Tiiättekö mitä? Mua ärsyttää!

Hä? Ai ärsyttää vai?

Tää kyseinen ärsytys ei liity mun bloggaamiseen. Tai ehkä vähän siihenkin.. 😉
Mutta ennenkaikkea se liittyy siihen, että mua ärysttää kun joistain blogeista mun mielestä paistaa läpi sellanen yrittäminen. Yritetään olla jotenkin tosi fiinejä ja parempia kuin muut. 😀 Mä selailin pitkästä aikaa jotain muita blogeja kuin näitä mun rakkaiden FF-kollegoiden blogeja, siis muista portaaleista ja bloggerista. Ja sit mä kiukustuin.

Kun mä vähän sitten hengitin ja mietin, että mitä mä nyt tässä oikein kiukuttelen niin tais löytyä taas syy ihan sieltä omasta pääkopasta.
Ja siis tän ärsytyksen pohjallahan on selkeesti se, että mä ite vähän taitaisin haluta olla parempi bloggaaja. Siis ihan rehellisesti.
Mä haluaisin, että mun blogissa ois vaan sellasia super hienoja, kauniisti valotettuja ja sommiteltuja kuvia. Että mun aamiaisjugurttikuva olis kuin suoraan jostain aamiaisjugurttikirjasta ja että mun salitreenikuvat olis jokainen ihan pirun hieno ja kunnon järkkärillä otettu. Ja että mulla olis sellasia kauheen hienoja lauseita ja viisaita juttuja.

Mähän voisin alkaa tekee sellaisia. Mikäs siinä. Mutta äh. En mä jaksa. Mä jatkan tällä samalla tuulesta temmatulla tyylilläni. Hyvinhän tää on tähänkin asti menny. 😀

Ja sitten toinen juttu; some!
Kirjoitin eilen Facebookkiin näin:

Mä oon pohtinut jo jonkin aikaa, että miten sitä onkin kännykkä kädessä melkein koko ajan. Onko musta tullut some-riippuvainen? Mä oon tietoisesti nyt ruvennut jättämään kännykkää laukkuun, enkä halua avata läppäriä. Haluan keskittyä siihen henkilöön, kenen kanssa olen juuri sillä hetkellä.
Eilen kun istuttiin Tuukan kanssa Hangossa ravintola Origossa hääpäivän lohisopalla ja katselin viereisen pöydän pariskuntaa jossa nainen räpläsi kännykkää koko ajan ja mies tuijotti onnettoman näköisenä kaukaisuuteen, niin päätin että musta ei tuu sellaista. Ihmistä, joka ei arvosta lähimmäisiään tai ystäviään sen vertaa, että antaisi kaiken huomion sille kenen kanssa on sillä hetkellä. Facebookissa tai instagramissa tapahtuu mielenkiintoisia juttuja, mutta niitä voi ihan hyvin seurata vain pari kertaa päivässä, tai vaikkapa vaan jopa yhden kerran. Ei ne tykkäykset, muiden päivitykset, kuvat, viestit yms sieltä mihinkään häviä jos ei 10min välein käy tarkistamassa. Huh.
Itsetutkiskelun paikka tämäkin. Ja ehkä pienen henkisen kasvun. Lupaan olla enemmän läsnä! pus

Ja tiiättekö mitä? Mä oon nyt jotenkin tosi ”itsetutkistelevalla” päällä.
Mä huomaan, että reagoin asioihin ja sitten alan miettimään, että miks mä reagoin näin tai noin? Että olisko reagoinnin syy kohteessa vai mussa itessäni? Mulla on joku murrosvaihe menossa.
Kevään mittaan oon kirjoitellut näitä ”hyväksy itsesi”-juttuja enemmänkin. Ja voi tsiisus kuinka monta kymmentäTUHATTA kertaa mun viimeisintä juttuani (Olet kauniimpi kuin uskot) on luettu ja jaettu yli sata kertaa. Käsittämätöntä!! Ja silti mä täällä haeskelen bloggaajaminääni ja ärsyynnyn. 😀 Haha! On se vaan ihmisen mieli aika monimutkainen juttu.

