Miehille suunnattu.. 😉 Tai siis niille, jotka haluavat ostaa miehille lahjoja. 😀

Huomisesta on enää tasan viikko jouluun!! Hurjaa!
Tässäpä siis Joululahjavinkit osa 3, jossa esittelen kolme lahjaa mistä myös miehet saattavat tykätä.

Ensimmäisenä esittelen teille Motivuksen.

Motivuksella on monta hyvää salia Helsingissä ja Turussa. Itse käyn pääsääntöisesti Ruoholahdessa (naisten sali) tai Centerissä Kampissa. Tykkään molemmista saleista, Centerissä on raudannostopaikkoja isommillekin äijille. 😉 Ja muutenkin tosi iso ja kattava sali. Ruohlahden sali on vain naisille ja siellä pidän paljon asiakkailleni treenejä. Motivuksissa on mun mielestä hyvä tunnelma. Siellä henkilökunta on aina ystävällistä ja olo on tervetullut. Kaikilla saleilla ei valitettavasti tule tätä samaa fiilistä..
Motivuksella on pari hyvää lahjavinkkiä:
Joululahjaliput – 5 kertalippua yhteensä 44€ ja lahjansaaja voi itse päättää käyttääkö liput jumppaan vai salille.
Kevään kausikortit – Jos haluat ostaa pidempiaikaisen nautinnon, niin kevään kausikortit on nyt alennuksessa. 😉

…

Toisena esittelen teille CocoVin sekä Fast:n.

Suurin osa treenaavista miehistä tietää mitä on heraproteiini. Nykyään myös tosi monelle tuttu juttu on kookosöljy. Ja on tainnut mennä superfood-jutut jo siihen pisteeseen, että myös miehet käyttävät niitä ihan omasta aloitteestaan. 😉 😀 Ainakin spirulina ja chia-siemenet on tuttuja juttuja monille.
Treenaavalle ja itsestään huoltapitävälle miehelle voi siis mun mielestä hyvin ostaa superfoodia tai lisäravinteita pukinkonttiin.
Pari hyvää täsmävinkkiä:
Spirulina, kookosöljy ja  hera-isolaatti.

…

Sitten kolmantena vinkkinä kerron teille BjörnBorgin!

Varmasti aika monelle miehelle (ja naiselle 😉 ) on tuttu näky BjörnBorgin bokserit! Siinä jos jossain on hyvä lahja! Ainahan nyt boksereita tarvii lisää. 😀 BjörnBorgilla on myös toki tosi makeita treenivaatteita miehille. Ja saattaa sieltä samalla löytyä naisillekin jotain kivaa. Hihi.

BjörnBorgin kauppoja löytyy Helsingistä Kampin kauppakeskuksesta ja Forumin kauppakeskuksesta. Ja sitten löytyy tietysti nettishoppi: www.bjornborg.fi

…

Tällaisia vinkkejä tällä kertaa! 🙂
Kaikki joululahjavinkkipostaukset löytyy tuosta blogin sivusta oikeasta laidasta (vähän ylempää) —–>
Ja tarkoituksenani on tehdä ainakin vielä yksi.

Onko tullut hyviä vinkkejä, joita voi siis ihan oikeasti käyttää!? 😀

puspus ja kivaa illan jatkoa!
<3
Monna

”Oon ihaillut kuukausien ajan Monna sun vartaloa, lainkaan huomaamatta etten itsekkään ole hassumpi. Siitä pienestä kiusaamisen musertamasta hiirestä on tullut elämässään pärjäävä lukiolainen, jolla on vahva tahto eikä ujoudesta ole enää tietoakaan.”

Sain eilen pitkän sähköpostiviestin eräältä nuorelta lukiolaistytöltä. Sähköposti sai mulle uskomattoman hyvän mielen. Se, että mä olen onnistunut olemaan apuna koulukiusaamisen myötä nujerretun itsetunnon nostamisessa, on mulle parasta mitä voin blogin kirjoittamisesta saada. Ei mitkään purkit ja purnukat ole se juttu, vaan juuri tällaiset palautteet.

