Miksi suutarin lapsilla ei oo ikinä niitä kenkiä?
51
Miten se voikaan olla niin usein iso fakta, että suutarin lapsella ei oo kenkiä?
Toisille on helppo kertoa ohjeita ja tietää tasan tarkkaan, että mitä pitää kenenkin missäkin tilanteessa tehdä kelkan kääntämiseksi.
Voi kääk! Nyt se hullu puhuu ittensä ihan suohon. Ammattitaitoinen valmentaja ja ei osaa itteään ottaa niskasta. Huhhuh.
Mulla on tällä hetkellä menossa sellainen massakausi, että ristus.
Tekis mieli aivan koko ajan syödä irtokarkkeja ja suklaata. Olen sokerikoukussa. Siihen koukkuun joutuu niin helkutin helposti ja siitä on vaikeeta päästä pois.
Jos mä OIKEASTI haluaisin, niin pääsisin. Mutta nyt en halua. Tarpeeksi.
Mua ei nyt just kiinnosta hirveästi ees treenaaminen. Kyllä mä joka viikko jotain teen, useaan kertaankin. Mutta ne menee vähän sinne päin. Kovaa intoa salitreeniin ei löydy. Tuntuu ihan tyhmältä mennä nostamaan jotain hiton raudan palaa.
Ja tankotunneille en oo ehtinyt, kun aina menee aikataulut ristiin. Tai no siis nyt ne tuntuu menevän ristiin. Ei ne aina mee. Kuhan liiottelen.
Jos mun asiakas laittais mulle tällaisen sähköpostin tai sanoisi nämä sanat mulle kun tavataan, tietäisin tarkalleen mitä tehdä ja millä keinoin yrittää nostaa taas treenimotivaatio huippuun ja varsinkin millä keinoin päästä irti sokerikoukusta.
Mutta omalla kohdalla se on vaan niin pirun paljon vaikeampaa. Välillä. Ja nyt on just se välillä.
Mulla ei ees oo tän enempää sanottavaa tänään. Halusin vaan tulla purkamaan tän hetkisen fiilikseni.
Että sillä lailla.
Nyt voi sitten ne lukijat, joita huolettaa mun pepun koko ja mun reisien koko ja mun tatuointien suttuisuus ja mun pidennyksien laita ja kaikki muukin tärkeä, nauraa partaansa, että huh huh ku on ammattitaidoton pt. 
Ainii, lupasinko mä joskus etten kirjoita mitään negatiivisa valituspostauksia enää?
En myönnä.
Nii ja nyt mä mietin, että julkaisenko tätä vai en. Että kuinka monta v*ttumaista kommenttia taas tulee.. Ja että mitähän mun asiakkaatkin miettii jos lukee tän.
No mene ja tiedä. Mä painan nyt tota julkaise-nappia.
51 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Äläs nyt Monna. Kaikillahan noita vaiheita tulee. Sit ku motivaatio iskee taas nii luistaapi! Ja en yhtää epäile sitä, etteikö se sulla pian palaisi! 🙂
Mukavaa kevättä!
Näinhän se on. Ja onneks tulee. Muuten ei ois kaikki hyvin! 😉
Näyttää siltä, että täällä Fitfashionissa on nyt jotkut ”avautumisviikot” :). Yksi jos toinenkin bloggari raottaa nyt vähän sitä, että on sellua, tekee mieli karkkia, tulee oksennettua, eikä oikein jaksa/ehdi blogatakaan. Mutta kaikki tämmöinenhän on vaan elämää! Toivottavasti kukaan ei ajattele, että ammattitaitoisella PT:llä ei koskaan ole mielitekoja. Näkeehän sen nyt sun ulkoisesta olemuksesta, että urheilu ja terveellisesti syöminen on sulle normaalia rutiinia. Kuten sanoit, niin vaikka nyt just et halua räpistellä pois siitä sokerikoukusta, niin sä kuitenkin pystyt siihen, etkä heitä lopullisesti läskiksi.
