Kyllästynyt.
72
Tiettekö mitä? Mä oon kyllästynyt moneen asiaan tällä hetkellä. Päälimmäisenä mua kyllästyttää kaikenlaiset hyvinvointibuumit ja kikkailut.
Pyydän, ota aikaa ja lue teksti läpi ajatuksella. Kerro sitten mitä mielipiteitä se sinussa herättää.
Mua kyllästyttää se kuinka paljon pelkkään ulkonäköön satsataan ajatuksia ja energiaa. Se kuinka moni haluaa liikkua, treenata täysillä ja pudottaa painoa vain sen vuoksi kun kaikki muutkin nyt laihduttaa ja haluaa treenata TAI sen vuoksi, että onnen ajatellaan tulevan sitten laihempana.
Mutta kuinka moni tekee elämäntapamuutoksen sen vuoksi, että tulisi parempi olo ja saisi energiaa lisää jokapäiväiseen elämää? Tai sen vuoksi, että ei tekisi hallaa omalle vartalolleen syömällä tuotteita jotka ei ehkä juuri omalle kropalle tee niin hyvää.
Tällä viikolla mulla aloitti uusi asiakas. Ensimmäisellä kerralla juttelen aina asiakkaan kanssa tavoitteista ja toiveista. Olin niin super iloinen kun hän sanoi olevansa jo tällä hetkellä hyvin tyytyväinen vartaloonsa ja rakastavansa sitä mitä peilistä näkee, mutta haluavansa lisää energiaa arkeen ja vähän kevyemmän rungon lenkkikaveriksi. Miten viisaasti sanottu.
Mä oon kyllästynyt siihen, miksi koko ajan pitäisi miettiä voiko sitä herkkua nyt syödä joskus jonain muunakin päivänä kuin lauantaina ja kaatuuko se maailma ihan oikeasti jos silloin tällöin syökin herkkua jopa kahtena päivänä viikossa. Hyvänen aika (ja perään monta sellaista hymiötä jolla suu auki ja silmät ammollaan).
Kyllästyttää se, että koko ajan puidaan mikä ruokavalio sopii ihmiselle parhaiten ja mikä kaikki on p**seestä. Että ne viljat on ihan maailmankaikkeuden pahinta sontaa ja maitotuotteista ei kannata edes puhua ääneen. Mua kyllästyttää se, miten mustavalkoisia ihmiset on. Jollekin sopii se, että syö vehnäleipää ja juo ison lasin maitoa kyytipojaksi. Jollekin toiselle sopii se, että syö porkkanaa ja kanan rintafilettä. Ei se, että yksi ihminen tai vaikka 30% on sitä mieltä, että viljat ja maitotuotteet on pyllystä, tarkoita etteikö ne voisi olla parhainta ravintoa jollekin toiselle.
Ajatelkaapa vaikka minun isotätitäni. Olin pari viikkoa sitten hänen 90-vuotispäivillään. Hän asuu edelleen kotonaan omakotitalossa, ei palvelutalossa. Hän kitkee rikkaruohot ja haravoi lehdet, hän pilkkoo saunapuut ja pesee mattopyykkiä laiturillaan. Hän syö kermaista lohikeittoa ja pari lämmintä ruisleipäviipaletta rinnalla. Hänen päänsä toimii terävästi kuin miekka. Hänen kätensä ja jalkansa toimivat täysin, hänen vatsansa toimii. Ei hänelle välttämättä sopisi luolamiehen ruokavalio tai VHH.
Ihmisvartalot on niin pirun erilaisia. Katsottiin Docventuresia tässä pari päivää sitten, jossa kerrottiin miehestä, joka oli dokannut kuusi vuotta joka päivä. Juonut jotain kamalaa huonolaatuista thaimaalaista viinaa ja juonut itseltään jalat ja hampaat ja lähes kaiken muun. Mutta oli silti hengissä. Hänet tuotiin Suomeen ja yritettiin auttaa eroon viinasta. Mutta hän palasi takaisin juomaan sitä thaimaalaista viinaa. Ja elää edelleen.
Minun isäni joi valkoviiniä. Ei koskaan kirkkaita. Hän asui kotonaan ja joi Pearly Bay-nimistä valkoviiniä. Oli viikkoja kun hän ei juonut. Ja oli vain muutama vuosi (ei edes kuutta kuten yllämainitulla kaverilla) kun hän joi lähes päivittäin sitä valkoviiniä. Silti oli aikoja kun hän ei juonut. Mutta hänen maksansa ei kestänyt ja hän nukkui pois. Rakas isäni. <3
Toinen kaveri voi tintata pullollisen kossua, eikä se tunnu missään. Toinen kun juo pari lasia siideriä, saa hän armottoman krapulan seuraavalle päivälle.
Ihmiset on erilaisia. Niin sisältä kuin ulkoa. Sen vuoksi on ihan älyvapaata tuomita jonkun tapa elää tai syödä. Siksi en haluakaan tuomita niitä, jotka tekevät ratkaisunsa täysin sen ulkonäön vuoksi tai miettivät joka sekunti mitä voi ja mitä ei voi syödä. Mutta sanon vaan sen, että se kyllästyttää mua itseäni. Siksi en niin halua elää. Nautin siitä olosta mikä tulee treenatessa ja sen jälkeen, nautin siitä ernergiasta mitä mulla on. Mutta nautin myös herkuista ja ihan vaan möllöttelystä.
Kokonaisuus merkitsee. Hyväolo sisältä ja ulkoa. Jos se alati pyörivä ulkonäön tarkastelu ja pohtiminen tekee ahdistusta tai huonoa oloa henkisesti, voi ehkä miettiä uudestaan miksi niin tekee. Välillä kannattaa myös nostaa pää ylös sieltä omien ajatusten keskeltä ja tarkastella onko täällä muitakin tapoja elää kuin juuri se mitä itse elää? Onko ne tavat pelkästään huonoja? Ja voisiko sitä tosiaan ajatella, että vaikka itse on valinnut toisenlaisen tavan elää, voi se kaveri elää yhtä onnellista elämää toisenlaisilla valinnoilla?
