Motivaatiobuusti vs. epäterve kilpailuhenkisyys
28
Ihmiset välillä kyselee, että mistä/miten mä keksin aina jotain kirjoitettavaa. Mulla tulee ihan hulluna mieleen kaikkia juttuja pitkin päiviä, että hei tästä ja tosta jutusta mä haluan postata. 🙂
Tänään mä haluan kirjoittaa teille kilpailemisesta. Palaan siihen aiheeseen kohta.
Kaulakoru www.ibero.fi
Sunnuntaina mä olin syömässä ihanan Sara-murun kisaillallisella.
Sara oli kutsunut paikalle lähimpiä ystäviään ja perheen tottakai. 
Ihana Sara kisasi BodyFitneksessä sunnuntaina ja sijoittui upeasti sijalle 4, ensimmäisissä Fitness-kisoissaan! 🙂 Vielä kerran onnea rakas! <3
Kuvat Body-lehden sivuilta
Sitten aiheeseen…
Mulle on kilpailuhenkisyys aina ollut aika vierasta. Mä en pikkutyttönäkään tykännyt oikein mistään missä piti kilpailla jonkun huomiosta tai näyttää olevansa jossain ryhmässä paras.
Mun mielestä oli aina ihana leikkiä leikkejä, missä kaikki oli tasavertaisia. Niin Barbiet kuin My Little Ponyt. Mä en koskaan halunnut olla missään leikissä se ”johtaja” vaan aina joku muu sai olla, ja kaikkein parasta oli jos kukaan ei ollut mikään johtaja.
Nykyään tuntuu, että epäterve kilpaileminen vaan nostaa päätään lisää ja lisää ihmisten keskuudessa. Kaikessa yritetään olla paras ja ainakin edes vähän parempi kuin toi.
Menestyjiä katsotaan katkerin silmin ja haukutaan. Yleensä ihminen haukkuu sitten sellaisia menestyjiä, jonka vahvuudet on niissä asioissa mitä haukkuja itse haluaisi osata.
Sellaisissa tilanteissa on hienoa jos osaakin ottaa toisen menestyksen motivaatiopiikkinä itselleen ja alkaa terveellä tavalla tavoittelemaan niitä samoja asioita. Olla samalla iloinen toisen puolesta ja ajatella, että hitsi vie jos toikin pystyi tekemään tollasen jutun, niin kyllä mäkin siihen varmasti pystyn.
Mutta missä se raja kulkee?
Mielestäni se raja kulkee siinä, kun omat tavoitteet ei olekaan enää siinä itse asiassa vaan ainoastaan sen jonkun toisen henkikön voittamisessa.
Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Koko ajan enenevissä määrin olevat ulkonäköpaineet ja johonkin tiettyyn muottiin mahtuminen on mielestäni syy tähän epäterveeseen kilpailemiseen. Myös jollain tavalla some. Koko ajan kaikki näkee mitä toinen tekee ja ollaan kartalla siitä miten kukakin tekee minkäkin asian. Ympäri maailmaa. Siinä on hyvätkin puolensa, mutta eikö se tee meistä vaan levottomampia ja tyytymättömämpiä? Kuinka paljon sitä vihreetä ruohoa on aidan toisella puolen? Ja onko se oikeesti vihreetä? Tai ainakaan vihreämpää..
Unohdetaan ne oman elämän arvot ja tavoitellaan vaan koko ajan parempaa ja parempaa jotain. Mutta mitä? Koko ajan tulee entistä upeamman näköisiä naisia ja miehiä vastaan somessa ja muussa mediassa. Tuleeko ärsykkeitä liikaa joillekin? Jos oma itsetunto ja oman elämän arvot ei ole kohdillaan, niin mennäänkö siinä vaiheessa metsään ja aletaan sairaalloisesti kilpailemaan toisten kanssa?!
