Miksi niin moni ajattelee, että kun on tyytyväinen itseensä se on huono juttu?
Että ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen”.
Mun mielestä se on tyhmä väite.

Tyytyväinen voi olla, mutta haluta silti jotain kehitystä itselleen.
Eihän ne kaksi asiaa voi (tai ainakaan pitäisi) sulkea toisiaan pois.

Kuinka moni teistä voi sanoa, että ”mä olen tyytyväinen itseeni”?
Toivottavasti moni!!
Ei se ole huono asia. Ei sitä pidä hävetä tai kainostella.
Itseään pitää rakastaa ja juuri sen vuoksi voi tyytyväisenä kehittää itseään. Niin fyysisesti kuin henkisesti.

Kirjoitin jokunen aika sitten jutun Olet kauniimpi kuin uskot!.
Juttu keräsi todella paljon kommentteja ja se oli ihana huomata. Ihmiset halusivat kertoa itsestään muutaman hyvän asian, jonka kuulivat joltain läheiseltään.
Haluttiin jakaa hyvääoloa ja positiivisuutta itseään kohden.
Ilman, että juttuun liittyi mitään palkintoa. 😉 Palkinto oli se, että jokainen lukija sai itselleen hyvänmielen. Ja ehkä se tyytyväisyys itseään kohtaan taas pikkaisen enemmän kasvoi.

Olen muutenkin paasannut siitä monesti, että itseään olisi hyvä oppia rakastamaan.
Juuri sellaisena kuin on.
Jokaista meitä on vain yksi, se olisi hyvä muistaa. Jos et itse ajattele olevasti tärkeä, miten luulet muiden ajattelevan sinusta?
Itseinhon kautta on vaikea hakea tuloksia. Joillekin toki toimii negatiivisuus, mutta väitän ettei positiivisuudesta olisi haittaa kellekään.
Kun itseään peilistä katsoen tokaisee, että hyi hitto – tuoko se positiivisuutta? Tuoko se tyytyväisyyttä itseensä? Alkaako kehitys siitä?

Eikö itseään olisi mahtava lähteä kehittämään rakastamalla?
Kun seuraavan kerran katsoo peiliin, sanoisikin: ”Okei, tossa mä oon. Se oon juuri minä, minä joita ei oo toista tässä maailmassa. Olen ainutlaatuinen. Mä haluan tehdä hyvää tälle kropalle, tälle pääkopalle. Itselleni. Oon tyytyävinen itseeni, rakastan itseäni. Mutta haluan kehittää vartaloani vielä hiukan.”
Miltä se tuntuisi?

…

Joka kerta kun sanot ääneen, hyi saakeli kun mä oon läski. Ja laitat instagramiin kuvia itsestäsi hashtagilla fat to fit jnejne. Mietitkö koskaan, mitä joku sinua isompi siitä ajattelee? Jos olet oikeasti normaalipainoinen ihminen, tai vaikkapa vähän pyöreäkin, mieti sanomiasi. Mieti miten se itseinho ja sen ääneen sanominen tai someen laittaminen vaikuttaa muihin? Oletko muka oikeasti FAT? Vai oletko kenties aivan huikeassa kunnossa ja vatsan ympäriltä löytyy vähän pehmeää – luokittelet itsesi läskiksi? Mietipä miten joku oikeasti ylipainoinen, heikolla itsetunnolla varustettu ihminen tuntee tällöin? Ajatteleekohan hän, että voi vitsit joo onpa toi Pirkko muuten oikeasti tosi lihava, hyi hitto sentään. Vai luuletko, että hänestä tuntuu ehkä vähän pahalta? Luuletko, että joku anoreksiaa sairastava nuori tyttö katsoo kuvaasi, jossa vatsapalasi jo selkeästi erottuu, mutta hashtagissa lukee lihavat on leppoisia, että hän ajattelee joo kyllä on muuten on tuo Sirpa lihava. Vai meneeköhän hän peilin eteen ja katsoo omaa vartaloaan vääristynein silmin ja menee oksentamaan?

En väitä etteikö jokaisella saisi olla omia tavoitteita ja omia haaveita ja vaatimuksia kehoaan kohtaan.
Mutta olisi hyvä muistaa, että omilla sanoilla ja teoillaan on usein heijastumia muita kohtaan. Varsinkin tässä nykymaailmassa kun internet ja some-maailma on niin jumalattoman isossa roolissa nuorten silmissä ja kaikkien muidenkin, olisi hyvä ehkä miettiä pari kertaa tekojensa seurauksia.

Itse käynnistin kuukaudekiristely-kampanjan pari viikkoa sitten.
Sanoin silloin, että oma syöminen oli heittänyt häränpyllyä ja treenaaminen vähentynyt. Olo omassa kropassa oli tukala ja turvonneempi kuin yleensä. Sanoin silti, että olen tyytyväinen itseeni, mutta haluan vähän haastaa itseäni ja kehittyä.
Mulla ei tulisi mieleenkään mennä jollekin mun ystävälle, jolla on hiukan ylipainoa marisemaan, että voi hemmetti ku mä oon läskissä kunnossa! Ei ikinä!!
Tai kirjoittaa facebookiin statuspäivitys, että voi itku kun oon läski ja hyi hitto! Ei ikinä!!

