Naivia vai ei?
28
Onko naivia ajatella, että haluaa elää tehden vain mukavia asioita?
Varsinkin silloin jos elämän aikana on tapahtunut isoja menetyksiä ja asioita, joista ei toivu ihan vaan päivässä. Onko silloin ihan ok ajatella, että mä elän täällä vain kerran, mä haluan tehdä vain asioita mistä nautin? Mun mielestä se on ok.
Mä olen pikkuhiljaa oppinut luopumaan niistä asioista mitkä tekee surulliseksi. En mene enää paikkoihin missä en viihdy tai minne lähteminen ahdistaa. Yritän suunnitella kalenterini niin, että mulla on työn lisäksi aikaa itselleni, perheelleni ja ystävilleni. En ota kalenteriin enää niitä asioita mitä en halua tehdä. Luovuin säännöllisestä kk-palkkaisesta työssäkäynnistä, koska halusin alkaa tekemään työtä mistä oikeasti tykkään ja minne on joka päivä ihana lähteä. 
Tietysti on hommia, mitkä ei ole ihan niitä ”toppen”-juttuja. Mutta jos pääsääntöisesti niin työ- kuin vapaa-aikanakin pystyisi tekemään asioita mistä nauttii ja mistä tulee hyvä mieli, niin eikö se olisi ihanaa? Eikö se olisi hyvää elämänlaatua?
Mä oon lähiaikoina kirjoitellut tosi paljon kaikkia näitä mun mietteitäni.
On ollut laihduttamisesta, alkoholista, itseensä tyytyväisyydestä, itsensä hyväksymisestä jne..
Tää on kyllä niin jatkumoa näille kaikille asioille.
Mä oon myös miettinyt lähiaikoina enemmän ja enemmän sitä, että pitäisköhän mun kouluttautua ”lifecoachiksi”. Mulle on nyt ihan viimeisen kuukauden sisällä tultu sanomaan eri tahoilta, että mä olisin hyvä siinä hommassa.
Mua on aina kiinnostanut ihmisen mieli. Ja sen voima. Ajatuksen voima. Miten valtava voima on pelkällä ajatuksella ja sitä kautta asioihin suhtautumisella.
Asiakkaitteni kanssa nyt jo ilman lifecoach-titteliä pyrin keskustelemaan paljon, kysymään miten asiakas voi, mitkä on fiilikset, missä motivaatio kulkee. Haluan aina painottaa sitä, että myös näissä elämäntapamuutoksissa isoin voima on pään sisällä. On uskottava itseensä. Kyllä ne treenit sujuu aina, mutta mitä jos usko itseensä ja tekemisiinsä katoaa? Tai yhtäkkiä ei enää muistakaan, että miksi hitossa alun alkujaan palkkasikaan pt:n?
Ennen kuin asiakas ehtii alkaa pohtimaan näitä asioita, mä yritän ottaa kiinni. Huomaan helposti jos asiakkaan motivaatio lähtee laskemaan.
Se, että tekee asioita mistä itse nauttii ja mistä tulee hyvälle mielelle pätee mun mielestä myös näihin elämäntapamuutoksiin.
Jos joskus asiakas alkuhaastattelussa vastaa mulle kysymykseen ”miksi sä halusit lähteä pt:n kanssa hommiin”, että no kun mun mies vähän huomautteli mulle mun kiloista. Niin silloin mä vihellän pelin poikki heti. Yksikään ihminen ei voi onnistua elämäntapamuutoksessa jos se halu sen tekemiseen ei lähde itsestä.
Silloin jos sellaista halua ei ole, niin voikin miettiä, että onko edes mitään syytä muuttaa tämänhetkisiä elämäntapojaan? Ehkä ne onkin jo ihan kunnossa. Ainakin fiftysixty. Tai jopa vähän enemmän. Sen verran, että on itse tyytyväinen.
Mä uskon, että elämänlaatu paranee jos tekee pääosin niitä asioita joista tykkää. Silloin pienet ja vähän isommatkin karikot on helpompi ylittää. Kun pohja on kunnossa.
Toki välillä ne karikot voi olla niin isoja, että tarvitaan muiden tukea tai joskus jopa ammattilaisen. Mutta jos muutenkin elämä olisi pelkkää piikkipuskassa tarpomista, niin vastoinkäymiset tuntuisivat varmasti vielä kamalammilta. En tiedä. En mene vannomaan tai yleistämään.
