Kuten moni tietää, musiikki on mulle yks tärkeimmistä jutuista.

Kuuntelen musiikkia päivittäin.
Mulla on kolme erilaista genreä mitä kuuntelen; treenimusa – joka on nopeatempoista ja motivoivaa, herkistelymusa – joka on slovareita ja toinen toistaan kauniimpia, hengailumusa – joka on letkeetä musiikkia näiden kahden genren välistä.

Sain jokunen aika sitten Frends Taylorin Rosegold-kuulokkeet käyttööni. Päivittäin kuulokkeita käyttävänä voin kertoa, että huomasin ihan samalla sekunilla eron kuulokkeiden laadussa, kun pistin nämä kaunokaiset korvilleni.

Frends-kuulokkeiden ominaisuudet:

• Likaa hylkivää aitoa nahkaa
• Metalliosat käsityötä
• Kokoontaittuvat korvatyynyt
• Kuulokkeiden panta ei takerru hiuksiin
• Pehmeä kangasjohto joka minimoi sotkeutumisen
•  Mikrofonissa kolme ohjainnappia: äänenvoimakkuus, musiikki ja puhelimen säädöt
•  Memory Foam korvatyynyt – keventää paineen tunnetta
•  Ensiluokkainen äänentoisto (40mm)

Suurimmat erot huomasin tuossa äänentoistossa ja korvatyynyjen pehmeydessä.
Mulla oli valmiiksi musiikinvoimakkuus varmaankin ihan tapissa vanhoista kuulokkeista ja kun painoin playta niin meinas pää räjähtää. 😀 Ääni kuuluu siis huomattavasti kovempaa ja jotenkin selkeämmin, jos en oo ennen tiennyt mitä tarkoittaa hyvä äänentoisto – nyt tiedän.

Korvatyynyt myöskin siis yllätti, oikeasti tuntuvat pehmeiltä ja paineentuntua ei tule vaikka pitää pidempäänkin kuulokkeita korvilla. Mulla ainakin nimittäin esim. pitkässä treenissä monesti korvat oli ihan tulessa kun kuulokkeet puristi korvalehtiä kohti kalloa. 😀

Ja siis onhan nämä ihan tajuttoman siistin näköiset! Ne on vähän kuin asuste, jokin koru. <3

Nytkin odotan jo, että pääsen laittamaan kuulokkeet korville kun tallustelen kohti päivän ensimmäistä asiakastreeniä. 🙂

Ajattelin laittaa teille tähän vielä mun tämän hetken suosikkibiisilistan. Osa biiseistä on sieltä treenimusapuolelta, osa herkistelymusapuolelta ja osa hengailumusapuolelta.

* Up – Olly Murs
* Keltaista – Samae Koskinen
* Teen Idle – Marina and the Diamonds
* I go to sleep – Sia
* Tyttöni tumma – Raappana
* Hey Mama – David Guetta
* Sata kesää, tuhat yötä – Toni Wirtanen
* Uimaan – Brädi
* Girls are always right – G.R.L
* Kesä kunnossa – Uniikki
* Bitch better have my money – Rihanna
* Valot kii – JVG feat. Jippu
* Liekeissä – Cheek
* Nunnuka-lai-laa – Uniikki
* I look to you – Boyce Avenue
* Super – Elastinen
* Warriors – Imagine Dragons
* Juomalaulu – Spekti 😉 😀

***

Kertokaa mulle teidän lempibiisejä, ehkä löytyy uusia tuttavuuksia. 🙂 Musiikkia ei voi koskaan jakaa liikaa. <3

Anssi Lauri Photography

Yhteistyössä: Belisty.fi

Sohaisenko nyt ampiaispesään? Ehkä. Mutta haluan kirjoittaa tästä aiheesta, olen halunnut pitkään.

***

Olen monesti kirjoittanut itsetunnosta ja sen tärkeydestä. Olen kirjoittanut kehonkuvasta ja siitä kuinka paljon on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on normaali kehonkuva ja minkälainen vartalo on hyväksytty jnejne…

Sain viime viikolla sähköpostia eräältä nuorelta naiselta, joka kertoi saaneen blogini kautta apua mitä ei ole saanut ammattilaisilta, paranemaan askel askeleelta syömishäiriöstä.
Olen saanut ennenkin samankaltaista sähköpostia.

Tämänlaisia meilejä lukiessa mulla herää monta ajatusta.
Ensin herää suru siitä, miten kamalasti onkaan niitä nuoria tyttöjä ja myös poikia joilla ei ole tervettä kehonkuvaa. Syystä tai toisesta oma vartalo näyttää ja tuntuu liian isolta ja sopimattomalta yleisiin normeihin. Vaikkei se olisi edes oikeasti totta. Peilistä katsoo isompi peilikuva takaisin mitä muut näkevät.
Kaikenlaiset photoshopit ja muut kuvanmuokkaus-ohjelmat lisäävät vääristyneitä kehonkuva-illuusioita.

