Epävarmuus ja epäonnistumisen pelko ohjaa meitä.
15
Seuraan päivittäin todella paljon ihmisiä ja heidän käytöstään. Tykkään kulkea ratikalla, koska voin tarkkailla ihmisiä. Kun näen vihaisia ilmeitä ja turhautuneita puuskutuksia ajattelen usein, että miksi tuo on vihainen tai turhautunut. Usein tilanne on sellainen, jossa tämä henkilö joutuu kokemaan jotain sellaista missä pelkää pienestikin epäonnistuvansa.
Se voi olla jotain ihan arkipäiväistä. Nähdään bussi seisomassa pysäkillä ja ajatellaan, että jospa ehtisin tuohon jos vähän juoksen. Kun bussi sitten ehtiikin mennä nenän edestä tulee vähän nolo olo, näkiköhän joku että mä yritin mutten onnistunut. Toki tällaisessa tilanteessa voi ihan rehellisesti harmittaa se, että seuraava bussi tulee vasta 20min päästä. Mutta tunnistatte varmasti tilanteen?
Se voi olla joku isompi juttu mistä on hiljaa itsekseen haaveillut, muttei uskalla kertoa sitä kenellekkään. Sillä mitä jos se ei toteudu? Haluaisi laihduttaa 10kg ja asettaa tavoitteeksi sen neljän kuukauden päähän. Mutta puhuukin yleisesti siitä vain vähän painonkontrolloimisena, ettei kukaan vaan ajattelisi sitten neljän kuukauden kuluttua ettei toi siihen pystynyt.
Rehellisesti sanottuna, kuka muistaa tai kuka huomaa?
Luultavasti juuri ne, jotka ajattelee heti alusta asti ettei tuo noilla kömpelöillä askelillaan tuohon bussiin ehdi tai ettei tuo mitään pysty laihduttamaan. Ja millainen henkilö ajattelee näin? Sellainen, jolla ei itsellään ole hyvä olla. Tarviiko tällaisen ihmisen mielipiteistä välittää? Ei.
Mistähän kummasta meidän ihmisten epävarmuus johtuu? Pelätään niin kovasti sitä, että mokataan. Pelätään sitä niin kovasti, että tilalle tuleekin suuttumus. Se negatiivinen tunne purkautuu eri tavalla, mutta lähes aina jotenkin vähän väärin. Joko jotain ihmistä kohtaan, joka ei lainkaan edes liity tämän toisen henkilön epävarmaan oloon. Tai jotain ihmistä kohtaan, jota kohden tuntee katkeruutta – jotain joka uskalsi tehdä asian mistä itse vain unelmoi.
Kun ajatellaan muutoksia elämässä, niihin liittyy aina pelko. On ne sitten jotain pienempää tai suurempaa. Tai on se muutos sitten positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen muutoskin usein pelottaa. Mitä jos se muutos tuokin mukanaan jotain epämiellyttvää? Jotain mihin ei ole varautunut tai mihin ei osaa suhtautua? Mutta auttaako se tilannetta, että pelkää sitä jo etukäteen?
Me luomme itsellemme tietynlaisia sääntöjä ja ajatusmalleja, joita emme edes huomaa. Ne lisäävät pelkoa epäonnistumisesta. Jotain ajatusta saatetaan syöttää meille jo lapsesta asti, että meidän suvun naiset on olleet aina tällaisia vähän kömpelöitä ja pyöreitä. Tai vaikkapa, että meidän suvun miehillä on aina ollut huonot polvet. Tämänlaiset ajatukset päässä onkin huomattavasti vaikeampaa lähteä ottamaan sitä askelta kohti muutosta, sillä enhän minä voi notkistua koska meidän suvun naiset on kömpelöitä ja enhän minä voi alkaa laskettelemaan, koska ei minun polveni kestä.
***
Mitä jos sittenkin uskoisi onnistuvansa?
Ajatuksen voimalla on käsittämättömän vahva voima.
Kerron pari esimerkkiä.
Eräs asiakkaani on huomannut toisen jalkansa olevan hiukan vahvempi. Teimme pari viikkoa takaperin yhden jalan askellusta boxille. Liikkeessä tarvitaan tasapainoa ja voimaa pakarasta. Kun asiakkaani oli tehnyt vahvemman jalan hän sanoi, että no tämä menee nyt vähän huonommin kun tämä on se mun heikompi jalka. Se meni huonommin.
Pidettiin pieni paussi ja tehtiin toiset sarjat per jalka. Kun oli taas sen ”huonomman” jalan vuoro, sanoin asiakkaalleni, että pysähdy hetkeksi. Sulje silmät ja mieti vahvasti, että onnistut. Mieti, että tämä jalka on ihan yhtä hyvä kuin toinen. Hän teki työtä käskettyä ja aloitti sitten askelluksen toisella jalalla. Liike meni jopa puhtaammin kuin sillä ”paremmalla jalalla”.
