Hae
Monna Pursiainen

Toiveaihe: Aloittelijan askeleet

Sain taas toiveen postauksen aiheesta. Kiitos. Toiveena oli tällä kertaa aloittelevan liikkujan askeleet.
Kirjoitan vähän ”suurpiirteisesti” tästä aiheesta nyt, koska tämähän on iso osa työtäni enkä siksi halua ilmaiseksi ”jaella vinkkejä”.. 😉 Silloinhan tekisin itselleni hallaa. Toki netti on täynnä kaikenlaisia vinkkejä ja keinoja ja kikkoja, mutta itse koen asian näin ja sen mukaan toki toimin.

Liikunnan aloittaminen on aina iso askel. Liikunnanaloittaja voi olla henkilö, joka ei ole koskaan liikkunut, on aina inhonnut jo koululiikuntaa ja kokenut urheilemisen vastenmieliseksi. Liikunnanaloittaja voi olla myös henkilö, joka on aiemmin liikkunut paljon tai jopa aktiiviruheillut, mutta esim. lasten myötä liikunta on ensin jäänyt vähäiseksi ja sitten kokonaan loppunut.

Joka tapauksessa se ensimmäinen askel on aina isoin. Miten ottaa se ensimmäinen askel?
Kerron tässä nyt muutamia asioita mitkä helpottaa askeleen ottamisessa:
Mieti itsellesi tavoite. Mieti onko tavoittesi laihtua, löytää liikunnan ilo uudelleen, juosta 20km, nostaa penkistä 50kg tai mitä vaan. Kunhan löydät tavoitteen, on eteenpäin helpompi lähteä.
Välitavotteita kannattaa myös asettaa.
– Mieti mikä motivoi sinua. Motivoidutko siitä, että pääset lähemmäs tavoitettasi? Vai motivoiko sinua esim joku palkinto, joka siintää edessä jos ylität jonkun tietyn rajan? Onko motivaattorina ensi kesän häät? Vai haluatko takaisin ”nuoruuden mittoihin”? Motivaatio on tärkeää. Se on löydettävä, muuten homma menee pipariksi. 
– Etene pienin askelin. Kun olet ottanut ensimmäisen ison askeleen, jatka pienillä askeleilla eteenpäin. Jos pudotat painoa, älä toivo tai luule, että paino tippuu hujauksessa alas. Kilot ovat kertyneetkin hitaasti, ei ne voi lähteä parissa viikossa. (tai jos lähtee jollain ihmedieetillä, niin ne tulee myös takaisin parissa viikossa) Jos tavoittelet lihasmassaa tai juoksukuntoa, siinäkin kestää aikansa.
Tässä nyt vain muutama juttu. Kaikessa tässä tarvitset toki myös itsekuria, jos sellaista ei löydy tai muuten vaan ”pelottaa” ensiaskeleen ottaminen, niin on hyvä käyttää ammatilaisen apua. Joko palkata Personal Trainer tai sitten kysellä liikuntaketjuista apua. Tai ravintoneuvontaa PT:ltä tai ravintovalmentajalta. Joka tapauksessa pitkää pinnaa, aikaa ja motivaatiota. Niitä tarvitsee! 🙂
Multa voi kysellä enemmän sähköpostitse: monna@mtpersonaltraining.fi, tai ottaa johonkin toiseen Personal Traineriin yhteyttä. Jos asuu muualla kun pääkaupunkiseudulla, niin voi silti ottaa yhteyttä.
Yksi asiakkaani asuu minusta 200km päässä, mutta kaikki on soviteltavissa. 🙂
Niin ja tää ei siis ollut mikään mun ”mainospuhe”, vaan nimenomaan toivepostaus. 🙂
Nyt vaan iloista mieltä alkaneelle viikolle, itsekurinaru vähän tiukemmalle viikonlopun jälkeen ja tsemppiä! 🙂 
Aloittelijoille yks hyvä reitti on myös tämä:

Välipäivän vaikeus

Aivan armottoman huono omatunto, että mulla tulee nyt kaks välipäivää treenistä.
Tää on ihan tyhmää, mutta minkäs teet? Mä mietin vaan koko ajan, että jaksaisko illalla mennä vaikka kevyelle lenkille tai salille tms.. Mutta onko se hyvä? Eikö pitäis vaan osata nyt olla ja nauttia tekemättömyydestä?
Tänään on taas postaus täynnä hölynpölyä kaikesta muusta kun treenistä! 🙂
Eilen oli aivan super kiva ilta! Ihania ihmisiä ympärillä ja muutamia alkoholijuomia. Tänään ei ees mitään ihmeempää krapulaa, väsyttää vaan. Käytiin mun mieheni kanssa yöllä kotimatkalla sitten vielä hakemassa pizzat! Slurps!! Olipa hyvää! En muista koska viimeks olisin syöny pizzaa!! 
Oltiin eilen siis veljeni luona ja puistossa siinä lähellä kunnes alkoi sataa. Meitä oli mun mieheni ja minä ja 8 muuta. 

Ja velikulta oli tehny taas niin hyvät tarjoiltavat! ♥ Pensasmustikat on kyllä ihan supereita! Ja toki kotimaiset mansikatkin ihan suli suussa! Tänä kesänä ois kiva taas mennä keräämään mansikoita, kun lähdetään mökille heinäkuun lopulla. Siellä on hyvät mansikkapellot ja sinne saa mennä keräämään omaan ämpäriin, sitten ämpäri punnitaan ja siitä maksetaan. 🙂

Meillä oli seurana myös super ihana mäyrisherra Helge. Oi miten koirakuume vaan ylty!! Ois niin ihana kun ois oma koira! Mutta sen pitäis olla allergiakoira, onko sellasia sitten oikeasti olemassa?

Kiitos muuten ihanista kommenteista taas eilisen postauksen tiimoilta kaikille! ♥ Ja muutenkin kiitoksia kommenteistanne! On ihana saada kommentteja ja tietää, että osaa teistä lukijoistani nämä treenihöpötykseni sun muut motivoi. Ja muutenkin on kiva jakaa hyvää mieltä teille! 🙂
Ihanaa sunnuntain jatkoa ja toivotaan, että tulis sellanen kiva ukkonen!! 😉 Eiks je?