Onko teistä siellä lukijoissa kukaan lifecoach? Tai käynyt sellaisen pakeilla?
Onko omassa elämässä asioita mitä saatte tehdä, mitkä tekee teidät onnelliseksi?
Toivon, ettei kukaan kirjoita tähän, että ”niin no vähän vaikeeta se on olla koko ajan onnellinen, kun lapsi itkee ja kakkaa on vaipoissa ja koti on sotkuinen ja kauheesti töitäkin tekemättä”.
Olkaa onnellisia, että teillä on niitä itkeviä ja paskovia lapsia – kaikki eivät voi saada lapsia.
Olkaa onnellisia, että teillä on se sotkuinen koti – kaikilla ei ole kotia ollenkaan.
Olkaa onnellisia, että on niitä tekemättömiä töitä – kaikilla ei ole töitä.
28 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
En oo käynyt lifecoachilla vaan psykologilla nimeltä Satu Eerola ja nimenomaan elämänmuutokseen liittyen. Ja se mitä hyödyin on juurikin työkalut. Nyt kun on hankala elämäntilanne niin nuo työkalut on auttaneet ihan hirvittävän paljon tasapainottelemaan asioiden kanssa ja koen, että nyt erityisen tärkeää on huolehtia fyysisestä hyvinvoinnista. Aiemmin tässä tilanteessa olisi mennyt levykaupalla suklaata. Ja uskoisin, että life coach tarjoaa juurikin näitä, työkaluja tasapainoiseen elämään. Tietoa on nykyisin kuitenkin niin paljon tarjolla, liikaakin, että on tosi vaikeaa poimia sieltä itselle hyödyllisiä juttuja ilman älyttömiä työtunteja. Kokisin, että life coach voisi tarjota apua myös siihen.
Joo Maiju, mä uskoisin kanssa että noi työkalut on se juttu. Kiinnostava kommentti! 🙂
Ja ihan totta, että tietoa on niin paljon tarjolla nykyään että sieltä on hankala löytää juuri itselle oikeita ja hyödyllisiä juttuja.
Ihana myös kuulla, että sulle on ollut hyötyä noista saamistasi työkaluista. <3
vähän samantyyppistä asiaa olen naputellut tänään http://gracefulfit.blogspot.fi/2014/05/kyseenalaista-nykyisyys.html
ja eilen jo http://gracefulfit.blogspot.fi/2014/05/pistaa-miettimaan.html
…tänään tai huomenna tulossa jatkoa tarinalle 🙂
Kävinkin lukemassa noita mietteitäsi! <3
Just näin Monna. Minäkin aina hoen sitä, että elämä on niin lyhyt elettäväksi, jos tekee asioita, joita ei tykkää. Mä yritän elää elämäni täysillä ja tehdä asioita, jotka tuottavat mulle iloa. Jos joku asia tuottaa liikaa negatiivista energiaa suljen sen pois elämästäni. En ole itse saanut kaikkea elämässäni mitä olen halunnut, mutta en ole jäänyt itkemään niitä asioita, vaan olen keskittynyt sitten muihin juttuihin. Ollaan vähän tätä asiaa sun kanssa sivuttu myös livenä. Mä kannustan sua tekemään Monna niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Nautitaan elämästä ja sen kauneudesta. Ihanaa päivää ja aurinkoa elämääsi. Pus, pus.
Mä uskon Maiju, meillä on kyllä tosi paljon samanlaisia ajatuksia ja elämäntapajuttuja. <3
Nautitaan nimenomaan elämästä ja pyritään tästä eteenpäinkin jättämään ne negatiiviset asiat taka-alalle. 🙂
puspus
Mä oon käynyt NLP kursseja.. Siellä kyllä saa ajateltavaa ja pistää oikeesti miettimään asioiden tärkeysjärjestyksiä. Siitä ehkä kaikki tää munkin muutos on lähtenyt..
