Olettekin jo varmaan lukeneet, että käytiin ihanien tyttöjen kanssa suppaamassa tiistaina Hietsussa. 🙂 Kirjoittelen tässä vielä omat fiilikseni kyseisestä hommasta. EriMover tarjosi meille mahdollisuuden kokeilla suppaamista, eli stand up paddlingia -> seisaaltaan melomista.

Supermakeet treenibögät: Oi oi Brazil!

Tiistaina aamusta näytti siltä, että me joudutaan suppaamaan sateessa. Mutta n.tunti ennen h-hetkeä taivas aukesi ja suppaus suoritettiin sinisellä taivaalla! 🙂
EriMover pitää Hietsussa kesällä SUP-pistettä, eli ihan siellä Hietsun uimarannalla. SUP-lautoja saa vuokrata 20€/h tai jos menee kaverin kanssa samalla laudalla, siihen lisää 5€ ja homma on paketissa. Myös erilaisia tunteja järjestetään kesällä, niitä voi tilata esim. polttareita tai jotain firman kesäbileitä varten! 😉 Tai ihan vaan mennä kaveriporukalla.

Meitä oli tällä kertaa mukana Elina, Jenni, Natalia, Kia, Aino ja mä.

EriMoverin Timi ja Sonja otti meidät iloisesti vastaan. Ennen kun alettiin itse melomisen pariin, meille heitettiin pieni haaste. Jaettiin porukka kahteen ja sitten alkoi pumppauskisa. 😀 Meidän oli siis tarkoitus pumpata SUP-laudat täyteen. Hauskaa ja raskasta. Tosi hyvä alkulämppä oli.
Kian, Natalian ja Jennin tiimi voitti! 😉 Mutta ihan vaan hilkulla.. 😀 Haha!

Kun oli kaikki laudat täynnä alkoi Timin pitämä tekniikkaperehdytys. Oli tosi hyvä, että perehdytys tapahtui kuivalla maalla, sitten jokainen meistä pystyi turvallisin mielin lähteä veteen.
Suppaamista meistä oli kokeillut kerran aiemmin vaan minä ja Elina. Joten tekniikkaopastus oli tarpeen. Myös meille kertaalleen kokeilleille.
Minäkin vain sisäaltaassa. TÄSSÄ juttu siitä, keväällä kävin kokeilemassa EriMoverilla suppausta sisällä. 🙂

Mutta sitten siihen tekniikkaan. 🙂

Meloa voi sekä polviltaan, että seisaaltaan. Kummassakin tyylissä on tärkeä muistaa, että liikkeessä käytetään koko kroppaa ja keskivartalon lihaksia. Ei siis yritetä räpiköidä pelkillä käsivoimilla. Toinen mikä pitää muistaa on se, että mela pitää upottaa kokonaan veteen. Silloin saa siitä kaiken voiman ja hyödyn irti.

Tekniikan jälkeen ei muuta kun laudat veteen ja Sonjan opastuksella melomaan kohti vastatuulta ja päin aaltoja.  😉

Sinne me lähettiin!

Meillä kävi tavallaan hyvä tuuri myös sen suhteen, että tuuli yltyi hiukan suppauksen aikana. Joten saatiin oikeasti kokea myös se vastatuuleen melominen. Ja se oli muuten raskasta. Joka ikinen lihas kropasta teki töitä, ja kun otti myös polvet mukaan voimantuottoon, onnistui pääsemään myös eteenpäin. 😉

Kun oltiin melottu hetken aikaa pitkin poikin ja se Ainonkin mainitsema paskanjäykkyys tipahti vartaloista pois, alettiin tekemään myös erilaisia liikkeitä laudan päällä.
Kuten sotureita, punnerruksia, aurinkotervehdyksiä, varpaillenousuja jnejne

Reilun tunnin verran me tuolla temppuiltiin. Mä olisin voinut jäädä sinne laudan päälle vielä vaikka koko illaksi. 😉 🙂
Tykkäsin aivan hulluna!!!! Siis se sisäaltaalla tehty SUP-treeni keväällä oli jo huippua, mutta tää avovedessä tehty melominen ja kaikki muukin oli vaan jotain ihan sairaan siistiä! Ja rantaan tullessa tunsi, että selkä, hartiat ja keskivartalo oli antanu kaikkensa.

