Heipähei! 🙂
Nyt mä teenkin poikkeuksen ja heti alkuun paljastan BjörnBorg-kilpailun voittajan, enkä venytä sitä tuonne postauksen loppuun. 😀

Kommentteja tuli paljon ja ihan joka ikinen olis ollut palkitsemisen arvoinen!! Oikeasti!
Oli tosi vaikeeta päättää kelle palkinnon annan.
Mun pitää sanoa, että on aivan super ihanaa lukea kuinka moni teistä lukijoista arvostaa omaa vartaloaan ja haluaa tuoda värin kautta esille sitä, että viihtyy omassa kropassaan juuri sellaisena kuin se on ja on ylpeä siitä. 🙂 <3

Koska näitä yhtä ihania kommentteja oli todella paljon ja sieltä niistä kaikista selviytymistarinoista ja ilon hetkistä oli todella vaikea päättää, niin päädyin tekemään yksinkertaisen ratkaisun!
Kilpailun voitti AINOA miespuolinen kommentoija: LASSE!! 🙂 Kommentilla:
Sinisen pantterikuosin bokserit treenatun vartalon kera. Tartteeko tässä nyt muuten perustella asiaa?

ONNEA Lasse!! 😀 😀 Kommenttisi sai mut myös ihan ääneen naurahtamaan! Joten et voittanut pelkästään sillä, että olet mies. 😉
BjörnBorgilta otetaan sinuun yhteyttä!

Sitten mä haluaisin avata teille vähän tuota otsikkoa.. 🙂

Viime viikolla yksi ihanista mun instagram-seuraajista kommentoi mun yhteen kuvaan näin:
”Sä niin elät mun unelmaelämää. Oot ihana.”
Jotenkin toi kommentti ihan siis pysäytti. Ihan hyvällä tavalla.
Se sai mut miettimään, että niinpä, blogin ja instagramin kautta voi ehkä saada sellaisen kuvan, että mun elämä on unelmaa.
Voin treenata kun haluan, todella monissa paikoissa. Saan kokeilla erilaisia lajeja. Kuljen värikkäissä vaatteissa ja hymyilen paljon. Vaikutan kaikenkaikkiaan hyvinvoivalta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja kyllähän tämä ihan pätee.

Mutta on mulla silti asioita, jotka ei mene putkeen. Mulla on myös niitä huonoja päiviä (kun joku kommentoi hetki sitten, että mun kanssa ei varmaan huonoa päivää näkis 😉 )
Kyllä mä mieluusti ottaisin kivan säännöllisen kuukausipalkan joka kuukausi, josta menis kivasti eläkesäästöön rahaa ja lomarahat tulis ja saikulla vois olla tilanteen sattuessa ja liksan silti rullatessa. Jos joskus hankin lapsia, mitenkäs on äitiyspäivärahojen yksityisyrittäjällä?! Entäs työterveyshuolto? No eipä ole. Joka kuukausi verottaja muistaa mua satojen eurojen alv-laskuilla, päälle maksan yel:t ja kaikenlaiset muut maksut.
Ja sitten niitä henkilökohtaisia juttuja, joista en täällä kerro. Ne joiden vuoksi on aika montakin kyyneltä vuodatettu.

Mutta silti. Kaikesta ”ei niin hyvästä” huolimatta. Mä tajustin tuon kommentin luettuani, että oikeesti mä elän mun unelmaa!!
Mä oon tehnyt töitä sen unelman eteen ja nyt mä nautin siitä. Koko ajan teen töitä niska limassa, että se unelma säilyy ja että saan niitä euroja sinne tilille kun ei sitä säännöllistä kk-palkkaa tule. Nautin jokaisesta ihanasta asiasta ja uudesta kokemuksesta. Kerään sillä lisää tätä unelmaa. 🙂 Ja nautin tottakai aivan pirun paljon siitä, että mä olen yksityisyrittäjä. Ja että mä saan kirjoittaa tätä blogia, jota te jaksatte päivä päivältä lukea. 🙂

Mutta mä haluan muistuttaa, että ei tää mun elämä mitään prinsessan päiväkirjat osa 4-elämää oo. Mä teen paljon töitä, mä taistelen niitä samoja karkkihimoja vastaan kun moni muukin, mulla on niitä huonoja päiviä ja vähän vielä paskempia. Mä vieläkin välillä mietin peilin edessä, että ei en mä voi laittaa tota paitaa, ku näytän ihan läskiltä. Niinpä. Joku varmasti siellä nyt pitää mua turhamaisena, mutta mä koitan vaan selittää sitä, että en mä kulje pää pystyssä ja leuka vielä korkeemmalla vaaleanpunaisissa pilvissä ja kaikki tulee vaan ilmaiseksi ilman tikkua ristiin laittamatta.