Jokunen aika sitten kirjoitin siitä, että miten koin kuinka täällä Fitfashionissa on tuntunut olevan kilpailua siitä, että kenen juttu nostetaan etusivulla yläpalkkiin ja kuka kirjoittaa paremmin pepputreenistä. Mä koin heti tän jotenkin ahdistavaksi. Ihan kuin silloin pikkutyttönä. Että kuka laittaa näteimmät meikit koulun diseen.
Tällaisissa tilanteissa mä käännyn jotenkin ympäri ja lähden mahdollisimman pitkälle siitä kilpailutilanteesta. Koulun disessä otin takin naulakosta ja lähdin kotiin. Täällä Fitfashionissa lopetin kokonaan miettimästä sitä, että miten mun pitäisi kirjoittaa, että ”pääsisin” taas etusivun yläpalkkiin.
Kirjoitin myös jokunen aika sitten siitä sisäisestä rauhasta. Sen saavuttaminen on myös helpottanut mun oloa tällaisissa kilpailutilanteissa. Oon oppinut sen, että mä teen vaan asioita joita haluan. En enää siksi, että miellyttäisin jotakuta tai että olisin parempi kuin joku muu.
Joku kysyi multa, että mistä mun innostus tankotanssiin lähti. Vastasin hänelle silloin, että laji missä yhdistyy tanssi ja akrobatia on parasta mitä tiedän. Se on juurikin näin. Mutta tajusin vastauksen jälkeen, että yksi asia mikä siinä myös innostaa on se, että siinä ei kilpailla. (tai no minä en kilpaile millään tasolla) Tankotanssitunneilla jokainen keskittyy omaan tekemiseen. Mä en ainakaan pälyile ympärilleni, että miten joku muu osaa jonkun liikkeen ja sitten näytän perästä, että lälläslää mä osaankin ton paremmin. Siinä lajissa kilpaillaan itseä vastaan. Haastetaan omia taitoja. Ja tottakai kun selailen netistä jotain kauniita tankotanssikuvia, niin saan sitä tervettä motivaatiota, että tuollaisen liikkeen mäkin haluan oppia tekemään. En sen takia, että joku toinen osaa sen, vaan sen takia, että se näyttää niin pirun kauniilta se liike.
Eilen mä olin sormileikkauksen jälkeen ekaa kertaa tankotanssimassa Pole4Fitillä.
Jännitti, että pysynkö mä tangolla ja onko puristusvoimaa kädessä. Spinnit oli vähän haasteellisia oikealla kädellä tehtynä, mutta kyllä nekin meni. Ja pidot sujui sitäkin paremmin. 🙂
Tässä vähän tunnelmia eiliseltä tunnilta kuvien muodossa:
Toivottavasti joku sai kiinni ajatuksesta mitä tässä yritin kilpailemisesta avata.
Mukavaa tiistain jatkoa kaikille! <3
Pus! 😉
– Monna
28 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Aivan mahtavaa tekstiä! Oot oikea inspiraation lähde, tykkään tosi paljon lukea sun blogia kun sä teet omia juttuja etkä lähe ”massan hömpötyksiin”. Jatka samalla linjalla! 🙂
Voi kiitos Kati! 🙂 Mä kuljen omia polkujani. 😉
Ihan ku olisin saanut synninpäästön 🙂 tai että ku nyt vaikka mietin omaa treenaamistani ja kahdehdin muiden kroppia,ni en mä niitä toisia hauku,vaan motivoidun vetämään kovempaa ku aiemmin. Ei kovempaa ku Se toinen,vaan kovempaa ja paremmin ku ite on vetäny 🙂
mä oon äärettömän kilpahenkinen,mut ei Se kaikessa näy? Toivottavasti. Ei mua haittaa hävitä korismatsia,jos peli oli muuten hyvä. Mut jos hävitään huonolla pelillä,ni sit harmittaa.
