Mä välillä mietin, että oonko mä ajautunut tekemään jotain työtä tahtomattani? Tai että teenkö jotain työtä vaan vähän niin kuin autopilotilla ja siksi, koska siitä saa rahaa. Ja että mitä mä tekisin, jos mun ei tarttis miettiä ollenkaan rahaa..?!

Mä oon taas lähiaikoina miettinyt näitä asioita paljon. Mä oon elämässäni vähän niin kuin ajautunut moniin hommiin. En oo määrätietoisesti halunnut tehdä sitä tai tuota työtä, mutta oon huomannut yhtäkkiä niitä tekeväni. Ne ei oo tuntunut vastenmielisiltä töiltä, mutta ei myöskään intohimolta.

Mä en oo ikinä ajatellut, että joku tai jotkut koulutukset tekis ihmisestä jotenkin toista korkeammalla olevan. On hienoa siis tietysti, että jotkut ihmiset haluaa kouluttautua, mutta mulle itselleni tittelit ei oo koskaan oikein kertoneet ihmisestä tai sen osaamisesta mitään.

Ja haluan vielä tarkentaa, että ihailen ihmisiä, jotka jo vaikka yläasteella tietää, että haluaa olla isona leipuri ja sitten opiskelee leipuriksi. <3 En siis halua mollata kouluttautumista ja opiskelua tietysti lainkaan!!

Ei säännöille ja lokeroille!

Mä karsastan tosi paljon erilaisia sääntöjä ja lokeroita. En tarkoita, että karsastan vaikka käyttäytymissääntöjä tai lakeja tms.. 😀 Mutta tarkoitan näillä säännöillä ehkä juuri sitä lokeroimista! Että pitäisi tehdä näin tai pitäisi tehdä noin. Mä en itse oo halunnut tehdä sillä tavalla, kuin säännöt sanoo vaan sen takia, että ne sanoo niin. Mennä johonkin tiettyyn lokeroon, koska näin vaatii yhteiskunta tai joku muu.

Oon kyllä mennyt lokeroihin tai ainakin yrittänyt tunkea itseäni niihin, mutta oon ymmärtänyt sen ettei siellä oo mun paikka. Niissä oleminen ahdistaa ja tuntuu ihan fyysisenä pahana.
Oon miettinyt, että pohdinko mä liikaa näitä asioita, tunnenko liikaa, aistinko liikaa… Pitäiskö vaan mennä ja uurastaa, vaikka se ei aina tunnu hyvältä tai sitä työtä kohtaan ei oo mitään paloa?

mikä musta tulee isona?

Mä en tiedä sitä vieläkään. Täytän tänä vuonna 42 vuotta, enkä tiedä mikä musta tulee isona. Mulle on alkanut hahmottumaan tosi vahvasti se, että mikä on mun vahvuus ja mikä on mun tehtävä täällä maapallolla. Mä en vaan vielä tiedä tarkalleen, että miten saan sen tehtyä. Tai että miten saan siitä tehtyä työn itselleni.

Mä kysyin jokunen viikko sitten teiltä mun IG-seuraajilta, että mitä te tekisitte, jos ei tarvitsis miettiä rahaa.

Te vastasitte mm:

1. Olisin kotiäiti pidempään.
2. Vaka-lastenhoitaja (2-3pv/vko) JA rakennusalan yrittäjä
3. En tekisi enää töitä. Jotain vapaaehtoista sopivassa suhteessa.
4. Hyväntekeväisyystyötä, jossa kohteena olisi lapset ja nuoret.
5. Rahataitovalmennusta ihmisille, joilla ei riitä raha sen maksamiseen.
6. Perustaisin kissojen hoitokodin.
7. Olisin bisnesenkeli. Panostaisin naisten yrityksiin ja yrittäjyys-suunnitteluun.
8. Valokuvailisin kukkia.
9. Samaa kuin nytkin. Ei tätä tee rahasta.
10. Tekisin vapaaehtoistyötä vanhusten palvelukodissa. Olisin ystävä vanhuksille.
11. Rennolla otteella nykyammatin maalarin hommia ja edellisen ammatin (lastenhoitajan) ”kivat keikat”.
12. Käsityöläinen.
13. Haluaisin oman pikkukahvilan.
14. Perustaisin eläintalon löytöeläimille ja kodittomille.
15. Samaa kuin nyt, töissä päiväkodissa. Kävisin samalla koulua, että saisin LTO pätevyyden.
16. Puutarhuri / maisemasuunnittelija.
17. Hyväntekeväisyystyötä esim. eläinten parissa.
18. Liikkuisin luonnossa ja ihmettelisin elämää.
19. Lankakaupan pitäjä, osa-aikainen siivooja.
20. Paljon vapaaehtoistyötä esim. eläinten ja lasten parissa.
21. En tekisi töitä. Matkustelisin ja treenaisin.
22. Tätä työtä mitä teen nytkin, oon kampaaja.
23. Mä vaan haluaisin huolehtia mun läheisistä. Pistäisin varmaan päiväkodin pystyyn, missä saisi toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, eikä aina raha olisi esteenä.
24. Ostaisin itselleni vaatteita, ennen kaikkea istuvia rintaliivejä.
25. Kävisin hoitamassa paikallisten löytöeläinkotien eläimiä ja asuisin jossain Saimaan rannalla.
26. Opiskelisin floristiksi ja perustaisin kukkakaupan.
27. Vanhuksien apuna.
28. Olisin kotona lasten kanssa.
29. Olisin historian tutkija.
30. Taidetta! Maalaisin seinii ja tauluja ja tekisin keramiikkaa.

