Tänään on tekstiä. Toivonkin teiltä kärsivällisyyttä lukea se ajatuksella alusta loppuun. Mä olen kuulkaa tässä lähiaikoina taas pohtinut kaikenlaista.Yksi syy tähän on ystävät.
Aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, en muista tarkalleen. Mulla oli alkuun blogi nimeltä ”Truly Me”. Se oli vähän sillisalaattia suuntaan jos toiseen. Sitten perustin treeniblogin.

Tämä mun treeniblogimatka on ollut aika iso. Iso myös henkisesti, tarkoitan.
Kun aloitin kirjoittamaan olin fyysisesti erilainen kuin nyt. Painoin sen kymmenen kiloa enemmän ja naama pöhötti. 😉 Henkisesti olin kuitenkin ihan sama Monna mitä olen edelleen.
Se miksi tämä treeniblogimatka on ollut iso kuitenkin henkisesti on se palaute mitä tästä olen saanut.

Kun Monna treenaa-blogi alkoi Bloggerin puolella, lukijoita päivässä oli n.100. Ja niistä suurin osa ystäviä. Kirjautuneita lukijoita oli pitkään alle 20. Pikku hiljaa klikkauksia per päivä alkoi kertymään samoin kuin kirjautuneita lukijoita.
Aika nopeasti sain kuitenkin huomata, että kirjautuneita lukijoita oli jo yli 350 ja klikkauksia per päivä yli 2000. Tästä ei mennytkään kauaa kun minuun otettiin yhteyttä FitFashionista.
Joku mun höpötyksissäni siis oli alkanut kiinnostaa myös muita kuin ystäviäni.

Vuoden aikana treenimäärät on kasvaneet samaa tahtia kun lukijamäärät. 😉
Kroppa on muokkaantunut parempaan suuntaan ja saankin kuulla siitä paljon positiivista palautetta. Kiitos niistä mielettömästi. Jokainen kommentti merkitsee mulle paljon.
Mikä tässä blogin kautta tuomassa näkyvyydessä on hyvää, on myös se että tätä kautta moni on löytänyt tiensä mun yritykseni sivuille ja olenkin saanut myös ison osan pt-asiakkaistani tätä kautta.

Mutta on tässä myös varjopuolia.
Elämäntapamuutoksen myötä valitettavasti osa ystävistä on kaikonnut ympäriltä.
”Ei enää Monnan jutut kiinnosta, kun se vaan treenaa ja näyttää omaa mahaansa ja pärstäänsä joka puolella.”

Niin, tuossa mä taas peilin edessä seison. En mä kauheen erilaisia näistä kuvista saa vaikka kunka yrittäisin. Joka päivä mulla on toi sama pärstä kun mä herään.
Suurin osa lukijoista kun haluaa kuvia ja tykkää niistä, niin niitä on ja tulee aina olemaan.

Ristiriitaisia fiiliksiä tämä toki mussa aiheuttaa.
Ja välillä myös mietin, että pitäiskö lopettaa koko bloggaaminen…
Mutta sitten taas muistan tämän tuomat positiiviset asiat. Kuinka paljon saan tästä. Kuinka paljon tiedän motivoivani monia teistä lukijoista. Kuinka hienoa on se, että voi olla esimerkkinä joillekin. Ja kuten joku lukija taannoin kommentoi tähän tyyliin: ”On mahtavaa miten osaat tehdä treenaamisesta ja elämäntapamuutoksesta jotenkin helpon oloista, sellaista että heti ajattelee, että kyllä mäkin tohon pystyn.”
Nää on niitä syitä miksi jatkan.
Se, että yhtäkkiä ihan liiankin läheltä, ihan parhailta ystäviltä (tai no ei kai tässä pitäisi puhua edes monikossa) tulee kommenttia kuinka typerää tämä touhu on. Se pistää miettimään.