Mukavaa Pyhäinpäivää ja hauskaa Halloweenia kaikille!
72 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Tosi hyvä teksti! Itse pohdin noita tunnelmia todella paljon ja välillä onkin hankala erottaa mikä on hyväksi/huonoksi minulle ja mikä on huonoksi vain yleisesti mediassa muille mutta ihan ok minulle. Pikkuhiljaa alkaa onnistumaan ja oppii olemaan välittämättä muitten ruokavaliovalinnoista. Ei aina tajua että tuntuu että 90% ihmisistä on myös dietillä kokoajan, minä en. Siksi ei minun tarvitse ehkä erotella niitä kananmunia tai käyttää riisikakkuja ruisleivän sijaan.
Joo, kyllä se testaamalla ja ajan kanssa nimenomaan löytyy se oma polku ja ne omat raaka-aineet mitä voi syödä.
Se diettaaminen muakin kyllästyttää, ja siis koska itsekin oon monesti elänyt niin, että koskakohan sitä nyt taas pitäis vähän kiristellä ja koska höllätä. Sitä ei jaksa kovin kauaa. Parempi löytää jokin tasapaino. 🙂
Asiaa!! <3 EI lisättävää 😉
Kiitos! 🙂 <3
Ei oo totta! Äsken pohdiskelin täysin samoja asioita mielessäni ja yhtäkkiä luen tään siun postauksen…no, eipä tarvii miun enää alkuperäistä tekstiäni kirjoittaa kun se olikin melkein tässä sanasta sanaan 😀 Niin asiaa, Monna! <3
Haha! 😀 Voi että, taas tää ”great minds think alike”!! Mutta kirjota vaan omakin tekstisi tästä! Tää on mielenkiintoinen aihe ja hyv vaan jos vähän heitetään jotain vastalausettakin sille kaikelle mikä nyt somessa ja mediassa pyörii. 🙂
Niin Hyvä kirjoitus taasen Monna
Iso kiitos Seija! 🙂
Tosi hyvä kirjotus Monna!
Itselläni on kokemusta juuri tuosta treenaamisesta sen vuoksi että laihtuisi ja näyttäisi paremmalta ja olisin onnellisempi. Kaikki ne yritykset on kuitenki kestäneet vain max. pari kuukautta.
Pari vuotta sitten ollessamme kiipeämässä yksiä portaita poikaystäväni kanssa, oli minulla erittäin huono olo, ja tuntui että sydäri iskee justiinsa. Toki siihen oloon vaikutti sekin etten olisi millään halunnut mitään ”typeriä portaita” kiivetä ylös. Tajusin kuitenkin silloin että minun on pakko alkaa liikkumaan jotta en ole kolmekymppisenä sydärin partaalla oikeasti. Nykyisin liikunkin ensisijaisesti siksi että saan siitä niin hyvän olon, mutta toki myös siksi että saan lihasta ja laihtuisin (ylipainoa kun on aika paljon liikaa enkä ole tyytyväinen peilikuvaani vaikken sitä nyt silti vihaakkaan). Ja voin kertoa että liikunta tekee minusta onnellisemman. 🙂
Ihana tarina. 🙂 On tosi hienoa, että oot löytänyt oman tiesi onnelisempaan elämään! <3
Jee. =)
Melkein ärsyttävintä ikinä on se, ettei ymmärretä muitten elämiä ja tapoja toimia.
Paljon mukavia ajatuksia herätti toi puurokuva, miten ihanaa, että marjat on sulia sillä aina kun kattelen ihmisten ruokakuvia missä on jäisiä marjoja niin oikein pahaa hampaissa tekee. Itse sulatan jäiset marjat aina viimeistään mikrossa jos en oo niitä tajunnut tarpeeksi ajoissa ottaa sulamaan koska en vaan voi laittaa suuhuni jäisiä tai kohmeisia marjoja. =D
Mukavaa viikonloppua. Niin ja koira on ihana.
Niinpä niin! Se on tosiaankin se ärsyttävin juttu. 🙁
Haha!! 😀 Joo, ei jäisiä marjoja!
Todella hyvä teksti!
Just äsken mietin, että jos jaksaisin vähän tarkemmin katsoa omaa ruokavalioa, niin varmaan kiinteytyisin etenkin vatsan seudulta. Mutta mitä hyötyä siitä olisi? Olisinko muka onnellisempi? (en) Kuka sitä edes näkisi? Siksi mielummin herkuttelen ja nautin elämästä, jopa useana päivänä viikossa. Syön ihan tavallista ruokaa, maitoa ja hiilareita pelkäämättä. Aika useana viikonloppuna juon alkoholia, joskus lasillisen ja joskus ihan olan takaa. Ja olen täysin normaalipainoinen, olen aina ollut.
Muakin alkaa kyllästyttää kaikki meuhkaaminen. Siksi luen enää vain tällaisia ihania blogeja, joissa kirjoittajalla on järki päässä 🙂 <3
Jos on tosiaan normaalipainoinen ja voi hyvin, ei sillä vatsanseudun kiinteydellä ole oikeasti minkään sortin merkitystä elämään tai onnellisuuteen. 🙂 Ihanaa, että olet sen huomannut. 🙂
Joo, muakin on pitkään kyllästyttänyt semmoinen ulkonäköön keskittyminen. Arjessa en meikkaa ollenkaan, mul on parhain olo luonnollisen näköisenä, tärkeintä on et on siisti olemus: kivat, siistit ja mukavat vaatteet, jotka toimii vaikka koko päivän, mut en jaksa enää muuten ajatella koko ulkonäköä. Paljo kivempaa, et on muuta ajateltavaa, kuin se et miltä näyttää. Arjessa tykkään olla luonnollinen, mut on mulkin niitä hetkiä, et on kiva leikkiä prinsessaa ja silloin mun tyyli läheneekin joulukuusta, mut sitä jaksaa vaan hetken 🙂
Joo, koko ajan ulkonäön ajatteleminen ei oo kovn kivaa. 😀 Tai siis että ei sitä kovin kauaa jaksa.