älä vihaa mua vaikka rakastanki kilpailua <3
Haha! 😀 Voi kuulehan rakas, mä en sua vihaa vaikka tekisit mitä! <3
Eikä sun kilpailuhenkisyys ainakaan ystävyydessä näy.
pus <3
Joo jee hyvä Sara, onpa hyvä sijoitus. =)
Voihan kilpailuhenkisyys, toisissa se vaan on ja toisissa ei. Mussa ei kans sitä oo ja mun mielestä ainoot propleemat siinä, että sitä ei oo on mulla mun kovemmissa treeneissä. Eli on tosi vaikea tehdä kovaa treeniä tarpeeksi kovaa, mieluummin jäisi sille mukavuusalueelle. Mutta olen tässäkin asiassa kehittynyt tsemppaamalla itte itteeni ja ajattelemalla asioita. =)
Tää FitFashion-hommeli on mulle aivan outo ja oon siittä ihan autuaasti pihalla. Tavallaanhan bloggaajat ei oo tekemisissä keskenään (vaikka toiset onkin) niin mistä hitosta joku otsikoista kilpaileminen edes tulee.
Mä en oo huomannu tota kilpailuhenkisyyden puutetta omissa treeneissä. Ehkä tykkään niin paljon siitä kovan treenin tuomasta olosta. 😉
Ehkä FF-kilpailuhommeli vähän niinku nosti päätään, mutta laski päänsä heti alas takaisin. Mä en ainakaan nyt mitään sellaista oo huomannut. 🙂
Mulla on ihan sairas mieli mitä kuuluu kilpailemiseen. Koitan nykyisin ajatella kuin harrastaja ikään, mutta aina huomaan kilpailullisten asenteiden puskevan läpi. esim. kun olen hiihtämässä niin minun pitäisi hiihtää just kaikista parhaimmalla tekniikalla ja koviten (kuten ennen vanhaan kilpaillessani kyseisessä lajissa) ja sama pätee missä vaan. Nyt pitäisi osallistua Triathlon viestin pyöräilyosuudelle ja voin sanoa, että ahdistaa jo ajatuskin. Jos joku tuntee minut ja siellä tsykäilen kuin kuka tahansa kuntopirkko (ja mitä se haittaa?), kun odotan itseltäni ja luulen muiden odottavan minulta megahuippua suoritusta. Kun en ole enää huippukunnossa saatika huippumotivoitunut koko hommasta siihen malliin. Toisaalta nautin omasta tekemisestä ja toisaalta taas kilpailuhenkisyys ja vinoutuneet ajatukset särkee tätä hommaa 😀 pysy sitten jollain tavalla täysi järkisenä tässä ;D
Kaikista ihaninta onkin just tuo, että tekee vain ja ainoastaan itselleen, nauttii tekemisestä eikä ajattele asioita kilpailullisesti. Se on tervettä! Sitä kohti minäkin pyrin!
😀 Ihana!
Mutta toisaaltahan sä ehkä kuitenkin kilpailet itseäs vastaan. Että sun pitää olla yhtä hyvä kuin kilpa-aikoina ja näyttää muillekin, että osaat vielä ja oot hyvä.
Mun mielestä se on ihan hyvää kilpailuhenkeä. Ethän sä ainakaan tän kommentin perusteella halua voittaa jotain toista sen takia, että voittaisit sen toisen, vaan sen takia että voisit olla varma että oot tehnyt itse kaikkes ja parhaas. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? 🙂
Jatka samaan malliin! Nauti tekemisestä! <3
Tää postaus oli asiaa ja ehkä nimesi mun aiempia tuntemuksia. Siihen pyöritykseen on tosi helppo lähtee mukaan kun ei ajattele asioita tarkemmin! Juuri tästä aiheesta eilen keskusteltiin miehen kanssa, että kuinka vakavasti ihmiset ottaa somea ja blogejakin ja kuinka jokainen voi antaa itsestään sellaisen kuvan kun haluaa ja usein nämä asiat alkaa korostua juuri silloin kun se katse pitäisikin kääntää sinne omaan napaan! Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän kommentin mutta lopetan tähän 😉 Hyvä Monna!
Juurikin näin Maiju! Onneks osa ihimisistä kuitenkin pysähtyy näitä juttuja ajattelemaan. 🙂
Ihanaa kun ojennat sun nilkat noilla tankotanssitunneilla! Paljon siistimmän näköistä heti! 🙂
T: Entinen joukkuvoimistelija ja nykyinen valmentaja 😀
PS. Postaus oli asiaa, kiitos! 🙂
Hihi! 🙂 Kiitos!