Toisen esimerkin kerron eiliseltä. Yhdellä asiakkaistani on jo lapsena tehty leikkaus toiseen jalkaan ja tämän vuoksi toinen jalka on oikeasti lihaksiltaan hieman heikompi. Haastan asiakkaitani välillä kokeilemaan asioita mihin voisi helposti itse kuvitella sanovansa vaan ei, koska se tuntuu liian haastavalta. Eilen sanoin sitten tälle asiakkaalleni, että nyt tehdän yhden jalan kuperkeikkoja. Asiakkaani kasvoille ilmestyi hymy, että jee!! Kun parempi jalka oli tehty oli heikomman jalan vuoro. Hän ehti aloittaa lauseen, että tämä menee nyt varmaan… Kunnes itse keskeytti lauseen ja sanoi ei. Aloitti lauseen uudestaan ja sanoi, että tämä menee ihan yhtä hyvin. Ja niin se meni.
***
Kun haluat asettaa tavoitteita tai tehdä jotain mikä pelottaa, älä mieti ensimmäisenä epäonnistumista. Tai ettet kuitenkaan pysty. Miksi et pystyisi? Pystyyhän moni muukin, mikä juuri sinussa olisi niin paljon huonommin ettet pystyisi? Ei mikään.
Jos olet haaveillut napapaidassa kulkemisesta tänä kesänä, tee se rohkeaasti.
Jos olet unelmoinut 10kg painonpudotuksesta, aseta tavoitteet ja usko onnistuvasi.
Jos olet halunnut oppia tekemään kuperkeikan takaperin, ryhdy opettelemaan – onnistut varmasti!
Jos tuntuu, että haluat oppia lisää tästä aiheesta – tule meidän mukaamme Mielipäivään 6.kesäkuuta!
Mielipäivä – Onnenrumpu & MT Personal Training
Negatiivisten uskomuksien poistaminen, muutosten tekeminen ja tavoitteiden saavuttaminen onnistuu parhaiten rentoutuneessa tilassa. Aloitamme Mielipäivän rentoutusharjoituksilla, jonka jälkeen lähdemme tutkimusmatkalle mielikuvaharjoittelun ihmeelliseen maailmaan.
Mielipäivän sisältö
* Rentoutus- ja mindfulness-harjoitukset
* Mielikuvaharjoittelun voima
* Fyysinen kehonkuva, sisäinen puhe
* Itsensä arvostaminen, negatiivisten uskomusten poistaminen
* Muutosten tekeminen, tavoitteiden saavuttaminen
Päivä sopii kaikentasoisille liikkujille, kuntoilijoille ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille. Mukaan tarvitset rennot sisä- ja ulkoliikuntavaatteet, juomapullon sekä halutessasi oman jumppa/joogamaton tai pyyhkeen.
Päivän hinta: 69€ (sis. herkullisen kotiruokalounaan kartanoravintolassa)
Ilmoittautumiset alla olevasta linkistä avautuvalla lomakkeella tai sähköpostilla osoitteeseen asiakaspalvelu@onnenrumpu.fi viimeistään 29.5.2015, ilmoittautuminen on sitova.
Ilmoittautumislomake: www.onnenrumpu.fi/mielipaiva
***
Aurinkoa päiväänne! <3 Uskokaa itseenne ja pelätkää vähemmän!
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Luultavasti juuri ne, jotka ajattelee heti alusta asti ettei tuo noilla kömpelöillä askelillaan tuohon bussiin ehdi tai ettei tuo mitään pysty laihduttamaan. Ja millainen henkilö ajattelee näin? Sellainen, jolla ei itsellään ole hyvä olla. Tarviiko tällaisen ihmisen mielipiteistä välittää? Ei.”
Tuon saman oon lukenut monestakin paikasta, etenkin kun puhutaan netissä trollaajista. Että kurjimmat ennakkoluulot ja ajatukset on niillä joilla ei ole itsellään hyvä olla! Mä itse ajattelen et me jokainen ollaan joskus se ”jolla ei oo hyvä olla”. Ei siis ole hyviä ja huonoja ihmisiä, joilla toisilla on kauniit ajatukset ja toisilla negatiiviset ja pahat. Silti sen jolla ei oo hyvä olla, ajatus ei mun mielestä saisi olla kielletty. Ehkä elän itse aikaa, jolloin en voi niin hyvin ja siksi ajattelen että myös minun negatiiviset ajatukset pitäisi olla hyväksyttyjä 😀
Ehdottomasti Anna! Kyllä mäkin olen joskus se jolla ei oo hyvä olla ja silloin niitä negatiivisia ajatuksia tuleekin helpommin ja myös pieni kateellisuuden piikki nostaa päätään niinä hetkinä.
