Parrakas mies voitti Euroviisut. Niin. Mies. Jolla on parta. Ja todella kauniit syvän ruskeat silmät. Jumalattoman kaunis vartalo ja vielä kaiken kukkuraksi upea ääni.

Tää on pistänyt maapallon sekaisin. Venäjä meinaa kieltää maataan osallistumasta enää koskaan Euroviisuihin.
Osa ihmisistä on aivan innoissaan ja haltioissaan kuinka hienoa on, että erilaisuus voitti. Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus voitti.
Osa on aivan käärmeissään ja repii pelihousujaan keskustelupalstoilla, että herranjumala sentään mihin tää maailma on menossa.

Mä kuulun siihen porukkaan, joka on tohkeissaan ja innoissaan siitä että suvaitsevaisuus voitti.
Ja hemmetin lahjakas laulaja voitti. Siis ennen kaikkea.

Mä mietin, että mitä sillä on väliä onko laulaja nainen vai mies, vai mies jolla on parta? Vai nainen jolla on parta? Vai transsukupuolinen? Vai homo? Vai lesbo? Vai hetero?
Mitä väliä sillä on mihinkään?
Miten se voi tehdä kellekään pahaa?

Kuuntelin tänään aamulla SuomiPopin aamushowta ja siellä Jaajo Linnonmaa sanoi jotain mikä sai mut tekemään tän jutun tänään.
” Nyt on käynyt niin, että kohu on noussut. Kaikki, jotka nyt kohisee käärmeissään Euroviisuvoittajasta onkin itse vähän peloissaan. Ne miehet on kattoneet, että ei saatana tossa on hyvännäkönen muija. Ja sitten pelästyneet omaa reaktiotaan, eivätkä oo osanneet muutakaan, niin hätäpäissään alkaneet vihaamaan.”
Tää on sellainen teoria mitä mä oon ennenkin ajatellut.
Johtuuko homofobia pelosta? Ei se välttämättä kaikkiin päde. Osaan pätee vaan järjettömän suppea maailmankatsomus ja suvaitsemattomuus.

Tää asia on mulle lähellä sydäntä. Mä en itse pysty oikein sietämään suvaitsemattomuutta.
Se on sellainen asia missä mulla nousee ihan samantien karvat pystyyn ja mä voisin nousta barrikaadeille ja lähteä huutamaan ja meuhkaamaan tonne Eduskuntatalon portaille plakaatit käsissä.

Kun en ymmärrä sitä. Suvaitsemattomuutta. Kukaan ei oo mulle pystynyt kertomaan mitään järkevää argumenttia sen puolesta, että homous olisi jotenkin väärin.
(nyt kun kirjoitan homoudesta, puhun samalla siis sekä naisista että miehistä)
Jos mä mietin tällaisia ihmisiä jotka inhoo homoja, mitä he oikeasti inhoavat siinä? Millä tapaa heidän omaan elämäänsä vaikuttaa konkreettisesti se onko joku ihminen homo tai hetero? Monesti kuulee tällaisen lauseen ”mulle on ihan ok onko se homo vai hetero, kunhan ei tuu mua iskemään”. SIIS MITÄ?! Ensinäkin, miksi hemmetissä juuri joku homo haluaisi iskeä heteroa? Eihän heterokaan pokaile homoja, koska heillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Ja toiseksi, miksi homot olisivat jotenkin ihmeellisen innokkaita iskemään koko ajan kaikkia? Eihän heterotkaan ole. Paitsi kännissä.