Mulla on toi nilkkojen ojennus veressä, omien tanssitaustojen vuoksi.
Ihana teksti! Olen samaa mieltä! 🙂 Onneksi jotkut ovat vielä tällä kannalla 🙂
Kiitos! 🙂 Ja onneksi kuitenkin tosiaan ehkä aika monikin on tällä kannalla. 🙂
Hyvä kirjotus Monna!
Mä oon aikasemmin ihannoinnut unelmavartaloita et voi kunpa saisin tollasen itselle, mut lähiaikoina ajatus on muuttunut siihen et en mä haluis kenenkään toisen vartaloa vaan mä haluan muokata omasta vartalosta itselle mieluisan. (jos ymmärrät mitä yritän sanoa, vaikeasti 😉 ). Treeneissä keskityn itseeni ja haastamaan itseni! Käytän apuna treenipäiväkirjaa, johon merkitsen painot ja seuraavalla kerralla voin ottaa vähän isommat painot 🙂 Olen alkanut myös kehumaan itseäni ja vaikka en oo täysin tyytyväinen ulkomuotooni alan viihtymään omassa kropassa paremmin. Olin aikaisemmin ulkonäöltäni porukasta erottuva, mutta jotenkin ylipaino sai mut ”sulautumaan massaan” ja nyt oikeestaan kun sun juttuja olen lukenut siitä, että pitää olla oma itsensä mä oon taas alkanut erottumaan massasta ja olemaan oma itseni! Hiukset on muuttunut villimmiks ja uskallan pukeutua semmosiin vaatteisiin, joihin itse haluan! Oikeestaan on kiva katsoa ihmisten reaktioita kun menee leopardikuvioisissa treenihousuissa kauppaan ja ihmiset kattoo suu auki 😀 Kiitos Monna tästä silmieni avaamisesta ja tsempistä et ihmiset uskaltaa olla oma itsensä! <3 puspus!
Juuri näin, omasta vartalosta mieluisa. <3
Ihana kuulla, että oot oppinut kehumaan itseäsi. Se on todella tervettä ja kaikkien pitäis löytää itsestään niitä kehuttavia puolia. 🙂
Ja todellakin uskalla olla oma itsesi jatkossakin! <3
Hyvä kirjoitus!!
Mä tunnen olevani välillä ihan outo, kun mulla ei oo oikein mitään kilpailuviettiä ja vaikka lähtisin johonkin kisaan mukaan (parissa kauneuskisoissa ollut), ei mulle oo voitto tärkeää yhtään. Pelkästään ne kokemukset ja muut. Silti nytkin iski kisakuume Fitness-kisoista. Oon kai sitten jotenkin erikoinen kun en silti oo kilpailuhenkinen vaikka voisin kisaamaan lähteä, en tiedä.. 😀
http://minunpintaremontti.blogspot.fi/
Ei se oo outoa. Onneks. 🙂 Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, mäkin oon ollut esim. tanssikisoissa. Sinne on ollut mahtava mennä, mutta ei silti verenmaku suussa kultaa hakemassa. 😀
Tää on tosiaan mielenkiintoinen aihe. Luulen, että monilla kilpaurheilua harrastaneilla jää jotenkin se kilpailumielisyys päälle uran lopettamisen jälkeenkin. Ainakin huomaan aina välillä näitä piirteitä itsessäni ja myönnän olevani kilpailuhenkinen tietyissä asioissa. 😀
Mun mielestä on jotenkin hupsua kilpailla jostain etusivun otsikkopaikasta, sillä mä en oo kyllä kokenut sillä olevan edes mitään merkitystä? Tai siis en ainakaan huomaa mitään eroa kävijämääriin tai muutakaan. Kirjoitan toki itsekin välillä sen tyylisiä tekstejä jotka voi ottaa sillä että ”nyt toi hakee vaan lukijoita”, mutta mun blogi on ollut melkein alusta asti sellainen, että kirjoitan paljon ”asia -ja vinkkipostauksia”. 🙂
Together we are strong – lause sopii myös tänne blogiyhteisöön, turhat kilpailemiset pois! 🙂
Joo, oot ihan oikeessa että tosiaan monilla entisillä kilpaurheilijoilla kilpailuvietti jää ”päälle”. Eikä se väärin oo, jos kilpailuhenkisyys on sitä hyvää ja motivoivaa 🙂
Ja siis justiinsakin noin: turhat kilpailemiset pois täältä, ollaan ”yhtä perhettä”. 🙂 <3
Ihan mahtava teksti, kiitos kun otit tämän aiheen esille. Itsekkin sorrun siihen, että vertailen itseäni koko ajan muihin vaikka lähtökohdat olisivat aivan erilaiset. Myös tämä some tekee tehtävänsä. Paineet kasvavat – suorittaminen ja tavoitteet ovat elämän suola. Ja jos(kun) epäonnistuu, tuntee itsensä pettymykseksi. Välillä tuntuu siltä, että tämän maailman perässä ei pysy millään. Pitäisikö pysyä?