Halusinkin tänään kirjoittaa kiusaamisesta. Kirjoitus on pitkä, en osaa pitää tätä lyhyenä.

”Itsensä vihaaminen. Oh, sitä on ollut viimeiset yhdeksän vuotta ainakin… Suurin syy tähän on melkein seitsemän vuotta jatkunut musertava kiusaaminen. Mua ollaan haukuttu aina läskistä ruman kautta mamman tyttöön. Se otti sillon koville ja ottaa vieläkin, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Mulla on edelleen vaikeuksia uskaltaa tehdä sellaisia asioita mitä haluaisin mutten uskalla siinä pelossa, että minua taas haukutaan”

Mä en meinaa osata aloittaa tätä kirjoittamista. En tiedä mistä alottaisin. Tämä on niin kamala asia, kiusaaminen. Eilinen sähköposti ei ole ollut ainoa, jonka olen lukijoiltani tähän aiheeseen liittyen saanut. Ja se jos joku vielä enemmän nostaa tätä asiaa kamalammaksi, kiusaaminen on liian monelle ihmiselle päivittäinen kipu.

Haluaisin herätellä teitä, jotka kiusaatte. Niin aikuiset kuin nuoremmatkin. Kiusaamista tapahtuu nykyään myös uskomattoman paljon netissä ja somessa. Sitä ei tee vaan nuoret, vaan sitä tekee myös aikuiset. Mikä on mielestäni ihan kamalaa. Nuoret saattavat etsiä itseään ja käyttäytyä siksi typerästi, mutta miten aikuiset?! Missä on järki? Vai eikö kaikille sitä tule edes iän myötä?

Kun katson instagramista ihmisten kuvia ja kuvien alla on kommentteja: ”Hyi vittu sä näytät rumalta.”, ”Vitun rotta.”, ”Hyi, oot kamala.” jnejne.. tulee mulle todella pahaolo. Usein klikkaan näiden kommentoijien profiiliin, nähdäkseni millainen henkilö siellä on takana. Todella usein se on joku ihan pieni lapsi. Siis kymmenvuotias tai vähän päälle. Aivan uskomatonta!! Mistä niin nuoret ihmisen alut edes saa tuollaisen vihan ja katkeruuden itselleen? Opetetaanko se kotona? Onko vanhemmat ilkeitä ja tiuskii toisilleen? Vai eikö nämä lapset saa rakkautta ja huomiota kotona ja siksi katkeroituvat? Kiusataanko ehkä näitä lapsia ja siksi he haluavat pahoittaa myös jonkun muun mielen? Jostain tällainen viha saa alkunsa, ei se voi olla synnynnäinen piirre. En ainakaan halua uskoa niin.

Kun ihminen kiusaa toista, mitä se saa siitä? Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Silloin se on liittynyt ilkeisiin kommentteihin mitä olen saanut, ja niistä tulleeseen pahaan mieleen. Kun kiusaaja kiusaa ja huomaa, että kiusattava kärsii ja pahoittaa mielensä, hän nauttii. Onko näin?
Mä en ymmärrä!!! Mä en ymmärrä miten ihmiset voi olla niin kylmiä ja kamalia, että ne saa hyvänmielen siitä kun joku toinen itkee ja on aivan musertunut. Miten julma ja sydämetön ihmisen pitää olla?! Mua alkaa itkettää kun kirjoitan tätä. Se on ihan kamalaa. Useinhan kiusataan jotain puolustuskyvytöntä. Ainakin kouluissa. Kyllä meiänkin luokalla kiusankohteeksi joutui ne, jotka olivat vähän ujompia ja hiljaisempia. Eihän kukaan uskalla kiusata vahvempaa. Sehän nappaisi riveleistä kiinni ja pistäisi kiusaajan nurkkaan. Mutta heikompaa on helppo kiusata. Ihan kamalaa. Tuleeko kiusaajalle koskaan pahamieli?