Mulla on lähipiirissä paljon homoja, niin naisia kuin miehiäkin. Mä en koskaan oo arvottanut heidän ystävyyttään tai mitään muutakaan sen mukaan kenestä he tykkäävät.
Mulle on jotenkin sydämen asia puolustaa heidän oikeuksiaan, koska kaikki eivät ymmärrä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon päälle.
Mä olen myös oikeasti ihan ylpeä jokaisesta mun homoystävästä ja rakkaasta, jotka ovat uskaltaneet tulla kaapista ja olla oma itsensä.
Mun veljeni on homo ja mä olen hänestä niin ylpeä! Enkä siis pelkästään sen vuoksi, että hän on homo! 😀 Vaan sen vuoksi, että hän uskaltaa olla oma itsensä. Ja on onnellinen. Ylpeä mä olen hänestä myös monen muun syyn vuoksi. ❤️

Mä muistan elävästi sen hetken kun veljeni kertoi mulle, että hänellä on poikaystävä.
Mä olin silloin Studio51:sen vessassa. Napanderia oli tullut nautittua kaverin kanssa ja mä olin niin tohkeissani!! Mä olin niin innoissani ja iloinen mun veljeni puolesta, että mä menin ottamaan vessassa ollutta siivojanaista kädestä ja hihkuin sille, että ”hei mun veljeni on homo”. Siivojatäti katteli mua ihmeissään ja eikä varmaan tiennyt yhtään mitä pitäis sanoa.

Muistatteko muuten, että vuonna 1998 Euroviisut voitti Israel ja Dana International?
Hän on syntynyt miehenä, mutta oli transsukupuolinen ja leikkautti itsensä naiseksi.
Mä en muista kohua silloin. Mutta varmasti silloinkin kohistiin.
Kaunis nainen ja myös biisi oli hieno. Oli ihan pakko vähän kuunnella sitäkin tänään. 🙂

Mä olen vaan sitä mieltä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Kukaan näistä kukista ei tee pahaa toiselle. Ainakaan sen takia, että onko homo vai hetero.

Nyt meni postaus kovaa ja korkealta ohi yhtään minkään tän blogin ”aihepiireistä”. Mutta mä halusin tämän mulle tärkeän ja kuohuttavan asian kirjoittaa paperille.
Seuraavassa postauksessa mä kirjoitan mun tämän viikon treeneistä ja syömisistä. Sillä mulla on tällä viikolla oma pt! 😉

puspus ❤️
Rakastetaan toisiamme!

Ps. Mä ostin eilen uuden puhelimen!! Nyt tulee entistä laadukkaampia kuvia kännykälläkin! 🙂 Hihii! Niitä voit seurailla myös mun instagramista TÄÄLTÄ!

Sain ihanalta Emmiltä viime viikolla kutsun DOTS MEETS VIJÑĀNA YOGA-tapahtumaan.
Kutsussa luki näin:

Mistä on sisäinen kauneus tehty?

Ilosta. Positiivisuudesta. Herkkyydestä. Rohkeudesta. Huumorintajusta.
Myötätunnosta. Rauhasta. Tyyneydestä. Varmuudesta. Tasapainosta.
Rauhallisesta läsnäolosta. Rennosta asenteesta. Lempeästä sydämestä.

Ilmoittauduin heti mukaan.
Mua kieltämättä vähän jännitti mennä yksin. 🙂 Onko siellä ketään tuttuja? Mitä jos pyörin siellä ihan yksinäni? Onkohan tylsää jos meen yksin? On siellä onneks Emmi, mutta ehtiiköhän se jutella mun kanssa kun on töissä siellä..
Mutta tapahtuma kiinnosti niin paljon, että sivuutin omat ajatukseni ja menin avoimin mielin paikan päälle. 🙂

Tilaisuus oli järjestetty DOTS:in kanta-asiakkaille ja toimittajille (ja parille bloggarille).
Kun saavuin paikalle Kruunuhaassa sijaitsevaan Olo-Tila joogastudioon tuli mulle heti lämmin ja hyvä mieli.
Ovella vastaanottamassa oli aivan ihanan aurinkoinen ja hymyilevä Tiina, DOTS:in toimitusjohtaja. Koskaan en ollut Tiinaa tavannut, mutta vastaanotto oli aidosti niin lämminhenkinen, että eipä tarvinnut enää miettiä miten tilaisuudessa viihdyn. 🙂

