Monesti kuulen lauseen ”kun aika ei vaan riitä treenaamiseen”.Tämä voi kuulostaa nyt vähän tylyltä, mutta mielestäni se on vain tekosyy useimmiten.
Tiedän paljon ihmisiä keillä on lapsia, työ ja paljon muita juttuja ja he silti ehtivät treenata. Näitä esimerkkejä löytyy niin lähipiiristäni kuin myös omista asiakkaistani.
Tottakai tässä kuten melkeinpä missä tahansa asiassa on erilaisia tilanteita ja monia erilaisia syitä. Joskus se aika ei todellakaan riitä, mutta seitsemästä päivästä viikossa voisin melkeinpä vannoa jokaisen löytävän edes parina päivänä tunnin tai pari aikaa.

Treenata voi myös kotona jos lapsi/lapset on pieniä. Käyttää hyödyksi lapsen päiväuniaikaa ja tehdä edes lyhyt lihaskuntotreeni kotona tai lähteä rattaiden kanssa talsimaan.
Jos taasen aikaa ei tunnu riittävän työkiireiden vuoksi ja ylipitkien työpäivien vuoksi, kannattaa miettiä että voisiko sitä herätä tunnin aikaisemmin ja aloittaa päivä mahtavasti treenillä ja saada siitä lisäenergiaa tiukkoihin ja raskaisiin työpäiviin.Toki myös kannattaa miettiä, että onko mitään järkeä kuluttaa itseään loppuun ainaisilla ylityötunneilla.. (kokemuksesta ja hyvin lähellä burn outtia käyneenä voin sanoa että ei ole)
Tietysti hetkellisesti ylitöitä voi joutua tekemään pidempiä putkia, mutta jos se jatkuu yli puoli vuotta niin on ehkä pohdinnan paikka.
Ennen PT-töitäni tein päättömästi vuoden ajan töitä eräässä pienessä suomalaisessa yrityksessä.
Työpäivät venyivät lähes aina kymmentuntisiksi ja tuska ja ahdistus oli suuri. Monesti lähdin töistä itku silmässä ja seuraavana päivänä menin työpöytäni ääreen pyyhkien silmäkulmiani.
Silloin joku järkevä ihminen läheltäni sanoi mulle aika hyvän pointin, joka pisti miettimään.
”Ajattele Monna, että mistä sut muistetaan elämäsi jälkeen? Kirjoittaako joku sun hautakiveen, että Monna – joka teki paljon ylitöitä? ”
Aika karu kysymys, mutta se sai mut joka tapauksessa miettimään. Tuolloin mulla kului alkoholia joka viikonloppu isot määrät. Pää oli pakko saada nollattua mielipuolisten viikkojen jälkeen, joka viikko. Voin huonosti niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Nyt mä rakastan työtäni ja teen töitä itselleni. Toki tässä yksityisyrittämisessä on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä mä oon sitä mieltä että 98% kaikki on pelkästään hyvää!

Myös mulla on päiviä kun tuntuu, että aika ei riitä omaan treeniin. Kuten eilen. Silloin hyvä treenitapa on ottaa hyötyliikunta käyttöön. Kun jo edellisen päivänä tiesin kiireisen päivän tulevan, suunnittelin että teen kaikki välimatkat pyörällä.
Suunnitelmallisuus niin syömisessä kuin treenaamisessa on kaiken a ja o!!
Eilen pyöräilin yhteensä 17km ja kaloreita kului 506kcal. Eli aikas hyvä hyötyliikuntapäivä. 🙂

Sitten haluaisin tuoda teille yhden kuvan tänne erään asiakkaani huikeasta kehityskaaresta. Muuten en julkisesti omien asiakkaitteni tietoja tai kuvia levittele, mutta tässä tapauksessa on kyse yhteistyökampanjasta, joka on ollut koko ajan julkinen Facebookissa Lorna Jane Finlandin sivuilla. Tammikuussa tehtiin diili Lorna Jane Finlandin kanssa.
Diili sisälsi 4,5kk tiukkaa treeniä ja ravintopuolen tsekkausta jne. Ihan normaalisti etenin hänen kanssaan kuten kenen tahansa muunkin asiakkaan kanssa. Tästä matkasta tehtiin vain julkinen ja sitä kautta saatiin paljon motivaatiota taas kasvatettua monille ihmisille.
Oikealla Annasta kuva aloitushetkellä ja vasemmalla oleva kuva on eiliseltä.
Näin kirjoitti Lorna Jane Finland tänään Facebookissa:
MOVE NOURISH BELIEVE
Annan viiden kuukauden MNB projekti on saatu päätökseen huikein tuloksin. Monipuolisen treenin ja ruokaremontin tuloksena painoa on tippunut 12,6 kg ja rasvaprosentti on pienentynyt 6 prosenttiyksikköä, jopa 20% alkutilanteesta. Ylimääräisten kilojen tilalle on tullut jäädäkseen uusi aktiivinen ja energisempi elämä. Iso Kiitos kuuluu myös Annan personal trainerina ja tärkeänä tukena toimineelle Monna Pursiaiselle. Kiitos Anna, Monna ja kaikki Annan matkaa seuranneet – Work Hard, Play Hard! Kuvassa oikealla lähtötilanne ja vasemmalla tämä hetki, WAU!

