Tuparit oli ja pt kompuroi..
35
Lauantaina meillä oli tuparit. Aivan ihana ilta ja paljon ystäviä koolla. <3
Ilta päättyi kuitenkin vähän… no sanotaanko kömpelösti…
***
Aamupäivällä siivoiltiin kotona ja valmisteltiin.
Klo 14 meillä oli treffit Paavo Nurmen patsaalla, koska Tuukka oli menossa juoksemaan Helsinki City Runia MT Personal Trainingin valmennettavien kanssa.
Sillä välin kun juoksijat juoksivat puolimaratonia, minä laittauduin valmiiksi ja yhdessä veljeni kanssa laitettiin myös tarjoiltavat kuntoon.
Meillä oli tupareiden menussa ihan helppoja ”snack”-tyyppisiä ratkaisuja, teimme itse muutamat jutut ja loput ostettiin valmiina.
– Pizzaa
– Avokadotahnaa + maissikakkuja
– Juustoja + suolakeksejä
– Oliiveja
– Popcorneja ja juustosnackseja
– Irtokarkkeja ja hedelmiä
– Princess-kuohuviiniä ja boolia
Vieraita tupsahteli sisään klo 18 jälkeen ja heitä oltiin vastaanottomassa minä, veljeni ja koirat. 🙂
Ilta sujui rattoisissa merkeissä. Porukkaa kävi piipahtamassa ja osa oli koko illan mukana. Tunnelma tiivistyi ja musiikki soi tunti tunnilta vähän kovempaa.. 😉
***
Kellon lyödessä 23 lähdettiin meiltä vielä porukalla läheiseen kuppilaan jatkamaan iltaa ja pelaamaan Kimbleä.
Hauska ilta päättyi kuitenkin sitten vähän vähemmän hauskasti..
Kotirapun portaissa nimittäin kompuroin hyvin lennokkaalla ja kepeällä askeleella niin, että pikkusormeni murtui.
Eilen kävin Mehiläisessä kuvattavana ja kipsattavana. Tänään aamu alkoi normivitamiinien lisäksi tulehduskipu- ja särkylääkkeillä.
***
Ajattelin ensin, että en sen kummemmin asiaa ala puimaan täällä blogin puolella. No mutta what the hell… Näin kävi ja mitäs sitä kaunistelemaan. Kerran-pari vuodessa kun ottaa vähän kuohuvaa, näköjään kisakunto sillä saralla vähän huononee..
Mutta tiedättekö mitä? Tarina ei lopu tähän.
Kerran näin tuli nyt kömmäiltyä, tahdon kertoa vähän lisää.
Kuten olen monesti kertonut, on alkoholi näytellyt isoa roolia elämässäni aiemmin. Harvase viikonloppu tuli juhlittua nuoruudessa ja edellisen kerran aika kovaa meni ennen kuin aloin opiskella pt:ksi ja elämäntavat muuttuivat.
Mä olen aina ollut nimittäin sellainen, että kun vauhtiin päästään, niin minähän jaksan bilettää vaikka vuorokauden ympäri.
Olin miettinyt tupareita ennen, että en aio juoda kovin paljoa nyt. Että juurihan oli vappu ja silloin tuli nautiskeltua pullo kuohuvaa.
Launtaina kuitenkin kävi niin kuten mulla monesti käy. Nousuhumala vie mennessään ja tilaan vielä toisen. Ja kolmannen. Ja vielä yhden ennen pilkkua.
Eikä siinä mitään. Välillä on hauska ottaa rennosti ja juhlia vaikka aamuyöhön hyvässä seurassa. Mutta se olo mikä siitä seuraa aamulla juhlien jälkeen on vaan niin kamala, että en sitä enää halua usein.
No nyt kävi näin. Olkoon tämä opetus itselleni, että ehkä sen viimeisen voisi jättää ensi kerralla tilaamatta.
Halusin rehellisesti kertoa miten kävi, enkä selittää jotain puutaheinää. Välillä pt heittää vapaalle ja silloin esiin astuu se tavallinen Monna. Samanlainen ihminen kun kaikki muutkin.
Ihanaa viikon starttia ja hymyä huulille! 🙂
Pus!
35 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hei sun blogi ei päivity blogloviniin nyt muuton jälkeen 🙁 saatko jotenkin vaihdettua sinne osotetta tms?
Joo mä yritän. 🙁 Mä en saanu vieläkään sitä toimimaan, mutta on työn alla! 🙂
Ihminen se sinäkin vain olet! Onneksi ei käynyt hullummin 🙂 ♡
Näinpä juuri! 🙂
Heips Monna!
