ExtremeRun!
17
Nyt se on suoritettu!! ExtremeRun! Mun ensimmäinen juoksukilpailu IKINÄ!! Nää on taas näitä ”pieni askel ihmiskunnalle (ja todella monelle teistä lukijoistani, jotka harrastavat juoksua), mutta iso askel minulle”-juttuja! Ylitinkö kaikki esteet? Juoksinko kaksi kierrosta? Mikä oli aikani?
(kuvia taas läjäpäin tiedossa..)
Maskissa
Päivä alkoi Butik Helnsingissä, oltiin sovittu sinne klo 8.00 tapaaminen koko Lorna Jane-tiimin kanssa. Siellä tehtiin kaikille kisameikit ja kampaukset. Tiimissä olikin sopivasti yksi kampaaja, yksi maskeeraaja ja yksi stylisti. Joten tiimin asut ja kokonaisuus hiuksineen, meikkeineen päivineen sujui paremmin kuin hyvin.
Mun paketti oli valmis!
Jännitys alkoi pikku hiljaa kasvaa meissä kaikissa. Kukaan meistä tiimiläisistä (6hlöä) ei jännittänyt suoritusta juoksuajan takia. Kisassa on paljon esteitä joita ylittää ja alittaa, ja esteillä oli todella pitkiä jonoja, joten normaalisti yhden kierroksen (9km) tai kahden kierroksen (18km) pelkkä juokseminen olisi ajallisesti voinut olla suurikin jännityksen kohde, mutta nämä esteasiat tiedossamme jännitimme ehkä kaikki sellaisella yleisellä tasolla koko tapahtumaa. Ja viidelle meistä ExtremeRun oli ensimmäinen laatuaan.
Koko tiimi valmiina!
Kun saatiin koko tiimi valmiiksi, lähdettiin suuntaamaan täysillä kohti Hakunilaa. Oltiin Hakunilan Urheilupuistossa perillä n. tuntia ennen lähtölaukauksen kumausta. Ehdittiin siis hetki vielä palloilla Lorna Janen pisteellä ja valmistautua lähtöön.
Sitten siirryttiin lähtöalueelle jonottamaan. Aidalla vielä yksi poseeraus.. 😀
Hetki ennen lähtölaukausta..
Ja sitten mentiin. Alkuun ensimmäinen kilometri oli oikeastaan pelkkää kävelemistä. Porukkaa oli tosi paljon, eikä ohittamaankaan mahtunut kunnolla. Välillä ohitettiin parit ryppäät ojan kautta, mutta sitten tuli taas ”ihmistukos” eteen jne..
Kuvauksesta kiitokset rakkaalle miehelleni! 🙂
Siellä mä pingon ohi jos löydätte.. 😉
Pieniä esteitä tuli jo alkumatkasta, mutta ensimmäinen iso este oli ”Goljatin portaat”.
Siellä me kivutaan..
..ja tullaan alas.
Ja matka jatkukoon kohti uusia jonotteluja.. 😀
Seuraavana olikin edessä vesieste, eli joen ylitys. Me oltiin tiimillä päätetty jo alusta että me kierretään joki. Muutamista eri syistä, joita en tähän erottele. 🙂 Kaksi meiän tiimiläistä (Saija ja Satu) juoksivat meitä muita neljää edellä ja he olivat taasen jo alusta päättäneet menevänsä myös vesiesteen läpi.
Meillä LJ:n tiimissä oli se teemana, että vedetään kisa läpi hyvällä fiiliksellä ja iloisella mielellä. Kukaan ei lähtenyt tavoittelemaan mitään aikoja tai muutenkaan juoksemaan verenmaku suussa. Joten kukin tyylillään, eikö näin? Arvostan kyllä suuresti heitä jotka jokiesteen ylittivät!!
Joen ylitys
Kaikki muut esteet sitten oli meilläkin ylitettävänä ja suoritettavana. Oli kaikenlaista mutalöllössä konttaamista, lumikasoissa kiipeämistä, heinäpaalujen ylittämistä, betoniseinien ylittämistä, sillan alittamista joessa (eli toinen vesieste, joka suoritettiin) autojen yli juoksemista (yks mun suosikeista!) jnejnejne
Seuraavana vuorossa hyvinkin liukkaat renkaat. 😀
Sitten renkailta pingottiin kohti seuraavaa estettä.
Ja pienempiä goljatteja alaspäin.
Ja seuraavana oli sillan alitus joessa. Hyvin paljon matalampi kohta siis kuin varsinainen jokieste, mutta kyllä oli tämäkin aika hauska ja liukkaat kivet ja pieni virtaus teki sillan alituksesta asteen haastavampaa.
Porukka jonottaa sillan alle..
..ja lähtee alittamaan.
Tämän jälkeen lähti mun mielestä kilpailun raskain pätkä, todella todella mäkinen maasto, jossa esteitä ei paljoa ollut vaan juostiin minkä kintuista päästiin. Tämän pätkän varrella oli myös ne autojen ylitykset ja mutalöllössä konttaaminen (tosi matalan esteen alittaminen, jossa maahan oli tehty todella sitkeä ja paksu mutakerros, kontillaan tai kyykyssä oli mentävä).
Ja sitten enää maaliviivalle pinkominen. 🙂 Ja homma paketiissa! Mahtava fiilis!!! Mitali kaulaan ja vaihtamaan puhdasta ja kuivaa ylle.
