A little bit about me :)
12
Ihania kommentteja sain taas eiliseen postaukseen!! ♥ ♥ ♥ Kiitos hurjasti!!
Niiden vuoksi ajattelinkin kertoa vähän itsestäni.
On ihan mahtavaa jos tekstieni perusteella pystyn välittämään teille lukijoille sen uskomattoman hyvän fiiliksen joka mulla nyt on. Tuntuu välillä, että halkean onnesta! 🙂 On sellainen olo, että pakahdun kohta! 😀 Sen ihanan tunteen takana pelkään kuitenkin, että joudun kohta tulemaan taas rytinällä alas.
Tällä hetkellä olen ehkä onnellisin mitä olen koko elämäni aikana ollut. ♥ Mulla on maailman parhain mies, oikeasti juuri se jonka kanssa haluan olla koko loppuelämäni. En pysty kuvittelemaankaan elämää ilman häntä.
Mulla on nyt myös aivan mahtava työ. Teen sitä mitä rakastan ja mistä nautin, saan siitä vielä kaiken kukkuraksi palkkaa. 😉
Mulla on maailman hienoin äiti ja maailman hienoin veli. Kolme rakkainta: mieheni, äitini ja veljeni. ♥ Isäni poismenon jälkeen olemme lähentyneet, jos mahdollista, vielä enemmän äitini ja veljeni kanssa. Soittelemme päivittäin ja nähdäänkin noin kerran viikossa.
Lisäksi minulla on ihania ja rakkaita ystäviä, vain muutama todella hyvä ”luotto”ystävä ja vähän enempi sitten ihania ja upeita kavereita. Perheeseeni kuuluu myös rakkaat appivanhempani, sekä tätini ja serkkutyttöni. ♥ Viime vuoden aikana myös muutama rakas serkkuni on astunut takaisin elämääni.:)
Se miksi välillä pelkään, että rytinällä tullaan taas alas, on se että olen joutunut kokemaan jonkin verran isojakin kiviä elämäni tiellä. Myös moni läheinen ihminen on kuollut, mutta niistä selviää ajan myötä. Isän kuolema tietysti asia, mikä ei koskaan unohdu. Ikävä säilyy luultavasti aina. Ei tietysti päivittäin enää, mutta kyllä isä on mielessä edelleen usein.
Viime vuosi on ollut yksi henkisesti raskaimmista vuosista. Työpaikka jossa viime vuoden olin, on ollut yksi hirveimmistä, ellei jopa hirvein. Tein n. 30-40tuntia ylitöitä kuukausittain, olin ihan puhki ja nollasin stressin ja ahdistuksen viikonloppuisin.. Esimieheni, luultavasti molemmat heistä kärsivät narsistisesta luonnehäiriöstä, ja työ heidän alaisenaan oli yhtä helvettiä.
Syy siis siihen miksi tunnen nyt olevani ihan elämäni huipulla löytyy tietysti tästä nyky hetkestä, mutta kivet ja karikot viime vuodelta ja toki aiemmatkin kivet ovat tehneet sen, että nyt otan ilon irti kaikesta ja nykytilanteeni tuntuu ihan uskomattoman hyvältä!
Voisin kertoa teille enemmänkin itsestäni, mutta enpä kerro. 😉 Kerronpa sen sijaan eilisen treeneistä. 🙂
Olin tosiaan tanssitunnilla, kesätauko Studio High Heelsillä on loppunut ja pääsin heiluttelemaan lanteita kuubalaisen salsan tahtiin. Oli ihanaa! ♥
Viime vuosi on ollut yksi henkisesti raskaimmista vuosista. Työpaikka jossa viime vuoden olin, on ollut yksi hirveimmistä, ellei jopa hirvein. Tein n. 30-40tuntia ylitöitä kuukausittain, olin ihan puhki ja nollasin stressin ja ahdistuksen viikonloppuisin.. Esimieheni, luultavasti molemmat heistä kärsivät narsistisesta luonnehäiriöstä, ja työ heidän alaisenaan oli yhtä helvettiä.
Syy siis siihen miksi tunnen nyt olevani ihan elämäni huipulla löytyy tietysti tästä nyky hetkestä, mutta kivet ja karikot viime vuodelta ja toki aiemmatkin kivet ovat tehneet sen, että nyt otan ilon irti kaikesta ja nykytilanteeni tuntuu ihan uskomattoman hyvältä!
Voisin kertoa teille enemmänkin itsestäni, mutta enpä kerro. 😉 Kerronpa sen sijaan eilisen treeneistä. 🙂
Olin tosiaan tanssitunnilla, kesätauko Studio High Heelsillä on loppunut ja pääsin heiluttelemaan lanteita kuubalaisen salsan tahtiin. Oli ihanaa! ♥
 |
| Tanssitassut |
 |
| Tanssistudio High Heels |
Oli taas niin ihanaa!! Nyt mun ystävä Päivi yrittää usuttaa mua ilmottautumaan sunnuntaina järjestettäviin koe-esiintymisiin yhteen latin-erikoisryhmään.. Kääk! En kyllä vielä tiedä meenkö!!
Tanssitunnin jälkeen tulin kotiin vähän syömään lounasta (salaattia, avokadoa, tomaattia, kurkkua, ruohosipulia ja jauhelihaa) ja sitten illalla vedin vielä kahvakuulatreenin asiakkaalle. Ja siitä innostuneena kotona vielä 30min kahvakuulailin itsekseni. Kahvakuula on kyllä ihan pirun tehokas treeniväline.