Haha! 😀 Joo niin on ollut avautumisviikot! 😀
Jotkut ehkä ajattelee, että PT:llä ei ainakaan SAISI olla niitä mielitekoja. Tai ainakaan hyvänen aika kertoa niistä. 😀
ihana Monna ..Tempperamenttia on!! 🙂 kuule blogisi on PARASTA kaikki jutut ja teot jnejne
niin että anna palaa vaan..me tykätään susta ..nauti karkkia ja herkkuja, täytyy sitä edes joskus ja vetää kunnon herkku/karkki överit ja vaan olla tekemättä mitään..niin eiköhän sitä siinä ”olossa” ryhdistäydy ja taas treenit maistuu ja makee himo haalenee..voin kertoa tätä on liikenteessä ..hmmm liekö siitepölyt syyllisiä 🙂
Hih 🙂 Kiitos Jaana! 🙂
Voi Monna! Tämä oli ehkä paras postaus ikinä! Ei siksi, että mä nauttisin siitä, että sä olet sokerikoukussa tai että sun on huono olla. Vaan siksi, että tulevana pt:na oon välillä miettinyt, että hitto, onko musta siihen, kun välillä tuppaa jäämään syöminen päälle, sohva tuntuu kivemmalta kuin sali ja suklaakin maistuu paljon paremmalta kuin joku helvetin parsakaali. 😀 Ja tämä postaus kertoo just siitä, että me kaikki ollaan ihmisiä. Kukaan ei ole täydellinen (mitä se sitten ikänä onkaan). Ja sä uskallat sen rehellisesti kertoa!
Ja toisekseen, tiedän, että sokerikoukussa oleminen on kamalaa, mulla on varaa vähän herkutellakin, on meinaa sellanen kroppa, että kelpaisi kyllä mullekin. Ihailen aina sun aktiivisuutta, energisyyttä ja sitä miten monipuolisesti sä liikut. Eilenkin salilla mietin, että mites se monna tekikään bosun kanssa niitä liikkeitä. 😀
Nyt taidankin selata sun trx-aiheiset kuvat ja kerätä ideoita ja inspiraatiota treeneihin. 🙂
Tsemppiä murheisiin ja tsemppiä sokerikoukkuun! <3
Ps. en kommentoinut tatuointipostaukseen, mutta sun kuvissa ei ole mitään vikaa. Ne on sikahienoja ja mun mielestä on kivaa, aina kuulla tarinoita kuvien takaa. Itsekin kirjoitin joskus mun kuvista. 🙂
Hah! 😀 Ihanaa!
Ja todellakin, kyllä susta on siihen. Se on vaan normaalia että tekee välillä mieli herkkuja eikä aina jaksa treenata. Edes PT:t. 😉
Kiitos tsempeistä! Toivottavasti sait hyvän TRX-treenin!
haha 🙂 Ihanan ihminen sä oot. Luojan KIITOS tää on sullekin vaikeeta 😀 Ja musta on päinvastoin, tää tekee susta vaan paljon vakuuttavamman PT:n. Ihan juuri siksi että musta EI ole normaalia että ei KOSKAAN tekis mieli syödä karkkiä tai jäätelöä tai mitä se sitten onkin mikä on kellekin sitä herkkua. Eikä se ole normaalia etteikö ikinä olis fiilis ettei jaksa mennä salille tai treenaan muita juttuja. Tai ettei se syöminen ja löhöily jäis joskus päälle ja siitä on vaikea päästä irti. Musta hienointa, ja TÄRKEINTÄ tässä on juurikin se, että SINÄ menet anyway!! Vaikkei se salilla menis ihan just niin että aina on huippuhyvä treeni ja hiki vaan lentää ja fiilis on katossa. Mutta sä menet vaikka se on vähän…paskaa…ja sehän on se juttu. Se pitää vaan taistella läpi. Itse kenenkin. On se mikä juttu vaan. Ja toihan on se paras esimerkki sun asiakkaille, ja meille lukijoille, taistelua se vaatii mutta mieti mikä palkinto siellä sit oottaa kun sä vaan yrität räpeltää sen vaikeankin ajan ohi. Eikö PT:t sano juurikin näin? 😉 Ihana oot ja syö sitä karkkia, syö ittes kipeeksi ni eipähän tee vähään aikaan mieli 😀
