Lenkkeilyn riemua
Kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille! Aihe herätti selkeästi paljon mielipiteitä, lähinnä kaikki olivat samaa mieltä ”pölöttäjät eivät kuulu treenisaleihin”. Kaikessahan pitää aina tietty katsoa kolikon molemmat puolet, eikä ns. sääntöjä tarvi niin mustavalkoisesti noudattaa. Mutta perus kunnioitus ohjaajaa ja muita kanssaliikkujia kohtaan on hyvä olla. 🙂
Eilen mun piti mennä salille tekemään jalkatreeni, mutta mä innostuin (siis oikeasti innostuin) siivoamaan kotona ja löysin kaappien kätköistä kivoja juttuja, enkä malttanut lähteä salille.
Löysin vanhoja Ikean halpoja puukehyksiä ja spraymaaleja, pistin sanomalehteä alle ja maalasin halvat puukehykset kivan näköisiksi ja tein meille ”Wall of Love:n”. 😀 Eikö tullutkin ihana? Tuohon haluan vielä lisää kuvia ja erilaisia kehyksiä. Nyt sieltä löytyy kuvia minusta ja miehestäni, kuvia meidän Lontoon reissulta ja Gardajärven reissulta, kuva minun isästäni ja minusta ja kuva minun veljestäni ja minusta. Vielä haluan sinne äitini ja muutamia muita kuvia. 🙂 ♥
![]() |
| Ennen lenkkiä peilailua.. 😉 |
Ihan treenitön päivä ei kuitenkaan ollut. Lähdin nimittäin lenkille rakkaan ystäväni Erican kanssa.
Juostiin, käveltiin ja höpöteltiin. Tein myös kyykkyjä ja kotona vielä askelkyykkyjä, joten ihan jalkatreenitönkään päivästä ei tullut! Jei!
Ihana ilma oli, aurinko paistoi ja itse asiassa meille molemmille tuli vähän kuuma noissa paksuissa päälipuseroissa. Hyvä treeni tuli ja kaloreitakin paloi 650. Jipii! 🙂 Lenkkeily on siitä mahtavaa touhua, että siinä kuluu nuo kalorit niin pirun hyvin. En oo pitkään aikaan käynyt lenkillä, oon vaan keskittynyt tanssitunteihin ja salitreeniin. Mutta oli ihan mahtia taas katsoa sykemittaria lenkin jälkeen ja huomata miten paljon oli kaloreita kulunut.
Tosi monelle lenkkeily on omaa aikaa ja siitä nauttii kun saa mennä vaan omaan tahtiin ja omien ajatuksiensa parissa. Mä tykkään selkeesti enemmän lenkkeillä jonkun kanssa. Mun mielestä se on tylsää yksin. Ja kun siitä pölöttämisestä eilen puhuttiin ja kirjoitettiin täällä, niin lenkkeillessä saa ihan vapaasti pölöttää niin paljon kun sielu sietää! 😀 Ainakin jos ei ihan kauheesti hengästy, muistatteko te sen neljän P:n säännön? PPPP=PitääPystyäPuhumaanPuuskuttamatta! 🙂
Kuulutteko te siihen ryhmään, joka haluaa aina lenkille yksin? Vai saatteko te lenkkiseurasta buustia ja hyvää fiilistä lenkille?
![]() |
| ♥ ♥ ♥ |
18 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.


18













Mäkin tykkään juosta seurassa ehdottomasti! Silloin juurikin vauhti pysyy hyvänä kun haluaa pölötää. 😉 Tosin joskus jos kaipaa omille ajatuksille tilaa, niin yksin lenkkeily voi olla todellakin jepa!
Joo ihan totta! Mulla on monesti vaan päivällä työhommien ja treenien välissä ”yksin-aikaa” sen verran, että haluan mielummin aina lenkille jonkun kanssa kun yksin. 😀
Yksinään höpötellen tietty:D
😀 Sekin on ihan hyvä vaihtis! ;D
yksin juokseminen on yhtä siistiä ku juoksumatto päin valkosta seinää…kaverin kanssa lenkkeillessä tosiaan pysyy se syke tarpeeks matalalla, ja motivoi vielä pri mutkaa tekemään :)voisko joku muuttaa meiän lähelle, pliis :)-Anna, joka ei omista mitään tunnuksia 😀
Voi Anna, joka ei omista mitään tunnuksia.. ;D Sun pitää mennä jonkun naapurin ovikelloa rimputtelemaan, että hei lähekkö mun kaa lenkille?! Ja toi sun vertauskuva oli muuten aika osuva!! 😀 Hahaha!
