa tullut tilalle. Mutta ihan jännittää hyvällä tavalla, mikä on sitten tilanne oikeasti.

7. Aion kävellä koirien kanssa rivakasti pitkiä lenkkejä. Ja ylipäänsä kävellä reippaasti, siihen omaan tahtiin. Ei löntystäen ja vaivalloisesti, vaan ihan omalla tahdilla tossua toisen eteen. Aion nauttia siitä, että pystyn taas hallitsemaan kahden koiran ulkoiluttamisen, ilman inhottavia tuntemuksia mahassa.

8. Aion kävellä korkokengillä. Kuten Joukolatarkin oli blogissaan kirjoittanut. En ole tainnut alkuraskauden jälkeen kävellä korkokengillä. Ja nyt ne ei enää varmasti turvotuksen vuoksi edes mahtuisi jalkaan. 😀 Aion pukeutua muihinkin kuin trikoisiin ja laittaa korkkarit jalkaan. Kipkop.

9. Aion temppuilla ja tuntea itseni taas ketteräksi. Akrobatia ja ”temppuilu”treenit tulee mukaan heti, kun siihen kroppa luvan antaa. Oikein odotan päälläseisontaa ja kaikenlaisia ihania ja hauskoja temppuilutreenejä. Ja sitä tunnetta, että minä pystyn taas.

10. Aion mahtua normivaatteisiini ja käyttää taas sormuksia. Viimeiset viikot vaaterepertuaarini on koostunut lähinnä äitiysleggareista ja t-paidoista / topeista. Vihkisormus ja muut sormukset on jääneet kylppärin hyllylle myös jo muutama viikko sitten. Kun turvotus nakkisormissa laskee ja pikkuhiljaa keho palautuu omilleen, niin pääseen taas normivaatteitteni kimppuun.

***

Näiden kaikkien asioiden lisäksi aion siis tietysti myös nauttia vauva-arjesta ja ihanasta pikkuisesta prinsessastamme. <3 Älkää huoliko! 😉 Mutta nämä asiat olivat nyt niitä muita juttuja, mitä aion.

Haastan kaikki muutkin raskaana olevat kertomaan, mitä itse aikoo sitten kun ei enää olekaan raskaana? 🙂

Ajatelkaa, nyt on kolmaskymmeneskuudes raskausviikko käynnissä. Tarkalleen 35+5. Ihan kohta vauva on täysikokoinen ja saa tulla maailmaan koska vain. Jo nyt se on jo niin iso ja kehittynyt, että ei ole enää vaaraa jos synnytys käynnistyisi ajoissa.

Muistan hyvin tarkasti vieläkin ne hetket alkukeväästä. Kuinka koko ajan mietin, että vielä voi mennä kesken. En uskaltanut iloita asiasta yhtään, vaikka halusin. Mietin vain, että viikolle 12 kun päästään, niin kaikki on varmempaa. Ne viikot ja päivät siihen asti meni super hitaasti ja vielä pahoinvoiden.

Nyt ollan yhtäkkiä jo näin pitkällä. Että parin päivän päästä on jo ”se” lokakuu, jolloin on laskettu aika. Kuukausi, jota olen odottanut jännityksellä ja innolla jo oikeastaan sieltä helmikuusta lähtien. Että kun lokakuu koittaa, on jo kaikki riskit niin minimaalisia, että vauvan saapuminen meidän maailmaamme on oikeasti totta.

Me puhuimme Tuukan kanssa todella pitkälle, että ”sitten JOS kaikki menee hyvin ja vauva syntyy” jne.. Vielä pitkälle kesään aloitimme JOS-sanalla monet lauseet koskien vauvaa.
Se on todella outoa ja samalla kurjaakin, että sekä omien aiempien kokemusten, että ympärillä tapahtuneiden asioiden / kohtaloiden vuoksi olemme joutuneet jossittelemaan onnea. Vähän kuin pitämään sitä aisoissa.

Vaikka sekä minä, että Tuukka olemme optimisteja – tässä asiassa olemme ehkä tahtomattamme luisuneet ”pessimisti ei pety” -asenteeseen. Jotenkin se sellainen pakahduttava riemu vauvan syntymästä on vieläkin käsijarrulla. Koska edelleen voi tapahtua jotain. Kohtukuolema, synnytyksessä jotain kamalaa jne. Ja ehkä nämä ajatukset, sekä käsijarru päällä kulkeminen kertookin siitä, miten kovasti odotamme sitä hetkeä kun pikkuinen on meidän käsissämme. Sitä hetkeä, kun kohtukuoleman vaara on ohitettu, kun synnytys on ohi ja kaikki ovat selvinneet siitä hengissä.

Keskiviikkona kävin neuvolalääkärin vastaanotolla. Odotin käyntiä, koska en tiennyt mitä kaikkea jännää infoa sieltä saan. No, en sitten oikeastaan saanut kovastikaan mitään. Neuvolalääkäri vain toitotti useita kertoja, että ”kun sinä menet sitten vielä ensi viikolla sinne Kättärille”…

Synnytyspelkoisille tarjotaan yhtä ylimääräistä lääkärikäyntiä, jossa annetaan painoarvio ja muutenkin katsotaan kaikki asiat vielä tarkasti läpi. Minulla tällainen aika on ensi viikolla.

Odotin kuitenkin kovasti tätä eilistä neuvolakäyntiä, että minulle kerrottaisiin vaikkapa kohdunkaulan mahdollisesta lyhenemisestä, vauvan asennosta, tarjonnasta ym.
Mutta pettymyksekseni en oikeastaan saanut mitään tietoa neuvolalääkäriltä ilman, että itse lopuksi kysyin.

Lääkäri oli erittäin mukava nainen, mutta hän vain toitotti sitä kuinka sitten Kättärillä nämä asiat saat tietää kun siellä on paremmat ultra-laitteet sun muut. Mutta kun olisin niin kovasti halunnut jo nyt tietää. Siinä penkissä kuitenkin törötin haarat auki ja maha kuorrutettuna geelillä.

No, kyselyni jälkeen sain kuitenkin tietää, että vauva on laskeutunut ja pää kiinnittynyt (johonkin tuonne alas?!). Raivotarjonnassa pikkuinen siis on. Kohdunkaula oli vähän lyhentynyt, mutta mitään senttimääriä ei kerrottu. Muuta en saanutkaan tietää. Eli ensi viikon Kättäri-käyntiä odotellessa.

***

Joka tapauksessa nyt on enää tasan kuukausi laskettuun aikaan. <3