Kesäkunto… Repsahtiko (rupsahtiko) PT lomallaan?
15
Muistan aina kun eräs kollegani sanoi mulle puoltoista vuotta sitten joululoman jälkeen jotakuinkin näin:
”Ethän sä voi näyttää sun lukijoilles ja asiakkailles, että sullakin lipsahtaa lomalla herkuttelun puolelle. Sen pitäis olla joka ikinen päivä vuodesta kun pt:n itsekuri pelaa ja esimerkki toimii.”
Mä itse taas ajattelen niin, että mun vahvuus on se, että mä tiedän tasan tarkkaan millasta se on kun tekee mieli herkutella ja jätskikoukku jää päälle.
Uskon, että voin valmentaa omia asiakkaitani oman kokemuksen kautta. En ole mikään superihminen ja syö pelkästään parsakaalia joka päivä.
Tänä kesänä olin päättänyt, että annan lomalla mennä rennommin.
Jos tekee mieli jäätelöä tai karkkia, niin käyn ostamassa sitä.
Nyt siitä on n.kaksi ja puoli vuotta kun aloitin uuden elämäntavan. Jokapäiväinen herkuttelu ja jokaviikonloppuinen dokaaminen sai jäädä. Urheilu ja terveellinen ruokavalio sai tulla.
Ajatelkaa, yli kaksi vuotta ja silti vanhoihin tapoihin tulee välillä sorruttua!!
Elämäntapamuutos on mielestäni niin hyvä sana. Vanhasta elämäntavasta muutos uuteen, ei siis mikään pikadieetti. Tai pikakuuri.
Kokonaisvaltaiseen muutokseen menee kauan!!
Kroppa muuttuu nopeammin, mutta mieli tulee hitaammin perässä.
Vanhoihin tapoihin on niin helppo mennä mukaan. Ne tuntuu kotoisilta ja mieltäylentäviltä.
Vaikka fyysinen ja henkinen hyvinvointi onkin parempi nyt uusien tapojen myötä, silti ajattelen vieläkin että ”nyt mä otan rennommin, mä oon ansainnut tän pari viikkoa löysempää syömistä”.
Eli tavallaan palkitsen itseäni ruualla. Vai voisiko sen ajatella niin, että palkitsen itseäni löysemmällä loma-asenteella? Ei koko ajan nipotusta siitä voinko nyt ottaa ton jätskin vai ei, pitäiskö se syödä vasta viikonloppuna kun on karkkipäivä.. Pää lepää ja kroppa lepää.
Vaikka oonkin kesälomalla treenannut, on se ollut silti leppoisampaa treenaamista. Vähän fiilksen mukaan ja silloin kun ei oo muuta.
Normaalisti mulla on kalenterissa ylhäällä treenit. Mä suunnittelen usein viikon etukäteen, että tolloin mä meen tankotanssimaan, noina päivinä mulla on salitreeni, tossa mä voisin käydä vähän temppuilemassa.. jne.. 😉
Nyt lomalla treenaaminen oli oikeastaan sitä, että meni salille tai lenkille tms. jos ei ollut mitään muuta tekemistä. 😀
Ja kyllä teki hyvää, mielelle ja motivaatiolle. Nyt on taas aivan uutta intoa täynnä. Tekee mieli asettaa jotain pieniä tavotteita syksylle, suunnitella kalenteriin tankotanssitunnit ja salit etukäteen. Pari lenkkiäkin ois hyvä tehdä viikkoon ja uus tanssiharrastuskin alkaa. Ihan mahtavaa!! 🙂
Kolmessa viikossa saa kuitenkin kroppaan myös näkyviä muutoksia siihen vähän huonompaan suuntaan. Eli kyllä, PT on rupsahtanut (ja repsahtanut) loman aikana.
Ei ehkä mitään äärettömän suuria muutoksia oo tullut, mutta itse ne huomaan.