Apua hei, onko sulla jossain täällä blogissasi kuvaa hääpuvustasi? Pikkusen tihrustaen käyttää niiiiin huikean ihanalta 🙂 ja sitähän se varmasti on ollutkin. Ja tuo seinä, se on upea. Ja sinä tyttö- voisin käyttää tähän kaikki superlatiivit mitä tiedän olevanOlemassa.. Mutta lyhyestä virsi kaunis-KIITOS. Kiitos, että joka päivä piristät aamukahvi hetkeäni, kiitos että jaat positiivisuuttasi, kiitos että olet saanut minut innostumaan hankkimaan PT, kiitos kiitos. Tyttö olet tähti <3-Carra-
Kaunis ja iso kiitos Carra!! <3 Et arvaakkaan miten hyvältä tällainen palaute tuntuu!! :)Voin laittaa huomiseen postaukseen jonkin kuvan, missä hääpuku näkyy.. 🙂
Lenkkeilen yksin, syystä ettei ole lenkkikaveria. Vaikka oliskin, niin ongelmana on, että mun pk- vauhti on niin hidas, ettei kukaan muu juokse nin hitaasti. Yleensä siis ämyrit korville ja soittimesta fiiliksestä riippuen uusimpia europoppihittejä tai kasariheviä tai mitä vaan niiden väliltä ja sit vaan run to the hills… Loppumatka onkin yleensä Highway to hell…
Haha! 😀 ”Loppumatka onkin yleensä Highway to hell..” 😀 😀 Nimenomaan! Näin se monesti tuntuu!!
Mie tykkään tehdä kävelylenkkejä kaverin kanssa, mutta hölkkäämässä käyn mieluiten yksin 🙂 Tosin tällä hetkellä on joku ihme lukko päällä tuon hölkkäämisen suhteen, jotenkin on sellainen olo ettei se kiinnosta yhtään. Onneksi aerobista saa tehtyä hyvin tuolla salin tunneilla, joilla tällä hetkellä viihdynkin paremmin kuin lenkkipolulla 🙂
Joo noita kausia kyllä tulee itelläkin. Kesällä mäkin tykkäsin käydä lenkillä, mutta nyt suuntaan aina mielummin tanssisalille tai jumppaan. 🙂
Mä vaan rakastan yksin juoksemista (koiran kanssa), koska sillon annan omien ajatusteni juosta, yleensä en pidä edes musiikkia.. Tokikaan mulla ei ole sellaista kaveria, jonka kanssa saisi juostua treenamisena.. Kävely taas on parasta kaverin kanssa!Ää, mä haluun tän flunssan ohi ja treenaamaan >:))
Nyt vaan lepoa niin kohta pääset taas lenkkipolulle! 🙂
Moi.Mulla olis sulle kysymys.Olen huomannut että käytät avokadoa esim. salaateissa. Itse en ole koskaan uskaltautunut avokadoa maistamaan, mutta meninpä ja ostinpa tänään yhden. Nyt tottakai haluaisin mahdollisimman mahtavan makuelämyksen, että oppisin avokadosta tykkäämään. Olisiko sinulla vinkkejä?Jos vaan kehtaat, vilkaise blogiani. Sillä luettelin juuri kiellettyjen ruokien listan sinne, eli ettet turhaan mieti jotain kivaa reseptia mulle, josta en sit voi käyttää mitään. Siis jos vaan jaksat ja haluat.Kiitos :)http://kirsikka-kukka.blogspot.fi/
Moikka Lotta! Juu tottakai voin! 🙂 Mä vastailen vaikka sinne sun blogiin, kun saan siinä samalla kätevästi katottua ne kielletyt ruoka-aineet. <3
Kiitos, lukaisinkin jo vinkkisi. Aion kokeilla lähiaikoina 🙂
Mä oon niitä jotka mielummin lenkkeilee kaverin kanssa. Koirat on aina mukana, mutta ei nekään inhimillistä jutteluseuraa korvaa. Aikaa ja matkaa kuluu niin huomaamatta kun saa höpistä, ei tuu niin keskityttyä siihen itse lenkkiin vaan se sujahtaa siinä vähän niinku ohessa. :)Oot ihanan piristävä, kiitos!! -Jonna