Kuulostaa tutulta.. 😉
Mitä harvemmin ottaa, sitä helpommin käy noin 🙂 Mutta ennemmin näin päin. Mä en kestä enää noita aamuja.. huh huh.. Karmeeta hyi yök.. 😀
En enää raaski tuhlata viikonloppuaamuja/-päiviä tuohon kärsimykseen.. Ihanempaa on herätä ajoissa, nauttia hyvästä fiiliksestä ja jokaisesta vapaasta tunnista.
Oot upea Monna!
Ihanaa kevättä sinulle, Tuukalle, Pimulle ja Gerelle
Kiitos Piia! <3
Joo, siis mäkään en jaksa tuhlata viikonloppuja tai edes sitä yhtä sunnuntaipäivää huonolle ololle. Siksi nää kerrat on harvassa nykyään. 🙂
Voi Monna, olet ihana kun kirjoitat rehellisesti aiheesta kuin aiheesta! Toivottavasti sormi paranee nopeasti. 🙂
Haha. 😀 Joo rehellinen oon.
Toi loppu teki mut kyllä surulliseksi. Tämä meidän kulttuuri on niin sairas, olet tavallinen kun juot liikaa ja kaatuilet kännissä 🙁
Pikaista paranemista ja kiva kun palasit tänne fitfashioniin! 🙂
No en nyt tarkoittanut sitä niin.. Tarkoitin enemminkin sitä, että kyllä sitä liikunta-alan ammattilaisetkin välillä ottaa vähän rennommin ja vetää vaikka vähän karkkia ja shipsiä ja alkoholia. Ei kaatuilu kännipäissään saisi olla ”sitä tavallista”. 🙂
kiva kun oot takas fitfashionilla! mutta samaa mieltä ylläkommentoineen kanssa…Onpa tosi normaalia kaatuilla kännissä.
Jotenkin pystyn nyt samaistuun molempiin näihin juttuihin. Minä mursin ranteeni rinteessä pääsiäisenä ja vasta sain kipsin pois. Nyt on sitten vaikea löytää intoa liikkumiseen, se kun kipsin kanssa jäi aika vähälle.. Viime viikonloppuna taas maistui muutama lasillinen liikaa minullekin ja olipa koko viikonloppu pilalla. Tsemppiä kovasti paranemiseen! Oot symppis 🙂
Kiitos! <3
Nyt vaan liikkumaan, niin sieltä se into löytyy takaisin!
No onneksi meni vaan sormi eikä vaikka jalka. Olisi hankalampi tehdä hommia. Kiva rehellinen meininki ja jos kaikilla oli hauskaa, se oli sen arvoista!
Niinpä, onneks ei tosiaan jalka mennyt! 🙂
Mä olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja joo kyllä mäkin välillä vedän just noin kuin kuvailit. Viimeksi muutama kk sitten ja sitä ennen muutama vuosi takaperin. Joskus vaan nousuhumala vie mennessään 😀
Ja mitäs siinä, seuraavana aamuna vaan sit muistaa että eipä vie useasti 😀
Viimeksi oli sellainen olo että menee varmaan se pari vuotta jos ei pidempäänkin unohtaa tuo seuraavan päivän olo 😀
Joo ja täällä yks syöpäsairaanhoitaja, joka myös joskus nollaa. Sitten taas menee piiitkä tovi ja toinenkin, koska seuraavan päivän olot on hyvässä muistissa 😉 Elämää tämä on.
Kiva Monna, kun palasit Fitfashioon!
Oi ihania kommentteja Kaisu ja Irmeli! 🙂 Ihana kun kirjoititte!
Elämää tää todella vaan on! 🙂
rehellinen kirjoitus ja hyvä sellaisena. Toisaalta on vähän surullista, että tekemisiään joutuu selittelemään. Onhan jokaisella oikeus myös vapaa-aikaan, vaikka työminä olisi mikä tahansa. Vahinkoja sattuu kenelle tahansa ja ihan selvistä päinkin. En sano sillä, että kännisekoilut olisi jokin hieno juttu. En todellakaan, mutta mielestäni tässä nyt ei ole laisinkaan sellaisesta kyse. Liiallinen juominen ja kohtuukäyttö on kaksi ihan eri tarinaa.