Ja kyllä. Mä syön joka päivä ihan normaaleja ruokia. Tosta meiän lähi k-kaupasta ne ostan tai joskus Prismasta.
”Tuntuu ettei sulle koskaan kelpaa tavallinen sokeri taikka suola, oikeata voitakaan ei ikinä mihinkään.. ja sulla ei vissiin oo ees selluliittia.”
Näin epäili taannoin eräs lukija. Mutta kyllä mä käytän ihan tavallista sokeria ja suolaa varsinkin. Ja jääkaapissa on ihan oikea voipurkkikin. Niin ja kyllä mullakin sitä selluliittiä löytyy, ei ehkä niin paljon kun jollain toisella, mutta kyllä mä olen myös ihan pari treeniäkin tehnyt ja syönyt puhtaasti, että sitä ei niinkään olis..

Ja silti palaan taas uudelleen siihen, että joo kyllä mä taidan elää mun unelmaa. 🙂
Mutta muistakaa, että se on oikeasti mahdollista ihan jokaiselle.
Ei tarvi tyytyä. Pitää uskaltaa tavoitella ja unelmoida. Vaan sitä kautta voi saavuttaa niitä unelmia. Jos ei edes yritä, niin on ihan turha valittaa.
Jokaiselle unelma on erilainen. Joku haluaa kolme lasta, farmariauton (tai nykyään varmaan citymaasturin), punaisen tuvan ja sen perunamaan. Joku toinen haluaa pari kissaa ja oikeen komeen miehen/upean naisen rinnalleen kaupunkiasuntoon. Joku haluaa matkustaa. Joku toinen haluaa olla turvallisesti kotimaassa. Joku toinen haluaa treenata salilla, joku toinen tykkää lenkkeillä. Unelmia nekin.
Jokaisen unelma on hyvä. Eläkää omaa unelmaanne!! <3

Vielä tähän loppuun mä haluaisin nostaa pari ihanaa kommenttia, jota olen lähiaikoina saanut.
Mä nostin jossain välissä aina näitä ihania kommentteja postauksiin enemmänkin.
Nyt haluan laittaa parit ihanat, jotka on tuntuneet erityisen hyviltä. 🙂 Osa näistä on tullut yksityisviestinä ja osa kommenttina blogiin.

”Vahvimmin mieleen on jäänyt kommentit et sulla olis aivan järkyttävän kokoiset reidet ja muistaakseni joku oli luullut sua mieheksi myös baarissa. Näinpä sut yks kaunis päivä jokin aika sitten kaupassa ja en voinut kuin ihmetellä noita kommentteja, musta sä olit aivan käsittämättömän söpö sun värikkäissä vaatteissa sen kaiken harmaan massan keskellä ja kuinka pieni sä olitkaan.”

Mä päätin et mun on ihan pakko kirjottaa sulle sähköpostia ja kiittää siitä et olet just tuollainen ja kirjoitat noin hyvää blogia!:) mä olen lukenut ehkä noin vuoden verran blogias ja sun kirjotukset on saanu mussa muutoksen aikaan. Nyt voin hymyissä suin olla melkein kokoajan, koska mä uskallan olla oma itteni. Sun persoonallinen luonne ja ”paasaus”postaukset on saanu mut miettimään asioista ja tajuamaan et perkule mähän elän omaa elämää ja saan olla just sellanen ku haluan ja käyttää sellasia vaatteita mitä ite haluan. Ja tää on tosi iso asia mulle. Kun olen kumminkin vasta 19-vuotias tyttö ja joskus on vaikeeta olla vähän erilaisempi ku valtavirta.”

”Sä näytät niiiiin hyvältä! Siinä motivaatiota!
Katoppa nyt hei nainen vähän ittees, siis älyttömän timmissä kunnossa näytät olevan, että SÄ motivoit kyllä nii pirusti!”

”Siis ihan vaan halusin kertoo, ku tossa kotiinpäi ku pyöräilin nii mietin, et vitsi mää ihailen sua nainen!! Oot ihan oikeesti mulle niinko esikuva, niin ihanan inspiroiva ja esimerkillinen.”

