Mikä on tarpeeksi?

Mulla on sellainen vaihe taas päällä, että jutun aiheita tulee kuin sieniä sateella. 😀

Luonnoksissa on ollut ja poimittu ylös alkoholi-juttua, blogimaailman kilpailu-juttua ja vaikka mitä.
Tällä kertaa mä nostan luonnoksista tämän jutun.
Mikä on tarpeeksi?

Mä muistan kun kirjoitin jokunen aika sitten jotain hyvinvointiin liittyvää, tuli kommenttia ”hyvinvointikuplasta”.
Sanoin silloin, että en haluais nimittää vallitsevaa trendiä  kuplaksi.
Mutta onko se kupla? Tai onko se trendi?
Vai onko se pysyvää?

Useinhan moni juttu menee niin, että ensin innostutaan ja haalitaan tietoa ja taitoa kaksin käsin. Sitten innostus laantuu ja siitä kaikesta jää jäljellä jotain. Ehkä muutama juttu, jotka on kokenut itselleen sopivimmiksi.
Tai sitten käy niin, että innostus laskee yhtä kovaa kuin se on tullutkin. Eikä mitään jää käteen.

Mä taidan toimia tuolla ekalla tavalla.
Innostun niin maan perkuleesti jostain, mutta sitten se innostus tasaantuu ja asiasta jää ne parhaat puolet elämään elämääni.

Mutta mikä on tarpeeksi? Osaako kaikki vetää rajan?
Kun asioita lähdetään suorittamaan, se menee mun mielestä yli rajan.
Pitää osata kuunnella itseään. Pitää osata ottaa aikaa itselleen. Pitää muistaa treenata. Pitää muistaa syödä puhtaita raaka-aineita. Pitää antaa aikaa rakkaimmilleen. Pitää muistaa olla stressaamatta. Pitää samaan aikaan tehdä kaikki tekemättömät työt. Pitää muistaa relata. Pitää elää täysillä. Pitää muistaa nauttia joka hetkestä. Pitää muistaa hymyillä aamusta asti. Pitää olla ekologinen. Pitää muistaa ostaa luomua. Pitää osata ottaa somettomia aikoja päiviin. Pitää päivittää instagramia. Pitää muistaa laittaa tietokone kiinni viimeistään kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa. Pitää muistaa kertoa siitä facebookissa. Pitää oppia olla läsnä. Pitää muistaa rakastaa. Niin itseään kuin kaikkia muitakin. Pitää myös osata jättää negatiivista energiaa tuovat ihmiset pois elämästä. Pitää muistaa olla hyvä esimerkki lapsilleen. Pitää hankkia niitä lapsia. Vai koiria? Pitää muistaa viedä koirat ulos. Pitää muistaa syödä. Pitää nukkua tarpeeksi. Muttei liikaa.

Tuntuuko joku noista lauseista tutulta?

Mulla ainakin osa.

Ja sitten vielä viimeinen:
PITÄIS osata olla ottamatta mistään ”pakkoa” tai suorittamista, vain sen vuoksi että niin pitää tehdä.

Muutenkin elämän suorittaminen on asia, mistä olisi hyvä opetella pois. Siis pitäisi. 😉
Muistaako joku kun kerroin, että mun mielestä yks ärsyttävin sana on lusiminen?
”No nyt on tääkin viikko kohta lusittu.”
”Jaa, taas pitäis lähteä lusimaan tämäkin työpäivä.”
APUA!!! Mitä jos elämä on vaan pelkkää lusimista ja suorittamista? Milloin sitten ehtii nauttimaan?

Eräs lukijani kysyi multa, että voisinko joskus kirjoittaa rahasta.
No mä en oikein koe sitä tämän blogin sisällöksi.
Mutta sen voin sanoa tähän tämänpäiväiseen aiheeseen liittyen, että oon pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan myös rahasta, että mikä on tarpeeksi.

Yksityisyrittäjänä Suomessa ei oikein pääse rikastumaan. Ainakaan pt:nä. 😀 Kun teen töitä 24/7 saan enemmän rahaa, mutta myös verot kasvaa sitä myötä. Eli käteenjäävä osuus on silti melkein sama.

Mulle tarpeeksi on se, että mä pärjään.
Mulle tarpeeksi on se, että mun ei tarvitse polttaa itseäni loppuun tekemällä töitä. Vaan, että mulle jää myös vapaa-aikaa jolloin voin nauttia.
Mutta aina ei oo ollut näin.
Oon ollut todella lähellä loppuunpalamista muutaman kerran, eikä oo meinannu enää langat pysyä käsissä.
Sen vuoksi mä yritän opetella miettimään, mikä on juuri mulle tarpeeksi. Niin taloudellisesti kuin kaikissa muissa elämän osa-alueissa.
Aina se ei mee niin kuin Strömsössä, mutta jos menee edes sinnepäin niin se on jo hyvä. Se on jo tarpeeksi.

Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua! <3

Kertokaa mikä teille on tarpeeksi? Tuleeko helposti suoritettua? Tai lusittua?