Toivottavasti sormi alkaa parantua ja kivutkin helpottaa. Onnea uuteen kotiin! Nätti koti näyttää olevankin ja nuo ikkunalaudat.. Ihanat!! 🙂
Enpä kai yrittänyt selitellä, juurikin ehkä tuoda asian vain sellaisena kuin se on. 🙂
Kiitos! <3 Ja ikkunalaudat on ihan munkin suosikit. 🙂
Sen vähän mitä kuvista on nähnyt niin teidän koti näyttää tosi kauniilta! <3
Ja tiedätkö, ihan kuin oisi tuo kirjoitus tullut mun näppikseltä. En siis ole nyt kaatuillut humalapäissäni (hih!), mutta noin muuten mitä kirjoitit. Itsekin tullut aikoinaan ennen lapsia juhlittua olan takaa ja nykyään voi laskea vuoden maistelukerrat yhdellä kädellä. Ei sitä aina siinä kohtaa muista, että sen viimeisen voisi jättää juomatta kun on niin kivaa. On onni, että krapula on vähien juomiskertojen vuoksi(?) nykyään aika jäätävä, joten eipähän tee mieli usein lähteä mihinkään. 😉 Ikävä, että sun sormelle noin kävi, mutta "kiva", että kirjoitit siitä tänne. Toisinaan tulee tunne, että ihmisten mielestä personal trainerit ovat jotain superihmisiä, jotka eivät koskaan syö mitään herkkuja tai koskaan heitä vapaalle. 🙂
Tsemppiä sormen paranteluun! <3
Ps. nyt mun tekee mieli irtokarkkeja! 😀
Hahaa 😀 Joo siis nimenomaan on ”onni”, että vähäisten juomiskertojen vuoksi se kisakunto on aika huono ja krapulat niin jäätäviä, että niitä ei tosiaan usein halua. 🙂
Joo, ei pt:t kyllä ole millään tapaa yhtään sen enempää superihmisiä kuin kukaan muukaan. 🙂
Kiitos!
Ihana ja rehellinen postaus. Pikaisia parenemisia!
Kiiitos! 🙂
Heippa! Tää sun blogi on aivan mahtava. Mä tietenkin tykkään lukea kaikkia sun treeni päivityksiä ym. Mutta lopullinen koukutus blogiin iski, kun kerroit rakastavas irtokarkkeja. Olet siis vain tavallinen ihminen karkkihimoinesi, tosin kovin sinnikäs sellainen 🙂 ja kaikki tämä siis vain lisää uskoa siihen, että minäkin, tavis sohvaperuna, pystyn muuttumaan, jos oikein kovasti sitä haluan! Kiitos siis blogista! Ja hei pakko vielä lopuksi todeta, että aika pientä tää sun kompurointi! Ei sattunut edes vesivahinkoa taikka tulipaloa 😀 paaaljon pahempaakin on nähty!
Haha! 😀 Kiitos! <3
Kaikki pystyy muuttumaan jos halua on. 🙂
Minusta on ihanaa että kerrot rehellisesti etkä anna niin kiiltävää kuvaa itsestäsi.:) Monesti tulee ”fitness-ihmisistä” sellainen kuva että syödään pelkkää rahkaa päivästä toiseen eikä herkut edes käy mielessä koskaan..
Ja sattuuhan sitä 😉 Pikaista paranemista! 🙂
Kiitos MN. 🙂
Rahkaahan en syö lainkaan. 😉 😀
Kiitos juhlista!
Olit todella kaunis emäntä ja tuo asu oli aivan upea! Kyllä tuolla vartalolla kelpaa! <3 Toivottavasti sormi paranee nopeasti! Vahingot on vahinkoja joten turha murehtia, pus!
Kiitos rakas! <3 <3
Joo, kyllä tää tästä paranee ennen kuin huomaankaan. 🙂
Ohnoes, huono säkä mutta uskottavamman sinusta tekee kun kerrot olevasi vaan ihminen. 🙂 Välilä saa ja pitää ottaa lunkisti. En usko että kukaan ostaa niitä mmm-rentoudun-vaan-viherpirtelöillä-hölinää maailman tappiin asti. 😀
BTW Ihanasti laitettu esille kaikki tuontiparieväs!
Joo, ei kannata yrittää hölöttää jotain mitä ei ole oikeasti. 🙂
Kiitos!
Onnea uuteen kotiin Monna!
Asiasta kolmanteen, mistä olet löytänyt maissikakkuja Suomessa? Oon metsästänyt vaikka mistä kaupasta ja erikoisliikkeestä eikä meinaa löytyä.
Kiitoksia! 🙂
Noita (aivan super hyviä) maissikakkuja ostan aina Kampin K-kaupasta. Niitä saa myös kuulemma Tammiston CityMarketista. 🙂
Upea staili ollut sulla jälleen 🙂
Ja sattuuhan sitä, ihan yhtähyvin tuollainen kompurointi voi tapahtua selvinpäinkin, onneks ei pahemmin sattunut ja toivottavasti sormi paranee nopsaan <3
Ps. Mä taidan olla taas vähän jälkijunassa näiden blogien luvussa 😀
http://outikarita.fitfashion.fi/