Tiedättekö mitä?
Mä oon ehkä aika huono bloggaaja-ihminen.
Tunnen syyllisyyttä. Tai sitten en. 😉
Mutta mä kerron silti teille kaksi salaisuutta koskien bloggaamista.

1. Mä EN TYKKÄÄ sanasta blogi. Enkä sanoista bloggaaminen, bloggaaja, blogaaja, bloggari.
Mä en myöskään tykkää sanasta postaus. Enkä ainakaan sanasta poustaus.
Mä en tiedä mistä tämä johtuu. Enkä tiedä onko tätä viisasta sanoa ääneen. Mutta sanonpahan kuitenkin. Tästä kaikesta huolimatta rakastan blogin kirjoittamista. Ja blogaajana olemista! 😉

2. Mä oon tosi huono lukemaan blogeja. On ihan vaan muutama blogi jota seuraan aktiivisesti. Ja nekin on siis mun mieheni, Annan ja Saran blogit. Sitten on sellaisia, joita luen heti kun ehdin, heti kun on vähän enemmän vapaa-aikaa. Ja niitä on esim. Annan, Ainon ja Heidin blogit. Ja sitten kun mun äiti kerran kuussa (tai jopa harvemmin) päivittää, niin luen tietysti myös sen blogin. <3
Mä luin ennen paljon enemmän, mutta nyt en vaan kerta kaikkiaan löydä aikaa. Ja se vähän harmittaa mua. Tai oikeestaan aika paljonkin harmittaa.

Sitten mä kerron kaksi salaisuutta, jotka ei koske bloggaamista.

1. Mä oon syönyt tänään ja eilen varmaan yhteensä 20 piparia ja yhden konvehtirasian (no se meni kyllä puoliks mieheni kanssa).
Mä voisin nyt heti mennä ja syödä lisää. Ne on vaan niin hyviä. Eikä mua oikeestaan yhtään haittaa, että oon syönyt herkkuja.

2. Mulla on oma treenimotivaatio hukassa nyt. Ja siksi ehkä kirjoitin aamulla TÄMÄN postauksen. Mua ei kiinnosta just nyt pätkän vertaa mennä salille. Ei siis tipan tippaa.

Mutta onneksi mun ei tarvi nyt mennä sinne itse tekemään mitään, vaan menen piiskaamaan asiakkaista kaiken irti.
Ja piparitkin jää purkkiin, koska nyt täytyy mennä!

Moro!

Eletään taas sitä aikaa vuodesta kun moni miettii pää hiessä, että mikä ois mun uudenvuodenlupaus..
Monilla se liittyy treenaamisen aloittamiseen tai painonpudotukseen.
Toki on myös muita terveyteen liittyviä lupauksia, tai sitten ihan vain niitä ”elän parempaa elämää”-lupauksia. Tai olen itselleni parempi ihminen tms.tms.

Mä en oo tehnyt moneen vuoteen uudenvuodenlupausta.
Mun mielipide on, että uudenvuodenlupaukset ei ikinä pidä.
Varmasti tässäkin asiassa hyviä poikkeuksia on, mutta tää on mun näkemys asiasta.
Ja siksipä en niitä ole tehnyt.
Ehkä mun oma näkemys johtuu siitä, ettei mun omat uv-lupaukset oo joskus pitänyt?! Tai sitten oon vaan kuullut/nähnyt niitä tapauksia.

Nyt kuitenkin taas pyörii tavoite-asiat mielessä. Ne aina silloin tällöin nostaa päätään.
Varmaan kaikilla, jotka vähänkin treenaa.

Onko tavoitteet sellaisia, että niitä pitää olla? Pitäisikö sitä tänä vuonna tehdä poikkeus ja tehdä uudenvuodenlupaus?

Mä luin ystäväni blogista inhottavia kommentteja tuossa yksi päivä. Ja siitä tuli taas mieleeni, kuinka ihmeellisesti ihmiset kokevat oikeudekseen kertoa mitkä tavoitteet on hyviä ja minkälaisia tavoitteita pitäisi asettaa. Itsekin saan tuon tuosta kommenttia, että mitkä sun tavoitteet oikein on ja pitäisikö niitä reisiä nyt treenata vähemmän ja persettä enemmän, vaiko kenties yrittää hankkia sixpack?!
Vai voiko sitä vain olla ja treenata hyvänmielen vuoksi? Sillä intensiteetillä mihin juuri se elämäntilanne antaa myöden? Vai onko se huonoa itsekuria jos ei koko ajan treenaa hiki hatussa ja hauikset pumpissa?

Mitä mieltä te olette tavoitteista tai uudenvuodenlupauksista?
Kuinka moni teistä meinaa tehdä lupauksen? Ja liittyykö se treenaamiseen vai kenties vain muuhun hyvinvointiin?