Joo, mun pitää ottaa tosta NLP:stä selvää lisää. Oon siitä jotain jo kuullutkin. 🙂
Mä opiskelen psykologiksi, joten ihmisten tunne-elämä ja muut mieleen liittyvät asiat kiehtovat luonnollisesti hyvin paljon 🙂 Life coachilla en ole koskaan käynyt (psykologilla olen sen sijaan), joten siitä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eräs hyvä ystäväni tekee life coachin hommia, täysin itseoppineena tosin, joten jotain käsitystä on siitäkin hommasta. Mielipiteeni ovat ehkä vähän ristiriitaisia, mutta pääosin uskon, että ammattitaitoiset life coachit tekevät hyvää työtä, josta on hyötyä monille – kunhan vain pitää mielessä sen, että elämäntaidonvalmennus on ehkä väärä lähestymistapa, jos asiakkaalla on pahoja ongelmia ja sisäisiä solmuja. Joidenkin life coachien blogeja tai haastatteluja lukiessa on tullut sellainen fiilis, että siinä hommassa luisutaan aika helposti myös epätieteellisen huuhaan puolelle, mutta toisaalta osa pohjaa oppinsa tieteelliseen tutkimustietoon.
Mä joskus halusin opiskella psykologiksi. 🙂
Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssasi, life coachit tekee hyvää työtä pääosin, mutta on ehkä joukossa myös heitä jotka eivät ole ihan täysin oikean tiedon varassa jakelemassa neuvoja.
Ja jos on pahoja ongelmia ja sisäisiä solmuja, niin ehdottomasti psykologille eikä life coachille.
Hyvä teksti taas kerran! Sä oot diippi muija! 😉 Life coach herättää mussa vähän kakspiippusia mietteitä. Mä en kyllä tosin edes oikeesti tiedä mikä se on ja mitä se tekee (neuvoo ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan(ko)?) Don’t know. Voiko joku ulkopuolinen tietää oikeat metodit? Mä oon muutenkin skeptinen ihminen, sorry 🙂
Mä olen kahden lapsen äiti, ja onnellinen siitä joka päivä. Aamulla mun ensimmäinen näköhavainto on pieni 6 kk vauva, joka nauraa mulle päin näköä 🙂 Ei VOI herätä väärällä jalalla. Vauva saa aamupalat nassuunsa ja antaa mun juoda kahvit ja feisbuukata ihan rauhassa. Hänellä on oma hetkensä kirahvinsa kanssa sitterissä. Meidän päivät sisältää perus leikit, ruoat ja ulkoilut. Tyttö on nukkunut 11 h yössä kertaakaan heräämättä alle 3 kk iästä saakka. Samalla tavalla meni myös mun nyt kybävuotiaan esikoisen kanssa. Mulla on mahkut käydä salilla ja lenkillä ihan koska vaan haluan. Lapsi ei ole tekemisen este niinkuin moni luulee.
Mulla on skidien lisäksi ihana ukko, hullu perhe ja safkaa joka päivä pöydässä. Mä tiedän mitä se on kun sulla on oikeesti vaan se kaverilta lainattu kakskymppinen jolla pitäs pärjätä useampi viikko lapsen kanssa. On muuten aika yleistä täällä Suomen maassa, että sitä fyrkkaa ei tosiaan ole. Raha ei tee onnelliseksi mutta ei sitä tee nälkäkään.
Nyt oon onnellisempi kuin koskaan. Se on mun omaa ansiota, että oon ollut yritteliäs, mutta myös niiden jotka on tukeneet ja potkineet eteenpäin elämässä. Myös liikunnalla on ollut iso merkitys. Meitä kaikkia sapettaa joskus ja tämä on totuus. Juoksulenkki tai kova punttis kääntää homman hyväksi 🙂
Jos susta tulis vaikka se life coach ni varaan jo nyt heti uteliaisuuttani sun kanssa ”istunnon” 🙂 Mä olen nimittäin negatiivisuuden perikuva, ja tällä tarkoitan omaa asennettani kaikkeen. Sun juttuja kun lukee niin tulee sellanen fiilis, että ”vitsi kun vois olla noin positiivinen ihminen”.Keep on rockin!
Haha! 😀 Diippi muija! 😉
Ihana olet Jutta!
Ja kiitos tästä kommentista! Se oli ihana, se vasta diippi olikin! 😉
Mua nauratti toi ”hänellä on oma hetkensä kirahvin kanssa”. 😀 Haha! Ihana!
