Hae
Monna Pursiainen

Mikä on hyvä PT?

Paljon kirjoitetaan ja puhutaan siitä mikä tekee PT:stä hyvän.
Mikä teidän mielestä on kriteeri siihen? Tai löydättekö monta hyvää kriteeriä? Vai kenties ette yhtään ja PT:t on ihan vaan perseestä? 😀

Mulla itselläni on avartunut mielipide tässä(kin) aiheessa, kun olen sitä työni ja oman firmani kautta paljon pohtinut.
Nyt kerron vähän omia mielipiteitäni asiasta.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Monesti ihmiset (kuten myös minä aiemmin) yleistää, että liikuntaketjuilla työskentelevät PT:t ei välttämättä tekisi niin hyvää, personoitua ja spesifioitua työtä asiakkaiden kanssa. Vaan että enemmän kyseessä olisi ns. ”liukuhihnatyö”:
Toki asia valitettavasti joidenkin kohdalla on niin, mutta olen itse vaihtanut mielipidettäni siinä, että se olisi joku yleispätevä modifiointi kaikille ”ketju-pt:ille”.

Miksi sitten näin ajatellaan? Ehkä siksi, että monesti liikuntaketjuilla työskentelevillä PT:illä on osittain provisiosta koostuva palkka ja he haalivat asiakkaita palkan toivossa liikaa, eivätkä pysty huolehtimaan kaikista yksilöinä. Vaan monille tehdään samanlaiset treeniohjelmat, ruokavaliot jne..
Mutta näinhän saattaa toimia myös jonkun yksityisen PT-firman traineri.
Tai toisaalta 100:sta ketjutrainerista 20 saattaa olla ihan huipputrainereita ja 80 vähän liukuhihnaduunareita. Tai suhde voi olla myös toisin päin.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Mikä sitten takaa sen, että koulutettu PT on hyvä?
Takaako PT-koulutus sen, että on heti valmistuttuaan hyvä?
Personal trainerin ammatti on nyt ehkä hiukan ”trendi”. Moni haluaa olla traineri ja ajattelee, että se on jotenkin makee ammatti. Mutta miettiikö liian moni sen juuri sitä kautta, että on siistiä olla PT? Vaikka tärkeintä olisi ajatella, että tällä työllä voi auttaa ihmisiä löytämään liikunnan ilon, auttaa painonpudotuksessa, auttaa löytämään omat lajit. Tai treenauttaa jo ammattiurheilijoita, auttaa kuntoutuksessa jnejne..

Itse ajattelen niin, että pelkkä PT-tutkinto ei tee kenestäkään valmista traineria.
Pitää olla vahva kiinnostus terveellisiin elämäntapoihin, vahva kiinnostus ottaa asioista selvää, vahva kiinnostus oppia koko ajan uutta ihmiskehosta ja mielestä.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Omalla taustallani on liikunta-alan perusteet käytynä Kisakallion Urheiluopistolla ja siellä käytynä myös FISAF:n kuntosaliohjaajan lisenssi. Ja työntekoa liikunnanohjauksen parissa monta vuotta ennen PT-koulutusta.
Silti olen sitä mieltä, että opin koko ajan lisää. Enkä ole koskaan ihan valmis.
Tai ainakaan superammattilainen.
Omat asiakkaani opettavat, tilanteet opettavat. Ja ystäväpiirini, sekä mieheni opettavat. Luen paljon koko ajan erilaisia artikkeleja monista eri näkökulmista ja olen avartanut katsettani monen asian suhteen ruokavalio-asioissa ja treeniasioissa.

Entä mitkä on PT:n fyysiset vaatimukset asiakkaiden silmissä?
Pitääkö trainerilla näkyä sixpack villapaidankin läpi? Ja penkistä nousta oma paino x 2 ?
Vai onko hyvä traineri hyvä riippumatta omasta ulkomuodosta?
Minä ajattelen tästä niin, että tässäkin asiassa maalaisjärki on parasta. 😉 Haluan olla esimerkkinä omille asiakkailleni, mutta en silti tarvitse järjettömiä muskeleita ollakseni hyvä traineri.
Toki on sitten myös hyviä trainereita jotka itse harrastavat fitness-lajeja ja kroppa on kuin veistos kaiken aikaa. Se ei tee heistä yhtään huonompaa traineria.
Ehkä ylipainoinen PT ei kuitenkaan pysty olemaan ihan niin uskottava kuin normaalipainoinen PT tai vähän timmimpi kaveri. Vai mitä ootte mieltä?

