Yö jää
maa kimmeltää
oot vain mun
sun luonas aina näin rauhoitun

Mä osallistuin oman elämän inventaarioon muutama kuukausi sitten.
Sen aikana ja varsinkin sen jälkeen koin monta ahaa-elämystä ja oikeasti inventoin elämääni ja omia tarpeitani.

Sain jonkinlaisen rauhan, mielenrauhan. Sellaisen, mitä en oo koskaan aiemmin tuntenut.
Se rauha säilyy mussa edelleen. Sisällä. Ja ehkä ihan vähän sitä rauhaa pirskahti myös mun käyttäytymiseen ja luonteeseen.

Osasin ja uskalsin jättää joitain asioita taakse, tai kokonaan pois elämästäni.
Ymmärsin vihdoin sen, että mikä merkitsee. Kenen mielipiteillä on väliä ja kenen ei. Mikä tai kuka saa mulle hyvänmielen ja hymyn huulille. Mitkä tai ketkä tekee olostani paremman.
Sen jälkeen oon yrittänyt keskittää aikani ja huomioni vain niihin asioihin ja ihmisiin.

Mä uskon siihen, että asiat tapahtuu jostain syystä.
Kaikella on tarkoitus. Vaikka se ei aina tuntuis siltä sillä hetkellä. Jotenkin oon opetellut ajattelemaan niin, että meitä koetellaan täällä just sen verran kun kukin meistä on valmis kantamaan. Ei kaikki saa niskaansa yhtä paljon kuraa ja vaikeita asioita. Joillain menee asiat helpommin ja jotkut joutuu ylittämään monia kiviä ja kantoja matkan varrella.
Mä kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Ajattelen, että ehkä juuri sen vuoksi mä oon oppinut tämän mitä nyt tiedän.
Elämisestä. Ihmisistä. Rakkaudesta. Ystävyydestä.
Ja koko ajan opin lisää.

Kun oma rauha sisällä on olemassa, voi taas oppia lisää muista.

Yksi tärkeimmistä asioista elämässä mulle on musiikki.
Se kulkee monessa asiassa mukana.
Mä kuuntelen todella paljon musiikkia. Mä saan musiikista voimaa. Niin treeneihin kuin moniin muihinkin asioihin.
Musiikkiin liittyy mulla myös monia muistoja.

Aloitin soittamaan pianoa kun olin 5-vuotias.
Laulu tuli mukana. Olen kai siunattu kauniilla lauluäänellä. Näin olen kuullut. 😉
Tykkään myös laulamisesta.
Joskus jos on vaikeita hetkiä elämässä, kuuntelen musiikkia ja laulan mukana. Tai soitan pianoa ja laulan.

Mulla nousee kyyneleet silmiin todella helposti.
Joskus kun soitan pianoa ja laulan, alkaa itkettämään.
Soitan lähes aina yksin. Se on mulle sellaista jonkinlaista meditointia.

Olen myös esiintynyt häissä, juhlissa ja erinäisissä tilaisuuksissa, mutta se on eri asia.

Nykyään soittamisella ja laulamisella saan oman hetken.

Kuuntelen aina todella paljon sanoja. Ja melodiaa.
Joskus melodia itsessään on jo niin kaunis, että se saa kylmät väreet kulkemaan koko vartalossa.
Joskus taasen sanat on niin kauniit, että kyynel vierähtää poskelle.

Nyt olen kuunnellut Paula Vesalan versiota Paula Koivuniemen vanhasta laulusta Sua vasten aina painautuisin.

Se tuo mulle jotain todella kaunista mieleen. En tiedä lauletaanko laulussa erosta. Mutta itse en ajattele sitä niin.
Mulle tulee laulusta sellainen olo, että haluaisin laulaa sanat ”sun luonas aina näin rauhoitun” mulle kaikista rakkaimille; Tuukalle, äidille, Jussille ja mun isälle.
Mun isälle sitä en pysty enää laulamaan, mutta ehkä hän jossain sen kuulisi jos laulaisin.

Mun veljeni oli eilen meillä ja mulle tuli sellainen olo, että täällä on koti. Turva ja rauha.
Samanlainen olo mulla tulee äitini ja Tuukan läsnäolosta.
Ja samanlainen olo mulla tuli isäni läsnäolosta.

Tuo laulu tuo mulle mieleen jostain syystä myös sellaisen vanhan muiston.
Olen varmaan noin viisivuotias. Olen mummoni ja vaarini mukana jossain tanssiaisissa.
Aikuiset tanssii hienosti keskenään ja minä kuuntelen sitä kaunista laulua siellä taustalla.
Mieleni tekee tanssia ja laulaa.
Muistan myös kuinka silloin ajattelin, että isona musta tulee tanssija ja laulaja.