Kun sain takin naulakkoon ja kengät siihen alle, Emmi olikin jo vastassa ja tarjoilemassa CocoVi:n pakuriteetä. 🙂
Emmiä oli ihana nähdä. Me ei olla koskaan aiemmin tavattu ”irl”, mutta ollaan jo pidemmän aikaa oltu kavereita somen kautta. Luettu toistemme blogeja ja viestitelty Facebookissa jne.. Se kuva minkä Emmistä olin saanut somen kautta oli täysin oikea.
Aito, lämmin, vilpitön ja hyväsydäminen. Oikeasti ihan hassua, miten joku ihminen ketä ei ole koskaan nähnyt voikin olla niin hyväsydäminen mitä Emmi on.
Mulle tulee Emmistä mieleen mun lapsuudenystäväni Emppu. Ihminen, joka ei tahdo kenellekään pahaa. 🙂

Pakuritee kädessäni kiertelin joogastudiota ympäri sukkasillani ja pällistelin mitä ihmiset puuhaavat.
Itse asiassa oli aika vapauttavaa olla paikalla yksin.
Hetken kierreltyäni ja Emmin sekä Tiinan kanssa höpöteltyäni istahdin tuoliin.
Oli alkamassa muotinäytös ja DOTS:in uusien yhteistyökumppanien esittely.

Ensin Tiina ja DOTS:in väki esittäytyivät ja sanoivat muutaman sanan.
Sitten esittäytyi CocoVi. Mulle jo tuttu brändi, olenhan tehnyt heidän kanssaa yhteistyötä jo kohta vuoden.
Silti tuli uutta tietoa. CocoVi on siis suomalainen brändi. CocoVin perustaja on aloittanut koko homman tuomalla pelkästään kookosöljyä Suomeen, siihen eräällä matkallaan ihastuttuaan.
CocoVi sijaitsee Kihniössä. Pienellä paikkakunnalla. Ja siellä kuulemma pysyy. CocoVille on tärkeää tuoda työpaikkoja pienelle paikkakunnalle.
Tilaisuudessa saimme myös kuulla, että kookosöljy kiihdyttää kilpirauhasen toimintaa ja siksi myös kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kookosöljy on ihan huipputuote ja sillä on monen monta käyttötapaa, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Siitä ei esim. kuumennettaessa erity karsinogeenejä ja kaikki rasvan hyvät arvot säilyvät kovassakin lämmössä.
CocoVin mikään tuote ei sisällä säilöntäaineita. Ne ovat kaikki laktoosittomia ja gluteenittomia.

Tämän jälkeen esittäytyivät vielä Marvis ja Korres.
Sitten oli Dots muotinäytös – Be your own kind of beutiful
Mm. Heidi Sohlberg, Fadbarhe Hetemaj, Jenni Levävaara, Saija-Reetta Kotirinta ja monta muuta ihanaa naista esitteli kesän 2014 mallistoja. Kauniita vaatteita ja kauniita naisia. 🙂

Sen jälkeen meillä oli ilo saada tehdä muutama joogaharjoitus Olo-Tilan perustajan ja omistajan Jutan ohjeistamana.
Jutta kertoi ensin hiukan omasta joogataustastaan ja minkälaista työtä hän on tehnyt joogan parissa. Se kirjo oli valtava ja vaikuttava. Jutta puhui ihanan rauhallisesti.
Sitten meidän oli aika sulkea silmämme.
Istuttiin kukin omilla paikoillamme, n.50 naista. Eri ikäistä, näköistä ja kokoista. Erilaisilla taustoilla, niin liikunnan saralta kuin muiltakin elämän alueilta.
Silti heti huoneen täytti rauha.

Kaikki istuivat omalla tuolillaan. Silmät oli kiinni. Ensin lähdettiin tiedostamaan omaa oloa, omaa hengitystä. Omaa vartaloa ja sen ääriviivoja. Jutta puhui koko ajan todella kauniilla ja rentouttavalla äänellä.
Kun jalkapohjat oli juurutettu lattiaan ja koko vartalo oli tiedostetussa tilassa aloitettiin kaksi hengitysharjoitusta. Nämä molemmat harjoitukset olivat todella ihania, rentouttavia ja jotenkin puhdistavia.
Kun harjoitukset olivat ohi, avattiin silmät. Ja mun teki mieli itkeä.