Pari päivää sitten ollessani erään asiakkaani kanssa kuntosalilla, asiakkaani veti mut vähän lähemmäksi ja sanoi: ”Monna, lupaathan mulle ettei susta tule koskaan tuollaista?!” Ja näytti päänliikkeellä hyvin rasvattomassa ja timmissä kunnossa olevaa PT-naista.
Mua rupes naurattamaan. Kerroin asiakkaalleni, että hetkeä aiemmin olin katsonut tätä toista traineria ja ajatellut, että voi tsiisus kun on mimmi rautaisessa kunnossa, että miltäköhän pullamössötrainerilta mä näytän sen silmissä..

Mutta sitten tajusin, että kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista tehtyjä, miksi sitten kaikkien trainereiden pitäisi olla?

Kaksi ohjaajaa ja ystävää Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Kaksi erilaista ohjaajaa ja hyvää ystävää
Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

25 kommenttia

  1. Jenna kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Pt:n pitää olla kannustava ja motivoitunut työhönsä 🙂 Ja kyllä uskottavampaa on jos normaalipainoinen pt ohjaa kuin ylipainoinen.. Mutta ei PT:n tarvitse mielestäni mikään täysin timmi olla! Asenne ratkaisee! :> Juuri tänään kahvipöydässä puhuttiin kaverin kanssa siusta Monna 😀 ”siinä on nainen, joka on selvästi innostunut työstään!” Että harmi, kun et asu joensuussa 😉

  2. Maiju kirjoitti:

    Mulla on ollut liki kaksi vuotta PT ja olen treenannut kahden eri PT:n kanssa. Ensimmäisen kanssa 8 kuukautta ja nyt toisen kanssa vuosi ja kuukausi. Molemmat saman ketju PT:eitä. Mulla on ollut onni siinä, että molemmat ovat olleet hyvin kannustavia ja piiskanneet mua sopivassa suhteessa ja koko ajan mun tavoitteet huomioon ottaen. Tärkeintä musta on se, että kuunnellaan asiakkaan tavoitteet ja toiveet. Otetaan asiakkaan rajoitteet huomioon. Niistä aineksista sitten syntyy se hyvän PT:n ja asiakkaan välinen suhde 😉 Mä uskon Monna, että sä olet hyvä 😉

    • Monna kirjoitti:

      Loistavaa Maiju! 🙂 Tosiaan niin se on että ei se ole oikeasti kiinni siitä työskenteleekö pt ketjulla vai yksityisellä, että onko hän hyvä. Kuuntelutaito ja asiakkaan toiveet huomioon, ne on tärkeintä! 🙂

  3. Mari kirjoitti:

    Hyvä aihe! Itse olen ”ketju-pt”:nä työssä kk-palkkalaisena (ei provikoita vaan kiinteä kk-palkka). Meillä ei ainakaan ole liukuhihna-meininkiä, koska hyvä palkka takaa riittävän toimeentulon ja ei tuo paineita asiakkaiden määrän suhteen. Jos oikeesti rakastaa tätä työtä, niin työskentelipä missä vaan, niin uskon että aito halu auttaa ihmistä kohti tavoitteita varmasti nousee etusijalle. Voihan sen joku ajatella niinkin päin, että omaa firmaa pyörittävä haalii ahneuksissaan niin paljon asiakkaita ettei ”ehdi” panostaa kaikkiin täysillä. Mutten usko että näinkään on, ellei ole jo leipiintynyt ja kyllästynyt työhönsä ylipäätään. Tällä alalla työ on varmasti enemmänkin elämäntapa. Tuosta ulkonäköasiasta olen samaa mieltä, ei tarvii olla rasvaton mutta täytyy olla terveen näköinen. Jos itse olisin asiakkaana, en antaisi kovin paljon arvoa pt:lle joka ei itsestään saa pidettyä huolta. Kiva postaus Monna! 🙂

    • Monna kirjoitti:

      Ihana kuulla Mari! 🙂 Ja tosiaan, minullakin tästä ketju-pt hommasta mielipide muuttunut kun olen saanut oikeasti tutustua teidän työhönne. Ei pitäisi ikinä arvostella mitään pelkkien kuulopuheiden perusteella. 🙂
      Ja kuten sanoit, voihan tosiaan yksityinenkin haalia ahneuksissaan kauheasti asiakkaita jne..