No todellakin on vaikeeta mullekin välillä! 😀
Ihanasti kirjoitettu. Kyllä se näin tosiaan on. Ja toivottavasti tosiaan omalla esimerkillä, että menen anyway vaikka välillä vähän v*tuttaiskin, ni annan muillekin mallia. 🙂
Monna älä huoli, näitä ajanjaksoja tulee niin sohvaperunoille kuin liikunnan ammattilaisillekin! 🙂 Oot ihan oikeutettu kirjottamaan sillonkin, kun elämä vähän pännii! Tsemppiä, olipa se mieltä madaltava asia sitten mikä tahansa! ♥
Näinhän se taitaa olla Marjut! 🙂
Kiitos tsempeistä! <3
Kuulostaa hyvinkin tutulta. Itselläni ainakin auttaa noihin suvantovaiheisiin konkreettiset tavoitteet: vaikka pari senttiä vyötäröltä, 30 miestenpunnerrusta what ever, kunhan se lukee jossain, eikä vain mieti sitä päänsisällä. Mutta monesti motivaatio menee tuollein syklittäin, että välillä ei kiinnosta sitten yhtään nousta sieltä sokerikierteestä ja välillä kaikki luistaa ilman mitään ponnisteluita. Muista kuitenkin, kuinka monta päivää vuodesta syöt hyvin ja terveellisesti, niin tuollaiset herkuttelut ovat vain silmänräpäys. Aikansa kun syö ”vääriä” asioita, niin kyllä se motivaatiokin nostaa pian päätään. Älä ota stressiä, välillä se irttaripussi ja sohva on ihan kiva kaveri.
PLUS on vain kiva huomata, että Pt, jolla on noin timmi kroppa, syö itsekin niitä pirun irtokarkkeja, että ei se ole sullekaan aina helppoa! HALI! Oot hieno ihminen.
Selkeät tavoitteet on tosi hyvä motivaattori! Juuri näin.
Ja oot oikeessa, kyllä se motivaatio kulkee sykleittäin. 🙂
Hih. Kiitos! <3
Ihana lukee tällaistakin tekstiä! 🙂 Välillä jo tulee näitä blogeja lukiessa niin saamaton olo kun ei pysty aina oleen niin aktiivinen tai herkkuhimo yllättää, niin tällaista tekstiä lukiessa omakin olo kohentuu kummasti ja muituttaa, että on ihan normaalia ettei aina jaksa tai halua! 🙂
Juurikin näin. Todellakin se on ihan normaalia ettei aina jaksa. 🙂
Se vasta outoa oliskin jos ei koskaan tulisi tuota fiilistä ja repsahduksia, ei kait tässä mitään tunteettomia robotteja olla?
No eipä olla ei.
Musta tää oli ihanan inhimillistä luettavaa ja lohduttavaa, että PT:lläkin on välillä tollainen fiilis. Ja täytyy kyllä sanoa että sä oot mahtavan timmissä kunnossa ja ihan todella upea nainen. Kyllä se motivaatio sieltä löytyy. Aina ei vaan jaksa! 🙂
Kiitos kovasti! 🙂
Ja juu, kyllä PT:lläkin on välillä tällaista. 😀
Ei mulla muuta kuin et JUURI NYT aivan sama fiilis. Ei vaan kiinnostaisi puntin nosto, ei sitten yhtään. Ja se mikä taas kiinnostaisi on Punnitse&Säästä -liikkeen (tämä ei ole mainos) hunajaglaseeratut pähkinät ja kaikki jogurttipäällysteiset tuotteet. Ei näin.
