Mulla on sellainen vaihe taas päällä, että jutun aiheita tulee kuin sieniä sateella. 😀

Luonnoksissa on ollut ja poimittu ylös alkoholi-juttua, blogimaailman kilpailu-juttua ja vaikka mitä.
Tällä kertaa mä nostan luonnoksista tämän jutun.
Mikä on tarpeeksi?

Mä muistan kun kirjoitin jokunen aika sitten jotain hyvinvointiin liittyvää, tuli kommenttia ”hyvinvointikuplasta”.
Sanoin silloin, että en haluais nimittää vallitsevaa trendiä  kuplaksi.
Mutta onko se kupla? Tai onko se trendi?
Vai onko se pysyvää?

Useinhan moni juttu menee niin, että ensin innostutaan ja haalitaan tietoa ja taitoa kaksin käsin. Sitten innostus laantuu ja siitä kaikesta jää jäljellä jotain. Ehkä muutama juttu, jotka on kokenut itselleen sopivimmiksi.
Tai sitten käy niin, että innostus laskee yhtä kovaa kuin se on tullutkin. Eikä mitään jää käteen.

Mä taidan toimia tuolla ekalla tavalla.
Innostun niin maan perkuleesti jostain, mutta sitten se innostus tasaantuu ja asiasta jää ne parhaat puolet elämään elämääni.

Mutta mikä on tarpeeksi? Osaako kaikki vetää rajan?
Kun asioita lähdetään suorittamaan, se menee mun mielestä yli rajan.
Pitää osata kuunnella itseään. Pitää osata ottaa aikaa itselleen. Pitää muistaa treenata. Pitää muistaa syödä puhtaita raaka-aineita. Pitää antaa aikaa rakkaimmilleen. Pitää muistaa olla stressaamatta. Pitää samaan aikaan tehdä kaikki tekemättömät työt. Pitää muistaa relata. Pitää elää täysillä. Pitää muistaa nauttia joka hetkestä. Pitää muistaa hymyillä aamusta asti. Pitää olla ekologinen. Pitää muistaa ostaa luomua. Pitää osata ottaa somettomia aikoja päiviin. Pitää päivittää instagramia. Pitää muistaa laittaa tietokone kiinni viimeistään kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Pitää muistaa kertoa siitä facebookissa. Pitää oppia olla läsnä. Pitää muistaa rakastaa. Niin itseään kuin kaikkia muitakin. Pitää myös osata jättää negatiivista energiaa tuovat ihmiset pois elämästä. Pitää muistaa olla hyvä esimerkki lapsilleen. Pitää hankkia niitä lapsia. Vai koiria? Pitää muistaa viedä koirat ulos. Pitää muistaa syödä. Pitää nukkua tarpeeksi. Muttei liikaa.

Tuntuuko joku noista lauseista tutulta?

Mulla ainakin osa.

Ja sitten vielä viimeinen:
PITÄIS osata olla ottamatta mistään ”pakkoa” tai suorittamista, vain sen vuoksi että niin pitää tehdä.

Muutenkin elämän suorittaminen on asia, mistä olisi hyvä opetella pois. Siis pitäisi. 😉
Muistaako joku kun kerroin, että mun mielestä yks ärsyttävin sana on lusiminen?
”No nyt on tääkin viikko kohta lusittu.”
”Jaa, taas pitäis lähteä lusimaan tämäkin työpäivä.”
APUA!!! Mitä jos elämä on vaan pelkkää lusimista ja suorittamista? Milloin sitten ehtii nauttimaan?

Eräs lukijani kysyi multa, että voisinko joskus kirjoittaa rahasta.
No mä en oikein koe sitä tämän blogin sisällöksi.
Mutta sen voin sanoa tähän tämänpäiväiseen aiheeseen liittyen, että oon pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan myös rahasta, että mikä on tarpeeksi.

Yksityisyrittäjänä Suomessa ei oikein pääse rikastumaan. Ainakaan pt:nä. 😀 Kun teen töitä 24/7 saan enemmän rahaa, mutta myös verot kasvaa sitä myötä. Eli käteenjäävä osuus on silti melkein sama.

Mulle tarpeeksi on se, että mä pärjään.
Mulle tarpeeksi on se, että mun ei tarvitse polttaa itseäni loppuun tekemällä töitä. Vaan, että mulle jää myös vapaa-aikaa jolloin voin nauttia.
Mutta aina ei oo ollut näin.
Oon ollut todella lähellä loppuunpalamista muutaman kerran, eikä oo meinannu enää langat pysyä käsissä.
Sen vuoksi mä yritän opetella miettimään, mikä on juuri mulle tarpeeksi. Niin taloudellisesti kuin kaikissa muissa elämän osa-alueissa.
Aina se ei mee niin kuin Strömsössä, mutta jos menee edes sinnepäin niin se on jo hyvä. Se on jo tarpeeksi.

Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua! <3

Kertokaa mikä teille on tarpeeksi? Tuleeko helposti suoritettua? Tai lusittua?

Alkuun KIITOS teille kaikille, jotka vastasitte mun kyselyyn alkoholista.

Oli tietysti aika arvattavaa, että tätä blogia lukevat eivät ehkä ole niitä jotka eniten alkoholia käyttää.
Mutta kuitenkin oli hauska lukea myös niitä vastauksia, että kerran viikossa ja lärvit tekee välillä hyvää. 😉 😀

Mä lähden nyt purkamaan näitä vastauksia, sekä omia fiiliksiä ja ajatuksia alkoholista.

