Sinikka Seesteinen – Monna alias Mielenrauha
4Tiedättekö mikä on hassua? Se, että mun viesti on mennyt oikeesti perille.
Nyt lähiaikoina oon saanut kuulla ja nähdä erilaisissa ja erinäisissä tilanteissa, että mun ”ole armollinen itsellesi” ”älä inhoa itseäsi” jne.. – sanoma on mennyt perille. Tai ainakin siis ihmiset näyttää tietävän, että se on tapa millä mä yritän elää. Ja tottakai opettaa sitä myös muille. Asiakkaat, ystävät ja jopa vauva.fi ovat tämän huomanneet. 😉
Eikös se niin mene, että kun on joku juttu mistä on aivan pähkinöinä – sen haluaa jakaa kaikille?
Jos näet oikein mieltäpäräyttävän elokuvan, kerrot siitä varmasti jollekin? Jos käyt vaikuttavassa konsertissa, kerrot siitä jollekin? Jos teet hyvää ruokaa, haluat että miehesi/vaimosi/lapsesi maistaa sitä? Jos opit jonkun uuden kikan tehdä jotain asiaa, haluat opettaa sitä samaa kikkaa myös ainakin läheisillesi?
Jaettu ilo on paras ilo!
Mä olen ollut aina sellainen, että jos joku asia tekee mulle hyvänmielen, haluan että muutkin kokisi sen saman jutun ja saisi siitä hyvänmielen. Sama pätee ruokaan. Jos maistan jotain super hyvää juttua, kysyn aina mieheltäni haluaisiko hänkin maistaa sitä? 😀 Muistan kun suhteemme alkuaikoina Tuukka oli vähän hämillään siitä, että aina olin tunkemassa jotain lusikkaa ja haarukkaa sen suuhun, että maista tätä tää on ihan superhyper hyvää!! Nyttemmin hän on jo tottunut siihen. 😀
Kun olen tässä viimeisen vuoden aikana oikeasti oppinut kuuntelemaan itseäni, omia tarpeitani ja olemaan armollinen itselleni – olen tuntenut niin suunnattoman hyvää oloa. Jotain sellaista todellista rauhaa sisällä, mitä en oo ikinä aiemmin tuntenut. Se olo on niin hyvä, että tottakai haluan siitä kertoa. Jos edes yksi ihminen mun juttujen kautta ja avulla oppisi kunnioittamaan itseään ja rakastamaan itseään edes vähän, olisin niin super iloinen. <3 Se, että joku tuntisi tämän saman hyvän olon ja rauhan. <3
…
Mutta en mä aina ole Sinikka Seesteinen – Monna alias Mielenrauha. En todellakaan. Kyllä mullakin on niitä päiviä kun katson peiliin ja ajattelen, että no voi nyt jumankauta mitkä silmäpussit ja miten mahaakin turvottaa näin paljon. On mullakin kohtia vartalossa mihin en oo täysin tyytyväinen. Mutta en lietso niitä juttuja. En itsekseni, enkä ääneen. On kohtia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, joihin en oo täysin tyytyväinen ja haluan kehittää niitä. Mutta en halua valittaa. Haluan olla tyytyväinen. Haluan myös näyttää, että itseensä voi olla tyytyväinen vaikkei olekaan suoraan BikiniFitness-lavoilta. 😉
Silti mulle saa ja pitää sanoa jos on jotain huonosti. Eräs ystäväni sanoi mulle muutama päivä sitten, että ”Monna, mä tiedän ettet sä tykkää tästä ja ettei sulle saa sanoa näin, mutta mä inhoon mun mahaa”. Eikä!! Kyllä mulle saa sanoa!
Tää on vähän sama asia, kuin se että jos mä syön 89% hyvin, niin silloin tällöin voin ottaa vähän rennommin. Ei nää asiat sais kumota toisiaan. En oo ikinä ollut mikään äärimmäisyyksien ihminen.
Ei se, että on personal trainer tarkoita sitä etteikö joskus voisi syödä rennommin tai olla treenaamatta. Ei se, että tekee kirjaa superfoodeista tarkoita sitä etteikö joskus voisi syödä jotain muutakin kuin superfoodia. Ei se, että on tyytyväinen itseensä tarkoita sitä etteikö joskus olisi niitä hetkiä kun ei ole.
Elämässä täytyy olla vähän kontrastia.
Jos työ on sellainen, että puhuu koko ajan – on ihana välillä olla kotona vaan hiljaa.
Jos ruokavalio koostuu pääosin puhtaista raaka-aineista ja ravinnosta, joka tekee hyvää kropalle – on ihan ok välillä syödä vähän irtokarkkeja.
Jos treenaa lähes päivittäin – on pakko pitää välillä lepopäiviä.
Vaikka rakastaa itseään – on hetkiä kun joku juttu omassa tekemisessä ärsyttää.
Ottakaa asioihin välillä vähän etäisyyttä ja miettikää miltä jokin juttu vaikuttaa ulkopuolelta katsottuna. Katsokaa omaa tekemistänne kärpäsenä katossa. Jos joku ystäväsi tai läheisesi toimisi samoin, haluaisitko huomauttaa asiasta hänelle? Joillekin toimii äärimmäisyys, mutta ehkä kuitenkin suurimmalle osalle toimii tasapaino. Niin syömisissä, juomisissa kuin treenaamisessakin.
Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Dancehall Reggae
Yksi kilpailu päättyi eilen ja toinen kilpailu starttaa tänään! 🙂 Fit-lehden 6kk paketti on arvottu ja kerron voittajan kohta. Tänään pistän käyntiin kilpailun, jossa on palkintona 3 kpl 5-kerran tanssikortteja EtnoFitnekselle!!
Ensin kerron kuitenkin vähän fiiliksiäni tästä lajista, johon pääsin tutustumaan tänä syksynä.
Kesällä mietin, että haluaisin aloittaa jonkun tanssiharrastuksen taas pitkästä aikaa. Oikein sillälailla vakkaristi. EtnoFitneksen tunneilla olin käynyt jo aiemmin ja paikka oli tuntunut kivalta ja opettajat erittäin päteviltä, joten otin selvää heidän syksyn aikataulustaan.
Sieltä bongasin heti Dancehallin. Mietin hetken, että aloittaisinko Queenstylen vai Reggaen. Päädyin Reggaeen, ehkä jopa vähän aikataulullisista syistä.
Olen tanssinut siis koko ikäni, viisivuotiaasta lähtien. Tanssilajeja olen kokeillut lattareista hiphoppiin ja discoon. 🙂 ShowJazzia tanssin pisimpään ja nyt aikusiällä olen tanssinut enemmän lattareita ja jopa kilpaillut niissä.
Mutta nyt tämä dancehall oli sellainen mitä en ollut vielä kokeillut ja se kiinnosti todella paljon. Juurikin sen sheikkausten ja asenteen vuoksi.
Ihastuin lajiin samantien! Tai oikeastaan rakastuin!! Ekasta tunnista lähtien olen ollut niin superhyper fiiliksissä joka ikinen kerta tunnilla!! Joka keskiviikko en ole päässyt tunneille, mutta ei syksyn aikana ole kuin ehkä n. 5 kertaa jäänyt tanssitunti aikataulullisista syistä väliin. Onneksi. Se endorfiini mitä siitä saan on nimittäin niin suurta. <3
Meidän opettajamme Mari on ollut myös ihan huikea. Tyyppi josta saa niin paljon hyvää mieltä ja energiaa. Hän on myös erittäin hyvä tanssija ja opettaja. Mulle merkitsee tanssiopettajassa todella paljon se, että hän pysyy rytmissä. Valitettavasti nimittäin tanssiopeissakin on niitä joilla ei rytmi ole niin sanotusti veressä.. 😉 Mutta Marilla on.
Juttelin Marin kanssa, sekä EtnoFitneksen toimitusjohtajan kanssa jokunen aika sitten ja sain kuulla, että meidän ryhmämme on ollut todella hyvä. Sen verran hyvä, että tällä ryhmällä jatkuu ensi keväänä treenit tästä mihin ollaan jääty. Eli ryhmän taso ei ole tammikuusta enää 1, vaan se on 1-2. 🙂 Huikeeta! Saan jatkaa siis samassa ryhmässä, samaan kellon aikaan ja haasteet kasvaa. Hyvällä tavalla.
Dancehallia tulee pari uutta alkeisryhmää keväälle ja queenstyle-ryhmiäkin tulee lisää. Sitä meinaan kokeilla ensi keväänä myös!!
Ennakkoilmoittautuminen kevään kursseille on nyt käynnissä!!
Ja nyt jos ilmoittautuu 19.joulukuuta mennessä, niin saa vielä pienoisen ennakkoalen! 🙂
EtnoFitneksellä on se mahtava juttu, että kurssiahan saa vaihtaa vaikka moneen kertaankin, jos ensimmäisellä ei tärppää. Niin kauan saa vaihtaa, että oma
kiva laji löytyy ja vaikka siltäkin tunnilta joutuisi joskus olemaan poissa, niin ne kerrat saa korvata muilla tunneilla kevätkauden aikana.
Ja sitten mä pistän kilpailun käyntiin:
Kertomalla tähän postaukseen jotakin tanssista, olet mukana kilpailussa!
Kilpailussa on siis palkintona kolme kappaletta 5x tanssikorttia EtnoFitnekselle, ne on voimassa koko kevätkauden!
Voit kertoa jonkin oman kivan kokemuksen tanssista tai siitä ettet ole ehkä aiemmin uskaltautunut tanssimaan, mutta nyt haluaisit kokeilla. Tai jostain hauskasta kommelluksesta liittyen tanssiin tai mitä vain, mikä jollain tavalla linkittyy tanssiin! 🙂
Kilpailu on voimassa ensi vikkon keskiviikkoon 10.pvä asti!!
Tässä vielä linkki meidän yhteen sarjaan, mitä tehtiin tässä syksyllä.
Ja sitten vielä julkistan lopuksi, että Fit-lehden 6kk:n määräaikaistilauksen voittaja on nimimerkki:
Kati – Just like white
Onnea voittajalle! 🙂 Sinuun ollaan yhteydessä!