Kiitos vielä kerran tekstistä! Hienoa, että löytyy ihmisiä jotka uskaltavat kirjoittaa herkemmistäkin aiheista.
Aurinkoista keväänjatkoa!
Kiitos Maarit 🙂
Suorittaminen ei sais olla elämän suola 🙁 Ja ei mun mielestä pidä pysyä maailman perässä. Pitää kulkea omia reittejä. 🙂 Ja olla niillä reiteillä varma. <3
Aurinkoista kevättä sullekin!
Hyvä aihe, tästä tulis pitääkin ääntä. Mutta oli mulla toiveki, nimittäin lihashuoltotekstiä kaipailisin. Jonna kirjotti aiheesta joku hetki sitten, olis kiva kuulla sultakin. n__n
Kiitos ideasta! 🙂 Voisin hyvinkin tehdä.
Kiitos Monna:) Kiitos siitä että olet oma itsesi. Olen kokenut tän kilpailemisen hyvinkin ahdistavana itsekkin..kuka saa just sen miehen, kuka pääsee lavalle asti, kuka pärjää, kuka tuntee sen ja sen, kuka bloggaa ja kenen blogi menestyy parhaiten yms..itselläni ympäristössä tapahtuva kisailu on ajanut jopa pisteeseen jossa harkitsen maiseman vaihtoa kokonaan…on ihana lukea sinun blogia koska iloitset aidoista asioista ja ennen kaikkea olet todella rehellinen itsellesi:) Jos tarvitsisin pt:tä kääntyisin ehdottomasti puoleesi! Koita elämäntapa ohjausta. Uskon että sinulla olisi annettavaa paljon sillä saralla<3. Pirteetä kesän jatkoa!!
Kiitos Jenni!
Toivottavasti kisailu ympärilläsi vähenee, se on niin turhaa.
Ja tuota elämäntapa-ohjausta on nyt ehdotettu mulle jo pariin otteeseen lähiaikoina. Pitääpä oikeasti miettiä. 🙂
Ihanaa kesän odotusta! <3
Voi kuin hyvä teksti 🙂 Ite en paini minkään näiden ongelmien kanssa. Ihailen niitä ketkä näyttää upeilta, en hauku takanapäin, mutta kade olen. Oma motivaatio on muutenkin vaikeeta saada kasaan ja sitten masennun vielä enemmän siitä kun nään jonkun joka on todella hyvässä kunnossa just niistä kohista mitä itellä ei löydy 😀 Ärsyttää ihan sairaasti, mutta täytyy vaan koittaa keskittyy omaan suoritukseen.
🙂
Mutta mä sanoisin, että sulla toi kateus on kuitenkin ”hyvällä mallilla”, koska puhut siitä noin hyvin.
Kyllä sä saat sen kateuden muutettua motivaatioksi ja keskittyä omaan suoritukseen! 🙂