Paljon kirjoitetaan ja puhutaan siitä mikä tekee PT:stä hyvän.
Mikä teidän mielestä on kriteeri siihen? Tai löydättekö monta hyvää kriteeriä? Vai kenties ette yhtään ja PT:t on ihan vaan perseestä? 😀

Mulla itselläni on avartunut mielipide tässä(kin) aiheessa, kun olen sitä työni ja oman firmani kautta paljon pohtinut.
Nyt kerron vähän omia mielipiteitäni asiasta.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Monesti ihmiset (kuten myös minä aiemmin) yleistää, että liikuntaketjuilla työskentelevät PT:t ei välttämättä tekisi niin hyvää, personoitua ja spesifioitua työtä asiakkaiden kanssa. Vaan että enemmän kyseessä olisi ns. ”liukuhihnatyö”:
Toki asia valitettavasti joidenkin kohdalla on niin, mutta olen itse vaihtanut mielipidettäni siinä, että se olisi joku yleispätevä modifiointi kaikille ”ketju-pt:ille”.

Miksi sitten näin ajatellaan? Ehkä siksi, että monesti liikuntaketjuilla työskentelevillä PT:illä on osittain provisiosta koostuva palkka ja he haalivat asiakkaita palkan toivossa liikaa, eivätkä pysty huolehtimaan kaikista yksilöinä. Vaan monille tehdään samanlaiset treeniohjelmat, ruokavaliot jne..
Mutta näinhän saattaa toimia myös jonkun yksityisen PT-firman traineri.
Tai toisaalta 100:sta ketjutrainerista 20 saattaa olla ihan huipputrainereita ja 80 vähän liukuhihnaduunareita. Tai suhde voi olla myös toisin päin.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Mikä sitten takaa sen, että koulutettu PT on hyvä?
Takaako PT-koulutus sen, että on heti valmistuttuaan hyvä?
Personal trainerin ammatti on nyt ehkä hiukan ”trendi”. Moni haluaa olla traineri ja ajattelee, että se on jotenkin makee ammatti. Mutta miettiikö liian moni sen juuri sitä kautta, että on siistiä olla PT? Vaikka tärkeintä olisi ajatella, että tällä työllä voi auttaa ihmisiä löytämään liikunnan ilon, auttaa painonpudotuksessa, auttaa löytämään omat lajit. Tai treenauttaa jo ammattiurheilijoita, auttaa kuntoutuksessa jnejne..

Itse ajattelen niin, että pelkkä PT-tutkinto ei tee kenestäkään valmista traineria.
Pitää olla vahva kiinnostus terveellisiin elämäntapoihin, vahva kiinnostus ottaa asioista selvää, vahva kiinnostus oppia koko ajan uutta ihmiskehosta ja mielestä.

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Omalla taustallani on liikunta-alan perusteet käytynä Kisakallion Urheiluopistolla ja siellä käytynä myös FISAF:n kuntosaliohjaajan lisenssi. Ja työntekoa liikunnanohjauksen parissa monta vuotta ennen PT-koulutusta.
Silti olen sitä mieltä, että opin koko ajan lisää. Enkä ole koskaan ihan valmis.
Tai ainakaan superammattilainen.
Omat asiakkaani opettavat, tilanteet opettavat. Ja ystäväpiirini, sekä mieheni opettavat. Luen paljon koko ajan erilaisia artikkeleja monista eri näkökulmista ja olen avartanut katsettani monen asian suhteen ruokavalio-asioissa ja treeniasioissa.