Sen jälkeen usein nauhoitin mm. mummolleni laulujani kasetille.
Muistan kuinka lauloin Uralin pihlajaa kasetille ja olin alle kymmenen. Jouduin painamaan tuontuosta pausea nauhoituksessa, koska mua itketti niin paljon kaunis melodia.

Nyt ajatus virtasi taas ja en todellakaan ollut alunperin kirjoittamassa tänään mistään lapsuusmuistoistani. Tai musiikista.
Mun piti kirjoittaa itseni hyväksymisestä ja siitä rauhasta, mistä vähän aloitinkin kirjoittamaan.

Nyt tuli tällainen kirjoitus ja kyynel vierähti poskelle tätä kirjoittaessa. Ja Paula Vesalaa kuunnellessa.

Suosittelen oikeasti tuohon oman elämän inventaarioon mukaanlähtemistä. Se ei maksa kuin reilu 30€ ja se on äärimmäisen pieni hinta siitä, mitä saatat sen aikana huomata omassa käytöksessäsi ja elämässäsi.
Tästä voit käydä ilmoittautumassa mukaan.

 Ihanaa päivää! ♥

Tänään alkoi pieni haaste ja kilpailu:
#kuukaudenkiristely !!

Eilen kirjoitin tästä säännöt jo tänne blogiin, mutta laitan tähän vielä uudemman kerran:

1. Punnitse itsesi (10.11). Laita painosi ylös itsellesi. Kilpailu alkaa.
2. Itsenäisyyspäivän (6.12) aamuna viimeinen punnitus.
3. Laita painoluvut instagramiin (10.11 paino sekä 6.12 paino) Käytä hashtagia #kuukaudenkiristely
4. Lisää tämän kuukauden ajan motivointikuvia instagramiin hashtagilla: #kuukaudenkiristely ja merkitse kuvaan @mtpersonaltraining
(merkkaa kuvaan, älä kirjoita kuvatekstiin).

Motivointikuvat voivat olla ruokakuvia, treenikuvia, vaakalukemakuvia jnejne…

7.joulukuuta palkitaan paras motivointikuva SEKÄ prosentuaalisesti eniten painoaan pudottanut.
Eli kilpailussa on kaksi voittajaa. 🙂

Instagramista jo löytyykin kasa kuvia. 🙂
Ja monta kysymystä on myös tullut..
Tässä vielä muutama tarkennus:

1. Kilpailu tapahtuu vain instagramissa. Kaikilla ei ole instagram-tiliä, mutta tämä kilpailu tapahtuu siellä.
2. Alkupainoa ei ole pakko julkaista instagramissa projektin alussa, mutta lopussa se tulee julkaista jos haluaa olla mukana prosentuaalisesti eniten pudottaneiden kilpailussa.
3. Kilpailuun voi osallistua myös vain motivaatiokuvilla. Eli painon voi ottaa tai olla ottamatta. Siinä tapauksessa osallistuu motivaatiokuva-kilpailuun.

Muistakaa tägätä kuva @mtpersonaltraining (siis merkata itse kuvaan, ei siihen kuvatekstiin) ja hashtag on #kuukaudenkiristely yksikössä. 🙂
Näin kun toimit, saat kuvat samaan paikkaan kuin muilla osallistujilla. Näin voit itse hakea motivaatiota ja tsemppiä kuvista kun kirjoitat hakukenttään tuon hashtagin.
Näin kun toimit, saat kuvat samaan paikkaan muiden kanssa ja meillä on kilpailua varten kaikki osallistujat samassa paikassa. 😉

…

Koko tällä projektilla on tarkoitus saada hyvää fiilistä ja tsemppiä porukalla.
Ehkä oppia jotain uutta taas itsestä ja kropastaan. Ehkä oppia jotain uutta terveellisistä elämäntavoista.
Kuukaudessa ei voi eikä pidä saada ”ihmeitä aikaan”, mutta tarkoituksenamme onkin tartuttaa hyvää fiilistä ja motivaatiota.
Ja toivottavasti sytyttää se liekki terveellisiin elämäntapoihin pitkäjänteisesti. Tämä on siis vain startti. 🙂

Älkää siis ryhtykö tähän millään nälkäkuurilla, koska kuukaudessa ei kiloja voi kovin montaa järkevillä keinoilla tiputtaa.
Ja mielensäpahoittajille; tähän voi osallistua myös jo nyt tällä hetkellä itseensä tyytyväinen henkilö, hakemaan jotain pientä haastetta ja uutta pontta omiin treeneihin. 😉
Kuten minä! 🙂
pus kaikille! <3