Hyvä, että löytää sen oman tavan. Tässäkin.
Tosi hyvä teksti <3 Paljon samoja asioita oon mietiskellyt. Kaikki tallaa tavallaan ja juuri sitä pitäisi kunnioittaa 🙂
Kiitos Jenna! 🙂 Ja juurikin näin, kaikki tallaa tavallaan!
Et tainnut katsoa Docventuresin jälkikeskustelua? Hehän ottivat Skypellä yhteyden tähän henkilöön, joka sanoi tekevänsä nykyään lyhyitä reissuja Thaimaahan poikansa luokse eikä voisi kuvitella juovansa thaikkuviinaa enää.
En katsonut. Luin artikkelin, jossa kerrottiin hänen palanneen Thaimaahan juomaan. Pahoittelut jos ymmärsin väärin. Mutta hyvä kun löysit tämän virheen kirjoituksestani. Sillä sehän oli koko postauksen idea; löytää virheitä muiden tekemisestä. 🙂
kyllähän tässä ristiriitaa tuppaa olemaan, etkös itse vähän väliä kirjoita superfoodeista ja raakakakuista ja kropan muokkaamisesta, diettaamisesta ja ulkonäöstä.
Voi rakas vieras. <3 Juuri tuo mustavalkoisuus. Huoh.
Jos olisit lukenut blogiani enemmän, tietäisit että olen ollut dieetillä kerran elämässäni ja senkin lopetin kesken koska en nähnyt siinä järkeä.
Superfoodeja voi syödä kuka vain ja ne on hyvä juttu muun ruuan ohella, mutta en niitä ole tuputtanut tietääkseni ikinä kellekään. 🙂
Ja tottakai ulkonäöstään saa välittää, mutta jos se on AINOA asia maailmassa, niin se ei ole sellainen elämäntapa minkä itse allekirjoittaisin.
Moikka! En ole ennen kommentoinut vaikka olenkin jo pitkään seurannut blogiasi. Nyt oli kyllä pakko tulla kommentoimaan, sillä tämä oli tosi hyvä kirjoitus! Minuakin kyllästyttää se kun toiset arvostelevat ruokavaliotani, eniten siitä syystä että olen kasvissyöjä. Sen takia en kuulemma voi saavuttaa kunnolla tuloksia salilla saati saada lisää lihasmassaa. Osittain olen jo todistanut luulon vääräksi, enkä aio luovuttaa. ? Tärkeintä on minunkin mielestäni kuunnella omaa kroppaansa ja syödä sen mukaan! Kiitos inspiroivasta ja asiantuntevasta blogista! ?
Kiitos Hertta kommentista. 🙂
Aina jos on jotenkin vähän valtavirrasta poikkeava ruokavalio, saa siitä kuulla. Tosi tylsää niin. 🙁
Ja kyllä sitä lihasta voi tosiaan kasvattaa syömättä lihaa. 😀
Tää treeni ja ruokavaliosoppa on kyllä ikuinen ristiriitahomma. Ärsyttää itseäkin seurata miten ihmiset julkisestikin riitelevät näistä asioista… Se että oma maha menee sekaisin maidosta tai viljoista ei tarkoita, että kaikilla muillakin menisi. Oon samaa mieltä, että kukin valitkoon oman polkunsa ja tapansa näissä asioissa. Jos itellä joku toimii paremmin niin ei silti tarvitse tuomita sitä toisen juttua. Tottahan toki sitä itse puhuu sen puolesta mikä itsellä toimii, mutta sellaisen yleistämisen voisi lopettaa.. Mun mielestä tärkeintä on, että on tyytyväinen siihen omaan juttuunsa. 🙂
Niinpä.
Ja tosiaan joo, kyllähän sitä tottakai haluaa puhua niistä asioista jotka itsellä toimii. Mutta kunhan vaan tuo mainitsemasi yleistäminen jätettäisiin pois. 🙂
Kuinka ihana kirjoitus! Kiitos. <3 Olen itsekin käynyt pitkän tien ortorektisesta VHH-fanaatikosta ja liikunta-addiktista nykytilanteeseeni, mutta edelleen joka ikinen päivä törmään erilaisissa tilanteissa surullisiin tapauksiin: on se viidessä jumpassa peräkkäin käyvä ja väleissäkin vatsalihaksia nytkyttävä pakkoliikkuja, on niitä jotka kovaan ääneen selittävät miten eivät ole koko päivään syöneet mitään ja nyt ehkä kotona joku salaatti, ja niitä jotka jopa hotjooga-tunnilla joka välissä tsekkaavat kellosta kuinka monta kaloria on palanut… :/
Itse liikun nykyisin hymyssä suin, valitsen fiiliksen mukaan erilaisia jumppia laidasta laitaan ja herkuttelen hyvällä omatunnolla ihan kaikella ruualla ja tarpeeksi suurilla määrillä, jotta energiaa riittää myös siihen aitoon hymyyn ja liikunnan riemuun eikä väkisin irvistelyyn. 😀 Mutta ei ole helppoa nykymaailmassa tätä asennetta noudattaa, kun joka puolella on ihmisiä toitottamassa omia näkemyksiään. Annettaisiinpa me kaikkien elää kuten itselle parhaiten sopii! Ihanaa pyhäinpäivää ja vkoloppua!
Tuo on todella todella surullista mistä kerrot ensimmäisessä kappaleessa! 🙁 Näin tuota puolta enemmän kun ohjasin ryhmäliikuntatunteja ja se pisti aina surulliseksi.