Onneksi mulla on kuitenkin suurin osa lähimmistä ystävistäni samanhenkisiä kuin minä. Ja monet, jotka ovat olleet jo monia monia vuosia ystäviä, säilyvät edelleen.
Yksi näistä ihanista ja todella rakkaista ystävistäni on tietysti teillekin monelle blogimaailmasta tuttu Anna.

Eilinen ”iltapala”

Mä olen täällä tottunut kirjoittamaan asioista niin kun ne oikeasti on.
Siksi välillä on hyvä teidänkin tietää, että ei tää mun elämä aina pelkkää hymyä ole.
Eiliseen postaukseen kirjoitinkin, että ”Lähettäkää mulle jotain positiivista energiaa. Mulla alkaa olee se nyt loppu. Kun katkeria ja kateellisia ihmisiä rupee löytymään myös liian läheltä, niin se vie multa kaiken voiman.”
Ja täytyy kyllä myöntää, että teidän ihanat kommentit taas kyllä piristivät.

TÄSSÄ on linkki toiseen videotervehdykseen! Kaksi videotervehdystä kahden päivän sisällä! 😀 Mitä ihmettä?!

Tänään aamupalaksi marjoja ja jugurttia 🙂

Tänään mulla vain tällaista asiaa.
Toivon teille ihanaa päivää ilman murheita! <3
Pitäkää ystävistänne huolta! Ja itsestänne myös! <3

Mä oon kuulkaa tajunnut tässä vuoden sisällä, että mä olen sellainen ihminen joka kaipaa aika säännöllisin väliajoin jotain uutta ja vähän haasteellista hommaa.Mä tylsistyn tosi helposti ja oikeestaan koko ajan pitäis olla jonkunlaista proggista käynnissä. 😀

Tän päivän asua ja pärstää.

Oon miettinyt, että syksyllä aloittaisin uuden tanssilajin. Siitä sais taas vähän uutta ja haastetta elämään lisää. 😀 Mä haluaisin palata lattareista takaisin niihin mun ”omimpiin lajeihin”.  Mun omin laji on siis jazz-tanssi tai show-jazz. Niitä oon harrastanut koko lapsuuden ja nuoruuden, sitten myös hiphoppia ja discoa.
Oon ajatellut dancehall reggaeta ja lyrical jazzia. Nyt pitäiskin tutkia StepUpin ja Tanssiopiston syksyn tarjontaa läpi. Ja miksei tietty muidenkin tanssikoulujen.
Tänään olin salilla tekemässä jalkatreenin.
Alku lähti ihan vauhdikkaasti liikkeelle juoksulla ja liikkuvilla askelkyykyillä. + TRX-jutuilla. Mutta sitten tuli joku pirun stoppi. Täys stoppi. Mä menin ihan jotenkin löysäks ja laiskaks.
Ja päätinpä sitten viihdyttää teitä FitFashion-aikani ensimmäisellä pienellä videotervehdyksellä. 😀
TÄSSÄPÄ linkki siihen.

Askelkyykkykävely

Lantionnostot TRX:llä

Tuon videon jälkeen kuitenkin päätin ryhdistäytyä ja teinkin sitten niin pirun kovan treenin, että hiki lensi aivan mielettömänä. 😀
Jalkaprässiä, etureittä laitteessa, takapotkua taljassa, SJMV:tä, potkusarjoja jnejne
TÄSTÄ linkistä pääsette katsomaan mun potkutreeniä, tai siis osaa siitä. 🙂
Hiki hiksanen.. 😀 Onneks oli vaihtovaatteet mukana! 😉

Proteiinit napaan

Noin. Siinäpä sitten tämän päivän kuulumiset.
Lähettäkää mulle jotain positiivista energiaa. Mulla alkaa olee se nyt loppu. 🙁 Kun katkeria ja kateellisia ihmisiä rupee löytymään myös liian läheltä, niin se vie multa kaiken voiman. 🙁

Lauantaina järjestetään mun yhteistyökumppanin Lorna Janen ystävämyynti.
TÄSTÄ pääset katsomaan tapahtuman Facebook-sivut! 🙂 Kannattaa osallistua jos vaan pystyy. 🙂