Mutta tärkeintähän Monna on se, että ei jatketa tällaista linjaa loputtomiin, mutta ehkä se motivaatio löytyy sitten taas pienen repsahduksen jälkeen – ja sulle suosittelen kyllä repsahtamisen jatkamista, koska näytät beibi SUPERHYVÄLTÄ!!! Muiskis 😉
Haha! 😀 Joo arvaa kuinka monta kertaa mä kävin P&S:ssä ton viime viikon aikana? 😉 😀
Kiitso Elina-kulta! <3
Älä huoli – vaikka oletkin pt ja liikunta-alan ammattilainen, olet siltikin tavallinen ihminen, jolla on tavallisen ihmisen mielihalut. Vaikka oletkin asiakkaillesi esikuva ja elät esimerkillistä elämää, olet tavallinen ihminen, jolla on oma elämä. Elämä, johon kuuluu ihan samoja asioita kuin muidenkin ihmisten elämään. Se, että sinullakin tulee tällaisia ”huonompia” kausia ei tarkoita sitä, että elämäsi olisi muuttunut sellaiseksi. Päinvastoin! On hienoa, että pystyt tunnustamaan sen kaikille vaikka se sinua ahdistaakin. Mielestäni se vain vahvistaa arvostusta sinua kohtaan, sillä tällaisten kirjoitusten kautta myös muut ymmärtävät sen, etteivät he ole yksin tällaisten koukuttavien kausien kanssa. Wau, en voi muuta todeta, vaikka tiedän tuon itseinhon tunteen mikä sinulla tällähetkellä on..se ei ole kiva, se on kaukana siitä! Mutta sekin kuuluu elämään. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, vaan pikemminkin vahvistaa itsetuntemustamme sekä tietoisuuttamme siitä, millaista elämää todella haluamme elää. Olet loistava persoona ja valtava motivaationlähde, kirjoituksistasi saa aina iloa ja tarmoa elämään <3 tsemppiä Monna, selviät voittajana aina!
Niinhän se on, tavallinen ihminen. Voi kunpa tämänkin tajuaisi tuollaisina hetkinä. 😉
Kiitos kovasti näistä kannustavista sanoista! <3
Onkohan tuo tarttuvaa kun tällöin suunnalla ihan samat fiilikset. Väsyttää, ei huvita treenata ja voisin elää korkeilla ja pullalla. Mä veikkaan et nää hemmetin siitepölyt pistää nupin sekaisin ja ei aikaakaan kun ollaan molemmat back in track 😉
Välillä pitää käydä pohjalla että on taas mistä ponnistaa! Ens viikolla nähdään, mahtista 🙂
Ja kirjotaakaan en näköjään osaa 😀 stana…
Voi hitto! 🙁 Toivottavasti siellä on jo parempi fiilis myös! Täällä ainakin. Ehkä se tosiaan on näiden siitepölyjen syy! 😀 Joku muukin sitä ehdotti.
Huomenna nähdään! Hihii! 🙂
Olen lukenut blogiasi jo noin vuoden, mutta en ole koskaan kommentoinut mitään. On hienoa, että kirjoitat tästäkin aiheesta rehellisesti ja avoimesti 🙂 Vaikka työskentelet terveyden ja hyvinvoinnin parissa, niin ei se todellakaan minustakaan tarkoita, että sinun pitäisi elää nolla toleranssilla herkuttelun suhteen. Siekin oot samanlainen ihminen niinkuin me muutkin. Joskus vaan herkuttelu himo on ylitsepääsemätön, mutta tärkeintä on se että itse tietää että kyllä täältä noustaan. :D. Tykkään todella paljon kirjoitus tyylistäsi ja ihailen, että osaat ajatella asioista niin positiivisesti 🙂 jatka samaan malliin 🙂
Kiitos Saara. Kiva että nyt kommentoit. <3
Pyrin aina kirjoittamaan vaan rehellisesti. 🙂
Herkkuhimo on välillä ylitsepääsemätön, näin tosiaankin on. Mutta tärkeintä on että sen ei anna jatkua.