Hyvä, että olet itse päässyt ohi pahimman vaiheen ja liikut nykyään hyvän fiiliksen kanssa ja herkuttelet ruuallakin! 🙂
Heippa! Mieletön teksti, kuin omia viimeaikaisia fiilksiä kirjoitettuna puhtaaksi, ajattelen jotenkin niin samalla tavalla, mutta toimin juurikin päinvastoin. Pyrin siitä pois, en ymmärrä miten olen (taas) tähän tarkkailun kuiluun tipahtanut, kun elämäntapani on aina ollut niin vakaasti terveellinen. Puhuttiinkin tänään puolison kanssa siitä, kun kohta ei enään pysty mitään syömään ilman, että joku syyllistää tai ihmettelee valintaasi. Sinulla on hienoja ajatuksia Monna. Kaikkea hyvää sinulle 🙂
Kiitos Tea. <3 Pyri hakemaan ne omat hyvät fiilikset, välittämättä mitä joku muu sanoo tai ihmettelee. Syö juuri niitä juttuja, jotka ovat omalle kehollesi oikeita.
Todella hyvä teksti! Oman kisadieetin jälkeen oon pyöritellyt aika hurjasti ajatuksia päässä just ruokavalioiden ja treenien suhteen, ja tullut siihen lopputulokseen että nyt on sen aika kun tekee asioita ihan silkasta halusta voida hyvin, eikä sen takia ”kun on pakko”. Oon kans todella kyllästynyt arvottamaan sitä ”mikä on pahaa/hyvää” yleisten mielipiteiden takia, kun perustelut jollekin ruokavaliorajoitukselle pitäs aina tulla sieltä omasta voinnista ja halusta tehdä asioita!
Pointtina kuitenkin se, että hienoja ajatuksia ja huippu teksti! Ihanaa syksyä siulle <3
Moi Minni! Kiitos! <3
Kisadieetti pistää varmasti kropan lisäksi usein myös pääkopan sekaisin, tai siis sen jälkeisen arkeen palamisen vuoksi.
Ihanaa, että oot ymmärtänyt nyt mennä silkasta halusta ja hyvinvointi edellä, eikä siksi että on pakko.
Ihanaa syksyä myös sulle! <3
Tosi hyvä teksti. Ite oon melkeen aina ollut vastaa noita ns. ”muotidieettejä” viljatonta,maidotonta, gluteenitonta yms.. Opiskelen tällä hetkellä ravitsemustieteitä vaihto-oppilaana Englannissa. Ja mulla on kämppiksiä Kiinasta, Ghanasta, Kreikasta ja Malesiasta.. Ja miten erilaiset ruokatavat meillä onkaan.. Mutta kaikki ollaan normaalipainoisia!! Ja oikeastaan melkeen kaikki meistä on tosi pienikokosia. Varsinki kiinalaiset. 😀 Ja ne jos jotkut syö! Ja isoja annoksia.. Riisiä,lihaa, kanaa, nuudeleita, kasviksia, paahtoleipää.. Ja käyttää öljyä paljon. Ei oo ylipaino vielä ongelma Kiinassa niin pahasti kuin täällä Briteissä.. Joku vois kauhistella tota noiden nuudelien ja riisien käyttöä 😀 Aamupalaks nuudelia ja riisiä ja joka aterialla tosi isot määrät riisiä. 😀 Mutta kuten sanottu musta hiilareiden ehkä lähinnä viljojen välttämisestä on tehty ihan liian iso juttu ainakin Suomessa ja varmaan jossain muissakin maissa. Mutta tuntuu, että Suomessa se korostuu? Ranskalaiset syö patonkia ja macaronseja ja on silti suurimmaksi osaksi normaalipainoisia vielä ainakin. Okei pitää paikkaansa, että hiilihydraatit ei oo ns. välttämättömiä (suurina määrinä ainakaan), niinkuin ei mikään muukaan makroravinteista suurina määrinä! Kaikkea kohtuudella!!! Ja oman sietokyvyn mukaan.. En usko, että suurimmalla osalla ihmisistä on minkäänlaista viljayliherkkyyttä ja sitä ei kannata itelleen aiheuttaa. Ps. Kiinalaiset syö kyllä todella vähän mitään herkkuja, kakkuja karkkeja tms.. 😀 Eri maiden ruokakulttuurit on kyllä niin mielenkiintoisia! Yks mikä hämmästyttää täälä Briteissä on kyllä tuo järkyttävän suuri valmisruokavalikoima….
Moi Sara!
Kiitos erittäin silmiä avaavasta kommentista! Tää oli niin hyvä pointti tähän juttuun!! Todellakin pitäisi miettiä myös laajemmin kuin vain suomalaisten syöntitottumuksia. Ihmisiä ympäri maailman syö eri tavalla ja toit juuri hyviä esimerkkejä ja pointteja esiin! 🙂
Kiitos! 🙂
Tosi hyvä pointti! Tätä oon itekkin paljon pohdiskellu, kun oon joutunut kamppailemaan aika paljon ruokajuttujen ja oman pääkopan kanssa. Olen asunut kohta 10kk Ranskassa ja pitää kyllä sanoa, että tää ilmapiiri on mulle niin paljon parempi kuin Suomen! Suomessa tehdään kaikista ruokajutuista ja superfoodeista yms niin iso asia, ettei monesti enää osata katsoa laajemmin ympärilleen. Toki Ranskassakin, varsinkin Pariisissa missä asun nyt, on varsinkin naisilla täysin vääristynyt kuva ruokatottumuksista ja ajatellaan myös paljon ulkonäköä ja ”ettei voi syödä nyt liikaa ettei liho” kun taas Suomessa tykkään siitä, että monet ihmiset syö hyvin ja paljon koska halutaan olla hyvässä kunnossa ja terveitä. Mutta tosiaan, maassa maan tavalla. Sen vain sanon, että kyllä ulkomailla asuminen avartaa erittäin paljon!
