Väliaikaista…
15
Tuoksu viehkeän, kauneimman kukkasen,
Se on vain väliaikainen.
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden,
Se on vain väliaikainen.
Sinun tyttösi lempeä kauneus,
Sekä huulien purppurapunerrus,
Ja hymynsä tuo – totta tosiaan –
Väliaikaista kaikki on vaan!
Hurma viinin, mi mieltäsi nostattaa,
Se on vain väliaikainen.
Ja heili, joka helyt sulla ostattaa,
Se on myös väliaikainen.
Tämä elomme riemu ja rikkaus,
Sekä rinnassa riehuva rakkaus,
Ja pettymys tuo – totta tosiaan –
Väliaikaista kaikki on vaan!
Nää sanat on mun mielestä aivan loistavat!! Sellaiset, jotka nostattaa kylmät väreet. Tutustuin uudestaan tähän kappaleeseen Samuli Edelmanin vetona Vain elämää-sarjan kautta. Aiemmin olin laulanut sitä monia kertoja ala-asteella, kun luokanopettajamme oli hyvin musikaalinen ja laulettiin paljon. Silloin en tietenkään ymmärtänyt sanojen merkitystä, oltiin vaan luokkakaverien kanssa, että ”ei taas sitä Väliaikaista”. 😀
Mun mielestä näillä sanoilla on monta merkitystä. Yksi on haikeampi, että kaikki loppuu aikanaan. Toinen on helpottava; vaikkapa ne pettymykset – ne on väliaikaisia, ne menee kyllä ohi. Kolmas on se, että jos ja kun täällä ollaan vain väliaikaisesti, niin pitäisi nimenomaan riemuita elämästä ja antaa rinnan riehua rakkaudesta. <3
Mulla on ollut jo pidemmän aikaa luonnoksissa nämä laulun sanat. Mutta nyt tällä viikolla kun sain kauniin sähköpostin lukijaltani, ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta vihdoin. Puhuin myös muutaman ystäväni kanssa tällä viikolla siitä, että voi kunpa ihmiset eivät tyytyisi elämään jotain ”puolikasta versiota” vain. Tai siitä, että kuinka tärkeää olisi olla aito oma itsensä. Teeskentely ja epäaitous paljastuu aina jossain välissä, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Varmasti vähiten itselle.
Sähköpostissa nuori nainen kertoi, että on yrittänyt kovettaa itseään ettei itkisi niin helposti. Ja että ihailee sitä kuinka vahva musta on tullut.
Ystäväni kanssa puhuttiin siitä, että hän on löytänyt onnen ja ilon vatsan hyvinvoinnin kautta. Mutta monet eivät ymmärrä sitä, kysyvät vain ”koska se sun dieetti loppuu”.
Toinen ystäväni kertoi, kuinka hänelle keljuillaan siitä kun hän ei enää käytä alkoholia samalla tavalla kuin ennen. Ja kun hän juhlissa oli kerran ottanut kakkua, oli tullut heti kuittailua ”kuinkas sinä nyt tuollaista syöt neiti terveys”.
Mä olen miettinyt pitkään, että voinko mä antaa ohjeita elämään. Että mikä mä olen ketään neuvomaan elämisessä. Mutta sitten mietin, että kyllä mä voin ja haluan antaa ne neuvot eteenpäin mitkä olen itse kokenut hyväksi. Oon kuitenkin elänyt jo jonkin verran tätä elämää ja aina ei ole tosiaankaan ollut ruusuilla tanssimista. Olen vahvistunut vuosien varrella, mutta en kovettunut. Herkkyys on luonteenpiirre, jota ei tarvitse piilottaa. Vahva ei ole sama kuin kova. Maidoton ruokavalio hyvinvoinnin vuoksi ei ole dieetti. Ja joskus voi syödä kakkua vaikka muuten söisi terveellisesti, koska siihen on mahdollisuus.