Ei missään tapauksessa ollut tarkoitus sanoa, että on hyviä ihmisiä ja huonoja ihmisiä. Tarkoitus oli kehottaa ja rohkaista kaikkia uskomaan itseensä enemmän! 🙂 <3
Näinhän se menee! 🙂 Ja fiksu on se joka pitää mölyt mahassa kun kauheasti harmittaa joku turha tai kateellinen ajatus 😉
Ihanaa rohkaisua ja hyviä ajatuksia! <3
Usein noihin epäonnistumiseen liitetään pelko siitä, että joku nauraa mulle. Yks kaveri juuri sanoi yhessä tilanteessa, että mitä jos joku nauraa hänelle, johon mä vaan totesin, että eikö se oo hyvä vaan, koska elämässä ei voi olla koskaan liikaa iloa ja naurua. Kaveri meni hieman hiljaiseksi.
Oon myös joskus juossut bussiin ja ehtinytkin. Joskus myös jättänyt yrittämättä ja kyllä se eniten ”harmitti” että en edes yrittänyt. Jotenki ahdistaa, kun elämä otetaan usein liian vakavasti.
Joo näin on, nauraminen niihin liitetään. Mutta siis mahtava oivallus myös sulta ystävällesi! 🙂
Ihana ja ajatuksia herättävä teksti Monna! Miten se voikin tässä yhteiskunnassa olla niin vaikeaa epäonnistua jossakin? Ihminenhän oppii ja omaksuu asioita nimenomaan kokeilemalla ja erehtymällä, eikä siinä pitäisi olla mitään noloa tai hävettävää, saati itsetuntoa alentavaa. Suurimman osan ajastahan nuo meidät pelot ja epäusko itseemme on kuitenkin ihan tuulesta temmattua ja turhaa.
Tietenkään kaikki ei mene aina heti putkeen ja onhan vanhassa sanonnassa peränsä, että yrittänyttä ei laiteta. Ja kyllähän se niin on, että jos yhdeksän epäonnistumisen jälkeen kymmenennellä kerralla onnistuu, niin se periksiantamattomuuden tunne ja fiilis on aivan huikea ja eri tavalla palkitseva kuin, että homma olisi mennyt kerrasta urilleen.
Niinpä, se on tosi vaikeeta. Ja todellakin, niistä opitaan! 🙂
Tosi hyvin sanottu, periksiantamattomuuden tunne on todellakin huikea!
…ja esittelin Oskarille vielä treenin jälkeen kuinka hienosti osaan tehdä yhden jalan kuperkeikkoja molemmilla jaloilla, ja pääsin jopa punnaamaan itseni arvokkaasti ylös kaatumatta! 😀 Kiitos haastamisesta. <3
Ihan mahtavaa!! <3 Ja Ode oli varmasti ylpeä! 🙂 Kiitos kun tartuit haasteeseen!
Hyvä tuo esimerkki että kävele napapaidassa kesällä! Olen niin halunnut joten miksi en tekisi niin! 🙂 Ehkä hiukan arveluttavaa muiden kommentit, koska ei ole mulle normaalia ”esitellä itseään”.
Joo, nyt heität tuollaiset kommentit ja epäilyt roskakoriin ja kaivat napapaidat esiin! 🙂 Niin mäkin meinaan!
Ihanaa, että oot täällä taas! Jotenkin toi fit-lehden pohja ei vaan saanut mua lukemaan enää sun blogia. Aina kun sinne päädyin, luin kyllä useamman postauksen, mutta joku siinä tökki. Nyt kun oot taas täällä, tiedän, että käyn taas päivittäin katsomassa uusia postauksia! Koska sun taso ei koskaan laskenut. Huippu Monna!!
Oi iso kiitos Saara! <3
Tää osu muhun hyvin. Iteselläni varsinkin tietyissä tilanteissa kumpuaa pintaan tuo epäonnistumisen ja itseni nolaamisen pelko. Mulla se ei ilmenee jännityksellä ja hiljaisuudella, ujoudella…. Oon paljon tän suhteen kasvanut ja uskon kasvavani lisääkin 🙂
http://outikarita.fitfashion.fi/
Mä sain tästä postauksesta taas muistutuksen asennemuutoksesta. Oon harrastanu tankotanssia n.4kk ja välillä on semmonen tunne, että enhän mä nyt tommoseen pysty. Edistystä on tapahtunu paljon ja huomaan osaavani 🙂 Viime perjantaina menin tankotunnille ja tiesin, että harjotellaan shoulder mount:ia (sori en tiiä mikä se on suomeks, siinä noustaan tangolle ylösalasin olkapään varassa). Viikkoo aikasemmin olin jo tosi lähellä onnistumista ja nyt päätin että pentele minähän pystyn siihen! Tein mielikuvaharjotuksen onnistumisesta. Sitten kun oli tositoimien aika, niin kyllä ne jalat nousi tangolle ja pääsin ylös asti! Ihana onnistumisen fiilis, my first shoulder mount ever 🙂 Et kyllä se on tosi paljon asenteesta kiinni..