Nyt se on suoritettu!! ExtremeRun! Mun ensimmäinen juoksukilpailu IKINÄ!! Nää on taas näitä ”pieni askel ihmiskunnalle (ja todella monelle teistä lukijoistani, jotka harrastavat juoksua), mutta iso askel minulle”-juttuja! Ylitinkö kaikki esteet? Juoksinko kaksi kierrosta? Mikä oli aikani?
(kuvia taas läjäpäin tiedossa..)

Maskissa

Päivä alkoi Butik Helnsingissä, oltiin sovittu sinne klo 8.00 tapaaminen koko Lorna Jane-tiimin kanssa. Siellä tehtiin kaikille kisameikit ja kampaukset. Tiimissä olikin sopivasti yksi kampaaja, yksi maskeeraaja ja yksi stylisti. Joten tiimin asut ja kokonaisuus hiuksineen, meikkeineen päivineen sujui paremmin kuin hyvin.

Mun paketti oli valmis!

Jännitys alkoi pikku hiljaa kasvaa meissä kaikissa. Kukaan meistä tiimiläisistä (6hlöä) ei jännittänyt suoritusta juoksuajan takia. Kisassa on paljon esteitä joita ylittää ja alittaa, ja esteillä oli todella pitkiä jonoja, joten normaalisti yhden kierroksen (9km) tai kahden kierroksen (18km) pelkkä juokseminen olisi ajallisesti voinut olla suurikin jännityksen kohde, mutta nämä esteasiat tiedossamme jännitimme ehkä kaikki sellaisella yleisellä tasolla koko tapahtumaa. Ja viidelle meistä ExtremeRun oli ensimmäinen laatuaan.

Koko tiimi valmiina!

Kun saatiin koko tiimi valmiiksi, lähdettiin suuntaamaan täysillä kohti Hakunilaa. Oltiin Hakunilan Urheilupuistossa perillä n. tuntia ennen lähtölaukauksen kumausta. Ehdittiin siis hetki vielä palloilla Lorna Janen pisteellä ja valmistautua lähtöön.

Sitten siirryttiin lähtöalueelle jonottamaan. Aidalla vielä yksi poseeraus.. 😀

Hetki ennen lähtölaukausta..

Ja sitten mentiin. Alkuun ensimmäinen kilometri oli oikeastaan pelkkää kävelemistä. Porukkaa oli tosi paljon, eikä ohittamaankaan mahtunut kunnolla. Välillä ohitettiin parit ryppäät ojan kautta, mutta sitten tuli taas ”ihmistukos” eteen jne..

Kuvauksesta kiitokset rakkaalle miehelleni! 🙂

Siellä mä pingon ohi jos löydätte.. 😉

Pieniä esteitä tuli jo alkumatkasta, mutta ensimmäinen iso este oli ”Goljatin portaat”.

Siellä me kivutaan..

..ja tullaan alas.

Ja matka jatkukoon kohti uusia jonotteluja.. 😀
Seuraavana olikin edessä vesieste, eli joen ylitys. Me oltiin tiimillä päätetty jo alusta että me kierretään joki. Muutamista eri syistä, joita en tähän erottele. 🙂 Kaksi meiän tiimiläistä (Saija ja Satu) juoksivat meitä muita neljää edellä ja he olivat taasen jo alusta päättäneet menevänsä myös vesiesteen läpi.
Meillä LJ:n tiimissä oli se teemana, että vedetään kisa läpi hyvällä fiiliksellä ja iloisella mielellä. Kukaan ei lähtenyt tavoittelemaan mitään aikoja tai muutenkaan juoksemaan verenmaku suussa. Joten kukin tyylillään, eikö näin? Arvostan kyllä suuresti heitä jotka jokiesteen ylittivät!!