Tosi hyvä teksti! Olisi tosi mielenkiintosta, jos elettäis kaikkien dieettejen mukaan ja yhdistäisi kaikki erilaiset (VHH, paleot, vegaaniset, you name it) ruokavaliot yhdeksi ja katsoo mitä jää jäljelle 😀 Olis lihaton-maidoton-munaton-gluteeniton-sokeriton-mitä näitä vielä on. Ruokavalio varmaan korostuis kurkusta ja salaatista, juomana vettä :DD
Mutta tosiaan, kyllä omassa olossa tuntee eron jos nukkuu, liikkuu ja syö hyvin. Ja sillon peilikuva näyttää kivemmalta, mut se voi myös johtua osittain siitä hyvästä olosta joka on. Jonkun rankemman viikonlopun (loman) jälkeen on aika sekainen fiilis koko kehossa. Enkä tarkoita alkoholia, vaan vaikka matkustaminen ja sekalainen unirytmi, uudet paikat, ja omista tutuista rutiineista poikkeaminen tekee mulle ainakin tosi herkästi tukkoisen olon, mut se on sitä elämää nimenomaan. Niin se on tässä tullut huomattua, että no great story starts with a salad :–D
Haha! 😀 Joo, jos kaikki yhdistäisi niin ei kyllä tosiaankaan jäis montaa ruoka-ainetta sallittujen listalle. 😉
Kyllä sen hyvinsyömisen ja itselle juuri oikean syömisen tosiaan näkee peilissä ja tuntee olossa. 🙂
Kiitos, tää postaus tuli just oikeeseen aikaan! Jostain syystä viime aikoina on tullu kyseenalaistettua omia valintoja niin syömisten kun ulkonäönkin suhteen. Nimenomaan just some ja muitten ihmisten kokemukset ja mielipiteet on ollu tähän osasyynä. Tää postaus tsemppaa jatkamaan omalla tyylillä – liikkumisesta, ruoasta ja elämästä nauttien. 🙂
Voih. 🙁 Toivottavasti tämä tsemppaa jatkamaan omalla tyyilläsi pitkään! Kyllä sitä itse tietää mikä sopii parhaiten. Ja nimenomaan nauttien elämästä. 🙂
Hyvä kirjoitus! Tosin huomaan myös omassa ajattelutavassani välillä ulkonäkökeskeisyyttä – vatsamakkarat ärsyttää ja joskus tulee huono omatunto herkkujen syömisestä. Mutta en koe, että ulkonäkökeskeisyys ohjaa liikaa tekemistäni; parasta onkin, kun löytää sen kuuluisan kultaisen keskitien!
Mua ärsyttää se, että koska noudatan gluteenitonta ilman keliakiaa, niin mut leimataan massan mukana meneväksi haahuilijaksi. Sain ruokavalion avulla pitkäaikaisen, pahoja sivuvaikutuksia aiheuttavan biologisen lääkityksen korvattua ja remissio-vaiheen sairauteen. Tuntuu niin turhalta aina selitellä miksi gluteenitonta syön, vaikka en keliaakikko ole. 🙁
Toki ulkonäköä tulee myös mietittyä! Sehän on ihan normaalia. Mutta jos se on vain päällimmäinen syy liikkua ja syödä hyvin, on se ehkä vähän heikohko syy.
Kultainen keskitie on AINA paras! 😉
Ihanaa, että oot löytänyt gluteenittomasta ruokavaliosta helpotuksen ja jopa saanut jättää lääkityksen pois!! Älä ota huolta toisten sanomisista. Itse tiedät mikä on sinulle parasta! <3
Mua ihmetyttää se, miten lähes kaikki ajattelee syömisissä ja ruokavalioissa vain omaa napaansa. Koskaan ei puhuta siitä, mikä olisi esimerkiksi ekologisin tai eettisin vaihtoehto. MINÄ lihon tuosta, MINÄ en tykkää tuosta, MINULLE ei sovi tuo. Minä, minä, minä. Entäpä pihviaterian vaikutus ympäristöömme? Entä eläimet, joilta riistetään elämä vain siksi, että SINÄ voit hyvin kun syöt kanaa? En ymmärrä.
Todella hyvä pointti, Suvi! Samaa pohdiskelen usein.
Jos kommentista voisi tykätä, niin tykkäisin tästä. Minuakin oksettaa ajatus siitä, kuinka ”fitnessblogeissa” ei muuta ajatella kuin kuinka kiinteydyn kun syön vain kananrintaa tai kuinka olen niin tasapainossa kun syön ison rasvaisen pihvin viikossa. ”Mikä itselle sopii, on paras ruokavalio”. Sopiiko miljoonille kidutetuille sioille, lehmille, kanoille, että ne kärsivät ja lopulta kuolevat siksi, että sinä saat sen rasvattoman kananrintafileen suuhusi? Tämä maa on niin täysin aivopesty lähtien siitä kuinka maito on kaiken a ja o ruokavaliossa, ja kun joku ei sitä juo niin vain ja ainoastaan sen vuoksi että se turvottaa. Miten olisi sellainen ajatusmalli, että lehmien maito kuuluu vasikoille, samoin kuin äidinmaito ihmisille? Ihmiset ovat ainoita, jotka jatkavat maidonjuontia kehittymisen jälkeen. Ei ne lehmät vapaaehtoisesti maitoa anna, eikä se myöskään ole millään tavalla luonnonmukaista, että sitä niiltä ihmisille tankataan. On niin valitettavaa, kuinka ihmiset eivät uskalla ajatella pihvinsä tai jäätelönsä alkuperää, mistä se oikeastaan tulee. Lähdin lukemaan tätä postausta innolla, mutta noin puolessa välissä alkoi ahdistamaan tuo itsekeskeisyys, miten ei voida valita mitään muuta näkökulmaa kuin oma hyvinvointi?
Huhhuh..
Näinhän se on. Eläimien oikeus jää pienemmälle.
Itsekeskeisyyttä en tästä kirjoituksesta löydä. 😀 Mutta toki allekirjoitan sen, että ruokailuun yleisesti liitetään usein vaan se mikä sopii kenenkin mahalle tai kropalle. Eettisyys ja ekologisuus tulee perästä.