”Musta on todella loistavaa, että sulla ja sun blogissa (ja koko teidän perheessä, Tuukankin blogia lukeneena) on järkevä ja luonteva suhtautuminen liikuntaan. Treenaatte ja syötte normaalisti, kokeilette erilaisia lajeja, olette tinkimättömiä omalle jutullenne mutta uudelle avoimia ja teistä molemmista huokuu asiantuntemus alaanne kohtaan. Diggaan siitä, että tää on Monna treenaa blogi, ei Monna on superhyper-fitness ja syö kellon mukaan muovipurkista -blogi. Toki sekin voi olla jollekin normaalia elämää, mutta blogisi on tuosta elämäntavasta virkistävä poikkeus ja on ollut ilo seurata sun hyvinvointimatkaasi. Kiitos siitä!”

”Seuraan monia treeniblogeja , mutta sun blogiin ja suhun olen pystynyt samaistumaan kaikista parhaiten! Tykkään sun asenteesta, positiivisuudesta ja värikkyydestä! Vaikka terveelliset elämäntavat blogistasi huokuukin tänne satojen kilometrien päähän, niin osaat myös höllätä välillä. Sen vuoksi ei lukijanakaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos tulikin syötyä jäde tai niitä irttareita, vaan blogista saa lisämotivaatiota tehdä terveellisiä valintoja karkkimässäilyn jälkeen ja lähteä energiaa puhkuen seuraavana päivänä salille! Kiitos! <3″

Nyt kun mä laitoin tähän nämä muutamat, niin mun tekis mieli laittaa vielä varmaan sata lisää.
Kommentit on kyllä niin tämän bloggaamisen suola! Ja mä rakastan suolaa! 😉
Niin ja nyt oon taas vastannut kaikkiin kommentteihin!! (paitsi kilpailupostauksen kommentteihin)

Ihanaa alkuviikkoa! 🙂 Tulipas nyt paasauksen ja sekamelskan täyteinen postaus, mutta sellasta tää nyt on. 😀 Haha! puspus <3

ps. Jos ootte lukutoukkia, ni antakaa mulle kirjavinkkejä!! Haluun heinäkuulle lomalukemista. Mä tykkään esim. Torey Haydenin kirjoista (oon lukenu ne kaikki), elämänkerroista, tositapahtumiin perustuvista jutuista. Hyviä kirjoja mitä oon lukenu: Tuhat loistavaa aurinkoa, Vaiennettu Anna, Orja, Uhatut, Turvapaikka…. Jos noista moni löytyy teiän kirjahyllystä, ni ehkä kirjamaku on sama -> suosittele jotain! 🙂

Eilen oli taas ihana päivä! ♡
Musta tuntuu, että mä alotan nykyään jotenkin tosi usein mun postaukset noilla sanoilla. 😀
Haha! No mutta jos nauttii elämästään, ni nauttii. ♡

Heti aamulla herättyäni sain ihanan yllärin, kun Tuukka oli Geren kanssa aamulenkillä ollessaan kerännyt mulle kukkia!! ♡ ♡ ♡ ♡
Aamun aloitin suihkulla ja sain testata uusia Adidaksen GetReady-tuotteita. 🙂

Sitten vähän kiharaa hiuksiin ja punaa huuliin.
Me oltiin suunniteltu Saran kanssa meidän rakkaalle ystävällemme Annalle BabyShower-juhlat.

Jaettiin vähän vastuualueita Saran kanssa ja mun hommiin kuului hakea päivänsankari Anna kotoa.
N.45min ennen kun menin Annaa hakemaan laitoin Annalle viestiä, että valmistautuu kohta saamaan yllärin vastaan ja pistämään punaa huuliin! 😉 Anna oli herännyt 3min ennen mun viestiä. Hihi.

Hyvin ehti Anna laittautua valmiiksi päivään.
Sitten me suunnattiin kohti päivän hemmotteluosiota. ❤️
Määränpää oli Alppilassa sijaitseva kauneushoitola Natural State, jossa mäkin kävin kokovartalohoidossa hetki sitten.

Olin varannut Annalle sieltä 60min kestoisen jalkahoidon, varpaankynsien geelilakkauksella. 🙂
Anna pääsi Suvin käsittelyyn nauttimaan.

Hoidon jälkeen Anna sai kynsiinsä ihanan punaisen geelilakan, joka pysyy kynsissä kolme viikkoa. 🙂

Suvi tarjoaa nyt teille mun ja Annan lukijoille tämän saman hoidon hintaan 60€!!
Kannattaa pistää aikaa varaten! 🙂
Mä ainakin ajattelin käydä tekemässä itelleni kesävarpaat. 😉
Aikoja voi varata joko numerosta: 050 447 1676 tai sähköpostilla osoitteesta: info@naturalstate.fi

Hoidon jälkeen me suunnattiin kohti Kamppia. Sara oli hoitanut meille Huoneistohotelli Gellan kautta ihanan huoneiston ihan Kampin kauppakeskuksen yläpuolelta.
Siellä meitä odotteli Saran lisäksi ihana Katri ja ihana Päivi. 🙂
Oltiin ostettu yhdessä Annalle lahja. Monesti vauvakutsuilla (varsinkin ekan lapsen kohdalla) annetaan lahjoja vauvalle. Mutta me haluttiin nyt muistaa äitiä. Ostettiin Annalle lahjakortti Haikon kartanoon. Lahjaan osallistui myös Annan ystävät Jonna ja Kaisa, jotka ei valitettavasti päässeet paikalle.