Kuulostaa siltä, että olet oikeasti tällä hetkellä tosi tyytyväinen elämääsi ja vaikka ajatteletkin, että oot negatiivisuuden perikuva, niin oot silti myös aika positiivinen. Hihi. <3
Mä oon käynyt lifecoachilla (www.joylife.fi) ja mun mielestä se oli tosi positiivinen kokemus. Olin käynyt jo pidempään Päivin pitämillä zumba tunneilla, joten kun sitten tuli mahdollisuus ilmoittautua mukaan sellaiselle kurssille, jolle kuului myös näitä elämäntaidon valmennuksia, niin lähdin mukaan. Mä luulen näiden sun kirjoitusten perusteella, että voisit oikeasti olla hyvä tässäkin hommassa 🙂 Päivi on mun ymmärryksen mukaan kouluttautunut täällä: http://www.namaste.fi, mutta näitä on varmaan muitakin paikkoja.
Kiitos Nina vinkistä, mä meen ehdottomasti tutustumaan tuonne sivulle.
Mielenkiintoista, mäkin haluaisin osallistua jollekin tollaisella kurssille. 🙂
Oon miettinyt ihan samoja asioita! Juuri kirjoitinkin siitä, että ei kenenkään mun mielestä tarvitse tyytyä tai elää niiden asioiden kanssa, jotka tuottavat vain mielipahaa. Oon yrittänyt jättää kaiken negatiivista energiaa tuovan pois ja on kyllä paljon kevyempi ja energisempi olo! 🙂
Luinkin ton juttusi. Oli hyvä kirjoitus. 🙂
Se on hassua, että siitä negatiivisten asioiden jättämisestä tulee oikeasti siis ihan konkreettisesti nimenomaan kevyt olo. 🙂
Ihanaa!
Ihana Monna, osuit täysin naulan kantaan. Elämä on liian lyhyt elettäväksi itselle ikävien asioiden keskellä. Mäkin olen viime aikoina pyrkinyt siihen, että poistan elämästäni ikävät asiat ja keskityn hyvään. Siihen mistä nautin, siihen mitä haluan. Niihin ihmisiin, joiden kanssa mun on hyvä olla. Yritän myös tuoda iloa muiden elämään ja yhdestä asiasta oonkin tosi onnellinen: mun miehenikin on alkanut ajatella optimistisemmin. Kaikkea hyvää sun elämääsi Monna. Kiitos kun jaat ajatuksiasi täällä blogissa ja annat ajattelemisen aihetta. <3
Näin juuri Maribel. Elämä on tosiaan liian lyhyt elettäväksi ikävien asioiden keskellä. 🙂
Ihanaa, että oot myös saanut poistettua elämästä ikävät asiat. Ja tosiaan se, että tuo iloa muidenkin elämään tuo sitä positiivisuutta heidänkin ajatusmaailmoihin. <3
Tiiätkö, tää postaus pisti mut todella ajattelemaan. Kiitos siitä! 🙂 Mä oon aina ollut aika mukavuudenhaluinen ja suoraansanottuna laiska ihminen. Oon aina onnistunut keplottelemaan itseni sellasista tilanteista pois, joista en tykkää ja varmasti osa niistä on ollut hyviä ratkaisuja. Mutta siis oon aina saanut kuulla siitä että mun pitäis tehdä enemmän töitä ja pitäis tehdä ”ihan mitä vaan työtä, mitä sattuu saamaan”. Oon aina taistellut tota käsitystä vastaan, koska en vois kuvitella käyttäväni yhtä elämääni työhön, jota vihaisin. Tällä hetkellä oon toista vuotta työpaikassa, jossa pidän itse työstä kyllä ja periaatteessa viihdyn siellä, mutta tää työ vaan on aiheuttanut mulle unettomuuden ja masennuksen oireita. En koe minkään työpaikan olevan mun terveyden arvoinen. Silti kuulen koko ajan miten ”pitää vaan kestää” ja ”on ihan normaalia että kolmivuorotyössä tulee tollasta”. Anteeks mitä?! 😀 Että on normaalia että ei jaksa vapaa-ajalla enää edes liikkua, kun on aina niin väsynyt ja pahalla tuulella töiden ja unettomuuden takia. Että oikeasti pitäis vaan ”kestää”? Mä olen eri mieltä ja sen takia nyt etsinkin uutta työtä, joskaan en viitsi irtisanoutua ennen sen löytämistä.
