Vähättely, nöyristely ja onnistumisen pelko
30
Ihan tässä lähiaikoina oon saanut kuulla useammaltakin ystävältäni ja tuttavalta ja teiltä lukijoiltani, että olen ihan pieni ja ”kuihtunut”. 😀
Tämä on saanut mielessäni heräämään erilaisia ajatuksia.
Oon reagoinut oikeastaan kaikkiin näihin kommentteihin vähän nöyrästi leuka rinnassa jotain pientä mumisten ja sananloput nielaisten, ehkä hiukan jopa väheksyen että ”eihän tässä nyt mitään oo..en mä mitään oo tehny ees”-tyylisesti.
Mitä?! Miksi ihmeessä?! Mistä johtuu se ettei omista saavutuksistaan voisi oikeasti olla ylpeä ja iloinen? Tai siis tottakai olen näitä molempia. Mutta miksi sitä ei vaan oo rinta rottingilla, että ”hei kiitti, vitsit mä oon itekin tyytyväinen mun kroppaan tällä hetkellä”? Koska niin ajattelen.
Ja oonhan mä tehnyt perkuleesti hommia tän eteen. Miksi sitä pitäis jotenkin väheksyä?
Tämä oma käyttäytymiseni johti miettimään mun omia asiakkaitani.
Moni mun asiakkaistani on painonpudottaja. Osa taas haluaa muokata normaalipainoista kroppaansa eri näköiseksi lihasmassaa hakemalla. Siinä on oikeestaan mun kaksi ”pääasiakastyyppiä”.
Molemmissa asiakastyypeissä näen tätä samaa käyttäytymistä kuin nyt itsessäni. Sellainen lapsen innokas kiilto silmissä kysytään: ”Oonko mä oikeesti sun mielestä kehittyny?” Tai vähätellään sitä omaa osuutta asiaan, sanotaan että ”Kiitos Monna, sun ansiosta tämä ja tämä on onnistunut mulla.”
Ei uskota siihen, että itse pystyy. Ehkä jopa ihan vähän pelätään onnistumista. Muuttaako painonputoaminen luonnetta? Tai ylpistyykö sitä kertakaikkiaan kun muskelit alkaa näkyä? Ei, en usko ainakaan tällä suomalaisella nöyristelyluonteella.
Joka tapauksessa onnistumisia vähätellään. Niin omasta toimesta kuin toisten toimesta.
Väheksyntä toisten toimesta usein johtuu taas siitä, että uskotaan/pelätään ihmisen muuttuvan.
Nämä toiset saattavat vastata noihin mun kahteen kysymykseen JOO, kyllä muuttaa luonnetta ja JOO kyllä ylpistyy. Mutta todellisuudessa niin ei oikeasti kovin monelle käy.
Mä oon sitä mieltä, että kaikki te (me) jotka ootte onnistuneet ylittämään itsenne, nostamaan painoa enemmän salilla kuin aiemmin, juosta kovempaa kuin ennen, pudottaneet painoa kropastanne, oppineet tekemään jotain uusia juttuja, haastaneet itsenne ja onnistuneet: OLKAA YLPEITÄ!! Kuljetaan kaikki edes tää päivä leuka vähän korkeammalla kuin yleensä ja rinta rottingilla! 🙂
Perjantaina mä tapasin pitkästä aikaa Astaa. Astan kanssa ollaan tutustuttu tanssin ja bloggailun kautta. 🙂
Käytiin syömässä Märskyn Uppopullassa lounasta ja höpöteltiin maailman menosta ja omista kuulumisista.
Astan kanssa lounastelun jälkeen mä menin VENYTTELEMÄÄN!! Hahaa! Jo toista kertaa kahden viikon sisällä. On siinä kuulkaa ihmettelemistä. 😉
Ja eikun venyttelemään! 🙂
Kylläpä oli kivaa. Mun pitäis venytellä ehdottomasti enemmän! Se on sellanen mun kulmakivi. :/
Hei, olen sammakkoreisi.. 😀
Illalla tehtiin Tuukan kanssa täytettyjä patonkeja.
Moniviljapatonkia ja täytteseen tonnikalaa ja kevyt kermaviiliä.
Eilen mä tapasin mun vanhoja työkvaereita. Käytiin ottamassa pari drinksua ja laulamassa karaokea. 🙂
Eilinen ruoka NAM!!
Kaksi hyvää I love me-messutuotetippiä muuten tässä välissä.
Käytin eilen piiiitkästä aikaa itseruskettavaa. Sain testiin tällaisen Leader Cosmeticin My Sun-tuotteen. Ja siis yllätyksekseni tulos oli tasainen ja se ei haissut pahalle. 😀 Mun mielestä monissa itseruskettavissa on nimittäin tosi paha haju.