Entä mitkä on PT:n fyysiset vaatimukset asiakkaiden silmissä?
Pitääkö trainerilla näkyä sixpack villapaidankin läpi? Ja penkistä nousta oma paino x 2 ?
Vai onko hyvä traineri hyvä riippumatta omasta ulkomuodosta?
Minä ajattelen tästä niin, että tässäkin asiassa maalaisjärki on parasta. 😉 Haluan olla esimerkkinä omille asiakkailleni, mutta en silti tarvitse järjettömiä muskeleita ollakseni hyvä traineri.
Toki on sitten myös hyviä trainereita jotka itse harrastavat fitness-lajeja ja kroppa on kuin veistos kaiken aikaa. Se ei tee heistä yhtään huonompaa traineria.
Ehkä ylipainoinen PT ei kuitenkaan pysty olemaan ihan niin uskottava kuin normaalipainoinen PT tai vähän timmimpi kaveri. Vai mitä ootte mieltä?

Pari päivää sitten ollessani erään asiakkaani kanssa kuntosalilla, asiakkaani veti mut vähän lähemmäksi ja sanoi: ”Monna, lupaathan mulle ettei susta tule koskaan tuollaista?!” Ja näytti päänliikkeellä hyvin rasvattomassa ja timmissä kunnossa olevaa PT-naista.
Mua rupes naurattamaan. Kerroin asiakkaalleni, että hetkeä aiemmin olin katsonut tätä toista traineria ja ajatellut, että voi tsiisus kun on mimmi rautaisessa kunnossa, että miltäköhän pullamössötrainerilta mä näytän sen silmissä..

Mutta sitten tajusin, että kaikki ihmiset eivät ole samasta muotista tehtyjä, miksi sitten kaikkien trainereiden pitäisi olla?

Kaksi erilaista ohjaajaa ja hyvää ystävää
Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Tämän viikon starttasin aamuaerobisella Geren kanssa Munkan rannassa.
Tosi aikaisin lähdettiin sinne pyörimään, ihmisiä ei näkynyt missään ja saatiin rauhassa mennä ja mellastaa. 😀
Kuinka ihanaa oli aloittaa viikko aurinkoisella aamulenkillä. Nyt kun tuo koiruuskin jaksaa ihan siis kävellä. Eikä pelkästään makoilla. 😉

Sitten kotiin aamiaiselle. Ehti lenkin aikana nälkä oikein ruveta kurnuttamaan mahassa ja söin ison aamiaisen ja kahviin lisäsin lusikallisen kookosöljyä! Slurps se on hyvää! 😉

Loppupäivä oli töitä.
Kahvakuulatunnin jälkeen sain maistaa Fitnessgurun Rockyroadia. Mä tykkäsin kyllä!
Jotkut sanoo, että Fitnessgurun herat on tosi makeita, mutta mun mielestä ne on tosi hyviä. Ihan kun jonkun ”jälkkärin” vetäisis.
Tykkäättekö te makeista vai ei niin makeista heroista?

Tänään on aamuun mahtunut jo pari asiakastreeniä sekä oma treeni.
Kävin tekemässä hauis-hartia-salin.
Salilla en nyt ottanut kuvan kuvaa. Mutta kävin tekemässä jumppasalin puolella vielä parit liikkeet pumppitangolla, kun salilla oli niin kova tungos.
Niistä tässä vähän matskua. 😉

Pystypunnerrus ja kaunis kuvakulma 😉

Hauberia

Ja pumpattavaa barbaraa.. 😀 😉

Tässä videota haubereista:

Ja treenin jälkeen sain maistaa toista makua Fitnessgurulta, valkosuklaa-mansikkaa.
Niinpä sekin maistui ihan sika hyvältä, vähän niinkun mansikkapirtelöltä! NAM! 😉

Nyt on koiruus lenkitetty taas noin sadannen kerran tänään. Ja sitten se ois pistettävä taas trikoot jalkaan ja lähdettävä vetämään treenejä asiakkaille. Mutta hei, sehän on kivaa! 😉 Hihi.

Lenkilläkin hymyilyttää 😉

Välillä vähän kaivetaan koloa..

..ja tottakai myös istutaan. 🙂

Loppuun laitan teille tavoistani poiketen kaksi mietettä. Nää on mun mielestä hirveen hyviä molemmat!!
Miten teidän viikkonne on startannut?
Iloa tiistaihin! 🙂 puspus <3