Huomaan, että iho ei oo niin kimmoisa, lihaksista puuttuu tietynlainen jämäkkyys, vatsa ei oo niin littee. Ja sitten se kauhein; pepussa ja takareisissä on selluliittiä!! OMG! 😀 😀
Mutta nää yllämainitut asiat ei masenna mua tai saa aikaa reaktiota, että no paskat, antaa mennä sitten. Lisää jätskiä ja karkkia. Ei.
Nää asiat saa aikaan sen, että mä oon ihan täynnä intoa ja motivaatiota saamaan sen kimmoisuuden takaisin ihoon, saamaan lihaksiin taas jämäkkyyttä ja saamaan vatsan takaisin litteemmäks. 🙂
Antakaa tekin siis itsellenne armoa välillä! Ei vuodesta tarvi elää 365 päivää syömällä parsakaalia ja raejuustoa. Se riittää kun tekee sitä 345 päivää! 😉 😀 Hehe!
Herätelkää välillä motivaatiota ja herätelkää myös sitä kehoanne. Puhtaasti samanlainen ruokavalio päivästä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ei pidä kehoa hereillä.
Jos joskus lipsahtaa herkuttelun puolelle, niin so what? Kunhan sinne ei jää rypemään.
Jos salille ei vielä tee mieli mennä, ottakaa hyötyliikunta käyttöön. Pyörä alle ja sillä kauppaan, kaupungille tai kahville kaverin kanssa. Tai lenkkitossut jalkaan.
Tässä vielä mun miete:
Arvosta itseäsi joka päivä. Älä kuluta arvokasta elämääsi inhoamalla itseäsi tai etsimällä itsestäsi vikoja. Löydä ne hyvät puolet. Hyväksy se, että joskus tulee takapakkia ja alamäkiä. Mutta niistä pystyt aina nousemaan kun vain tarpeeksi haluat.
Rakasta itseäsi, sillä sinua on vain yksi.
Iloista tiistaipäivää! 🙂
Mä hyökkään nyt mun aamupalan kimppuun!
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hienoa, että osaat relatakin, se on tärkee juttu niin kropalla kun kopallekin ja upeelta näytät, tiiän ton fiiliksen,: sama täälä :eikun mars ja ruotuun:D ja täältä on hyvä napsasta motivaatiota!
Juu, relaaminen on vähän liiankin helppoa välillä. 😀
Mutta tärkeetä se tosiaan on niin kropalle kuin kopallekin. 🙂
Kiitos!
Musta o just hyvä ku kerrot. (: Oot loistava esimerkki myös siitä ettei heti pidä luovuttaa jos relaa ja vaikka vähän se näkyyskin vaan sitte jatketaan taas normaalisti.
Kiitos Ella! 🙂
Näin se menee.
Musta on vähän hassua sanoa että pt ei koskaan sais relata :D. Siis ihmisiähän tässä kaikki ollaan ja mustakin sulle on vaan oikeesti vahvuus siinä et sä tiedät mitä on olla sokerikoukussa ja pystyt luultavimmin näin ollen myös oman kokemuksen kautta jeesaa asiakkaita.
Mä oon aatellu tän näin, tykkään ku hullu roskaruuasta ja karkista ja vaikka nyt kiellän ne itseltäni en aio enää koskaan ruoskia itteeni vaikka repsahdan vaan nousen siitä sitten ylös. Onnekseni mulla myös ihana valmentaja joka tukee eikä vaan piiskaa :). Motivaatio tulee varmasti myös loman jälkeen tarpeeseen ja musta on hienoa että avoimesti kerrot näistä jutuista 🙂 oo monna vaan oma ihqu ittes, se riittää 🙂
-hanna-
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/
Niin munkin mielestä se on hassua. 😀 Sikspä tosiaan välillä relaankin.