Jos haluat kohentaa elämänlaatuasi, mieti näitä asioita:
* Ole oma itsesi, älä teeskentele
* Asetu kiusaajien yläpuolelle
* Itke jos itkettää, älä pidättele
* Olet ainutlaatuinen, ainoa laatuaisi tässä maailmassa – ole ylpeä itsestäsi
* Älä tyydy, tavoittele hyvää
* Rakasta paljon, näytä tunteesi ja kerro niistä
* Jos päätät jotain, ole ylpeä siitä – älä väheksy itseäsi tai päätöksiäsi
* Uskalla epäonnistua, ei se ole niin paha asia – siitä myös aina oppii
* Ole rohkeasti sinä, älä yritä olla joku muu
* Luota itseesi
* Ole sellainen ystävä, kuin haluaisit ystävän olevan sinulle
* Rakasta itseäsi
* Ole sanojesi mittainen, yritä aina pitää lupauksistasi kiinni
* Anna itsellesi armoa ja aikaa
* Ole tukena sitä tarvitsevalle
* Älä katkeroidu
Jos jokin asia tai henkilö ärsyttää tai vihastuttaa sinua, mieti miksi? Onko se syy oikeasti siinä ihmisessä tai asiassa, vai onko siinä kenties kuitenkin jotain taustalla omassa käytöksessäsi tai suhtautumisessa? Jos tiedät, että olet herkkä ja sinua itkettää helposti, anna tulla vaan vaikka kahta kovemmin. Asetu kiusaajien ja arvostelijoiden yläpuolelle, luultavasti he ovat juuri niitä joita ärsyttää sinussa jokin piirre tai asia, jonka kanssa heillä itsellään on jotain taustalla. Jos päätät muuttaa elämäntapojasi, tee se ylpeydellä – älä väheksy päätöstäsi tai suhtaudu siihen alentuvasti muiden läsnäollessa. Ole aina oma itsesi, älä teeskentele. Jos kerrot kaikille syöväsi vain vihreitä kasviksia ja siemennäkkäriä, tee niin oikeasti. Mutta jos välillä sorrut suklaaseen, kerro se. Rosoisuus on kiinnostavaa. Kiiltokuvat ei. Rakasta itseäsi, ole ylpeä itsestäsi. Rakasta lähimmäisiäsi ja kerro tunteistasi. Ole tukena jos he sitä tarvitsevat. Se joka antaa, myös saa. Jos ei heti takaisin, niin joskus jonain päivänä ja ehkä ihan yllättävältä taholta.
pus <3
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Loistava teksti! Vähän samantyyppistä pohdiskelin juuri omassakin blogissa 🙂
Tässä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana jonkinlainen herätys itsellekin, vaikka sitä kuvitteli olevansa vahva ja muiden mielipiteistä piittaamaton, mutta senkin voi tavallaan tehdä ”väärin”. Mä oon aina ollut toki oman tien kulkija ja aika hyvällä itsetunnolla varustettu, mutta vähän sellainen haistakaa kaikki paska-tyyppi. Jotenkin tajunnut että vahva voi olla toisellakin tavalla. Ystävällisemmin. Mä en nyt oikein tiedä miten sen selittäisi 😀 Vähän sellainen ”ai sulla on tuollainen mielipide, no se on harmi että sun mielikuva asiasta/musta on tuollainen, ei voi mitään, *hymy*” sen sijaan että olisi ”mä en tarvii muiden mielipiteitä koska mä oon mitä oon ja fak juu!” Ja se että suoraan ja rehellisesti voi puhua ystävällisesti ja hyväntahtoisestikin eikä aina töksäyttäen (”no mä ny vaan oon tällänen et sanon suoraa ja deal with it”)
Ja just sitä että suhtautuminen moniin asioihin, niiden käsittelyyn ja moniin ihmisiinkin on muuttunut. Sitä jotenkin ymmärtää paljon paremmin niitäkin jotka jotenkin ärsytti. Ei jaksa enää jäädä vatvomaan niitä negatiivisia asioita.