  4. Mustikkasuu kirjoitti:

    Mie siirryin alkukesästä uudelle salille, jossa on tarjolla myös pt-palvelut. Ikuna mulla ei ei ole pt ollut, mutta oon jo jonkin aikaa miettinyt tällaisen suhteen luomista. Oon edennyt paljon viime vuosina, mutta siihen viimeiseen puristukseen tarviin ammattilaisen apua ja tukea. Uudelle salille siirtyessä en kuitenkaan heti uskaltanut pt-palvelua ottaa, jotta ensin pääsen jyvälle paikasta ja immeisistä. Sikaa en säkissä osta. Ja niin mie sitten tapasin ihanan, just miun tyyppisen pt. Vaan kuinkas sitten kävikään…tämä pt teki maiseman vaihdoksen 🙁 Odotan pt:ltä paljon, monessa mielessä. Meidän pitää olla tietyllä tapaa samalla aaltopituudella. En hae pt:stä ystävää tai edes kaveria, mutta kemioiden pitää kuitenkin toimia. Haluan, että taustalla on koulutuksen kautta hankittua tietoa, työn kautta hankittua osaamista ja ihmistuntemusta sekä oman elämänkokemuksen kautta hankittua lajitietoutta. Mie tarviin sopivassa suhteessa keppiä ja porkkanaa. Teen kiltisti mitä pyydetään, kunhan vaan motivaatioliekin pitää yllä. Siihen roihuun pt puhaltaa. Itsestä on paljon kiinni, lähes kaikki siis, mutta pt-suhde on varmasti yksi tärkeimmistä suhteista. Ainakin miulle tulis olemaan.
    Oonpas niin monta kertaa aatellut, että jos sie Monna oisit täällä Savossa niin voisinpa vaikka maksaa, että yhdessä tehtäis miun tavoitteista totta. Tai sitten se ois siun puolisois – itselle kun tuo juoksu on se number one. Vaan välimatkaa kun on niin jatkan etsimistä täällä kotiseudulta. Tää on vähän niin ku puolison etsiminen, sen oikean haluaa löytää. Ehkä vaan teen tästä liian vaikeaa….

    • Monna kirjoitti:

      Voi eih. Toivottavasti löydät sieltä vielä itsellesi sopivan pt:n! Ja minä tai mieheni olisimme enemmän kuin mielellämme pt:si jos välimatka ei ihan näin pitkä tosiaan olisi. 😉

  5. jennie kirjoitti:

    Hienosti kirjoitettu teksti, ja kaikenlisäksi täyttä asiaa! Uskon että parhaat PT:t ovat pohjimmiltaan kaltaisiaisi ihmisiä ja yksilöitä, joilla on omat vahvuusalueensa ja tietysti se palava halu oppia koko ajan lisää. Kuuntelemisen jaloa taitoa unohtamatta.

    Ja kuviin palatakseni vielä, UPEITA! Mutta hyvä kuva tarvitsee tietysti hyvän mallin, joten Monna, sinä olet upea!

  6. vieras kirjoitti:

    sellainen henkilö jolla on itsellä pitkä kokemus treenaamisesta ja joka kehittää jatkuvasti itseään,nuoret vastavalmistuneet jolta puuttuu treeni ja elämänkokemus on ihan tyhjänpäiväsiä.ulkonäkö ei ole kriteeri, vaan omat meriitit.

  7. Minkki kirjoitti:

    Sä vaikutat semmoselta ihmiseltä johon olis tosi kiva tutustua! 😀 Mistä muuten noi neonkeltaset popot on?