Ja noin se pitääkin mennä, välillä vaikka repsahtaa niin nopeasti sitten sieltä vaan ylös! 🙂
Pakko tulla kysymään että mitä tuo sun aamupalas sisältää? Ja tuohon repsahtamiseen niinitse repsahdin oikein kunnolla kesän aikana :/ sain muutamaa kiloa luukunottamatta kaikki laihduttamani kilot takasin. Nyt alkaa uus urakka toivottavsti siitä tulee jotain. Ja nyt kilot pysyis pois. Mut taidanpa olla jojo pahimmasta päästä :/
Toi osa aamupalasta sisältää AlproSoya maustamatonta jugurttia ja pinjansiemeniä, mustikoita ja banaania. 🙂
Tsemppiä urakkaan, muista pitää maalaisjärki mukana, hitaasti hyvä tulee.
Siis vaude, tosi hieno uusi header sun blogissa! Oot kyllä huippu mimmi!
Itselläni alkoi elämänmuutos pikkuhiljaa n.3 vuotta sitten lisäämällä liikuntaa elämääni. En tarkoituksellisesti laihduttanut suoranaan mutta huomasin liikunnan tehon mieleeni ja itsetuntooni. Jo parissa kuukaudessa tippui 10 kiloa vaikka olin vielä normaalipainon mitoissa aloittaessani. Olin vain niin pöhöttynyt jatkuvasta herkuttelusta ja juomisesta!
Ennen sitä harrastin kaikenmaailman dieettejä ja syömättömyyttä. Nyt vasta myöhemmin olen tajunnut vihaavani sanaa dieetti! Otan kaiken paljon rennommin nyt kun olen lakannut stressaamasta siitä mitä suuhuni laitan. Liikunnan ilo on tullut ajan myötä ja huomaan nykyään olevani koukussa liikkumiseen herkkujen ja alkoholin sijasta! Hyvä olo on se tärkein!
Kiitos! 🙂
Upeeta kuulla, että olet oppinut ottamaan rennommin. Liikunnan ilo ja liian nipotuksen poisjättäminen on usein se paras ja pysyvin keino elämäntapamuutokseen. 🙂
Hyvä kirjoitus! Oon ite aloittanut elämäntapamuutosprojektin viime elokuussa eli kohta vuosi paketissa. Silti mielessäni törmään edelleen siihen että palkinto jostain suorituksesta olisi herkku. Monesti on pitänyt pysähtyä miettimään millä muulla tavalla ruoan voisi korjata palkitsemassa. Oli se sitten kampaamokäynti yms. Tietysti sallin itelleni tasaisesti karkkipäivän, mutta sit seuraavana päivänä ruotuun taas. Pää tarttee kuitenkin välillä lepoa ja muu perhe näkee että äiti syö muutakin kuin kukkakaalia ja kanaa. Hyvästä ja terveellisestä ruoasta tulee kuitenkin hyvä olo, ja haluan että se hyvä olo pysyy!
Se on oikeastaan melkein pääasia, että hyvästä ruoasta tulee se hyvä olo, silloin sitä haluaa ja se karkkipäivä pysyykin vain yhtenä päivänä silloin tällöin. 🙂
Minua kiinnostaisi lukea miten aikanaan lähdit elämäntapamuutosprojektissasi liikkeelle ja kuinka motivoit itseäsi vaikeidenkin aikojen yli – ts. millainen on ollut prosessisi ja kuinka tähän on tultu.
Kiitos ihanasta blogista, parasta ettei kaikki vaan pyöri fitnessurheilun ympärillä kuten suurimmassa osassa blogeista tätä nykyä. 🙂
Mä voisin joskus kirjoittaa tällasen postauken. Kiitos vinkistä Essi! 🙂
Ja kiitos <3
Tänään ollu ilman sen kummempaa syytä vähän negatiivinen ja ahdistunut fiilis mutta toi liilalla kirjotettu miete sai mut hymyilemään, kiitos!
Muutenkin blogisi on hurjan positiivinen ja kannustava muutenkin kuin vain urheilu mielessä:)