Tarviiko sauna aina siiderin tai oluen?
Mun sauna ei.
Mä en yleensäkään juo mitään saunoessa. Mä nautin löylyistä ja jos ollaan mökillä, katselen ikkunasta metsään päin ja toivon näkeväni karhun siellä metsän reunassa.
En tuomitse saunaolutta, mutta en itse sitä vain tarvitse. Mun saunakokemus ei siitä mitenkään parane tai huonone olenko ottamatta tai ottaen.
Ymmärrän tavallaan sen pointin, että yksi olut tai siideri saunassa rentouttaa. Mutta sihahtaako sen jälkeen toinenkin olut ja kolmas? Vaikka olisi arki-ilta ja huomenna työpäivä? Sitä en enää niin ymmärräkään.

Mulla on alkoholiin jotenkin aika vahva suhtautuminen.
Ennen sitä tuli käytettyä paljon. Ystäviä näin oikeastaan ainoastaan juhliessa. Joka viikonloppu juhlin.
Ja tottakai, se oli osa nuoruutta. Mutta kyllä mä olisin ehkä voinut parit kossut olla juomatta tässä lähivuosien aikana..

Suhtautuminen alkoholiin on vahva myös siksi, että oma rakas isäni kuoli alkoholin liikakäytön vuoksi.

Alkoholinkäyttöä myös jeesustellaan ja vähätellään.
Se on ihan normaalia, että ottaa lasin viskiä (aina) iltaisin, koska uni ei muuten tule.
Se on ihan normaalia, että lounaalla vedetään lasillinen skumppaa ja sitten jatketaan töitä.
Se on ihan normaalia, että arki-iltana sihahtaa siksteri auki kohisten.
Se on ihan normaalia, että lomalla vedetään aamusta iltaan. Ja vielä illasta aamuun.

Lomalla voi nauttia. Mutta tarkoittaako se sitä, että pitää olla pelti kiinni 24/7?
Kesälomalla saunassa voi ottaa sen siiderin tai oluen ja vaikka sen jälkeenkin vielä pari.
Mutta mitäs sitten jos kuukauden ajan joka ilta ottaa vaikkapa sen sixpackin verran?
Kun koittaa arkeenpaluu, kroppa onkin vähän ihmeissään ja kaljat kilahtelee auki kotonakin.
Mutta sekin on ihan normaalia?! Monelle se on. Eikä sitä edes kyseenalaisteta.

Moni mun kyselyyn vastanneista kertoi lopettaneensa alkoholin käytön kokonaan.
Itsekin olen jättänyt alkoholin todella vähäiseen kulutukseen. Mietin eilen illalla, että koska olen viimeksi juonut. En muistanut. Kysyin mieheltänikin, että koskakohan mä oon viimeks ollut juhlimassa? Hänkään ei muistanut.
Tänään kun selailin kuvia, muistin. Elokuun eka viikonloppu Tampereella Block Festeissä, siellä mä oon juonut viimeksi.
Eli kohta kolme kuukautta sitten. Meni synttärit ja kaikki välissä.. 😀 Synttäreillä nautin kahvista ja kakusta. Haha!

Oon myös miettinyt usein, että voisin ihan hyvin jättää alkoholin kokonaan.
Mutta toisaalta en halua tehdä sellaista päätöstä. Miksi pitäisikään?
Esim. tällä hetkellä mulla on vähän sellainen kutkuttava fiilis, että ois kiva pitkästä aikaa lähteä vähän ”humpalle” ja juoda vaikkapa vähän kuoharia.

Alkoholinkäyttöön mulla lienee vähän samanlainen suhtautuminen kuin kaikkeen muuhunkin. Jos 90% menee kunnolla, niin 10% voi mennä vähän löysemmin. 😉
Mä en missään tapauksessa tuomitse kokonaan alkoholinkäyttöä. Mutta kun se menee siihen, että valkoviiniä ei voi juoda kun se närästää ja sitten sitä juodaan kuitenkin blandaamalla vedellä tai vichyllä, niin silloin voidaan mun mielestä puhua jo vähän ongelmakäytöstä. Vai mitä ootte mieltä?

Mä en tykkää krapuloista. No kukapa tykkäisi.. Mutta mulla ne on aivan järkyttävät. Joten myös sse on syy miksi en tykkää enää juoda usein.
Mä haluan mielummin käyttää vapaa-aikani hyvällä ololla ja virkeällä mielellä, enkä sängyssä maaten kun oksettaa niin paljon.
Kysyinkin teiltä, että jääkö kellään treenit välistä tai kärsiikö treenaaminen alkoholin käytön vuoksi.. Taisipa 99% vastata ei.
Eli sitten jos on juhlat tiedossa, niin treenit hoidetaan sen viikon osalta jo ennen sitä.
No näin tekisin minäkin.

Kertokaa teiän omia fiiliksiä lisää! 🙂

Tää on mun mielestä vaan niin super mielenkiintoinen aihe!!
Kuinka paljon on ok? Onko se ok ollenkaan?
Miten paljon itsellä menee jos lähtee? Ja lähteekö lapasesta usein?
Tai ihan vaan muita fiiliksiä tän asian suhteen?
Onko osalla muuttuneet kaveriporukat/kaverit kun alkoholinkäyttö on vähentynyt?
Onko tullut halveksuntaa lopettamisesta tai vähentämisestä?

-Monna <3