Joen ylitys

Kaikki muut esteet sitten oli meilläkin ylitettävänä ja suoritettavana. Oli kaikenlaista mutalöllössä konttaamista, lumikasoissa kiipeämistä, heinäpaalujen ylittämistä, betoniseinien ylittämistä, sillan alittamista joessa (eli toinen vesieste, joka suoritettiin) autojen yli juoksemista (yks mun suosikeista!) jnejnejne

Seuraavana vuorossa hyvinkin liukkaat renkaat. 😀

Sitten renkailta pingottiin kohti seuraavaa estettä.

Ja pienempiä goljatteja alaspäin.

Ja seuraavana oli sillan alitus joessa. Hyvin paljon matalampi kohta siis kuin varsinainen jokieste, mutta kyllä oli tämäkin aika hauska ja liukkaat kivet ja pieni virtaus teki sillan alituksesta asteen haastavampaa.

Porukka jonottaa sillan alle..

..ja lähtee alittamaan.

Tämän jälkeen lähti mun mielestä kilpailun raskain pätkä, todella todella mäkinen maasto, jossa esteitä ei paljoa ollut vaan juostiin minkä kintuista päästiin. Tämän pätkän varrella oli myös ne autojen ylitykset ja mutalöllössä konttaaminen (tosi matalan esteen alittaminen, jossa maahan oli tehty todella sitkeä ja paksu mutakerros, kontillaan tai kyykyssä oli mentävä).

Ja sitten enää maaliviivalle pinkominen. 🙂 Ja homma paketiissa! Mahtava fiilis!!! Mitali kaulaan ja vaihtamaan puhdasta ja kuivaa ylle.
Yksi kierros 9km, vedettiin nelistään (minä, Anna, Jenny ja Saara) ja kaksi tiimistä (Satu ja Saija) vetivät kaksi kierrosta. Ihan huippua!
Olen todella tyytyväinen itseeni ja meidän koko tiimiimme!! Minä joka olen aina inhonnut juoksemista, sain nyt mitalin juoksukisoista kaulaani! 😀

Kuraa, mutaa ja vaahtoa täynnä.

Hyvä me!!! <3

Tänään mä vietän vapaapäivää (jo toinen tällä viikolla, mitä ihmettä?!) ja lepuuttelen mieltäni sekä kroppaani. Mitä suunnitelmia teillä on Helluntaipäivälle?
Oliko se niin, että ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”?
VAI ”jos ei heilaa helluntaina, jono heiloista kesällä.” ?! 😀 Hauskaa päivää kaikille!!!

Mitali kaulassa ja puhtaat vaatteet päällä. 🙂 Onnellinen ja väsynyt.

Kotona odotti vielä pieni ja ihana yllätys kisailijalle. <3

Onpas ollut kaksi ihanan aurinkoista ja kesäistä päivää!! ♡ Ja mä oon saanut ottaa ekaa kertaa käyttööni uudet biksut – toukokuun puolivälissä!!! 🙂

Alkuun kiitän kaikkia teitä super ihanista kommenteista eiliseen postaukseen!! Näistä kaikista sain aikas lailla lisävarmuutta siihen, että musta ehkä olis joskus nousemaan fitness-lavoille. Mutta en siltikään vielä oo päättänyt mitään, suuntaan tai toiseen. KIITOS silti tuhannesti siitä, että te uskotte muhun ja olette sitä mieltä, että mä pärjäisin!!! Ette uskokaan kuinka paljon nämä kommentit mulle merkitsee! ♡
(vastailen eilisen ja sitä edellisen postauksen kommentteihin viikonlopun aikana.. 🙂 )

Sitten pieni tiedotus; tuossa sivupalkissa löytyy nyt neljä tapaa seurata mun hömpötyksiä.
Facebook – saat omalle etusivullesi aina tiedon uusimmasta postauksesta
Bloglovin ja Blogilista – hyviä tapoja seurata omia suosikkiblogeja
Instagram – kuvia päivän tohinoista
Kaikkiin näihin pääset klikkaamalla kutakin kuvaketta oikeasta sivupalkista.