Toiseksi testasin Richin hiusseerumia. Oli pikkuisen vaniljan tuoksuinen ja tuntui tosi hyvältä. 🙂
Sitten kun oli itseruskettavat kuivuneet niin mekkoa päälle.
Testailin kaikkia mekkoja mitä mulla kaapista löytyi. Harmikseni tosi moni oli jäänyt isoksi. Tavallaan harmi vaatteiden puolesta siis.
Mutta mä siis kokeilin myös mun YLIOPPILASMEKKOA!! 😀 SIis sitä mikä mulla on ollut päällä ristuksen monta vuotta sitten kun olen päässyt ylioppilaaksi.
Ylioppilasmekko 🙂
Tsump se sujahti päälle! 😀
Sitä en kuitenkaan baariin laittanut. Vaan päädyin näihin.
Tämän näköisenä sain eilen taas (jo toistamiseen parin kk:n sisällä) kuulla joltain mieheltä baarissa, että ”ootko sä oikeesti mies”?!?! WHAAAT!!!
Mulle tultiin myös ehdottamaan kädenvääntöä ja karaokea laulaessani kuulin kuinka kaksi miestä baaritiskillä supatti ”kato ton hauista”.. 😀
Hyvin hämmentävää.. Oikeasti. Mitä sitten sanotaan sellaisesta naisesta, jolla on oikeesti todella paljon lihasta?! 
Näihin kuviin ja mietteisiin on hyvä lopettaa.. 😉
Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! <3
30 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä niin tykkään näistä sun sunnuntaimietteistä! Uskon vakaasti siihen, että meissä kaikissa asuu sellainen epävarma 14-vuotias, vaikka me kuinka yritetään vakuuttaa itsellemme, että ”mä olen hyvä just näin”. Kun jokin asia on itselle tärkeää ja henkilökohtaista (kuten omaan kehoon liittyvät jutut yleensä tuppaavat olemaan), niin pelon ja luottamuksen välinen kamppailu on koko ajan läsnä. Tänään mä olen jotenkin todella syvästi kiitollinen ja ylpeäkin kaikesta siitä, mitä olen rohjennut tavoitella ja kaikesta siitä mitä olen jo saavuttanut niin kehonmuokkauksen, kuin muidenkin elämän osa-alueiden suhteen. 🙂 Ihanaa sunnuntainjatkoa!
Ja ps. Sä olet niin tajuttoman kaunis ja naisellinen nainen, että sivuuttaisin tuollaiset baarissa kuullut ihmettelyt ja kommentit täysin.
Hahaa! 😀 Sunnuntaimiete, se onkin aika hyvä kuvaus! Tota sanaa mä käytän ens sunnuntaina otsikossa. 😀
Mutta puhut siis täyttä asiaa.
Kiitos, ihanaa sunnuntaita myös sulle Sini! 🙂
Sitä vaan miehiä pelottaa kun naisella on enemmän lihasta, pitää yrittää polkea maan rakoon sellaset lapsellisilla kommenteilla. :p
Haha! 😀 Niin se ehkä on Panda. Tai sit ne oli vaan niin lärvit! 😉
Upeet bilevetimet, näytät tosi hyvälle 🙂 Reidet etenkin tuossa kävelykuvassa, tosin siinä huomaan jotain muutakin, nimittäin savukkeen! Tupakoitko? Mä en oo tollasesta ollut tietoinenkaan (tosin mitäpä sellaista mainostamaankaan) 🙂
http://musclefetish.blogspot.fi/
Kiitos Eveliina! 🙂
En tupakoi. Silloin harvoin kun käyn ulkona (siis baarissa), saatan polttaa pari tupakkia.
Olisit vääntänyt kättä niiden miesten kanssa ja ne olis noloina jääneet hävittyään katsomaan itseään, että mikä meni vikaan. Upea olet.
Joo tää ois ollu hyvä vaihtoehto! 😀
Suomalaisen perusluonteeseen kuuluu juurikin tuo nöyristely. Jos kehutaan toista, ulkonäköä, uusia vaatteita -mitä vaan, on vastaus: ”no enkä oo, ihan halvalla ostin tän paidan, jne”. Vaikka samaan syyllistyn ihan itsekin. Toisaalta juuri sinä Monna PT:nä teet paljon hyvää asiakkaillesi, ei pelkästään treeniohjelman kautta, vaan juurikin tsemppaat jaksamaan, luot sitä itsevarmuutta lisää kun asiakas jaksaakin enemmän kuin viime treenissä, ja annat rehellistä palautetta kehittymisestä. Vaikka itse tiedän tilanteeni, oman kunnon ja näen peilistä miltä näyttää, niin kyllä mullekin tulee meidän treenien jälkeen jotenkin vieläkin rautaisempi olo. 😀 Joten kiitosta vaan siitäkin!
