Hae
Monna Pursiainen

Unelmista totta!

maaimanmatkaaja
TV-tuottajaksi opiskeleva Anna otti muhun yhteyttä n.kuukausi sitten ja pyysi multa haastattelua.
Haastattelu koski unelmia. 🙂

Minkä neuvon antaisit muille ihmisille, jotka haluavat tehdä unelmistaan totta?
Mielestäni lause ”if you can dream it, you can do it” on aivan loistava! Lähes kaikki unelmat on oikeasti saavutettavissa jos täysillä haluaa ja yrittää. Mitään unelmaa ei voi saada jos jää vaan miettimään, että ”ei tästä kuitenkaan tuu mitään”. Jos ei itse usko itseensä, kukaan muukaan ei usko. Kun lähtee päättäväisin ja rohkein mielin kohti oman unelmansa toteuttamista, kannustaa varmasti myös muita ihmisiä ympärillään yrittämään kohti unelmiaan. 🙂 On ihanaa voida toimia esimerkkinä siinä, että unelmia voi saavuttaa. Helppoa se ei ole, mutta ehdottomasti sen kaiken vaivan väärti!

 
TÄÄLTÄ voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan.

Mä mietin tuossa tuon haastattelun antamisen jälkeen, että mitäs nyt sitten kun unelma on tavallaan saavutettu? Mikä olis mun unelma tässä hetkessä?
Tulin siihen päätökseen, että unelma olis saada pyörittää tätä omaa yritystä aina.
Jotenkin mua itseäni jopa hieman yllättää, että unelma on työhön liittyvä. Mä en mun mielestä koskaan oo ollut mitenkään ns. ”työkeskeinen” ihminen. Mutta toisaalta, ehkä juuri siksi se mitä teen työkseni on tosi tärkeetä. Se määrittelee muunkin elämänlaadun.

Ennen yksityisyrittäjäksi ryhtymistä olin ihan loppuunpalamisen rajoilla (ellen jopa mennyt yli) toisen alaisena. Kuljin ihan sumussa ja lähipiirikin kärsi.
Nyt kun saan tehdä työkseni unelmaani, voin paremmin myös työajan ulkopuolella ja sitä kautta oon myös parempi ihminen muille. 🙂

Mä oon pikkuhiljaa nyt muutaman vuoden sisällä jättänyt taakseni asioita mistä ei tuu hyvä olo, henkisesti tai fyysisesti. Puhuin parin ystävän kanssa tässä lähiaikoina, että terve itsekkyys on hyvä asia, asia mitä monen pitäis opetella. Tehdäkö asioita mistä ei tykkää tai mistä saattaa jopa ahdistua, vain siksi että kokee sen jonkinlaiseksi velvollisuudeksi tai oletukseksi muiden taholta? Vai tehdäkö asioita, joista tulee aidosti hyvä olo itselle ja sitä kautta myös ihmisille ympärillä? Kun itse voi henkisesti paremmin on myös parempi ihminen muille.
Jaksaa rakastaa enemmän. 🙂

Aionkin jatkaa tällä polulla edelleen ja pikkuhiljaa jättää taakse vielä muutaman asian, jotka edelleen aiheuttaa pientä puristusta rintakehässä.
Eilen illalla kun ei meinannut kuumuuden takia tulla uni palloon, tein päätöksen mikä tulee muuttamaan vielä jonkin verran elämääni parempaan. 🙂 Jätän taakse asian, joka ei tunnu hyvältä. Kerron siitä sitten myöhemmin kun se on ajankohtaista.

Haluan unelmoida ja elää onnellisena. Haluan olla hyvä ihminen ja hiton hyvä työssäni. 😉 Haluan kehittyä ja haluan antaa lähipiirilleni kaiken. Haluan olla hyvä ystävä.
Ja yksi juttu mistä ehkä vähän salaa vielä haaveilen, on se että saisin joku päivä perustaa oman pikkuruisen kuntosalin. Hihi.

Kertokaa mulle mistä te unelmoitte?
Uskaltakaa unelmoida! 🙂
<3: Monna
IMG_1548-001

Kesäkunto… Repsahtiko (rupsahtiko) PT lomallaan?

Muistan aina kun eräs kollegani sanoi mulle puoltoista vuotta sitten joululoman jälkeen jotakuinkin näin:
”Ethän sä voi näyttää sun lukijoilles ja asiakkailles, että sullakin lipsahtaa lomalla herkuttelun puolelle. Sen pitäis olla joka ikinen päivä vuodesta kun pt:n itsekuri pelaa ja esimerkki toimii.”

IMG_20140728_215733
Mä itse taas ajattelen niin, että mun vahvuus on se, että mä tiedän tasan tarkkaan millasta se on kun tekee mieli herkutella ja jätskikoukku jää päälle.
Uskon, että voin valmentaa omia asiakkaitani oman kokemuksen kautta. En ole mikään superihminen ja syö pelkästään parsakaalia joka päivä.