Aion aivan 100% varmasti mennä pian uudestaan! Tosiaan säiden mukaan EriMover on paikalla tuolla Hietsussa nyt kesällä joka päivä!! Jos sataa, ni ei oo. 😉
Jos haluaa varmistaa, että saa laudan, niin voi myös soittaa ja varata. Yhteystiedot löytyy sieltä EriMoverin sivuilta, joihin linkki tuossa postauksen alussa.

EriMover löytyy instagramista: @erimover sekä @suphietsu nimillä. 🙂
Kiitos vielä huippukokemuksesta sekä EriMoverin Timille, että Sonjalle sekä ihanille bloggaajakollegoilleni <3 !!
Ja kiitos kuvista Elina ja Jenni!

Mä olen tällä viikolla ehtinyt suppailun lisäksi myös käymään jo Tallinnassa ja puuhaleimaan vaikka mitä. 🙂 Lomaa jäljellä vielä viikko ja huomenna suunnataan Itä-Suomeen!
Seurailkaa instagramista ( @monnatreenaa ) hulinoitani, samalla teemalla mennään loppulomakin: blogia päivitän kun lomailulta ehdin! 😉 puspus <3

Eilen pääsin huippuseurassa testaamaan toukokuussa avatun FlowParkin Vierumäellä.
Vierumäeltä otettiin muhun yhteyttä n.kuukausi sitten ja kysyttiin haluaisinko tulla testaamaan FlowParkkia muutaman kaverini kanssa. Ja minähän halusin. 🙂
Mukaan pyysin tottakai mieheni Tuukan ja oikeastaan heti mieleeni tuli pyytää lisäksi mukaan rakas ystäväni Inari ja hänen miesystävänsä Juuso.

Ratoja FlowParkissa on useita. Vaikeusasteet nousee aina ratojen välillä ja jokainen saa valita mitkä radat suorittaa. Vaikeammilla radoilla on pituusrajoitteet, mutta pari ensimmäistä vaikeustasoa voi myös lapset suorittaa. 🙂 Kaikki muut radat paitsi vaikein (musta rata) on suoritettava alusta loppuun, niitä ei voi keskeyttää. Alas ei pääse kuin rataa pitkin. Jos kuitenkin voimat loppuu käsistä tai tulee muuten epävarma olo edetä, on aina mahdollisuus pyytää ohjaajia auttamaan. Vaikeimmissa paikoissa ohjaaja tulee hakemaan sitten sieltä radalta alas.

Ennen kun päästiin radoille heilumaan meille pidettiin kunnon opastus. Valjaat tarkistettiin ja opastettiin niiden käyttö testiradalla. Jokaisen FlowParkiin menijän täytyy käydä tuo opastus läpi ja kokeilla myös testirata, jotta FlowParkin ohjaajat näkevät jokaisen ymmärtäneen miten valjaissa liikutaan ja miten sulkurenkaat kiinnitetään jne.

Sitten menoks!

Testiradan jälkeen suoritettiin skidirata, sitten lähdettiin ekalle väriradalle, vihreälle. Täytyy sanoa, että tällä vihreällä radalla vähän kauhistutti korkeus. Tuukka huikkasi sieltä ylhäältä, että ei kai teillä oo korkeanpaikankammoa… Mä vastasin, että ei tietääkseni. 😀 Ylhäällä kuitenkin pikkasen huimas.