Tätä ja muita kuvia matkan varrelta voitte käydä tsekkailemassa TÄSTÄ linkistä.
Anna on myös loistava esimerkki siitä, että aika on todella monesti vain tekosyy. Anna tekee todella pitkiä päiviä kuvauksissa ja silti hän on aina löytänyt jonkun raon treenille. Jos ei muuta, hän on ottanut lenkkarit mukaan kuvauspaikalle ja lähtenyt lenkille tauolla.
NIIN HIENOA ANNA!!!! 🙂 Olen ylpeä sinusta!!!

Tänään olen tullut taas klo 10 töihin Kampin HealthExiin. Tämä on terveysliikuntakuntosali. Laitteet toimii ilmanpaineella. Täällä on mahtava tunnelma, näin kesäkuussa hyvin rauhallista. (joten ehdin päivittää blogia ;D ) Päivystän täällä muutaman tunnin päivässä kesäkuun ajan. 🙂
Tuossa vastapäätä on itse asiassa mieheni työpaikka 4Runners myös. 😀
Tästä suuntaan sitten taas Mäkelänrinteeseen illaksi ja siellä on muutamalle asiakkaalle treenit.

Kuinka innoissaan tästäkin päivästä?! 😀

Loppuun mun on pakko laittaa pieni pätkä yhdestä eiliseen postaukseen tulleesta kommentista. Tää sai niin hymyn huulille. 😀 😀 Nimimerkkiä myöten!! 😀 Hahahaa!!

monnafani 4.6.2013 klo 18.29
moikka, nyt on pakko sanoa tää, oon tätä niin kauan pidätelly! oot ihan sairaan upee persoona monna, sun blogia lukiessa tulee itellekki parempi mieli 🙂 ei sua voi kun ihailla, tommosia ihmisiä vaa lisää nii hyvin kulkee 😉

Tämän myötä toivottelen kaikille ihanaa keskiviikon jatkoa!! Ja kertokaa ihmeessä mistä te saatte revittyä aikaa edes muutaman kerran viikossa treenaamiselle? Vai onko se helppoa löytää aikaa vaikka joka päivälle? 🙂

Haudihou arvoisat lukijat! 🙂

Takaisin normaali arjessa ja hommaa ois tais vaikka muille jakaa!
Sunnuntaina ja eilen ehdin kuitenkin nauttia myös näistä ihanista aurinkoisista päivistä rannalla ja puistossa makoilemalla. 🙂 Tosin eilen otettiin molemmat mieheni kanssa läppärit mukaan beachille ja pidettiin siinä officea samalla kun otettiin aurinkoa. ;D
Sunnuntaina oltiin läheisessä puistossa pari tuntia ja eilen Munkkiniemen rantsussa.
Eilen päästiin myös uimaan. 🙂 Merivesi oli +21c. Samassa paikassa käytiin pari viikkoa sitten heittämässä talviturkit.

Eilen tosiaan muutaman päivän tauon jälkeen pääsin taas treenaamaan. Ihmeellinen on ihmisen mieli. Tukholmassa ollessamme ajattelin, että hitto pitäisköhän ees vähän mennä treenaamaan hotellin salille.. Ja eilen sitten kun kolmen treenivapaan jälkeen piti lähteä salille, tulikin sellanen ”ei en mä jaksa enkä halua”-olo.
Pistin kuitenkin treeniromppeet niskaan ja lähdin pyörällä kohti Töölön Fixiä.

Salilla tein ojentaja-hauistreenin. Kädet sain niin hapoille, että pyörämatka kotiin meinas olla vaikee. 😀 Liikkeinä salilla mulla oli:

– hauis 21
– eristetty hauberi scotissa
– 10:sta alaspäin toistot plus staattiset pidot
– ojentaja taljassa narulla
– ranskalainen punnerrus
– kahvakuulalla niskan takaa ojentaja

Ja sitten pyöräily vielä takaisin kotiin.

Oliks se sillee, että ”if you still look pretty after workout, you didn’t work hard enough.” ?! 😀

Eilen me käytiin myös yhdssä paikassa… Tästä enemmän myöhemmin. 😉

Tuosta tosiaan lisää myöhemmin.. 😉

Tänään mulla on töitä klo 10-20 ja oma treeni jää salilla väliin, mutta pyörällä kun olen liikenteessä, niin saan hyvää treeniä siitäkin. 🙂
Oikein ihanaa tiistaipäivän jatkoa kaikille!

Nyt mä palaan taas töiden pariin ja hyppään kohta pyörän selkään ja kurvaan Mäkelänrinteeseen.
Mitä kuuluu teidän helteiseen alkuviikkoon? 🙂