Monna <3

Mulla on jo pidempään pyörinyt ajatus päässä; Instagram-tili yksityiseksi. Edes hetkeksi. Mulla oli joskus (ehkä viime kesänä) viikon verran tili yksityisenä. Mutta sitten avasin sen, koska se ei oo tälleen somevaikuttajan työtä tekevänä ihan yksinkertainen asia. Avaan sitä nyt vähän.

Miksi yksityiseksi?

Isoin syy tähän on se, että tätä kautta mä jotenkin ”vaikutan” oman tilini seuraajiin. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka en todellakaan tiedä kaikkia mun seuraajia, niin tiedän ainakin sen, että ne on painaneet sitä ”seuraa”-nappia ja haluavat seurata mun juttuja ja ns tukea sillä myös mun yritystoimintaa.

Koen niin, että jokainen oikeasti mun jutuista kiinnostunut seuraaja painamalla seuraa-nappia ja painamalla silloin tällöin sydäntä mun julkaisuihin, tukee näillä teoilla mun työtäni. <3 Ja koska he tekevät niin, mä vastapainona mielelläni teen mahdollisimman hyvää sisältöä heille ja vastaan kaikkien viesteihin ja kommentteihin jne..

Negatiivisuuden määrän väheneminen tilin yksityisyyden kautta on myös yksi syy! Mulla ei (kopkopkop) oo hetkeen tullut hirveästi mistään mitään negatiivista, mutta kun niitä tulee, ne on lähes poikkeuksetta aina niiltä ihmisiltä, jotka mua ei seuraa.

MIKSI EI YKSITYISEKSI?

No tää on sitten sellainen, joka oikeastaan vaikuttaa mun yhteistöihin. Yritykset luultavimmin haluaa, että yhteistyökumppanin tili on julkinen. Silloin heillä on mahdollisuus saavuttaa yhteistöillä suurempi yleisö, kuin ”vain” mun seuraajat. Ja tää pätee varsinkin sellaisiin yhteistöihin, joissa brändillä on monta vaihtoehtoa yhteistyökumppaniksi. He luultavasti valitsee tilin, joka on julkinen eikä tiliä, joka on yksityinen.

Eli tilin yksityisenä pitäminen vaikuttaa ehkä suoraan mun tuloihin. Tän näkee vasta, kun tulee ensimmäisiä yhteistyöpyyntöjä tän jälkeen, kun oon laittanut tilin yksityiseksi. Jos tämän syyn takia kaikki yhteistyökumppanit sanoo ei, mun on pakko avata tili julkiseksi.

Toinen syy on se, että koska en oo mikään Suomen suurin julkkis, mun tili tuskin tulee kasvamaan tämän päätöksen myötä. Mun tiliä ei haeta välttämättä 😉 niin paljoa, kuin vaikkapa jonkun julkisuuden henkilön. Ja sitten, kun mun tili on yksityinen, se ei ilmesty instagramissa sinne haku-syötteeseen, eikä suositeltuihin tileihin heille, jotka saattaisi pitää mun sisällöstä.

RUOTSISSA YLEISTÄ

Juttelin mun ystävän ja somekollegan Rosanna Kuljun kanssa tästä asiasta viime viikolla. Hänellä oli oma tili 1,5-2kk yksityisenä viime vuonna loppuvuodesta. Hän teki tän päätöksen just nimenomaan sen negatiivisuuden vähenemisen vuoksi. Ja se, että sinä itse päätät hyväksytkö sitten seuraamispyyntöjä vai et.

Rosanna kertoi, että tää Instagram-tilin yksityisyys on mm. Ruotsissa ihan yleistäkin. Ja myös isoilla somevaikuttajilla. Siellä se ei oo vaikuttanut yhteistyöjuttuihin. Ja toivoisin kyllä, että Suomessakin yritykset antaisi ymmärrystä tälle.

Koska niinhän se on, että ei ne ”heitterit” kuitenkaan mitään yhteistyössä mainostettavia palveuita tai tuotteita halua ostaa. Tai saatika vaikka mun oman yrityksen palveluita. Kyllä ne ostajat on aina niitä, jotka oikeasti tykkää mun jutuista ja luottaa mun sanaan vaikka jossain tuotteen / palvelun suosittelemisessa.

Kokeilu käynnissä

Laitoin IG-tilini @monnapursiainen nyt siis yksityiseksi viime viikon perjantaina. Viikonlopun aikana on tullut kymmeniä seuraamispyyntöjä ja mitkään luvut ei oo pienentyneet. Storyjen näyttökerrat on pysyneet samana ja viikonlopun yhteistyön tykkäysmäärä on jopa suurempi, mitä monesti yhteistyöjulkaisut kerää tykkäyksiä. <3

Aion nyt pitää tilini siis yksityisenä jonkin aikaa, en vielä tiedä onko se viikko vai kaksi päivää vai puoli vuotta. Mutta siihen vaikuttaa varmasti tosi paljon se, että mitä yhteistyökumppanit siitä tuumaa. Koska se mitä ne tuumaa tosiaan vaikuttaa sitten suoraan mun tuloihin.

Mutta aika näyttää! Kerron teille välillä fiiliksiä tästä mun IG:n puolella ja ehkä joku kerta täällä blogissakin.

Aurinkoista ja toivottavasti kovin keväistä viikkoa toivotellen,
Monna <3