Mua suututtaa katsoa instagramista kuvia ihmisistä, jotka on oikeasti aivan huikeassa kunnossa ja kutsuvat itseään lihavaksi!! Se ihan tosissaan saa mun sapen kiehumaan.

Olkaa tyytyväisiä itseenne.
Rakastakaa itseänne.
Aloittakaa kehitys oppimalla rakastamaan itseänne.

♥: Monna

Kahtena päivänä peräkkäin olen ollut kuvauksissa.
Ensin torstaina Elixirin kuvaukset ja tänään perjantaina Fit-lehden kuvaukset.

Onhan se tosi hassua.
Nähdä oma naama jonkun lehden sivulla, tai olla mukana tv-ohjelman kuvauksissa. Se on vielä vähän outoakin, miten minä? Mutta silti se on kivaa.

Juteltiin eilen Elixirin kuvauksissa julkisuudesta.
Miten siitä on tullut sellainen asia, mitä niin moni haluaa?
Kun lapselta kysytään, että mikä susta tulee isona, hän saattaa vastata ”julkkis”.
Se on mun mielestä erittäin outoa. Ja jopa vähän kamalaa. Surullistakin. Jos joku haluaa ammattiin, johon kuuluu julkisuus on se eri asia. Näyttelijät, laulajat, juontajat, mallit, jne on ammatteja joihin julkisuus kuuluu. Nykyään myös tämä bloggaajan työ tuo monesti julkisuutta. Mutta toivoisin niin kovasti, ettei etenkin nuoret ajattelisi bloggaamisen olevan ainoa työ mitä haluaa tehdä ja sitä kautta päästä julkisuuteen. Vaan hankkisivat bloggaamisen rinnalle ”oikean työn”.

Miksi ylipäätään julkisuuteen halutaan?
Mä en kiellä, ettenkö olisi tyytyväinen siihen että pärstäni näkyy silloin tällöin jonkun treenilehden sivuilla. Tai että olen saanut bloggaamisella näkyvyyttä. Ne on hienoja asioita. Ne on mulle hienoja asioita siksi, että sitä kautta tunnettuuteni lisääntyy ja pystyn jatkamaan yksityisyrittäjänä ja pt:nä. Personal trainereita kun nykyään on kovin paljon, koen näkyvyyden olevan pelkästään hyväksi mulle markkinoinnin kannalta.
Ajattelen, että voin käyttää näkyvyyttä ja tunnettuutta hyväkseni. Siitä on mulle hyötyä. Saan leipää pöytään. En siitä, että olisin julkkis. En todellakaan ole. Lisääntyneen näkyvyyden ansiosta meidän firmamme sivuilla käy myös enemmän kuhinaa. 😉

Ja tottakai, tykkään esiintyä ja olla esillä. Tykkään olla kuvattavana. Tykkään puhua. Uskon, että ihan jokainen joka tekee työkseen jotain mihin liittyy jollain tapaa julkisuus – tykkää olla esillä.
Ei sitä tarvitse kieltää. Enkä aio jeesustella itsekään sen asian suhteen. En kuitenkaan halua Seiska-lehteen. Tai olla tissit paljaana poseeraamassa Hymy-lehdessä.
Niistä ei olisi mulle hyötyä.
Mä en ainakaan itse ottaisi kovin vakavasti pt:tä, jonka tissit mä oon nähny Hymyssä. 😀 Hahahaa…

Eilen kuvattiin Töölön Foreverilla Elixiriin pieni pätkä, missä minä ja Heidi tehdään treeniä yhdessä. Jutussa mukana vahvasti myös Evoke-energiajuoma. 🙂
Oli todella mukava kuvauspäivä. Tiimi oli mahtava ja olo tuntui luontevalta.
Katsotaan sitten näyttääkö se yhtä luontevalta kun tulee ulos. Haha.. 😀

Tänään oli vuorossa Fit-lehden kuvaukset. Otettiin paljon erilaisia kuvia, erilaisiin käyttötarkoituksiin. Niin lehteen, blogiin kuin heidän markkinointiinkin.
Kuvista tulee myös mulle uusi banneri. 🙂

Mika Pollari hoiti kuvaamisen.
Mika on kyllä huippu!! Niin kuvaajana kuin persoonana. Mikan kuvattavana on helppo olla.
Aiemmin ollaan otettu hänen kanssaan mm. jumppakuvia Fit-lehteen.

Iltapäivällä astelin sitten Allerin toimistolle ja ”ikkunastudiolle” Mikan kuvattavaksi.
Musiikki soi ja tuulikone pauahsi. 😀
Haha! Aivan huippukoje oli tuo tuulikone!

Nyt vaihdan illaksi vapaalle ja huomenna aamusta taas töihin.
PT:ksi, ei julkkikseksi.

Kuvausvaatteet:
Oi Oi Brazil ja
BoomBody Store

***