Ekologisuutta ajattelen kyllä, eettisyyttäkin, mutta syön lihaa – joten ehkä suosittelen varsinkin Nooralle ettei minun blogiani sitten kannata lukea jos pistää noin kovasti vihastuttamaan.
Kaikkea hyvää teille kolmelle. <3 Hyvä, että pidätte huolen myös näistä asioista. Ne on oikeasti tärkeitä asioita. Nyt en vain kirjoittanut siitä kulmasta.
En ole ikinä ennen lukenut blogiasi, satuin vaan klikkaamaan fitfashionin etusivulta kiinnostavalta kuulostavaa postausta auki luettavaksi. Olisikin mielenkiintoista lukea kirjottavasi eettisestä näkökulmasta, kun kuitenkin sitä ilmeisesti ajattelet. Tiedostava syöminen on mielestäni erittäin tärkeä aihe, jota kaikkien ihmisten pitäisi omalla kohdallaan pohtia. Ei mennä vain sokkona eteenpäin ja ajatella omaa etuaan. Itsekeskeisellä lähestymisellä tarkoitan juurikin sitä ajatusmaailmaa minkä sain tästä postauksesta irti – vaikka kerrot ottavasi ruokailun rennommin, käsittelee koko postaus kuitenkin omaa etuasi. Jos kaikki maailman ihmiset suhtautuisivat kritiikkiin tavallasi ”Älä sitten lue mun blogia”, eivät asiat muuttuisi. Ihmiset on saatava heräämään tämän asian tiimoilta ja paras tapa on tuoda suoraan totuus esiin.
Kiva, että olet klikannut blogiini tämän jutun vuoksi. Kiitos siitä. 🙂 Eettisyys on tärkeää mulle. Itsekeskeisyys on piirre jota välttelen viimeiseen. Luethan muutamia kirjoituksiani, ehkä huomaat että itsekeskeisyys on viimeisiä asioita millä minua voi kuvata. Toivottavasti.
Tässä postauksessa nimemomaan halusin, että ihmiset nostaisivat sen pään sieltä omasta maailmasta välillä pois ja huomaisivat olemassa olevan myös muita tapoja elää. Se joka sopii yhdelle, ei sovi kaikille.
En tiedä laitoitko jonkun asetuksen etten voi vastata kommenttiisi, vastaanpa kuitenkin, heh. Niinkuin sanoin, teksti kuulosti suoralta puheelta jonka ystävä itsekin olen, joten tietenkin kiinnostuin kirjoituksestasi. Ehkäpä selailen jatkossa mitä sanottavaa sinulla on 🙂 Valitettavasti ruoka ylipäätään aiheena on blogimaailmassa usein esillä kaloreina ja proteiineina, ilman huolta sen lähtökohdista. Toivon, että sain sinut kiinnostumaan aiheesta ja jos haluat ottaa selvää aiheesta lisää, voin suositella paria dokkaria; Earthlings ja Cowspiracy. Sinulla on varmasti suuri yleisö, jonka olet ansainnut taitavalla tekstilläsi, olisi mahtavaa että useampi bloggari ottaisi huomioon vaikutusvaltansa ja käsittelisi tärkeitä asioita postauksissaan.
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa 🙂
Monna, itse en ainakaan ajatellut että kirjoituksesi tai että sinä olet itsekeskeinen! Kuten sanoit, blogistasi saa aivan toisenlaisen kuvan ja vaikutat varsin lämpimältä ja avarakatseiselta ihmiseltä 🙂 Kuitenkin, samassa lauseessa ei voi sanoa että ajattelee eettisyyttä ja ekologisuutta mutta syö lihaa. En halua syyttää tai soimata, se ei ole tarkoitukseni ollenkaan! Lähinnä toin vain uutta näkökulmaa 🙂 Lihansyöminen on kuitenkin varmaan melkeinpä epäekologisin teko mitä ihminen voi tehdä 😀 Yhden pihvin ekologinen jalanjälki on valtava, sen tuottamiseen käytetään esimerkiksi vettä yhtä paljon kuin kuudenkymmenen 10 min suihkun verran! Se on vain hieman hämmentävää, miten joku voi väittää olevansa eläinrakas ja rakastavansa omaa koiraansa mutta kuitenkin päivittäin rahallisesti tukee satojen viattomien eläimien kidutusta, kärsimystä ja teurastusta. Haluan taas korostaa, että tarkoitukseni ei ole olla hyökkäävä tai epäkunnioittava. Et vain ehkä ole ajatellut asiaa ja ruokasi alkuperää sen kumemmin! Olet kuitenkin niin iso esimerkki monelle ja sinulla on valtavasti vaikutusvaltaa, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten asenteisiin! Mutta se, että sanoo ajattelevansa ekologisuutta ja eettisyyttä VAIKKA syö lihaa on valitettavasti hyvin sinisilmäistä ja valheellista käsitystä… 🙁 Koska ihminen, joka ajattelee ekologisuutta ja eettisyyttä, ei tue sellaista asiaa, joka on suurin syy luonnonvarojemme ehtymiseen ja eläinten kärsimykseen. Ja se asia on lihantuotanto. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta 🙂
My thoughts exactly. Itsekeskeisyys oli ehkä väärä sana, mutta en tiedä miten muuten kuvailla ihmisiä, joille merkkaa vain ruuan maku omassa suussa, vaikka miljoonia eläimiä kärsii sen takia. Aihe on niin arka ja raaka, ettei sitä pysty ottamaan esille ilman syyttävää aspektia. Ehkä Monna sai tästä irti pointin, eikä koe kommentointiamme ikäväksi.
Kiitos Suvi ja Noora kommenteista! 🙂
En ihan täysin allekirjoita sitä etteikö voisi ajatella eettisesti ja ekologisesti, vaikkei olisikaan vegaani. Kyllähän se ihmisen hiilijalanjälki pienenee jokaisesta ekologisesta teosta. 🙂
Eikö se niin mene, että on hyvä kantaa kortensa kekoon siltä osin kun pystyy? Edes vähän.