Onko joku kiusaaja nyt siellä lukemassa? Kerro mulle, tuleeko sulle koskaan pahamieli, edes iltaisin yksin sängyssä maatessasi? Kun mietit, että sait jonkun itkemään. Että musersit jonkun ihmisen itsetunnon täysin. Että joku ihminen kärsii niin paljon kiusaamisestasi, että hän menettää elämänhalunsa!! Jos joku yrittää itsemurhaa sen vuoksi, että sinä olet kiusannut sitä tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kovaa, miltä se tuntuu? Tuntuuko sekin hyvältä? Entä jos hän onnistuu itsemurhayrityksessä ja kuolee?! Mitä sitten?! Ei hemmetti tää pistää mut vihaiseksi!!! Nyt ei enää itketä. Nyt tärisen raivosta. Ja tämä ei ole yhtään liioiteltua tai tuulesta temmattua, olen kuullut liian monen ihmisen yrittäneen itsemurhaa sen vuoksi, että kiusaamisen vuoksi itsetunto on nollissa ja elämänhalu kadonnut.

Myös aikuiset tekevät tätä samaa, työpaikoilla. Ottavat kohteeksi jonkun, ehkä jonkun jonka kokevat uhkaksi jollain tavalla ja aloittaa kiusaamisen. Työntää kiusattua nurkkaan ja ahdistaa. Tekee sitä niin paljon ja kauan, että saa muitakin siihen mukaan. Niin paljon ja kauan, että kiusattu itkee töihinlähtiessä. Kiusattu pelkää mennä töihin, pitää toimistonsa ovea kiinni ettei kiusaaja tule. Kiusaaja haukkuu, solvaa ja on jumalattoman törkeä. Kiusatun itsetunto painuu maanrakoon, eikä hän enää tiedä onko kiusaamiselle sittenkin aihetta. Alkaa jopa epäilemään, että ehkä tuo kiusaaja onkin oikeassa. Olen nolla. Kiusattu kokee niin paljon pahaaoloa, ettei tiedä miten selviää. Alkoholi tai ruoka saattaa toimia parantavana keinona. Tai sitten päinvastoin, kiusattu sairastuu pahasti – henkisesti tai fyysisesti. Tai sekä että.

Miten sitten tämä nettikiusaaminen? Se on jokapäivästä. Joku ihminen kirjoittelee päivät pitkät siellä ruudun takana ilkeitä kommentteja blogeihin ja kirjoittaa katkeria ja kamalia viestiketjuja vauva.fi-palstalle ja joka paikkaan. Katkeroituu itse vaan entisestään ja lisää negatiivisuutta, lisää pökköä pesään niin että muutkin uskaltavat liittyä haukkumisrinkiin. Netissä kiusaaminen on vielä helpompaa. Uskoisin näin. Ei tarvitse sanoa suoraan päin naamaan ja uskaltaa myös kiusata vahvempaa. Eihän se kiusattu saa tietää kuka olet ja missä asut. Ellei sitten kiusaa niin paljon ja samasta ip-osoitteesta, että jää kiinni kun asia ilmoitetaan nettipoliisille.

Alkuun kun sain ilkeitä kommentteja, pahoitin aina mieleni. Mua ei oo koulussa kiusattu, eikä työpaikoilla. Mutta nettikiusaaminen on mulle totta.
Mua on haukuttu lihavaksi, miehen näköiseksi, huoriteltu, epäilty, solvattu jnejne.. Alkuun tuntui, että lopetan bloggaamisen. Että en ansaitse tällaista, en ole tehnyt pahaa kellekään. Sitten ajattelin, että haluan nousta kiusaajien yläpuolelle. Näyttää ettei ne haukut satuta. Silti aina joku osasi sanoa jotain sellaista mikä satutti.
Edellisin negatiivisuus tuli eilen. Mua kutsuttiin itserakkaaksi ja kerrottiin minkä ikäisenä saa käyttää minkäkin pituisia mekkoja. Mekko-kommentti ei hetkauttanut paskaakaan. Suoraan sanottuna. Mutta se, että joku sanoo mua itserakkaaksi on niin väärin sanottu, että se raivostuttaa.
Mulla on ollut aina aika huono itsetunto, vasta viimevuosina oon oppinut rakastamaan itseäni terveellä tavalla. Itserakkautta on monenlaista, on sellaista mikä menee yli, mutta sitten on sellaista mikä on tervettä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen itserakkaus-kategoriaan.