  8. Nimetön kirjoitti:

    Täällä eräs bloggaaja krijoittelee nyt anonyymisti 😉 Palkkasin kerran erään kuntosaliketjun PT:n. Hän oli aina oikein innokas, kannustava ja aktiivinen kun häneen salilla tai jumpassa törmäsi. Sitten kun viimein uskalsin hänet PT:ksi palkata, muuttuui koko ihminen täysin. Sähköposteihin sai odottaa vastausta useamman viikon, kun tavattiin niin ei edes kunnolla treenattu ja kaikki ohjeet ja vastaukset esim ravintopuoleen oli vain hänen omaan kokemuukseensa pohjautuvia ”no itselläni..”. Saliohjelmat oli sentään ihan jees.. tai ne ekat ennen kuin ne alkoi toistaa toisiaan. Tapaamisia on käyttämättä vieläkin, mutta en ko ihmisen kanssa valitettavasti halua enään olla tekemisissä, Tosin eipä ilmeisesti hänkään minun kanssani, koska salilla kun törmää niin katselee seinille ja kulkee nokka pystyssä ohi.

    Uuden PT:n aion joskus vielä palkata, kun taas uskallan, mutta vaadin todellisen taidon näytteen kyllä ennen mitään päätöksiä tai maksuja. Tässä tosiaan kävi niin, että pelkkä koulutus, hyvä kroppa ja normaalitiltaneissa innokkuus ja kannustavuus ei ollut se avain hyvään PT:hin! Tässä en halua taharata kaikkien ketju-pt::n mainetta, mutta mä en ainakan luota enään niistä yhteenkään 🙁

    • Monna kirjoitti:

      Voi eih. 🙁 Toki moni PT voi käyttää omia kokemuksiaan hyödyksi, mutta eihän sitä nyt ihan kaikkea tarttisi oman kokemuksen kautta tuoda ja ehkä hiukan itseään korostaen..
      Monta viikkoa sähköpostivastauksissa odottelu ei myöskään ole ok. Muutama päivä saattaa toki kiireisellä PT:llä mennä.

      Toivottavasti seuraava PT:si on sinulle parempi ja ammattitaitoinen. 🙂

  9. HK kirjoitti:

    Sanottakoon ihan alkuun, että itse en ole koskaan PTn treenattavana ollut, mutta jos hankkisin itselleni PTn, niin tässä olisi kriteerit (ei tärkeysjärjestyksessä, kunhan vain kirjoitan, missä järjestyksessä tulee mieleen):

    1. Ulkonäöllisiä kriteereitä ei sinänsä ole, mutta sen verran hyvä kunto pitää olla, että jos menisimme yhdessä jollekin lenkille, olisi hän parempikuntoisempi kuin minä. Ihan sillä, että jaksaisi sitten tsempata mua tarvittaessa 🙂

    2. Ammattitaitoisuus ja halu kehittyä. Aika itsestäänselvä asia, että haluaisin PTn, joka osaa erilaisten liikkeiden tekniikat ja haluaa imeä itseensä ajankohtaista tietoa, eikä laita asiakkaitaan tekemään asioita, joiden hyödyllisyyttä/vaikuttavuutta ei osaa perustella.

    3. Motivointi. Vaikka motivaation tuleekin lähteä jokaiselta asiakkaalta itsestään, mielestäni PTn täytyy osata motivoida asiakastaan niin, että asiakas on valmis antamaan itsestään 110%, eli ylittämään itsensä ja rajansa.

    4, Sovittuna aikana sovitussa paikassa. Ja jos myöhästyy, niin niistä tulee ilmoittaa.

    5. Sitoutuneisuus. Eli PTllä on jokaista asiakastaan (tai ainakin minua) kohti laadittu yksilöllinen suunnitelma, jossa on testien tulokset, realistiset tavoitteet ja suunnitelmat. Eli hommassa on joku järki.

    Ei nyt tule lisää mieleen, mutta varmasti sitten tulee, kun kokemuksiakin tulee 🙂

    Ps. Onnea Stadiumin kisan voitosta!

  10. Maria kirjoitti:

    Itse valitsin PT:ni täysin henkilön ulkonäön perusteella. Tarkoituksena ensimmäisellä kerralla oli saada kunnon treeniohjelma selälle ja valitsin meidän salin PT:stä sen, jolla oli paras selkä (ja muutenkin lihaksikkain tyyppi). Eikä tullut tehtyä väärää valintaa, sen verran hyvä oli ohjelma ja tulokset. Eli itse valitsisin trainerin sen mukaan, miltä itsekin haluaisin näyttää.