En kyllä ymmärrä noita mies-kommentteja! :O Sä olet treenatun, mutta naisellisen ja kauniin näköinen! Ihmiset nyt jaksaa vaan jeesustella toisten ulkonäöstä, etenkin tuolla baareissa. Mä olen tottunut siihen, että joka kerta joku kauhistelee tai ihastelee kovaan ääneen pituuttani. 😉 En mäkään huutele kaduilla toisten lyhyydestä tai isoista takapuolista. 😀
Joo ihan totta!! Siis just jopa toikin, että jotain vaatetta kehutaan niin sitäkin vähätellään ”no tää nyt vaan oo tällanen rytky, halvalla ostin”. 😀 😀
Kiitos Tiina!! Olet huippu ja todellakin rautainen! 😉
Wau, sussa on tosiaan tapahtunut muutosta! 🙂
No wau kiitos! 🙂
Miten voit liputtaa terveellisen elämän ja oman kehon arvostamisen puolesta jos vedät keuhkoihisi tuhansia myrkkyjä päivitäin, lyhennät elinaikaasi vapaa ehtoisesti? Urheilu ja tupakka on ehkä älyvajain yhdistelmä ikinä, isäni sai veritulpan ja meinasi henki mennä 48 vuoden iässä koska nikotiini oli tukkinut verisuonia siinä määrin, että ei suonet pysyneet enään aktiivisen elämän mukana (tosiaan juoksi samana vuonna maratonin niinkuin joka ikinen muukin vuosi, ulkoisesti loistavassa kunnossa esimerkkinä esim sixpac, mutta eipä noista oo paljon iloa jos vetää tupakkaa). En voi ymmärtää, että joku joka työskentelee terveyden ja kehonhuollon parissa tekee itse keholleen sitä kaikista huonointa ja laittaa rahat haisemaan siihen, että myrkyttää oma kroppaa. Lulis sinun tietävän paremmin, aika pettymys.
No rauhallisesti nyt Susa! 😀
Jos poltan kaksi tupakakkaa kahden kuukauden välein, niin pystyn kyllä liputtamaan terveellisen elämän puolesta.
En siis todellakaan polta normaalisti. Vain harvoin silloin kun lähden ulos. Jota teen sitäkin todella harvoin.
Miehet ovat olleet kateellisia vaan. Ja joillakin ihmisillähän on sellanen todella ikävä tyyli, että muut ihmiset pitää haukkua läpi jotta sitten itsellä ois hyvä fiilis tai seuralaisella tai mitä tahansa. Nämä on kans näitä asennekysymyksiä.
Naiselliselta ja itsestäsi huolehtivalta naiselta näytät, itseasiassa enemmän kuin mitä perussuomalainen tietysti niin ”rytkyjen” kun kehonkin jne puolesta. Ja ihmisillä saa olla paheita, oli se sitten yks tupakka tai suklaapatukka pari kertaa vuodessa. Kuitenkin sillä on merkitystä, mitä pääosin tekee (liikkuu ja syö) eikä sillä mitä tekee kerran vuodessa (ellei se nyt olis jotain ihan älyttömän vaarallista). Kohtuullisuutta siis, naiset =)
Kohtuullisuuttapa hyvinkin! 😀 Kiitos Lila tästä fiksusta kommentista! 🙂
Heh. Täytyy sanoo, että on kyllä pojilla ollut pullonpohjalasit päässä tai jotain aivan käsittämätöntä, jos sua kattoo mieheks. Piti tulla itte kattomaan, kun rouva vinkkas et käyppä kattomassa. Tsemppiä treeneihin.
Haha! 😀 Kiitos Puuha-Pete!
Joo tais niillä olla tosiaan pullonpohjalasit päässä! 😉
Hei! Näytät kyllä todella upealta ja hyviä vinkkejä jaat. Blogiasi on mukava lukea.
Jotenkin sitä ei ole koskaan tyytyväinen itseensä- itsekin olen pudottanut painoa ja nostattanut pikkuhiljaa kuntoa, mutta täysin tyytyväinen en vielä ole. Pitäisi todellakin muistuttaa itseään mitä on jo saavuttanut eikä vain miettiä, että mitä vielä ja sit kun…
Kiitos Heli! 🙂
Näinpä juuri, pieni muistutus silloin tällöin tekis kaikille hyvää! 🙂
sä oot monna upee ! ja niin inspiroiva, ja fiksun oloinen nainen 🙂 suomalaiset on kyllä aivan liian vaatimatonta kansaa – minä mukaan lukien. syyllistyn lähes poikkeuksetta vähättelemään itseäni, ja saavutuksiani. aina annan kunnian jollekkin muulle, ja en osaa kehua itseäni enkä ottaa kehuja vastaan. tähän pitäisi ehdottomasti opetella ! mutta jotenkin kai sitä pelkääkin, että jos ne asiat sanoo ääneen…sä oot todella esimerkillinen tapaus tämän asian suhteen, juuri tuollaisen asenteen itseäni ja saavutuksiani kohtaan haluan opetella !