Olikohan tuossa nyt mitään järkeä 😀 Lue mun blogiteksti, siinä on ehkä enemmän järkeä x)
Se on juuri niin, sen voi tosiaan tehdä ”väärin”. Liian kovasti. Siis kovalla tavalla. Ystävällinen vahva onkin vähän vaikeampi olla. Mutta kun sen oppii, se on hienoa.
Oli tässä kommentissa paljonkin järkeä. 🙂 Luin myös sun blogitekstin, siinäkin oli järkeä. <3
Kiitos Monna, tää oli tosi hyvä postaus. 🙂 Musta on aikalailla aikuisiällä tullut vähän ujo ja se harmittaa mua. Uusien ihmisten seurassa en osaa olla oma hassu ja rento itseni, sellainen mitä olen avopuolisoni ja parhaiden ystävien seurassa. Harmittaa, kun ajattelen että ihmiset saattaa saada musta ”vääränlaiseen” kuvan. Mä aina yritän ajatella, että ”nyt anna mennä vaan, älä mieti liikaa, sano ja käyttäydy niinku susta tuntuu hyvältä”. Silti mä usein hissukoidun enkä osaakkaan olla niinku pääni sisällä ajattelen.
Oman itsensä oleminen olis niin tärkeätä. Itse tiedän yhden bloggaajan, joka esittää blogissaan aika paljon ihan muuta kuin oikeesti on, tai en tiedä tajuaako se itsekään kuinka paljon se suoltaa paskapuhetta, jos nyt ihan suoraan sanon. Se ärsyttää mua, ja tietoni mukaan myös muita ”tuttuja”, jotka tietävät tämän ihmisen oikeesti, eikä vaan blogin perusteella. Mua ärsyttää tää sen takia, etten ikinä itse pystyisi samaan, kun pyrin olemaan rehellinen ja aito. Ärsyttää myös se, etten ”uskalla” sanoa henkilölle asiasta, veikkaan ettei hän näkisi itsessään mitään vikaa ja luultavasti vain suuttuisi.
Jos kuitenkin haluat olla oma hassu ja rento itsesi, niin varmasti niin pystyt olemaan vielä joku päivä. Sekin on mun mielestä kehitettävä asia, kun tarpeeksi tahtoo ja sitä ajatusta työstää – joku päivä uskaltaa. <3
Luotat vain siihen, että oot hauska muidenkin kuin avopuolisosi ja ystäviesi mielestä. 🙂
Valitettavasti tässä blogimaailmassa kuvailemiasi henkilöitä löytyy aika paljon. 🙁
”Vahva ei ole sama kuin kova” on mun mielestä hyvin sanottu. Nykymaailmassa niitä on tullu jostain syystä synonyymi 🙁 Onhan lasikin kovaa, mutta niin helposti särkyvää. Sama voi päteä ihmisiin, jotka yrittää väkisin ”kovettaa” ittensä – ne voivatkin todellisuudessa olla heikkoja. Sen sijaan ihminen, joka uskaltaa olla hieman pehmeäkin, voi olla todella vahva 🙂
Hyviä elämänohjeita! <3 Jäi muuten hieman soimaan päähän toi biisi, se on tosi tarttuva 😀
http://lungelady.blogspot.fi
Se on tosi hyvin sanottu. 😀 Vaikka itse sen sanoinkin. 😉
Ja toi oli tosi hyvä vertauskuva toi lasi!!
Toi biisi jää tosi helposti soimaan päähän. 😀
Ihana teksti! Voikun noita ohjeita muistaiskin aina toteuttaa niin olis elämä varmasti paljon helpompaa ja täydempää. 🙂 Toi alkoholittomuudesta keljuilu on niin tuttua. Mua ahdistaa aina jo monta viikkoa etukäteen kun on tiedossa jotkut ystävän synttärit tms, koska en haluaisi juoda, mutta en jaksa myöskään kuunnella sitä nihkeilyä asiasta. ”Ai ylläri että Tuuli on vesilinjalla, et varmaan oo tulossa baariin? Tulisit nyt kerrankin.” No entä jos mä en halua? 😀 En mäkään pakota ihmisiä mun kanssa salille jos se ei oo niiden juttu. Argh.