<3
Mahtava kirjoitus Monna! 🙂 Minua niin kyllästyttää ja suorastaan ahdistaa ulkonäkö keskeinen ajattelu, kaikkein tärkeintä on hyvä olo, henkisesti ja fyysisesti. Voi kumpa kaikki sen ymmärtäisivät, varsinkin lapset ja nuoret. Jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja kaikella on oikeus elää ja olla niinkuin haluaa. Toivottavasti jokainen löytää itselleen parhaan tavan voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Tämän kaiken lisäksi olen muun muassa vihaan kyllästynyt, kuten Haloo Helsinki laulaa, mutta siitä voin avautua joskus toiste. 😀
Kiitos! 🙂
Varsinkin lasten ja nuorten todellakin olisi hyvä oppia, että ei se ulkonäkö ole kaiken a ja o!
Joo, mäkin olen vihaan kyllästynyt!! <3
Hyvä kirjoitus! Asiaa todellakin. Tuntuu että kukaan enää syö mitään ”normaalia”, nykyään enemmän poikkeus syödä normaalisti, terveellisesti ja ilman että suunnittelet lähes kaiken mitä suuhun laittaa kuin olla jollain muotidietillä. No mut kukin tallaa tyylillään 🙂 Treeneissä ja liikunnassa tottakai suosin terveyttä ja hyvinvointia, mutta jos ihminen jolta on nämä uupuneet aina aloittaa sen vaikkakin pinnallisita syistä on mahtava asia! Ymmärrän kyllä myös pointin että joskus hämärtyy raja mikä on tärkeintä, mutta jos se parantaa ihmisen hyvinvointia, sallittakoon 🙂
Se on ihan totta. Jotenkin se ”normaalisyömisen raja” on ihmisillä hämärtynyt.
Ja sekin on totta, että on se syy mikä tahansa hyvinvoinnin parantamiseen, on se hyvä. 🙂
Voi apua tuo alimmainen kuva 😀 Koiran ilme on ihan että ”tuo ihminen vaan meni tuohon asentoon enkä voinut asialle mitään”
Haha! 😀 Joo, todellakin!
Just hyvä. Juuri näin! Mikä sopii sulle välttämättä sovi mulle. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie. Hyvä Monna <3, parasta sulta aikoihin.
Moi! Oon jonku aikaa seurannut sun blogia ja eka kerran kommentoin. Itselläni elämäntaparemontti alkoi 9v sitten ja alkuun kyllä ihan ulkonäkökeskeisenä. En ollut tyytyinen itseeni ja se heijastui kaikkeen elämiseen ja eniten parisuhteeseen. Mutta vuosien saatossa homman opittua ja sen tullessa elämäntavaksi ulkonäköasiat ovat menettäneet merkitystään. Sen huomaaminen,miten paljon paremmin voi ja miten se taas vaikuttaa kaikkeen motivoi kaikesta eniten. Ja olen täysin normaalilla ruokavaliolla,syön säännöllisesti kaikkea mutta kohtuudella ja liikun paljon. Lähtee se elämäntaparemontti ulkonäöllisten seikkojen vuoksi tai terveydellisten,eikö se ole kuotenkin pääasia rttä josmus sen tekee. Siinäkin on oma elämänkaarensa siitä muuttuneensta olemuksesta tykkäämisestä siihen hyvän olon ja liikunnan takia tekemiseen. Pääasia ois että oppisi sellaisen terveellisen elämäntyylin,jota pystyy elämäntapana noudattamaan helposti loppuelämän. Rentous ja rakkaus itseään ja omaa kehoaan kohtaan kantaa pitkälle.
No kiitos Sannukka! 😀 ”Parasta sulta aikoihin”, mitähän p**kaa sitä on sitten tässä välissä tullut kirjoitettua.. 😀 Haha. No ei, vitsi vitsi.
Kiitos kommentistasi Hellurei81! <3
Olet ihan täysin oikeassa siinä, että mikä tahansa syy siihen elämäntaparemonttiin onkaan – on se hyvä asia. Kun haluaa voida paremmin, se on aina hienoa. 🙂 Ulkonäkö ei ole missään tapauksessa huono syy laihduttaa, mutta kunhan se ei olisi ainoa syy. 🙂
Rentous ja rakkaus itseään kohtaan kantaa tosiaankin pitkälle! <3
SInä oot kyllä viisas nainen <3
😀 Haha! Kiitos! <3
ihana kirjoitus <3 Itse olen ollut aiemmin todella tarkka syömisissäni ja potenut huonoa omaatuntoa niistä harvoistakin herkkuhetkistä, jotka itselleni sallin. Olen laittanut liikunnan ja ruokavalion sosiaalisen elämäni ja oman henkisen hyvinvointini edelle ja ollut jatkuvasti stressaantunut siitä, että syönkö väärin vai oikein ja liikaa vai liian vähän jne. Minulla on ollut myös ajoittain melko paljonkin syömishäiriöistä käyttäytymistä, oksentelua jne. Nyt olen alkanut tietoisesti opettelemaan lempeämpää ja rennompaa suhtautumista itseeni ja elämään ylipäänsä. En ole vieläkään pystynyt luopumaan päivittäisestä kalorien laskemisesta ja välillä koen edelleen pakonomaista tarvetta oksentaa herkuttelun jälkeen, mutta silti olen menossa parempaan suuntaan. Olen opetellut herkuttelemaan hyvällä omallatunnolla ja jättämään treenit välistä, jos ei yksinkertaisesti yhtään huvita, tai jos paikat ovat jo valmiiksi niin jumissa, ettei treenaaminen edes olisi hyväksi. Liikun kuitenkin edelleen lähes päivittäin, mutta en pakota itseäni salille, jos minua huvittaa enemmän lähteä pitkälle kävelylenkille. En tiedä johtuuko muutaman kilon painonnousuni enemmän tästä rennommasta otteesta ruokaan ja liikuntaan, vai hormonaalisenehkäisyn aloittamisesta, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en jaksa hirveästi välittää asiasta. Olen edelleen täysin normaalipainoinen(166cm/64 kg) ja ihan kivan näköinen nuori nainen. Toki harmittaa, etteivät kaikki vaatteet enää istu yhtä hyvin päällä ja joinakin päivinä on sellainen olo, että " olen kauhean lihava, en halua näyttää itseäni missään", mutta suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen itseeni. Minusta tuntuu jopa siltä, että olen hyvää vauhtia vihdoin rakastumassa itseeni ja tämä jos mikä on vapauttava ja kaikinpuolin ihana tunne. Tästä lähtien aion siis liikkua ja syödä niin, että pysyn terveenä ja normaalikokoisena ja ennen kaikkea voidakseni hyvin 🙂
Oi miten ihana lukea kommentin loppupuolella lause ”Minusta tuntuu jopa siltä, että olen hyvää vauhtia vihdoin rakastumassa itseeni.” Aivan huippua! <3 Anna itsellesi aikaa totutella lempeämpään käyttäytymiseen ruuan ja liikunnan kanssa. Pääasia, että olet nyt lempeämmällä tiellä.