Katselin rauhallinen hymy huulillani naisia ympärilläni ja huomasin, että moni pyyhki silmäkulmiaan.
Kokemus oli todella herättävä.

Mulle jäi koko päiväksi ihanan rauhallinen ja jotenkin vapautunut olo.
Päätin, että aion ottaa joogan takaisin mun elämääni.
Kun nyt oon kirjoittanut paljon siitä oman rauhan ja tyytyväisyyden löytämisestä, tämä kokemus oli ihan niinkun piste i:n päälle. <3

Mukaan tilaisuudesta me saatiin pienet ”goodiebagit”. Kassissa sisällä oli myös lahjakortti Olo-Tilaan. Aion sen käyttää pikimmiten.

Iltapäivällä me lähdettiin kannustamaan ystäviä ja Tuukan juoksukoululaisia CityRunille.
Otettiin Gerekin mukaan kannustushommiin. 😉
Onnea vielä kaikille juoksijoille! 🙂
Monta tuttua näkyi juoksijoiden joukossa, kamera kaulassa vaan huutelin ja tsemppasin, enkä ees tajunnut kaikista ottaa kuvia. 😀
Mua myös moni juoksija moikkas ja hymyili tuttavallisesti, joko olin niin sisäisesti rauhoittunut ja vapautunut aamupäivän joogahetkestä etten tajunnut keitä he olivat, tai sitten en oikeasti tuntenut. 🙂 Joka tapauksessa tsempit ja onnet heillekin täältä! 🙂
Juoksun jälkeen tultiin kotiin syömään.
Mä olin pistänyt aiemmin päivällä ruuan jo tekeytymään. Sillä meillä oli illallisena pulled pork toasteja.
En oo koskaan tehnyt pulled porkia aiemmin.
Oltiin ostettu perjantaina possun kassleria 600g. Ja ihanaa barbeque öljyä. (ei ikinä käytetä valmiskastikkeita ja oltiin jotenkin ihan tohkeissamme tosta 😀 )
Ensin possu siis marinaadiin. BBQ-kastiketta 1dl, mausteeksi CocoVin Kalaharin suolaa, mustapippuria ja ihan ripaus kookossokeria.
Sitten marinaadi imeytymään.

Sitten possu uuniin. Ensin 30min 200-asteessa. Niin että possuun tulee kaunis ruskea pinta.
Sitten possu pois uunista, impale folion sisään kastikkeet perään (uunivuoan pohjalta) ja possu takaisin uuniin. Neljä tuntia 125-asteessa.
Valmis! 🙂

Ja sitten nyhtöhommiin. Haarukalla nyhdin kimpaleesta sitten tuota silppua, pulled porkia.

Oli niin tajuttoman hyvää, että huh!! Leipien rinnalle tehtiin sitten vielä vähän ”coleslaw-salaattia”. Siksi heittomerkeissä, että ei siis pistetty mukaan mitään majoneesia.

Tässä siis erittäin hyvä päivällisidea! 🙂 Ja jos jälkkäriksi kaipaatte jotain vähän terveellisempää, niin tässä vielä järjettömän hyvän banaaniproteiiniletun ohje:

– 5dl maitoa
– 2 banaania
– 2 kokonaista kananmunaa
– 2 valkuaista
– 1,5 dl Myllärin leivontakarkea vehnäjauho
– 4 rkl valkosuklaa hera
– 1 rkl rypsiöljy
– 1 rkl pellavansiemenöljy
– 1 rkl CocoVin kookossokeri
– 1 tl suola
Letun päälle voi laittaa vaikka banaania ja CocoVin kaakaonibsejä, sekä pari lusikallista esim. Skyr-rahkaa. 🙂

Aurinkoista ja kaunista Äitienpäivää kaikille äideille ja muillekin! 🙂
Nauttikaa olostanne, hengittäkää välillä syvään ja antakaa hymyn tulla huulille!