Mutta siis kiitos tästä, osu ja uppos! 🙂
Niin, eikä kaikkia tartte samaan aikaan muistaa. <3 Vaikka edes yhden.
Alkoholi on sellanen juttu, että se herättää aina vahvoja tunteita. Ja sitten jos joku ei käytäkään alkoholia niin paljon kuin itse, niin nämä enemmän käyttävät tuntevat ehkä jotain pientä v*tutusta siellä syvällä sisällään ja aukovat päätään sille, joka voi pitää hauskaa ilman kännäilyä. 🙂
Osui ja upposi -taas. Sopivasti ajankohtainen kirjoitus… Juuri tällä viikolla otin miespuolisen työkaverin kanssa yhteen ja päädyin itkemään, joka näkyi varmasti toiselle osapuolelle heikkoutena, vaikka tarkoitus oli tuoda esille jotain ihan muuta. Koko keskustelu koki muutoksen, koska toinen osapuoli alkoi voivottelemaan itkuani… :/
Harmittaa, kun itken niin helposti ja mietin tätä asiaa pitkään. Toisaalta mua ei harmita se itkeminen, koska tajusin, että sellainen minä nyt vain olen. Mutta ottaa niin kovasti päähän, että toinen tulkitsi itkuni väärin. ÄH PÖH.
Hienoja asioita Monna tuot esille ja ihana seurata blogia, joka ei ole pelkkää pintaliitoa ja belfietä vaan myös niin paljon muuta:) Laitat silloin tällöin tällöin sopivasti mietiskelemään asioita.
No mutta, ajattele niin ettei sillä ole mitään merkitystä miten hän sen itkun otti. Eihän se muuta mitään asiaa? Näytä jollain toisella tapaa hänelle, ettet ole heikko missään tapauksessa. Olet vain herkkä. Joka on ihan eri asia kuin heikko. <3
Olen pohtinut itsekin usein sitä, että näyttäytyykö itku muille ihmisille heikkoutena? Sen lisäksi, että olen herkkä, olen myös erittäin itkuherkkä. Oli sitten surusta tai ilosta kyse, niin allekirjoittaneella on vedet silmissä 😀 Tutut ja läheiset tietävät tämän piirteeni, mutta vieraiden kanssa pohdin toisinaan, että ajattelevatko he sen vaikka heikkoutena?
Nolottaako minua itkeä vieraiden edessä? Kyllä minua taitaa vähän nolottaa, ehkä nimenomaan sen takia, kun en ole varma, kuinka he sen tulkitsevat. Tästä päästäänkin sitten siihen, että ei pitäisi välittää niin paljon toisten mielipiteistä… Huh, mikä oravanpyörä! Mutta pikku hiljaa hyvä tulee ja näistäkin ajatusmalleista voi päästä eroon 🙂
Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä!
Niin, se on kyllä hyvä kysymys. Itsekin olen itkuherkkä ja olen kyllä joskus myös miettinyt onko se jonkun mielestä heikkoutta. Mun mielestä se ei ole. Heikko ja herkkä ei oo sama asia, kuten ei oo kova ja vahvakaan.
Ehkä pitäisi vaan antaa itkun tulla kun se on tullakseen, on se sitten ilosta tai surusta tai liikutuksesta. Jos siinä on seurassa joku sellainen henkilö, jonka suhtautumisesta itkuun ei ole varma, voi sanoa olevansa erittäin itkuherkkä. 🙂
Kiitos Monna! Aijon rustata nuo vinkit kalenteriin et voin aina palata silmäilemään niitä, jos meinaan unohtaa ne. Tää postaus oli ihana ja herättelevä, asioita voi katsoa monesta kulmasta, nyt pitää vaan yrittää löytää se oma kultainen keskitie!
Hienoa! 🙂 <3
Kultainen keskitie on aina paras!
Monna ihanainen – et haluaisi kertoa mitkä noi sun treenikengät ovat? Mun luotto-Nike kenkien malli on muuttunut ja olen nyt kenkiä vailla