Moikka! <3
Höpön höpön 🙂 tuskin kukaan ajattelee, että olet ammattitaidoton pt jos et jaksa itse koko ajan salilla täysiä painaa 😀 Ihmisiä te liikunta-alan ammattilaisetkin vain olette ja jokainen herkuttelee joskus liikaa oli kuka tahansa! Ehdotan, että nautit niistä herkuista muutenhan koko hommalta menee pointti 😉 Kivaa kesänodotusta!!! <3
Höpönlöpön ja hulihuli.. 😀 Kyllä jotkut ehkä saattaakin niin ajatella, mutta sepä ei mua haittaa. 🙂
Kivaa kesänodotusta sulle myös! 🙂
Yritin kirjottaa tähän jotain tsemppaavaa ja kivaa, mutta kaikkea kivaa on jo sanottu aiemmin. Yhdyn sanoissani siis vain edellisiin kivoja juttuja kommentoineisiin! Mukava tietää, että pt:illäki on joskus tommosia fiiliksiä! Saa iteki vähä enempi voimia ponnistaa irti tästä sokerikoukusta.. 🙂
Kiitos! 🙂 Ja hyvä jos sait vähän voimaa ja tsemppiä ponnistaa irti sokerikoukusta! 🙂
haha oli kyllä päivän piristävin postaus 😀
No hyvä 😀
Kohtalon toveri! Minulle menee tälläkin hetkellä irtokarkkeja kohti naamaria. Olen PAHASTI sokerikoukussa. Ethän olisi halunnut kertoa blogissasi meille muille sokeririippuvaisille niitä mainitsemiasi keinoja sokerikoukusta irtipääsemiseen? Kiitollisena ottaisin kaikki vinkit vastaan. 🙂
Tsemppiä, eiköhän se treeni-into sieltä vielä löydy. 🙂
Heippa! Luithan mun sokeri-infon? Sieltä löytyy vinkkiä! 🙂
Voi Monna, oot ihana! Mun mielestä on vaan lohdullista kuulla, ettei kukaan oo täydellinen, ja kaikille tulee välillä sokerikoukkuja. Eikä siinä mtään pahaa oo, saa elämässä vähän välillä höllätäkin. Sillon kun mulla on terveellisen syömisen suhteen vaikea kausi, pyrin aina miettimään, mistä oon lähteny, ja miten paljon oon oikeasti jo kehittynyt. Ennen kuin aloitin liikunnan ja terveellisen elämän olin nimittäin jatkuvasti niin kovassa sokerikoukussa, etten edes tajunnut olevani riippuvainen sokerista. Jatkuva sokerin mättäminen ja turvotus oli vaan arkipäivää. 😀 Mieti siis, mistä oot lähteny ja miten hiton upeessa kunnossa oot nyt, äläkä masistele turhaan sokerin syönnistä. Se menee taas aikanaan ohi. 🙂
Oon muutes lukenu sun blogia nyt puolentoista vuoden ajan ja en voi muuta sanoa, kun että olet helkkarin upea nainen. Oot ehottomasti mun esikuva ja pyrin ammentamaan susta aina positiivisuutta omaankin elämääni. Nyt kun on ollut vähän vaikeeta muutaman ihmissuhteen kanssa, oon vaan pitäny mielessä, että mitä se Monna sano negatiivisista ihmisistä: kerää ympärilles semmosia ihmisiä, jotka tekee sut onnelliseksi ja tuo enemmän hyvää kuin huonoa sun elämään. Ja niin oon tehnykin.
Kiitos sulle Monna, oot paras! 🙂
Haha! 😀 Joo kukaan ei kyllä oikeesti ole täydellinen.