  11. Nikke kirjoitti:

    Eniten vaadin PT:ltä sitä, että hän aidosti kuuntelee mitä minä sanon ja kerron ja muistaa niitä asioita ja rakentaa ohjelmat siltä pohjalta. Lisäksi vaadin aitoa läsnäoloa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin treenari tunkemassa kaikkia asiakkaita samaan muottiin, koska ei osaa/jaksa kuunnella ja paneutua jokaiseen asiakkaaseen yksilönä. Muutenhan se ei ole personal trainingiä.

    Pitää myös olla uskottavan vahva tausta ja näyttöjä osaamisesta. Kun itse olen ollut koko ikäni aktiivinen liikkuja, en pidä uskottavana PT:nä mitään entistä pullukkaa, parin viime vuoden sisällä liikunnan elämäänsä löytänyttä pikakurssitettua ”PT:tä”.

    Mutta toki kohderyhmiä on yhtä paljon kuin treenareitakin. Jollekin nykyiselle pullukalle, koko elämänsä passiivisena sohvan kuluttajana olleelle elämäntaparemontoijalle toinen entinen samanlainen voi olla se paras motivaattori ja myötäeläjä.

  12. Piia kirjoitti:

    Moi!
    Minä ainakin arvostan PT:ssä sitä, että on oikeasti ja aidosti kiinnostunut asiakkaan toiveista ja tavoitteista. Mielestäni tärkkin asia PT:ssä on kuitenkin se, että osaa perustella liikkeet ja kaikki muutkin antamansa ohjeet ja oikeasti niin, että asiakas ymmärtää miksi joku asia tehdään juuri tällä tavalla. Vihaan sitä, että sanotaan vaan, että tee nyt niin äläkä kysele… se ei ole minusta hyvää valmennusta.
    Itselläni on onneksi aivan loistava valmennustiimi auttamassa ja yhteistyö sujuu kuin tanssi 🙂 Eikä ole todella pelkkää rahastusta vaan juuri minun tarpeisiin räätälöityä yksilöllistä valmennusta minun tavoitteitani tukien.
    Tarvitaan myös erilaisia PT:tä erilaisten ihmisten tarpeisiin… ei kaikkien tarvitse osata ja tietää ihan kaikesta kaikkea!
    -Piia

    • Monna kirjoitti:

      Juuri näin Piia! On paljon erilaisia asiakkaita, niin miksipä sitten ei olisi paljon erilaisia PT:itä! 🙂
      Asiakkaalla pitää olla oikeus kysyä ja mun mielestä se on hyvä, että asiakas kysyy. Sehän vain tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut aidosti asioist eikä tee vaan ”työtä käskettyä” vaikkei oikein edes tietäisi miksi. 🙂

  13. Aino kirjoitti:

    Olipa huippua törmätä tähän postaukseen just nyt. Mähän tosiaan käyn FISAFin koulutusta nyt ja meillä siihen kuuluu osana liikuntalääketieteen opintoja, joissa tietty ihmisen rakennetta, elimistön toimintaa ja kaikkea muuta kivaa 🙂 Mun mielestä meidän luokalla näkyy aika hyvin tää ”pt-trendi” eli halutaan olla pt, koska se on coolia. Monet tyypeistä valittaa, et vitsi tää opiskelu (siis just liikuntalääketiede) on tylsää ja hei, mitä mä pt:nä teen tälläsellä tiedolla? Ihan niinko pt:n ei pitäis tietää, miten ja miksi ihmisen kroppa toimii ja reagoi tietyllä tavalla? 😀

    Mulle itselle pt-tutkinto ei ollu se syy lähteä tähän opiskeluun mukaan vaan nimenomaan just nuo yliopisto-opinnot, jotka toivottavasti auttaa mua sitten ens keväänä taas eteenpäin kohti liikuntatieteellistä. Mutta voi vitsi kyllä mä vaan tykkään kaikesta tuosta mitä me opiskellaan! Musta yks PT:n tärkeimmistä ominaisuuksista kaikkien vuorovaikutustaitojen lisäksi on se, että oikeasti TIETÄÄ MITÄ TEKEE. Siinähän on toisen ihmisen terveys ja hyvinvointi käsissä – ei sen kanssa lähdetä pelleilemään ihan vaan siks, että ku se nyt on niin coolia 😉

Vastaa