Ahdistus, paniikki, huoli ja stressi!!
Miten sitä saakin itselleen aikaseks sellasen tilan, että sydän hakkaa ja silmissä sumenee ja tekee vaan mieli huutaa?! En siis puhu nyt mistään paniikkihäiriöstä, vaan hetkellisestä stressiahdistuksesta. Yks pieni ajatus (huoli) yritykseni tulevaisuudesta ja sit yhtäkkiä jossain sadasosasekunissa tuhatmiljoonaa muuta huolta ja paniikin aihetta päähän. 🙁 Miten sitä oppis elämään enemmän tässä ja nyt? Eikä huolimaan aina huomisesta? Kyllä mä 90% ajasta osaan nauttia hetkestä, mutta sitten takapiruna aina kummittelee jotkut tyhmät huolenaiheet. 🙁
![]() |
| Nytkö pitää jo herätä? |
Eilen paperihommien, Erican ja Saran kanssa kahvitteluiden ja päikkärien jälkeen lähdin äitini kanssa lenkille ja uimaan. Lenkille sain päälleni uudet HM:n mustat jumppatrikoot sekä mustan topin. Oli muuten hyvät!
Lenkkeiltiin tunnin verran, jonka jälkeen mentiin vielä mereen uimaan. Lenkki sujui jotenkin ihanan kevyesti ja juoksu tuntui kivalta. Teki mieli aina heti jatkaa juoksua kun oli ehtinyt ottaa pari kävelyaskelta väliin. 🙂
Lenkin jälkeen tosiaan hypättiin äitin autoon ja ajettiin Hietsuun. Siellä on sellainen ihana paikka jossa äiti käy uimassa ympäri vuoden, avantouintipaikka siis. Itse oon käyny kerran siellä äitini mukana talvella avannossa ja nyt jo eilen merivesi tuntui mun mielestä kylmältä!! 😀 Mutta ihanan virkistävä olo siitä tuli silti ja päätinkin, että haluan tänä syksynä ja talvena käydä siellä uudestaankin.
![]() |
| Saunan portilla |
![]() |
| Vasemmalla talo, jossa pukkarit. Ja edessä laituri. |
![]() |
| Niin kaunis paikka! ♥ |
![]() |
| Äiti laiturin nokassa ♥ |
![]() |
| Pulahdus 🙂 |
![]() |
| Treenit tehty |
Ihana fiilis oli tuon parituntisen jälkeen. Äidin seura ♥ ja hyvä treeni ja päälle vielä rentoutus meressä + saunassa. Lisää näitä hetkiä. ♥
Tän päivän ahdistus purettu lenkillä ja vatsalihastreenillä. Lähdin lenkille ilman yhen yhtä peilin kautta otettua kuvaa, ilman meikkiä, ilman Sport Trackeria ja ilman kännykkää. Alkutreenin aikana oli raivo, mutta lopputreenin aikana raivo oli purkaantunut pois. Nyt hyvällä mielellä lounasta. Nam.
Ootteko te koskaan käyneet avannossa?
Omituinen tapa, vai onko?
Kävin aamutuimaan lueskelemassa taas mun suosikkiblogit läpi. Sieltä löysinkin Hannan blogista kuvan, josta meinasi pelkkään kommenttiosuuteen ruveta tulemaan juttua multa niin paljon, että ajattelin kirjoittaa aiheesta tänne omaan blogiini. 🙂 Ja aihe on siis tarjoiltavat.
Mistä johtuu, että aina (ainakin 98%) työpaikkojen palavereissa, ystävien luona, vähän joka paikassa, tarjotaan aina herkkuja? Kakkua, keksiä, karkkia, juustoja, shipsejä, dippejä, munkkeja, torttuja, pullavaa, lettuja… ym.ym. Onko se teiän mielestä omituinen tapa vai hyvä tapa?
Eikö nykyään kun ihmiset on enemmän valveutuneita ravinnon ym. kanssa, niin ois ihan kiva tarjota vaikka hedelmäsalaattia tai smoothieita? Tai ainakin tarjota niitä vaihtoehtona kaikille epäterveellisille asioille? Vai mitä te ootte mieltä? Onko tää vaan joku mun hölmö ”terveys-ajatus”?
Itse olin ostanut tälle päivälle rahkaa (ProFeelin vanilja) ja hedelmiä, kun mun ystävän Erican piti tulla alunperin meille kahville, oisin tarjonnut hänelle hedelmäsalaattia. ♥ 🙂
Eikö nykyään kun ihmiset on enemmän valveutuneita ravinnon ym. kanssa, niin ois ihan kiva tarjota vaikka hedelmäsalaattia tai smoothieita? Tai ainakin tarjota niitä vaihtoehtona kaikille epäterveellisille asioille? Vai mitä te ootte mieltä? Onko tää vaan joku mun hölmö ”terveys-ajatus”?
Itse olin ostanut tälle päivälle rahkaa (ProFeelin vanilja) ja hedelmiä, kun mun ystävän Erican piti tulla alunperin meille kahville, oisin tarjonnut hänelle hedelmäsalaattia. ♥ 🙂
Mutta käytiinkin kahvilla Itiksessä sekä Erican että Saran kanssa. Juteltiin taas bloggailun saloista, mutta pääpaino jutustelulla oli kyllä Saran lauantaiset häät. ♥ Sara menee siis lauantaina naimisiin ja Erica on yksi hänen kaasoistaan.
Häistä puhuminen herätti naurua ja kyyneleitäkin. 🙂 Me ollaan oltu Erican kanssa toistemme kaasoina. Ja nyt Ericalla on kunnia olla Saran kaasona.
Kaasona olo on mielestäni ihanaa ja se on myös kunnianosoitus ystävälle/ystävältä.
Mun ja mieheni sekä Erican ja hänen miehensä häitä tanssittiin samana kesänä. Ensin oli Erican toukokuussa ja sitten minun heinäkuussa. Näissä alla olevissa kuvissa olemme molemmissa valmistautumassa ihanaan hetkeen. Eli ennen kirkkoa on otettu nämä kuvat.
Toisessa kuvassa sidon Erican hääpukua kiinni hotellihuoneessa, ennen kirkkoon lähtöä. Ja toisessa ollaan kampauksista ja meikeistä valmiina lähtemään kohti kirkkoa minun ja mieheni häihin.
Sellaisia juttuja tällä kertaa. Nyt vähän salaattia napaan ja sitten lenkille jonka jälkeen vielä uimaan mereen. 🙂 Mitä kuuluu teidän torstaihin?


8


