Juu, nyt on kyllä jalat (pakarat ja reidet) hellinnä, sekä tanssitunnista, että kahvakuulailusta. Tänään lähden lenkille. Kivaa! 🙂 Nyt vaan vähän aikaa lepoa kotona ensin. Aamulla kävin jo 7.30 vetämässä saliohjelman asiakkaalle ja voi luoja kun väsytti lähtiessä..
Mutta heti kun näin asiakkaan ja alettiin treenihommiin, niin väsymys kaikkosi. 🙂
Tänään voisin ehkäpä myös tehdä ihan kunnon venyttelyt.. 😉 Taisin jäädä kiinni huonosta kehonhuollostani.. ;D Yksi teistä lukijoistani kyseli miten usein venyttelen jne. Mutta mun on pakko olla rehellinen ja kertoa, että oon TODELLA laiska venyttelemään. Tiedän, että pitäisi ja sitä toitotan aina asiakkailleni… Muttamutta.. Ehkäpä huomenna tiedossa ”venyttelypostaus”.. 😀
Ootteko te hyviä kehonhuoltajia? Vai tuppaako venyttely teilläkin jäämään kakkos sijalle?
Hyvin pirteenä lähdössä asiakasta treenaamaan.. ;D Vähän pirteempänä takastullessa! ;D
12 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä päätän joka päivä että ”tänää mä venyttelen, ihan pakko”.. Jostain kumman syystä se aina ”unohtuu” 😀
Joo, se on kumma!! Nytkin mä ”könkkään” täällä eteenpäin kun on etureidet niin jumissa.. Mutta ehkä mä tänään saan itsestäni irti venyttelyt!
Awww.. <3 Se on hienoa, kun kaikki palat loksahtaa kohdalleen ja ymmärtää olevansa ihan huikean onnellisessa elämänvaiheessa kaikkien vaikeuksien jälkeen. Se on yksi maailman parhaista tunteista! Itse olen kanssa ollut niitä, jotka pelkää rysähtävänsä alas silloin, kun kaikki on ns. liiankin hyvin. Kun tapasin nykyisen mieheni, opin ajattelemaan asiaa eri tavalla. Hän kun oli se, jonka olin jo pitkään elämääni halunnut ja yllättäen hän olikin siinä – en halunnut murehtia sitä, että jos kaikki loppuukin. Opin hyväksymään sen, että kaikki tosiaan loppuu aikanaan, se on yksinkertainen fakta tässä elämässä. Miksi siis murehtia sitä, kun sille ei mitään voi? Se hetki voi tulla huomenna tai se voi tulla vasta kymmenien vuosien päästä. Siihen asti voi keskittyä puhtaasti elämästä nauttimiseen ja päästää irti asioista, joille ei mitään voi. Vapauduin täysin ja olin siitä hetkestä kokonaan mieheni, ilman pelkoja ja varauksia. Huima tunne. :’) Nautitaan ja pidetään lujasti kiinni! <3
Olipa ihanasti kirjoitettu!! <3Mä taidan liittyä tohon ”puhtaasti elämästä nauttimisen”-ryhmään! 😉 Oikeesti! Upeeta. Kiitos näistä sanoista. <3
Tää oli hyvän mielen postaus! 🙂 Onpa ihanaa, että oot noin tyytyväinen sun elämää ja oikeesti nautit!BTW. Söpöt tanssitassut 😉 Ja mielellään kehonhuoltoa kiito! Se tuppaa iteltäkin turhan usein unohtumaan, hups..
🙂 <3
ihana postaus :)))
Kiitos :))
Kiitos, kun jaoit palan itseäsi meille <3 Muistathan ettei "romahdusta" kannata pelätä. Ilman sitä kaikkea surullista ja rankkaa -mitä olet joutunut kärsimään- tuskin edes huomaisit tätä tämänhetkistä onneasi. Joskus pitää olla vaikeuksia, jotta ymmärtää mitkä ovat hyviä hetkiä <3
<3 Näinhän se menee. 🙂
Oon ihan vilpittömästi onnellinen siun puolesta, Monna! 🙂 <3 Arvostan sitä, että muistat olla kiitollinen ja sanoa ääneen, miten tyytyväinen oot omaan elämääsi. Tuntuu, että ihmiset muistaa aina valittaa kaikesta, ja hyvät asiat jäävät huonojen varjoon. Meidän perheessä on käynyt ihan samalla tavalla, että kun iskä kuoli, niin äidin ja pikkuveljen kanssa välit on entistä paremmat (ja jo entuudestaankin ne olivat niin läheiset, että en monella tiedä olevan) ja siitä olen todella kiitollinen 🙂 En varmasti olisi päässyt iskän kuolemasta näin hyvin yli ilman, että meillä kolmella ois niin vahva side keskenämme. Ikävä on totta kai edelleen ihan valtava, mutta kuten siekin kirjoitit niin se ei oo enää päivittäin "pinnassa". No joo, tästä asiasta voisin kirjoitella vaikka miten paljon :)Ja tuosta venyttelystä, niin…eh…se on sarjassamme niitä en vain saa aikaseksi -juttuja :/
Kiitos ihanista sanoista jälleen kerran Anna! <3Isistämme me voitais varmaan puhua tosiaan vaikka kuinka paljon. Mutta on ihana tietää, että on niitä läheisiä kelle voi ikävän tultua puhua. <3 Ja et kuule arvaa!! Mä venyttelin tänään lenkin jälkeen! 😀