Toi on hyvä tapa miettiä, että mitkä on olleet ne lähtökohdat ja mitä jos nyt vähän höllää hetkeksi, niin on silti paremmassa kunnossa kuin aiemmin. 🙂
Kiitos todella paljon! <3
Ihanan rehellinen teksti Monna, tuttu tunne vaikken mikään ammattitaitoinen pt olekaan 😀
Kiitos Punttimimmi! 🙂 Ihanaa, että säkin tunnet välillä näin! 😉
Tuttu tunne! Ja ihan oikeasti uskon että suurin osa lukijoista on kiitollisia tästä postauksesta ja erityisesti siitä, että pt:lläkin välillä tökkii terveellinen elämä. Moni kokee huonommuutta juuri siksi, että liikunta-alan ammattilaiset on niin yli-ihmisiä, ettei niillä edes tee mieli kaikkia houkutuksia mitä oma heikko mieli haluaa. Joskus on ihan kohdallaan antaa muistutusta siitä että kaikki ihmiset on ihan tavallisia 😀
Oon huomannut toimivaksi sen, että siinä vaiheessa kun treeni-into on ihan oikeasti pidempään piilossa, parsakaalit tökkii ja karkkipussit houkuttelee, niin kannattaa ottaa yksi irtiottopäivä. Se on monesti juuri sitä mitä tarvitsee. Totta kai karkkipäivissä on aina se vaara, että sokerikoukku jää päälle, mutta yleensä siinä käy juuri päinvastoin. Kun on vetänyt irtokarkkeja sohvalla viimeisiin murusiin asti ja lusmuillut (ja esimerkiksi katsonut netflixistä puoli tuotantokautta jotain sarjaa johon on totaalisen koukussa), ihmetteleekin että tässäkö tämä oli. Ja sitten yllättäen tekeekin mieli mennä sinne salille. Mää ainakin monesti haluan joitain asioita vaan siksi että niitä ei voi saada 😀
Kiitos kommentista. Toivon tosiaan, että näin on. Että ehkä moni (tai edes muutama) ymmärtäisi, ettei liikunat-alan ammattilaisetkaan ihan koko ajan vaan syö porkkanaa ja kuivaa kanaa ja hypi aerobic-tunnilta toiselle. 😉
Irtiottopäpäivien nimeen mäkin vannon! 🙂
Voi Monna!! Sä oot kyllä paras! Tekis mieli sanoo että ei mulla muuta mutta jatkan vähän silti! 😀 sen verran vaan, että älä ikinä muutu ja voitko kirjottaa tätä vielä 70vuotiaana , että on silloinkin aamukahvi luettavaa!! 😉 hyvät päivät tulee taas kun sadekin kesää kohti toivottavasti vähän vähenee! Tsemppiä ja kiitos blogista<3 -Anni
Ihana!!! Tää on ehkä yks parhaista kommenteista ikinä! 😀 Tuli oikeesti hymy huulille! 😀 Ehkä mä tosiaan kirjoitan vielä 70veenä! 😀
Komppaan muita kommentoijia siinä , että tuo on inhimmillisyyttä , että joskus tekee vain mieli olla ja syödä kaikkea hyvää! 😀 Mutta pitää vain yrittää, ettei sellanen olotila jatku hirveän kauaa 🙂 Ja eipä se yleensä jatku, jos jossain kohti saa itseään niskasta kiinni! Ja sinä varmasti saat! ;D Ja niin saavat muutkin jos tarpeeksi haluavat! 🙂 Joko pienin muutoksin tai sitten isolla rytinällä takasin samoihin kuvioihin 😉 En usko, että kukaan jaksaa tiukkaa ruokavaliota ja herkuttomuutta koko loppuelämää. (ei oo tarpeellistakaan useimmiten )On hyvä kaikkien tiedostaa se 🙂
Juuri näin! Ei sen lipsumisen ja herkuttelun saa antaa jatkua. 🙂 Välillä voi ottaa höllemmin päivän tai pari, mutta sitten taas ruotuun! 😉
Niin.. Ihmisiähän me ”vain” kaikki ollaan 🙂
ttp://projektiuusimina.blogspot.fi/
Niinhän me ollaan 🙂
Hei Monna!
Hyvä postaus taas kerran, kiva kun bloggaajatkin uskaltaa tunnustaa olevansa tavallisia ihmisiä 🙂
Tuli mieleen, että oliskohan sinulla jonkinlaista ylikunnon poikasta, ja kroppa reagoi sokerihimolla ja sillä, että salille ei tee mieli. Välillä on hyvä antaa hermostolle ja kropalle lepoa ja erilaista ärsykettä vaikka sohvalla lepäämisen ja karkinsyömisenkin muodossa, kun se ei jää päälle sitten kuukausiksi. Tsemppiä Monna, olet yksi mun suosikki bloggaajista.
-Piia
(piitulafit.blogger.com)
Kyllä! Tavallisia ihmisiäpä hyvinkin!
Ylikunto voi hyvin olla yksi vaihtoehto. Nyt pitääkin kuunnella kehoa aikamoisen tarkasti. 🙂
Kiitos Piia! 🙂