Toiseksi herää fiilis siitä, että kuinka jumalattoman hienoa se on, että joku oikeasti oppii arvostamaan itseään ja askel askeleelta kasvattamaan itsetuntoaan ja itsearvostustaan lukemalla mun kirjoituksia. Että mä ihan oikeasti teen tätä täydestä sydämestä ja se näkyy, se mikä on mun pointti ja se kuinka haluaisin joka ikisen oppivan arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Se tuntuu kuin saisin maailman suurimman palkinnon, kun kuulen auttaneeni jotain ihmistä. Se hyväolo mikä mut valtaa kun tiedän osaltani antaneen avaimet parempaan oloon henkisesti. Se fiilis on iso.

Kolmanneksi mua vähän kyllä pelottaa, että kuinka vähän apua saa ammattilaispuolelta. Tai oikeastaan se, että miten hiton ylikuormittuneita ne ammattilaiset on. Tiedän, että siellä on resurssit liian pienet asiakkaita kohden. Psykologit ja muut ammattiauttajat saa painaa niska limassa hommia ja silti jää ihmisiä ulkopuolelle, jotka ei saa apua. Se tuntuu todella pahalta, että säästetään sellaisista asioista millä korjataan ihmismieliä.

Kun joka tuutista tulee kuvaa toinen toistaan rasvattomammista vartaloista, niin ei se ole ihme kun pienen ihmisen mieli järkkyy ja kehonkuva vääristyy. Kun tällaisen vähän isommankin ihmisen mieli meinaa välillä järkkyä.
Lapsi tai nuori ei ymmärrä sitä mikä on ero vaikkapa edelleen pinnalla olevan fitnesskisaajan kisapäivän kunnossa ja tavallisen treenaajan hyvässä ja normaalissa treenikunnossa.
Lapsi katselee omia reisiään saunassa ja sanoo äidilleen, että mulla on ihan kamalan isot reidet.

***

Tänään aamulla luin Metallisydämen julkaiseman hienon kirjoituksen, viime viikolla kuulin asiakkaaltani samankaltaisen tarinan. Kuulin myös kuinka eräs asiakkaani kertoi hänen perhetuttavansa lapsen sanoneen juurikin nuo edellämainitut sanat omista reisistään saunassa. Se on surullista, että lapsilla on jo paineita oman vartalonsa suhteen.

Nuoret pohtivat enemmän ja enemmän sitä mitä syövät ja missä on minkäkin verran kaloreita.
Anoreksian ja bulimian rinnalle on tullut enenevissä määrin ortoreksia. Niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.
Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, että ortoreksia on jotenkin hyväksytympi syömishäiriö.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä mikä vastuu bloggaajilla on tämän asian kanssa. Yhä nuoremmat lukee blogeja kuin raamattuja ja jos joku laittaa omat diettikalorinsa ja tarkat ruokaohjeet blogiin, joku saattaa niitä käyttää itsellään ymmärtämättä ettei ne ole tarkoitettu hänelle, vaan jokainen fitnesskisadieetti on yksilöity.
Ja tämä asia mun mielestä jokaisen bloggaajan pitäisi ottaa vakavasti!!

***

Myös se, että yhä useampi on koko ajan jollain dieetillä on ihan hurjaa. Syödään jokin tietty aika tietyillä kaloreilla ja vedetään sata miljoonaa tuntia treeniä liian lyhyessä ajassa, eikä korppa ehdi palautua ja nuorilla tytöillä jää pahimmassa tapauksessa kuukautiset pois ja vanhemmat tytöt näyttää kireiltä kuin viulunkielet, kun ne vähillä kaloreilla painaa menemään tuolla peppu sauhuten lenkkipolulta suoraan salille tekemään pakkotoistoja.

Niinpä niin, olen kyllä personal trainer ja teen myös ruokavalioita asiakkailleni. Mutta yritän kaikkeni etten viljelisi dieetti-sanan käyttöä ja kasvattaisi vain entisestään sitä rasvattoman kropan ihannointia.

Yritän opettaa, että jos tavoitteena ei ole kisalava, kannattaa ihan tosissaan miettiä sitä miten niitä kiloja alkaa pudottamaan jos siihen on tarvetta. Onko se tyyli millä syö sellainen, jolla voi elää loppuelämänsä? Vai onko se jonkinlainen tarkka ja tietty punnitse ja laihdu -systeemi, jolla laihtuu nopeasti ja paljon? Mutta kuinka kauan sillä dieetillä voi olla? Ja mitä kroppa sen jälkeen sanoo? Usein ne ylimääräiset kilot kuitenkin tippuu pysyvästi jo muutamalla helpolla ja yksinkertaisella tavanmuutoksella ja ei se prkleen rasvakaan pala jos ei saa tarpeeksi energiaa koneeseen.

***

Haluan vielä sanoa, että mielestäni myös nämä joka tuutista tulevat dieetit sekä osalle myös fitness on sallittua syömishäiriötä. Se on vain oma mielipiteeni, eikä se kaikille ole niin. Mutta osalle varmasti on.

Voitko juuri sinä auttaa osaltasi tuomaan terveempää kehonkuvaa nuorille ja vähän vanhemmillekin?

Ja jos niin miten sen teet? Kerro, josko joku muukin saisi vinkkiä siitä miten voisi toimia ja ehkä ennaltaehkäistä jonkun syömishäiriöitä tai korjata niitä kehonkuvia terveemmäksi.

<3 Monna

Monna Pursiainen, Töölön Kisahalli 21.5.2015 Helsinki. Anssi Lauri Photography