Eilen aamulla käytiin lenkillä mieheni kanssa yhdessä. Tätä tapahtuu aika harvoin, koska mieheni juoksuvauhti on huomattavasti nopeampi kuin omani, niin kumpikaan ei saa lenkistä sitten kovin helposti sitä mitä haluaisi. Mutta eilinen lenkki sisälsi enemmänkin tekniikkaharjoitteluja ja lenkki koostui niistä ja erilaisista mäkivedoista ym. Ja kun mieheni pitää työkseen juoksukouluja (mm.) niin mikäpäs hänen opeissaan oli olla. 😀

Valmiina lenkille! 🙂

Lenkille lähdettiin Keskuspuistoon, johon meiltä pääsee parissa minuutissa. Ihan mahtava ilma ja kesän tuoksuja koko metsä täynnä.

”Nyt se kännykkä pois ja keskityt tähän juoksemiseen!” 😉

Ja sinne mä sitten kiltisti lähdin painelemaan..

Tosi hyvä lenkki oli ja opin pikkasen uutta juoksutekniikasta. Sain vähän kevyemmän askeleen käyttämällä vähän enemmän päkiää ja askeleen alastulossa kiinnittämään huomiota siihen, että kantapää ei olisi ensimmäinen joka osuu maahan. Ei muuten mikä iisibiisi-juttu.

Lyhyet venyttelyt lenkin päätteeksi.

Lenkin jälkeen olikin aikamoinen nälkä ja pisteltiin poskiimme edellispäivänä tehtyä kesäkurpitsalasagnea ja pari miniruispalaakin lautaselle eksyi. 😉
Myöhemmin päivällä koin iloisen yllätyksen kun vielä tänä keväänä ja varsinkin viime kesänä mulle ”slim fit”-farkut vetäisin jalkaani..
Lököttivät siis vähän joka suunnasta, mutta hei noub hättäb, niistä tuli nyt makeet boyfriend-tyyppiset farkut.

Tänään mulla on ollut täysin vapaapäivä! Aivan ihanaa ja tarpeeseen tuli. Ei siis omaa treeniä eikä asiakkaille treenejä. Mä oon vaan mennyt fiiliksen mukaan ja löysäillyt. 🙂 Aamusta näytti siltä, että on tulossa taas ihana aurinkoinen päivä ja päätinkin pistää pyyhkeen ja iPadin kassiin ja suunnata johonkin rantsuun loikoilemaan.

Aamupalaksi smoothieta: mustikoita, puolukoita, rahkaa, bulgarian jugurttia ja banaania

Päädyin Hietsuun. Ihan oli tyhjää. 😀 Tai no oli siellä muutama hardcoreauringonottaja mun lisäks. 😉 Ja yks nudistikin.. Hahaha..
Auringonotto jäi kuitenkin lyhyeksi, koska pilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja tuuli yltyi niin, että mulla rupes olee suu ja silmät täynnä hiekkaa. ;D
Keräsinpä sitten kamppeet kasaan ja juuri sopivasti ihanainen Anna soitti ja pyysi kahville Itikseen, eipä muuta kun autonratti kohti Itäväylää.

Pitäiskö ottaa yks?! 😉 No enpä ottanu!!

Ihana Anna <3

Kahvittelun jälkeen käytiin ostamassa Annan pojalle vähän leluja. 🙂

♡ ♡ ♡

Kahvittelujen jälkeen kotiin lepäilemään ja valmistautumaan huomiseen EXTREME RUNIIN!!! Voi kääk!!! Pitäkäähän nyt peukkuja ettei tulis ihan taivaan täydeltä vettä ja salamointia! 😉
Nyt mä pistän koneen kiinni ja hyökkään ihanan leivän kimppuun. ♡
TÄSTÄ LINKISTÄ pääsette katsomaan viime vuoden ExtremeRunin tunnelmia ja sitä reittiä, niitä vesiesteitä ja muita, vähän siis tietoa mitä tuo juoksutapahtuma pitää sisällään jos ei ole ennestään tuttu juttu.

Tän kimppuun mä hyökkään ÄN YY TEE NYT!!