Tänä kesänä olin päättänyt, että annan lomalla mennä rennommin.
Jos tekee mieli jäätelöä tai karkkia, niin käyn ostamassa sitä.

Nyt siitä on n.kaksi ja puoli vuotta kun aloitin uuden elämäntavan. Jokapäiväinen herkuttelu ja jokaviikonloppuinen dokaaminen sai jäädä. Urheilu ja terveellinen ruokavalio sai tulla.
Ajatelkaa, yli kaksi vuotta ja silti vanhoihin tapoihin tulee välillä sorruttua!!
Elämäntapamuutos on mielestäni niin hyvä sana. Vanhasta elämäntavasta muutos uuteen, ei siis mikään pikadieetti. Tai pikakuuri.
Kokonaisvaltaiseen muutokseen menee kauan!!

Kroppa muuttuu nopeammin, mutta mieli tulee hitaammin perässä.
Vanhoihin tapoihin on niin helppo mennä mukaan. Ne tuntuu kotoisilta ja mieltäylentäviltä.
Vaikka fyysinen ja henkinen hyvinvointi onkin parempi nyt uusien tapojen myötä, silti ajattelen vieläkin että ”nyt mä otan rennommin, mä oon ansainnut tän pari viikkoa löysempää syömistä”.
Eli tavallaan palkitsen itseäni ruualla. Vai voisiko sen ajatella niin, että palkitsen itseäni löysemmällä loma-asenteella? Ei koko ajan nipotusta siitä voinko nyt ottaa ton jätskin vai ei, pitäiskö se syödä vasta viikonloppuna kun on karkkipäivä.. Pää lepää ja kroppa lepää.

Vaikka oonkin kesälomalla treenannut, on se ollut silti leppoisampaa treenaamista. Vähän fiilksen mukaan ja silloin kun ei oo muuta.
Normaalisti mulla on kalenterissa ylhäällä treenit. Mä suunnittelen usein viikon etukäteen, että tolloin mä meen tankotanssimaan, noina päivinä mulla on salitreeni, tossa mä voisin käydä vähän temppuilemassa.. jne.. 😉
Nyt lomalla treenaaminen oli oikeastaan sitä, että meni salille tai lenkille tms. jos ei ollut mitään muuta tekemistä. 😀

Ja kyllä teki hyvää, mielelle ja motivaatiolle. Nyt on taas aivan uutta intoa täynnä. Tekee mieli asettaa jotain pieniä tavotteita syksylle, suunnitella kalenteriin tankotanssitunnit ja salit etukäteen. Pari lenkkiäkin ois hyvä tehdä viikkoon ja uus tanssiharrastuskin alkaa. Ihan mahtavaa!! 🙂

Kolmessa viikossa saa kuitenkin kroppaan myös näkyviä muutoksia siihen vähän huonompaan suuntaan. Eli kyllä, PT on rupsahtanut (ja repsahtanut) loman aikana.
Ei ehkä mitään äärettömän suuria muutoksia oo tullut, mutta itse ne huomaan.
Huomaan, että iho ei oo niin kimmoisa, lihaksista puuttuu tietynlainen jämäkkyys, vatsa ei oo niin littee. Ja sitten se kauhein; pepussa ja takareisissä on selluliittiä!! OMG! 😀 😀

Mutta nää yllämainitut asiat ei masenna mua tai saa aikaa reaktiota, että no paskat, antaa mennä sitten. Lisää jätskiä ja karkkia. Ei.
Nää asiat saa aikaan sen, että mä oon ihan täynnä intoa ja motivaatiota saamaan sen kimmoisuuden takaisin ihoon, saamaan lihaksiin taas jämäkkyyttä ja saamaan vatsan takaisin litteemmäks. 🙂

Antakaa tekin siis itsellenne armoa välillä! Ei vuodesta tarvi elää 365 päivää syömällä parsakaalia ja raejuustoa. Se riittää kun tekee sitä 345 päivää! 😉 😀 Hehe!
Herätelkää välillä motivaatiota ja herätelkää myös sitä kehoanne. Puhtaasti samanlainen ruokavalio päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ei pidä kehoa hereillä.
Jos joskus lipsahtaa herkuttelun puolelle, niin so what? Kunhan sinne ei jää rypemään.

Jos salille ei vielä tee mieli mennä, ottakaa hyötyliikunta käyttöön. Pyörä alle ja sillä kauppaan, kaupungille tai kahville kaverin kanssa. Tai lenkkitossut jalkaan.

20140728_104130
Tässä vielä mun miete:
Arvosta itseäsi joka päivä. Älä kuluta arvokasta elämääsi inhoamalla itseäsi tai etsimällä itsestäsi vikoja. Löydä ne hyvät puolet. Hyväksy se, että joskus tulee takapakkia ja alamäkiä. Mutta niistä pystyt aina nousemaan kun vain tarpeeksi haluat.
Rakasta itseäsi, sillä sinua on vain yksi.

Iloista tiistaipäivää! 🙂
Mä hyökkään nyt mun aamupalan kimppuun!
20140729_081116