Tuntuu että Suomessa vallitsee sellanen tyyli että töitä täytyy tehdä ja mahdollisimman paljon, ja vapaa-ajallakin pitäis tyyliin vaan miettiä töitä ja omistaa koko elämä niille. Mulla on ihan mun ikäsiä (kakskymppisiä) kavereita, jotka ajaa itteään koko ajan loppuun työnteolla eivätkä oikeasti edes nauti siitä työnteosta ollenkaan. Se on vaan sellasta pakonomasta tekemistä. Se on tosi surullista. Muistan itekin että mun äiti on joskus sanonut mulle että ”ei työnteon kuulu olla kivaa”. 😀 Nyt mä oon ymmärtänyt mistä oon saanut ton ajatusmallin. Pelkään kyllä, etten löydä mitään mielekästä työtä, joka mahdollistais sen että jaksaisin myös treenata entiseen malliin ja tehdä muutakin kuin nukkua.
Että oot kyllä mun mielestä ihan oikeilla jäljillä ton asian suhteen ja varmasti olisit todella hyvä life coach! 🙂 En oo ite mikään maailman positiivisin ihminen, joten se on aika hyvin että mä piristyn näistä sun kirjotuksista ja ajatuksista, koska sitä ei ihan joka toinen ihminen saa tehtyä! 😀
Mikään työpaikka ei todellakaan ole terveyden arvoinen!!
Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssas! Ihmetyttää sellainen tavallaan aika ”vanhoillinenkin” ajatustapa, että ”töitä pitää tehdä niska limassa, eikä sen työnteon kuulukaan olla kivaa”. !!! Haha! Miksi? Sehän on ihan parasta jos työ on kivaa ja siitä nauttii.
Mä luulen, että jos ihmiset enemmän miettis mikä on se oma homma, niin tuolla asiakaspalvelutyössäkin olis enemmän positiivisia ihmisiä töissä. 😉
Ihana kuulla, että piristyt täällä! 🙂
Mulla on ystävät, äiti, isi, sisko, siskonpojat, piirustusharrastus, liikunta ja terveys. Loppujen lopuksi pienet asiathan ne on mitkä tekee onnelliseksi. Haaveet, unelmat ja aarrekartta sekä oma asenne ovat lisänneet mun onnellisuutta. Se hetki kun tajusin, että mie voin tehdä mitä haluan ja olla just niin onnellinen kun haluan. Sitten ne palaset vaan alko loksahtelemaan paikalleen. Toki välillä harmittaakin, mutta enää en jää siihen vellomaan. Eikä ole ollenkaan väärin tahtoa tehdä vain sellaisia asioita, joista saa hyvän mielen. Aina ei voi valita ja joskus elämä vain koettelee, mutta jos silloin pystyy pienellä asialla kirkastamaan mieltään niin hyvä. Kyllä asenne ratkasee paljon.
Ihailen sun positiivisuutta ja arvostan, että jaat myös pohdinnan kun ei niin paljon hymyilytäkkään…pääasia on kuitenkin se ettei synkisty vaan muistaa ne pienet auringonhäivähdykset. Jaksamista ikävien asioiden kanssa.
Ja ehdottomasti kohti life coach uraa 🙂 Uskon, että sulla olis paljon annettavaa myös ”mentaalisemmalla” puolella ihmisille. Omaa elämää olis kiva käydä läpi ammattilaisen kanssa, vois löytyä mahdollisuuksia, joita ei vielä itse näe.
Kiitos, blogiasi lukiessa tulee tehtyä oman elämän pohdintaa 🙂
Ihanaa, että sulla on tullut tollainen hetki. <3 Ja sen jälkeen on asiat alkaneet loksahdella oikeile paikoilleen. 🙂
Joskus voi harmittaa ja pitääkin, mutta pääasia on tosiaan se, että ei jää sitten sinne vellomaan.
