Tanssiharrastuksestani on taas kyselty paljon ja pyydetty postausta. Olen silloin tällöin täällä kirjoitellutkin tanssista ja esim. TÄSSÄ postauksessa paljon tanssista.

Olen siis aloittanut tanssiharrastuksen 6-vuotiaana Tanssivintillä. Aloitin siellä Show-Jazzin Mindyn opeissa. Ja hänen opeissaan pyörin monta vuotta. 

Nyt tanssi on kuulunut elämääni taas monta vuotta. Paljon olen käynyt Studio High Heelsin tunneilla, viime vuonna hetken aikaa olin Dance.fi-tanssikoulun tanssiryhmässä, kunnes töiden vuoksi joiden sen jättämään. Ja nyt sitten puolen vuoden ajan meillä on ollut ystäväni kanssa tanssiduo, jolla tähtäämme maaliskuun 17.pvä pidettäviin Latin SM-kisoihin. Ja aina kun aikataulut vain natsaavat käyn siellä Konstan humpissa, josta tuossa yhdessä postauksessa kerronkin. Konstallakin paaaaljon kaikkea muuta proggista, ettei humppamahdollisuuksia ihan viikottain ole, joten aina kun vain pystyn käyn siellä nauttimassa parituntisen tanssin ihanuudesta.

Muutamista esityksistä kuvia viime vuoden lopulta. Parit firman pikkujoulut ja yksi vanhainkodin pikkujoulujen esiintyminen.. 🙂

Nämä tanssiasut me tilasimme mittatilaustyönä Kiinasta ja on muuten olleet hyvät ja ihanat. Nyt vielä yhden kerran ainakin tulee käytettyä sitten siellä SM-kisoissa.

Me kisataan ystäväni kanssa siis ryhmässä ”adults duo”. Siihen ryhmään voi osallistua paritanssilla (mies ja nainen) tai vapaavalintaisella kokoonpanolla, esim. nyt minä ja ystäväni. Meillä on oma koreografi ja opettaja (joka itse on tanssinut, kisaillut ja esiintynyt kilpatanssimaailmassa jo vuosia).
Meidän koreografiaamme kuuluu lattarien perusaskelia, kuten chacha-kävelyä, botafogoja, batucadaa, spinnejä jne.. Näitä perusaskelia tuomarit haluavat nähdä esityksissä ja niiden tekniikka olisi hyvä olla kunnossa. Ja niitä tässä nyt onkin sitten hiottu ties kuinka hiton kauan. 😀 Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Muuten koreografiamme ja biisivalintamme on sellainen, että sen on tarkoitus olla iloinen ja rempseä (niinkun mekin olemme) ja siinä on hyvin paljon show-elementtejä.

Tänään taas oli tanssitreenit aamusta ja perjantaina tämän viikon toiset. Nyt on treenattava pari kertaa viikossa koska kisoihin on enää kuukausi.

Vaikka nykyään olenkin hurahtanut kuntosalitreenaamiseen, niin tanssi on silti minulle todella rakas laji. Kun käyn tanssitunneilla (ei tanssiduon treenaamiseen liittyvillä), niin unohdan hetkeksi kaiken muun ja nautin vaan tanssista ja musiikista.
Joskus tanssitunneilla huomaan meneväni niin tanssin ja musiikin mukana, että laulan ääneen tai fiilisten jotain koreografian pätkää niin kovin että jää seuraavat askeleet ottamatta.. 😀 Mutta tanssi on mulle ihan yksi parhaista asioista. Siinä saan toteuttaa itseäni täysillä ja olla neiti. 😉 Salilla oon sit äijä.. 😀 Hahahaha…

Nyt mä meinaan vähän paasata.. 😀 Treenin määrä puhuttaa usein. Joko sitä on liikaa tai liian vähän. Siis toisten ihmisten mielestä. Itse en ole saanut tästä kuulla ( ihme ja kumma ;D ) , mutta olen lähiaikoina keskustellut muutaman ystävän ja mieheni kanssa asiasta. Miksi ylipäätään ihmisillä on tässäkin asiassa ”oikeus” arvostella toisen ihmisen tekemisiä? Sitä mä en taaskaan ymmärrä. Eikö jokainen saisi päättää itse kuinka paljon treenaa jos siitä tykkää?

Ihminen joka ei treenaa leimataan usein laiskaksi kun taas ihminen joka treenaa paljon leimataan jotenkin sairaalloiseksi helposti. Jossain vaiheessa treenissä pääsee sen ”pakkopullakynnyksen” yli, että se on vaan ihan älyttömän ihanaa eikä enää yhtään pakkopullaa. Ja mulle on käynyt viimeisen vuoden aikana näin. Tai oikeastaan puolen vuoden aikana vielä suuremmin.

Treeni tuottaa endorfiinia kehoon ja se fiilis minkä mä saan treeneistä on vaan niin hiton hyvä että haluan sitä vaan koko ajan lisää. Niinkun on täällä aiemminkin sanonut, treenaaminen vaan on siisteintä mitä voi vaatteet päällä tehdä. ;D 

Tätä samaa fiilistä moni muukin paljontreenaava ihminen hakee. Ja ihmetystä pienessä päässäni onkin nyt aiheuttanut se, että miksi tästä hyvänolontunteesta tykkääminen voi olla jonkun mielestä väärin? Tottakai tässäkin on ääripäät olemassa, mutta jos normaali ihminen tykkää treenata paljon ja syö hyvin ja on terve, niin mikä siinä on silloin väärin?

Onko se taas se suomalainen kateus mikä tässäkin asiassa nostaa päätään? Vai onko se pelko siitä, että ystävä muuttuu jotenkin myös henkisesti kun treenaa paljon? Ootteko te kohdanneet tätä? Tiedän ainakin pari ihanaa bloggariystävää, jotka saavat kommentteja ”liikaatreenaamisesta”. Myös mieheni kirjoitti asiasta hyvän jutun blogissaan. 

Mulla on nyt takana kevyt treeniviikko. Treeniä tuli vain kolmena päivänä ja vain kaksi salitreeniä. Mutta nämä kaksi salitreeniä oli ihan huippuja. Nyt kun keho on saanut rennomman viikon, niin jo ihan täpinöissäni odotan huomista ja ensi viikkoa kun saan taas treenata täysillä ja PALJON! 😀

Tässä kuvia eiliseltä. Asiakkaille treenejä Märskyssä ja illanviettoa rakkaan ystäväni Annukan kanssa. Ja jopa vähän drinksuja.. 😉

 Instagrammissa: monnatreenaa 🙂

Lounas Märskyn kahviossa: kanaa, riisiä ja salaattia

 Minä ja Annukka

 2013 @ Apollo

2004 @ Studio 51

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! Muistakaa nauttia elämästä ja tehdä siitä sellainen kuin itse haluatte.

Kaikki voisivat mun mielestä keskittyä enemmän omaan elämäänsä ja vähemmän muiden elämän arvostelemiseen. Eikö? 🙂

pus ♥