No nyt musta tuntuu, että tässä postauksessa ei ollu minkäänlaista järjen hiventäkään ja pistänkin pisteen tälle nyt.
Soon moro ja kivaa viikonloppua! <3

Niin ja hei kertokaa omia mielipiteitänne tosta some-hommasta. Ootteko huomanneet itessänne samaa? Entä ärsyttääkö teitä jonkun bloggaajan tyyli? Tai ehkäpä kenties mun tyyli? 😉

Koska olin fiksu (kerrankin), tein noin kuukausi sitten jo valmiiksi tämän postauksen. Tiesin, että tää päivä on sellainen, etten halua tai aio käyttää siitä aikaani tietokoneella istumiseen. 😉

Tasan 4 vuotta sitten helteisenä heinäkuun lauantaina Monna Dyrendahl-Nyblin asteli pitkätukkaisen Pursiaisen pojan kanssa alttarille.
Kirkosta ulos tuli kaksi onnellista ja hymyilevää Pursiaista. ❤ 10.heinäkuuta, vuonna 2010.
Edellisen yön vietin äitini luona, tokihan yö ennen häitä piti viettää erillään tulevasta sulhosta! 😉

Tässä pieni katsaus meidän ihanaan ja ikimuistoiseen päiväämme.
Ensin laitettiin hiukset ja meikit hyvän ystäväni Lauran kampaamossa Glamissa.
Kaikki mun neljä kaasoa tuli myös sinne ja kampaukset kuntoon siellä.

Ihanat kaasot, onko tuttua naamaa tuossa vasemmalla? 😉 Ihanat Anna ja Sara! <3

Kampaamosta lähdettiin kirkkoon.
Meidän vihittiin Hämeenkylän kirkossa, jossa myös Tuukan vanhemmat on aikoinaan vihitty, Tuukka saanut kasteen ja päässyt ripille.
Jännitti ihan hulluna kävellä alttarille!!
Mun rakas veljeni saattoi mut alttarille, koska isäni on poismennyt. Ja täten veljeni sai tottakai tämän kunniatehtävän. 😉

Pappi oli mukava, sai meiät myös rentoutumaan hauskoilla jutuilla. Heti kyllä kun pääsi tohon alttarille Tuukan viereen, jännitys vähän helpotti. Mutta kyllä koko seremonian ajan jännitti.

Virallisesti aviopari 🙂

Kirkon edessä meitä odotti hieno vanha Cadillac. Sinne kaasot olivat järkännet piccolo-pullot skumppaa ja oli kaikenlaista vaalenapunaista sisustusta ja sydäntä. 😉
Autolla lähdimme sitten kohti hääpaikkaamme, Käpylän työväentalolle.
Tämä paikka valittiin siksi, koska minä olen asunut lapsuuteni Käpylässä ja haluttiin, että hääpäivässä on meiän molempien ”juuria”. Kirkko tuli Tuukan juurilta ja juhlapaikka mun juurilta.

Hääpäivä oli aivan älyttömän kuuma. Aurinko paistoi aamusta iltaan asti. Tämä tietysti vielä kruunasi koko upean päivän.
Hääkimpun tein itse.
Meillä oli muutenkin häissä teemana se, että tehdään mahdollisimman paljon itse. Kaasot, bestamanit ja molempien perheet auttoivat järjestelyissä.
Ruokapuoli saatiin hoitoon kokkiveljeni kautta, tukusta raaka-aineet ja veljeni kokkiystävä keittiöön. Alkoholipuoli tuli hoidettua Viron kautta. 😉

Yksi tärkeimmistä seikoista hääjuhlia suunnitellessamme oli se, että päivästä tulisi ikimuistoinen niin meille kuin kaikille vieraillemme.

Ilta soljui mukavasti, ruokaa ja juomaa oli riittävästi. Loistava bändi soitti musiikkia. Ihanat ihmiset ympäröivät päiväämme.

Häissä meillä ei ollut mitään ”virallisia” osuuksia. Tai no oli hääkakun leikkaus, häävalssi, sukkanauhan ja hääkimpun heitto, mutta ei paljon muita. Tarkoitus oli pitää ihana ilta rakkaiden ihmisten ympäröimänä ilman sen kummempia ”pakollisia leikkejä”.
Minä ja kaksi kaasoistani tehtiin ylläriksi Tuukalle ja vieraille tanssiesitys. Biisinä oli Michael Jacksonin Black or white. 🙂

Juhlat jatkuivat samoissa merkeissä kunnes me poistuttiin Tuukan kanssa Hotel Grand Marinaan Katajanokalle, osa vieraista jatkoi vielä yön pikkutunneille. 🙂 😉

Häävalokuvaajana toimi mahtava Ossi Pietililäinen.

Vieraat olivat myös kirjoittaneet hyvinkin viisaita ja selkeitä juttuja vieraskirjaan..

Häämatkalle me lähdettiin Barcelonaan. Siellä oltiin kymmenen päivää, helteisessä ja ihanassa Barcelonassa.

Kyllä oli ihana häämatka ja ihana hääpäivä! ❤
Nyt neljä vuotta myöhemmin, me lähdetään viettämään hääpäivää johonkin ihanaan paikkaan ja tekemään jotain ihanaa!
Maailman ihanimman miehen kanssa!

puspus ❤❤