Kiitos kovasti. 🙂
Äitini opiskeli muutama vuosi sitten Lifecoachiksi. Huomasin hänessä henkisesti suuren muutoksen. Hän oppi käsittelemään omia tunteitaan paremmin, häneltä putosi monta taakkaa harteiltaan tämän avulla ja hän opetti myös minulle muutamia keinoja kuinka suhtautua erilaisiin tilanteisiin. Uskon vahvasti, että lifecoachin työ on antoisaa ja tärkeää varsinkin nykyisessä kiireessä mutta hieman sulkeutuneessa maailmassa.
Itsehän koen onnen tunteita joka päivä, vaikka tuntuisi, että olisi ihan surkea päivä mietin illalla tai aamulla aamupalalla viittä eri tekijää joista voin olla onnellinen/kiitollinen tai mistä on tullut hyvä mieli tänään/eilen. Koen onnellisuutta sivutyöstäni jumpan ohjauksista sekä opiskelusta, kirjoista, ihmisistä, avomiehestäni, auringosta, puhtaasta kodista, saunasta, terveydestä, itsensä ylittämisestä jne..
Oon ehkä hieman karusti sitä mieltä että onnellisuuteen voi itse vaikuttaa, sillä se on vaan omasta ajatusmaailmasta kiinni. Ja koska uskon näin en halua viettää yhtään päivää niin että kiroan kaikkea jatkuvasti vaan pysähdyn välillä miettimään hyviäkin asioita. 🙂 Hyvä aihe, tämmösiä pohdintoja on mukava lueskella!
Ihana kuulla. Kiitos tästä kommentista.
Mäkin pidän sellaista kiitollisuuspäiväkirjaa. En ihan joka päivä ”ehdi”, mutta kuitenkin. Se on tosi hyvä tapa ja juuri kuten sanoit onnellisuuteen voi itse vaikuttaa. Miettimällä niitä asioita mitkä tosiaan on oikeasti hyvin. <3
Sä oot kyllä varmasti hyvä työssäsi, nytkin kirjoitit niin fiksusti noista valmennukseen lähtevän motiiveista, uskon blogia paremmin sua tuntematta että tykkäisit ja olisit hyvä life coach <3 itsekin tuosta koulutuksesta niinkuin pt koulutuksestakin haaveillut, mutta haaveissa vain toistaiseksi, monet kyllä kannustavat meitiäkin noihin koulutuksiin lähtemään ja se kyllä mun haaveita ruokkii 😉
http://outinfitness.fitfashion.fi/
Kiitos Outi. <3
Pitää kyllä miettiä tätä nyt ihan tosissaan. 😉
Minusta on todella hyvä, että ajattelet niin, että voit elää haluten tehdä vain mukavia asioita. Toivottavasti kukaan ei ole ikinä väittänyt missään, että pitäisi väkisin toisinaan ”luoda” itselleen ikäviä asioita että voisi taas olla kiitollinen niistä hyvistä asioista. Se on nimittäin täyttä kuraa. Jokainen kohtaa elämässään ikäviä asioita, ja uskon että ikävät asiat, joita ei voi välttää, ovat ihan tarpeeksi. En yhtään kritisoi ajattelutapaasi vaan kysyn ihan uteliaisuudesta; miksei ihminen voisi pyrkiä elämään tehden vain mukavia asioita? Minusta siinä ei ole mitään naiivia, päinvastoin, eiköhän ihan jokaikinen ihminen tahdo elää niin. Se, mikä on naiivia, on se, että joku kuvittelee että elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista eikä elämässä ole muita kuin iloisia asioita. Kun tällaiselle naiiville ihmiselle elämä sitten iskee eteen ensimmäisen ikävän asian, voi pudotus todellisuuteen olla kaikkea muuta kuin pumpulinpehmeä ja täynnä sateenkaaria.
Mielestäni ihmisen ei pidä sietää ikäviä asioita, jos niistä voi luopua, enkä näe mitään syytä miksi niitä pitäisikään sietää. Siinähän tekee itselleen vain hallaa.
Ei varmaan kukaan ole tosiaan noin väittänyt. 😀 Mutta jotkut elävät sillä mentaliteetilla, että ”tässä tää nyt on, nää hommat on mulle suotu ja siihen pitää tyytyä”.
Ja mä en siis missään tapauksessa ajattele, että ihminen ei voisi pyrkiä elämään vain tehden mukavia asioita. Sehän on nimenomaan se mun tapani! 🙂