Siihen korkeushommaan vähän tottui kyllä. Eli hetken aikaa kun siellä ylhäällä oli killunut ja kiipeillyt, niin ei enää huimannu yhtä paljon.
Koko ajanhan siellä ollaan valjaiden varassa. Ja ne valjaat kyllä pitää. Mutta ei sitä oikein osaa tavallaan luottaa niihin alussa. Se tuntuu siltä, että jos mun ote nyt lipeää tästä niin mä tipun monta metriä alas maahan ja kuolen! 😀

Radoilla vaaditaan kyllä lihasvoiman lisäksi nokkeluutta ja oikeasti en ehkä suosittelis korkeanpaikankammoisille. 😉 Tietysti tuolla voi voittaa pelkonsa. Mulla oli kypärän alla hiki jo sen vihreän radan jälkeen. 😀 Ja kädetkin jo vähän hapoilla. Sitä puristi jokaisesta vaijerista henkensä edestä.. Hahaha.. 😀

Mun mielestä raskaimmat ja vaikeimmat oli noi kannonpalaset ja siksak-laudat. Niissä oli huterin olo ja piti oikeasti löytää todella hyvä tasapaino ja yläkropasta voimaa.
Silti noita molempia etappeja lapsetkin suoritti, mutta tietysti mitä pienempi on elopaino, sen ketterämpi ne on edetä. 😉

Kaikki liu’ut oli hauskoja! Varsinkin toi skeittiliuku! 😀
Niissä liu’issa joissa ei ollut mitään ”pepun alla” oli alkuun vähän pelottavia, että tonneko mun nyt pitää hypätä ihan vaan tyhjän päälle. Mutta super kivoja nekin oli!!

Tonneko mä nyt hyppään?

Me suoritettiin Inarin kanssa skidiradan lisäks vihreä ja sininen rata. Jo niihin meni sellainen reilu tunti, melkeinpä puolitoista yhteensä. Kun radalla oli tietysti myös muita meiän lisäksi, niin täytyi välillä vähän jonotella ja odotella. Ihan turvallisuudenkin takia, etapeilla ei saanut koskaan olla kerrallaan kuin kaksi etenijää.
Me ajateltiin sitten, että me saadaan nyt olla tyttöjä ja lopettaa tähän. 😉 🙂

Pojat lähti kuitenkin vielä suorittamaan punaista rataa.
Punainen eli toiseksi vaikein rata oli jo oikeasti vaikea. Korkeutta löytyi ja voimaa etapeilla tarvittiin.

Kyllä täytyy myöntää, että mä olin oikein tyytyväinen, että jäätiin tyttöilemään Inarin kanssa maan kamaralle. 😉 Varsinkin toi oranssi ”lakana” näytti raskaalta edetä. Siinä ois voinut huijata niin, että suurimman osan painosta ois laskenut valjaiden varaan, mutta pojat veti sen ihan raa’alla käsivoimalla. Ja kyllä hapotti.

Näiden ratojen jälkeen oli meiän aika jo laittaa valjaat naulaan. Musta rata jäi siis tällä kertaa meiltä kaikilta suorittamatta, mutta onpahan jotain minkä vuoksi mennä uudestaan! 😉
Meillä oli koira hoidossa, ja tietty aika kun piti olla takaisin Helsingissä. Inarilla ja Juusolla taasen oli vielä 50km pyöräilytaival edessä, joten päätettiin hyvällä fiiliksellä ottaa kypärät päästä ja mennä vielä nauttimaan hyvä päivällinen viereisen Scandic hotellin ravintolaan.

Mun valinta oli Pulled Pork-hampurilainen 🙂

Kiitos todella paljon Vierumäki ja FlowPark!! Oli tosi hauska päivä!
Suosittelen oikeasti tätä flowparkkailua kaikille! 🙂 Skidirataa voi kokeilla kuka tahansa ja noita vaikeampia sitten oman kyvyn mukaan.
Päivälippu FlowParkiin maksaa 22€ ja siinä ei oo mitään aikarajoitusta. Jos ottaa lipun vain skidirataan, se maksaa 12€. 🙂

Me neljä Puuhapeteä kiitetään ja kuitataan! 🙂