Hae
Monna Pursiainen

Unelmista totta!

maaimanmatkaaja
TV-tuottajaksi opiskeleva Anna otti muhun yhteyttä n.kuukausi sitten ja pyysi multa haastattelua.
Haastattelu koski unelmia. 🙂

Minkä neuvon antaisit muille ihmisille, jotka haluavat tehdä unelmistaan totta?
Mielestäni lause ”if you can dream it, you can do it” on aivan loistava! Lähes kaikki unelmat on oikeasti saavutettavissa jos täysillä haluaa ja yrittää. Mitään unelmaa ei voi saada jos jää vaan miettimään, että ”ei tästä kuitenkaan tuu mitään”. Jos ei itse usko itseensä, kukaan muukaan ei usko. Kun lähtee päättäväisin ja rohkein mielin kohti oman unelmansa toteuttamista, kannustaa varmasti myös muita ihmisiä ympärillään yrittämään kohti unelmiaan. 🙂 On ihanaa voida toimia esimerkkinä siinä, että unelmia voi saavuttaa. Helppoa se ei ole, mutta ehdottomasti sen kaiken vaivan väärti!

 
TÄÄLTÄ voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan.

Mä mietin tuossa tuon haastattelun antamisen jälkeen, että mitäs nyt sitten kun unelma on tavallaan saavutettu? Mikä olis mun unelma tässä hetkessä?
Tulin siihen päätökseen, että unelma olis saada pyörittää tätä omaa yritystä aina.
Jotenkin mua itseäni jopa hieman yllättää, että unelma on työhön liittyvä. Mä en mun mielestä koskaan oo ollut mitenkään ns. ”työkeskeinen” ihminen. Mutta toisaalta, ehkä juuri siksi se mitä teen työkseni on tosi tärkeetä. Se määrittelee muunkin elämänlaadun.

Ennen yksityisyrittäjäksi ryhtymistä olin ihan loppuunpalamisen rajoilla (ellen jopa mennyt yli) toisen alaisena. Kuljin ihan sumussa ja lähipiirikin kärsi.
Nyt kun saan tehdä työkseni unelmaani, voin paremmin myös työajan ulkopuolella ja sitä kautta oon myös parempi ihminen muille. 🙂

Mä oon pikkuhiljaa nyt muutaman vuoden sisällä jättänyt taakseni asioita mistä ei tuu hyvä olo, henkisesti tai fyysisesti. Puhuin parin ystävän kanssa tässä lähiaikoina, että terve itsekkyys on hyvä asia, asia mitä monen pitäis opetella. Tehdäkö asioita mistä ei tykkää tai mistä saattaa jopa ahdistua, vain siksi että kokee sen jonkinlaiseksi velvollisuudeksi tai oletukseksi muiden taholta? Vai tehdäkö asioita, joista tulee aidosti hyvä olo itselle ja sitä kautta myös ihmisille ympärillä? Kun itse voi henkisesti paremmin on myös parempi ihminen muille.
Jaksaa rakastaa enemmän. 🙂

Aionkin jatkaa tällä polulla edelleen ja pikkuhiljaa jättää taakse vielä muutaman asian, jotka edelleen aiheuttaa pientä puristusta rintakehässä.
Eilen illalla kun ei meinannut kuumuuden takia tulla uni palloon, tein päätöksen mikä tulee muuttamaan vielä jonkin verran elämääni parempaan. 🙂 Jätän taakse asian, joka ei tunnu hyvältä. Kerron siitä sitten myöhemmin kun se on ajankohtaista.

Haluan unelmoida ja elää onnellisena. Haluan olla hyvä ihminen ja hiton hyvä työssäni. 😉 Haluan kehittyä ja haluan antaa lähipiirilleni kaiken. Haluan olla hyvä ystävä.
Ja yksi juttu mistä ehkä vähän salaa vielä haaveilen, on se että saisin joku päivä perustaa oman pikkuruisen kuntosalin. Hihi.

Kertokaa mulle mistä te unelmoitte?
Uskaltakaa unelmoida! 🙂
<3: Monna
IMG_1548-001

6 kommenttia

  1. Heidi-L kirjoitti:

    Unelmia ja tavoitteita pitää olla! Kun talven jäljiltä alkoi vaaka näyttää pienempiä lukrmia ja kunto nousi niin uskalsin asettaa tavoitteeksi puolimaratonin, jonka meen juoksemaan 6.9. Jaiks! Odottava fiilis! Nyt alkanut pyöriä seuraavana tavoitteena päässä pika tai perusmatkan triathlon.

  2. Katja H. kirjoitti:

    Itsellä unelmia riittää ja osan niistä on päässyt toteuttamaankin 🙂 mutta pessimistisen luonteen omaavana minun on todella vaikea unelmoida mistään koska aina päässä soi ajatus ”miksi mun unelmat toteutuis ku koko vuos o menny nii huonosti kaikilla elämän alueilla että ei ne unelmat ikin toteudu” 🙁 tottakai kaikilla on unelmia niin on myös minullakin, mutta itseni on todella vaikea sanoa niitä ääneen. Omalle triathlonvalmentajallekkin on todella vaikea puhua omista urheiluun liittyvistä unelmista kun ajattelen aina että epäonnistun niin on paljon helponpi olöa kertomatta unelmistaan niin ei tarvi jälkeenpäin selitellä missä meni vikaa. Viime aikoina olen oppinut unelmoimaan enemmäm ja myös puhumaan niistä. Yksi pienempi unelmani toteutuu ensi keväämä kun valmistun ylioppilaaksi ja toinen unelma toivonmukaan toteutuu samana keväänä jatko-opiskelupaikkaa hakiessa. Urheilun osalla unelmat ovat todella tärkeitä motivaation kannalta. Kausi kohtaisia ja pitemmän ajan unelmia pitää olla. Toivoisin että pystyisin nousemaan lähemmäs ikäisteni triathlonkärkeä ja iromanin suorittaminen on minulle se pitemmäntähtäimen unelma.
    Ilman unelmia on vaikea edetä elämässä tai ainakaan nauttia siitä, koska jos ei ole unelmia mitä varten asioita tekee? Asioista tulee paljon mielekkäämpiä kun on joku unelma minkä takia asioita tekee 😀

    • Monna kirjoitti:

      Se on hyvä, että unelmia riittää! 🙂
      Yritä ajatella, että ”tottakai tää toteutuu, koska se toinenkin toive/unelma/tavoite toteutui” . Eikä niin, että ei tää toteudu.
      Tsemppiä sulle ja ihanaa, että ensi keväänä toteutuu taas yksi isompi haave! 🙂

  3. Luana kirjoitti:

    Unelmoin lopullisesta vapautumisesta syömishäiriöstä, joka on vaivannut melkein kymmenen vuotta. Onneksi suunta on ollut oikea jo pitkään (:

Vastaa