Älä missään tapauksessa ajattele, että olet lihava!!!
Heippa Monna!
En ole blogiasi pahemmin koskaan lukenut, mutta nyt muistin sen olemassaolon taas ja halusin tulla lukemaan postauksiasi. Varsinkin tämä postaus herätti minussa tunteita, joten oli pakko tulla kommentoimaan! Olen niin samaa mieltä kanssasi. Itse olen nyt dieetillä, ollut jo 1,5 kk, silti painoni junnaa samassa kohdassa, mutta näen kyllä kropastani että olen laihtunut. Minulle on vain tullut päähäni, etten voi poiketa mitenkään ”hyväksi kokemastani ruokavaliosta”. En todellakaan ole ammattilainen, joten en edes tiedä tarkalleen kuinka paljon saisin syödä ja mitä. Pointtini kuitenkin oli se, että välttelen hiilihydraatteja ja lappaan suuhuni rahkaa ja muuta proteiinia. Mistä sitä tietäisi jos laihtuisinkin parmmin kokeilemalla jotain muuta. Suurin pelkoni kokeilussa on vain se, että en laihdu, vaikka ei se vauhti nytkään ole päätä hurmaavaa.:D Juuri niinkuin sanoit, ihmisillä on tietyt käsitykset ”miten tulisi syödä dieetillä”.
Karkit olen laittanut kokonaan hyllylle, koska jos otan yhden, sitä ei tule loppua. Muutaman kerran olen kuitenkin sallinut itselleni pienen herkkuhetken kekseillä tai pitsalla, ilman huonoa omaatuntoa. Siitä olin ylpeä itsestäni, koska ennen en siihen pystynyt ilman että olisi tullut morkkista!:)
Hyvää alkanutta marraskuuta sinulle!:)
Kannattaa kokeilla toki erilaisia juttuja. Joillekin ihmisille vaikkapa juuri maitorahka saattaa aiheuttaa turvotusta. Joillekin taas ei mitään haittaa. Tärkeä on syödä tarpeeksi paljon, tarpeeksi usein ja tarpeeksi monipuolisesti. 🙂
Silloin tällöin herkuttelusta ei kannata morkkiksia tuntea. Jos siihen on itselleen luvan antanut silloin tällöin, ei siitä luvasta sitten kannata jälkikäteen morkkistella.
Ihanaa marraskuuta myös sinulle! 🙂
Olisin todella onnellinen jos voisin syödä viljoja ja maitotuotteita. Etten joutuisi miettimään mikä kasvis aiheuttaaa minulle turvotuksen ja ripulin, ettei loppu päivä mene pilalle. Kadehdin siis ihmisiä jotka voivat hyvillä mielin syödä sitä ruisleipää. Lopetin sentäs täys maidottomuuden ja pystyn syömään laktoosittomia maitotuotteita, ja olen niin onnellinen saatuani raejuuston takaisin aamupuuro combooni. Myös mukava käyttää maitorahkaa smoothieissa ym.. Itse teen ruokavalinnat juurikin sen mukaan että jaksan olla energinen joka päivä. En syö juuri koskaa sokeria koska se aiheuttaa minulle kamalat oireet.. Olen onnelllinen enkä koe luopuvani mistään (jos en herkuttele tolkuttomasti ) enää minua ei stressaa joulusuklaat jotka huutelevat lokakuussa. Mutta eniten siis toivoisin että vosin syöd’ mitä vain missä vain. Kyläpaikoissa yleensä minun kahvilautanen on tyhjänä koska ei vain ole mitään mistä en saisi vatsanväänteitä. Silti oman vatsan hyvinvointi on kaiken a ja o.
Näinpä. Tämän ihan saman syyn vuoksi itse joudun miettimään mitä syön ja mitä kasviksia voin pistää turpaani. Viljoista en voi syödä kuin kauraa ja maitokin pistää turvottamaan. Mutta sen vuoksi oman vatsan hyvinvointi on se kaiken a ja o. Ei se, mikä on trendikästä syömistä tai juuri somessa melua aihettanutta syömistä.. 😉 Jos ymmärrät mitä tarkoitan. 🙂
Amen to that. Just nyt mä oon niin kyllsätynyt miettimään mitä pitää ja mitä en saa syödä. Tahtosin vaan hyvän olon ja olla tyytyväinen itteeni ja omaan oloon.
Toivottavasti sen saavutat. <3
Hirrrmunen määrä kommentteja. Tää oli kyllä ihan paras teksti <3 mä huomaan että myös mua on alkanu ärsyttää pelkkä ulkonäkökeskeisyys ja siitä valittaminen. Sun tekstistä tuli hyvä mieli ja sen olis syytä useemmankin lukea 🙂
Kiitos Iinu! 🙂