Nämä kommentoinnit on joskus saanet mut itkemään, mutta ei enää. Ajattelen niin, että ne on todella pientä siihen nähden mitä joku saa kokea kiusaamisen kanssa. Eilisen sähköpostiviestin kirjoittanut tyttö on onneksi päässyt jaloilleen vuosien kiusaamisen jälkeen. Se on uskomattoman hienoa.

”Mä en voi sua tarpeeks kiittää siitä mitä teet kirjoittamalla blogiasi. Oot mulle tärkeä esimerkki siitä ettei mun tarvii olla muuta kuin olen ja se riittää. Eikä mun tarvitse olla laiha vaan voin olla lihaksikas ja ihan siitä huolimatta hiton hyvännäkönen. Kiitos sulle et huonoina päivinä palaan lukemaan tsemppaavia kirjotuksiasi ja lukemisen jälkeen palaan hymyillen siihen päivään. Kiitos, että luot ihmisille (myöskin minulle) realistisen kuvan elämästäsi ja tuot esiin sen ettet sinäkään ihan kaikkea osaa etkä pysty kaikkea tekemään. Olet aivan super mahtava tyyppi ja toivon todella, että joskus tapaan sinut henkilökohtaisesti ja saan halauksen kera sanoa kuinka paljon sinua arvostan.”

Toivoisin, että joku joka huomaa kiusaamista, puuttuisi siihen. Menisi väliin ja uskaltaisi puolustaa kiusattua. Antaisi sillä paremman elämän kiusatulle.
Haluan vielä loppuun kirjoittaa muutaman asian, mitä toivoisin että fiksut ihmiset tekisi.

– Mene väliin jos huomaat, että jotain kiusataan. Väliinmenemisellä saatat pelastaa jopa jonkun ihmisen hengen.
– Jos kiusaat, lopeta se! Mieti syyt miksi kiusaat. Eikö niitä voisi käsitellä muuten? Puhu jollekin, älä kiusaa.
– Vanhemmat, opettakaa lapsenne rakastamaan itseään. Opettakaa myös, että kiusaaminen on väärin.
– Nettikiusaajat, miettikää miksi teette sitä. Älkää lukeko niiden ihmisten blogeja, jotka saa teidän sapen kiehumaan. Hakekaa positiivisia asioita elämäänne. Ole sinä se joka lopettaa omalta osaltaan sen. Ehkä se vielä joku päivä vähenee muidenkin osalta.
– Jos ystävääsi kiusataan, puolusta sitä! Kerro koulussa opettajille kiusaamisesta, ole rohkea ja puolusta. Kerro myös vanhemmillesi. Jos näet työpaikkakiusaamista, puutu siihen ja kerro esimiehellesi.
– Lopettakaa haukkuminen. Se ei ole koskaan rakentavaa palautetta tai mielipideasia.
– Ole viisas, älä kiusaa. Rakasta.

Ja vielä loppuun haluan sanoa, että jos blogin aihepiiri on jotain muuta kuin sisustaminen tai ruoka – blogissa on satavarmasti bloggaajasta itsestään kuvia.

Onko sinua kiusattu? Miten olet selvinnyt siitä?
Oletko sinä kiusaaja? Oletko ehkä kiusannut, mutta lopettanut?
Kertokaa. Ehkä teidän omat kokemuksenne auttaa edes yhtä ihmistä, joka kärsii kiusaamisesta ja on menettämässä elämänhalunsa.

Rauhaa ja rakkautta. pus <3