Sitten päästiin syömään. Oltiin sovittu, että tuodaan jokainen jotain, vähän niinku nyyttääriperiaatteella. Sara leipoi ihan mielettömän hienon äitiyskakun!! Ja me muut tuotiin muuta purtavaa. 🙂
Ja sitten se UPEA kakku!! Sara on niin taitava käsistään!! ♡

Eikö oo hieno?!

BTW, oon ottanut suurimman osan tän postauksen kuvista (esim. noi ruokapöytäkuvat ylempänä) Canonin minijärkkärillä, jonka sain tuotelainaan Republic Showroomilta aiemmin tällä viikolla. Ja oon ehkä rakastunut. 😉
Mulla on hirveä hinku hankkia kunnon kamera. Kun nyt jostain syystä kuvaan aika paljon. 😉 Ja mä haluaisin myös ehkä jollekin valokuvauskurssille, että oppisin käyttämään sitten sitä kameraa oikein kunnolla.

Mutta sitten takaisin BabyShowereihin. 🙂
Meillä oli jotenkin tosi ihana tunnelma. Anna oli vilpittömän iloinen ja onnellinen ja sekös meitä muita ilostutti.
Syötiin niin, että napa naukui ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, botoxista asuntokauppoihin. Naurua ei puuttunut ja juttuakin olis riittänyt vielä vaikka koko illaks.
Ihania naisia! ♡

Ja tietysti, kun paikalla oli neljä bloggaajaa, niin kamerat räpsyi. Otettiin ryhmäkuvia, parikuvia, ruokakuvia, selfieitä ja vaikka mitä. 😀

Vauvakutsujen jälkeen me lähdettin Annan kanssa vielä käymään Annan asunnolla, jossa me ollaan vietetty meiän ystävyyden ekoja hetkiä yli kymmenen vuotta sitten. 🙂
Anna asui silloin siinä asunnossa ystävänsä kanssa ja nyt Anna perheineen on muuttamassa siihen hetkeksi ennen kuin oma talo valmistuu.
Oli hauska käydä siellä verestämässä muistoja. 😉

Siellä muistoja verestäessä mietittiin myös vähän syvällisempiä juttuja. Ja mm. tätä bloggaamista. Meillä on Annan kanssa aika samanlainen bloggaustyyli; paljon kuvia, omaa kokemusta, pientä raotusta omaan elämään.
Me annetaan molemmat aika hiton paljon blogeillemme. Ja ei siinä mitään, me tykätään siitä.
Mutta aina aika ajoin me molemmat tullaan miettineeksi sitä mitä kaikkea me täällä jaetaan.
Välillä se pieni raotus meiän elämiimme ei oo vaan ihan pieni raotus. Toki se silti on vain hyvin pintapuolista katsausta, mutta silti meiän asioista (tai oikeastaan asioista joita päivän aikana teemme) tietää moni.
Bloggaaminenhan on vähän niinkun julkista päiväkirjan kirjoittamista. On myös niitä blogeja paljon, jossa kirjoittaja ei kerro mitään omasta elämästä. Blogi voi olla sisustusta, muotia, treeniä – mutta silti vain kaikkea muuta kuin itse bloggaajan ”omaa elämää”.
Ja älkää käsittäkö väärin, en siis valita, sehän on kirjoittajan itse päätettävissä mitä haluaa jakaa.

Välillä se kuitenkin tuntuu hassulta, jotenkin myös pahalta, että jotkut sellaiset ihmiset jotka on olleet meidän elämissämme joskus, mutta lähteneet syystä tai toisesta, tietävätkin yllättävän paljon mitä meille nyt kuuluu.

Onneksi on näin ihana ja rakas ystävä, jonka kanssa tästäkin asiasta voi puhua ja jakaa samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. ♡ ♡
Eilen oltiin ihan samikset vaatteiden suhteen. 🙂 Great minds think alike! 😉

Yin ja yang – Palapelin palaset – Ystävät ♡

Iloista sunnuntaipäivää kaikille teille! 🙂 Niin tutuille kuin tuntemattomillekin. 😉 ♡