Yksi kierros 9km, vedettiin nelistään (minä, Anna, Jenny ja Saara) ja kaksi tiimistä (Satu ja Saija) vetivät kaksi kierrosta. Ihan huippua!
Olen todella tyytyväinen itseeni ja meidän koko tiimiimme!! Minä joka olen aina inhonnut juoksemista, sain nyt mitalin juoksukisoista kaulaani! 😀
Kuraa, mutaa ja vaahtoa täynnä.
Hyvä me!!! <3
Tänään mä vietän vapaapäivää (jo toinen tällä viikolla, mitä ihmettä?!) ja lepuuttelen mieltäni sekä kroppaani. Mitä suunnitelmia teillä on Helluntaipäivälle?
Oliko se niin, että ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”?
VAI ”jos ei heilaa helluntaina, jono heiloista kesällä.” ?! 😀 Hauskaa päivää kaikille!!!
Mitali kaulassa ja puhtaat vaatteet päällä. 🙂 Onnellinen ja väsynyt.
Kotona odotti vielä pieni ja ihana yllätys kisailijalle. <3
17 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Ihanasti sulla kuvia noista esteistä! Mun suosikki oli kanssa ne autonromut.
Joo, mun mies oli hyvä paparazzi! 🙂
Mikähän muuten toi reitti on, kun Jaajo puhui eilen 9km/kierros ja 18km. Sivuilla lukee 15km täyttä tuskaa ja tuloksissa 8km ja 16km. 😀 Mun Garmin pysähtyi eilen 15.8km maaliviivalla. Ei sillä, että se nyt niin tarkkaa olisi, mut onhan se vähän outoa jos tapahtuman juontaja puhuu eri kilometrimääristä, kuin mitä tulosluettelossa lukee. 😀
Mäkin mietin tota ihan samaa!!
Mietin ihan samaa….. haluun uskoa, että kierros oli 9km niinku juontaja kertoi ennen lähtöä ;D
Tää on kyl inhottava! Ehkä Jaajo oli niin maistissa, että sano vahingossa väärin ton matkan.. 😀 Sivuilla lukee 8km ja 16km.. Mutta mäkin haluun uskoa, että 9km! 😉
Olipas kivoja kuvia mahtavasta juoksusta. Kuka ehti ottaa kuvia, vai oliko kuvaaja erikseen? Jäi varmasti mukavia muistoja.
Tuukka oli kuvaamassa 🙂
Aivan mahtavalta kuulosti noi kisat! Pääsiski joskus koittaa jotain tommosta 🙂
Mä täällä just juokasen kahvit ja lähden ajelee salille päin 🙂
Mahtavaa olikin! 🙂
Kivaa salitreeniä!
Upeita kuvia, ja onneksi olkoon! Varmasti ihan mahtava fiilis kun on (taas) ylittänyt itsensä jossakin <3 Hih, mä toivon että helluntaiheilasta olisi totta tuo jälkimmäinen, ettei tarvi ihan ”tyhjin käsin” olla koko kesää 😉
Joo kyllä tuli hyvä fiilis! 🙂
Ja hei mäkin aina sinkkuaikonani ajattelin, että toi jälkimmäinen pitää paikkansa! 😉
Mäkin olin nyt viikonloppuna ylittämässä itseäni, tosin en ihan noin extreemisti. Tapahtuma oli Kokkolan Cityrun 7km, jossa vielä pääsin aikatavoitteeni alle. Vähän kyllä jonkin asteinen kisakärpänen puraisi täysin juoksunoviisia, katselin jo että elokuun lopussa olisi Nice Run Kalajoella, joka olisi matkaltaan ihan sopiva ja sinne olisi aikaa vähän harjoitella. Vielä kun ei tuo Cityrun taittunut juosten/hölkäten koko matkaa vaan kävellen ja juosten se mentiin. Tosin tein oman ennätykseni kun lähdöstä juoksin vähän päälle 1,5km putkeen. On se ihmisten kanssa juokseminen jotain ihan erilaista kuin yksinään lonköttäminen
Kaikki itsensä ylittämiset upeita! Se on jännä miten sitä pystyykin vaikka mihin jos oikeasti haluaa!
Ja onneksi olkoon Kokkolan Cityrunista!! 🙂
Mullakin huiteli tuolla ExtremeRunissa ylämäissä sykkeet tosi korkealla, ja jos olisin ollut yksin lönköttämässä, niin olisin pysähtynyt tai siirtynyt kävelemään.
Tulosluettelossa on 8/16km joten kai se on sitten se. Ja siihen tuo garminkin viittaa. Hauska oli katsoa Garminin statseista, että kokonaisaika oli 2:23, mutta aika liikkeellä vaan 2:05. Vähän siellä sai tosiaan jonottaa ja ruuhkassa hiipiä…
Mahtava suoritus! Teillä on ollut ihanan pirtsakka pinkki tiimi siellä extremeilemässä 🙂
Ja hei, sen on PAKKO olla niin että sitten on jono heiloista kesällä. Onhan?! 😉
ps. Katsopas nainen vyötäröäsi esim. kolmanneks ylimmässä kuvassa 🙂 Timmi mikä timmi! Pus <3
On se totta toi jono heiloista!! ;D
Hihi, no siihen timmiyteen mitä mä haluan on vielä vähän matkaa. 😉
Kiitos silti kultainen <3