Kiitos Siiri! Kyllä tämän asenteen opettelemiseen on mennyt aikaa. 🙂
Nöyristely ja itsensä väheksyminen asiassa kuin asiassa on kyllä suomalaiseen kansanluonteeseen sisäänrakennettu ominaisuus. Vähätellään kaikkia omia saavutuksia ja siinä samalla ollaan kateellisia toisten onnistumisesta, materiaalisista ominaisuudesta.
Tulee kyllä itsekin vähäteltyä omia tekemisiään, ei pitäis… Eikä pitäisi kenenkään muunkaan.
Sovitaanko, että jokainen löytää itsestään tai omista tekemisistään joka päivä jonkin asian josta on ylpeä.
Niin se tosiaan taitaa olla.
Ja todellakin sovitaan! Toi oli tosi hyvä idea! 🙂
Monna, oot upee <3 Jo pienistä muutoksistakin sietää olla ylpeä – ne kaikki on vaatineet työtä, eikä sitä kannata yhtään vähätellä. Wau <3
<3 <3 Kiitos Marilii!
Mä jaksan aina vaan ihastella tuota sun rentoa ja iloisen onnellista asennetta kaikkeen tekemiseen. Suhtaudun itsekin elämään pääasiassa pilke silmäkulmassa ja yritän välittää iloa, lämpöä ja onnellisuutta ympärilleni. Oma ihramaha ärsyttää taas, kun se on ollut parempikin, mutta toisaalta, mä tiedän kyllä mitä pitää tehdä, jotta tuo tuosta vyön kohdalta haihtuu. Mun tarttee varmaan kans hommata koira tai ainakin ulkoiluttaa itseäni talutusnarussa kolme kertaa päivässä, jotta rasva alkaa sulaa ympäriltä kuin huomaamatta. En ihan hirveesti jaksa asiasta niuhottaa, koska olen kuitenkin normaalipainoinen ja lihasmassaakin on siitä hyvä määrä. Enemmän lihasta on kuitenkin jatkuvasti tilauksessa, enhän mä muuten salilla kai kävis. 🙂 Olen päättänyt olla ylpeä jokaisesta itse treenatusta lihasgrammasta.
Mitä tulee noihin baarimiesten kommentteihin, niin voi pojat. 😀 Monilla miehillä on kumma fetissi tuosta kädenväännöstä ja/tai painista lihaksikkaan naisen kanssa. Aikoinaan kun kävin baarissa useammin, sain myös aina silloin tällöin noita kädenvääntöehdotuksia tai tultiin kysymään, paljonko nousee penkistä. Vastasin aina, että tän verran, ja nousin tuolilta ylös. 🙂 Ehkä se joku herrahenkilö oli ihan ihastuksissaan sut nähtyään, ja varmisti, että näki naisen, ettei käy nolosti. Olen meinaan kuullut eräältä tutulta mieheltä juuri sellaisen tarinan, että ihastui upeaan rotunaiseen baarissa, mutta hameen alla olikin väärät vehkeet ja miehen kavereilla on riittäny kuittailtavaa siitä lähtien. En oo kyllä ikinä osannu ajatella, että sua joku luulis mieheksi. Heh. :D:D:D
Kiitos muuten tissiliivipostauksesta. Mä käytän Changen urheiluliivejä ja oon hyviksi havainnu, Shockeista tykkään myös. Juoksulenkeille on aina laitettava liivit ja tiukka toppi tai liivit ja toppi, jossa on sisäänommeltu liiviosa lisäksi. En tykkää liikkua yhtään, jos daisarit heiluu ja pomppii, eikä se tietenkään tee hyvää daisareillekaan. Juostessani kadehdin pienirintaisia rotumme edustajia, muuten en. Tässäkin asiassa olen ylpeä siitä, mitä minulla on ja miltä näytän, vaikka toki oon myös onnellinen siitä, että tissitkin on vähän pienentyneet treenatessa.
Hui, minkä maratonkommentin kirjoitin! 🙂 Valoisaa päivää kaikille!
Ihana maratonkommentti! 😀 Kiitos Katri siitä. <3
Edelleen seurailen tiiviisti vaikka harvoin tulee kommentoitua.
Siis voi juma tuota sun muutosta! Oot iha käsittämättömän duunin tehny. 🙂
Kaikki respektit! Muutosta voi tapahtua syömällä normiruokaa, hyvä muistutus kaikille!
No mutta kiitosta Annina! 🙂
Ja tosiaan pelkällä normiruualla!