Kaikkea ei pidä uskoa..

..vaikka ammattilainen sen sanoisi. Minä jos joku sen tiedän. 😉

Mulla murtui pikkusormi toukokuun puolivälissä.
Yksityisellä lääkäriasemalla se vedettiin paikoilleen ja pistettiin sitten lastoitettuna pakettiin ja sanottiin, että kuudesta kahdeksaan viikkoa se on nyt paketissa.

Viikko pakettiin pistämisen jälkeen mulla oli kontrolliaika tällä samaisella lääkäriasemalla ja siellä se kuvattiin uudemman kerran. Luutuminen oli alkanut hienosti ja kun näin maallikkona katselin kuvaa, se näytti hienolta. Sormen nivelet oli somassa rivissä ja kaikki näytti juuri siltä miltä pitää.

Liikuntaa multa ei kielletty missään vaiheessa.
Ainoastaan sanottiin, että pitää ottaa vähän rennommin ja yrittää pitää jalat maan pinnalla eikä leijua taivaissa. Kehotettiin lukemaan Dalai Laman ajatuksia ja rauhoittumaan.

Minäpä tyttö treenasin siis samaan tahtiin kuin aiemminkin ja pikkuhiljaa uskalsin ruveta tukemaan painoa kädelle ja tekemään salilla myös yläkropan treeniä.
Kaikki muu tietysti onnistui hyvin, paitsi ihan perus haukkakäännös oli vähän hankala.

Noin kolme viikkoa tämän jälkeen eräs ihana asiakkaani sanoi, että hän voi sitoa käden uudestaan, koska side oli jo todella kuluneen näköinen. Tämä asiakkaani on töissä HYKSissä ja osaa siis asiansa. Otin avun mielelläni vastaan ja sainkin huikean sinisen siteen käteeni, sekä hieman lyhyemmän lastan. Tämä ilostutti mieltä, sillä olin vajaan viikon päästä lähdössä Jenkkeihin matkalle. Käsi sai myös vähän enemmän ranteen kohdalta liikkumatilaa.
Asiakkaani ihmetteli samalla, että miksihän lasta on laitettu niin suoraan.. Mutta ei lähtenyt muuttamaan lastan asentoa – koska lääkäri oli näin asian nähnyt parhaaksi.

Päivää ennen kun Finnair nousi ilmaan kohti New Yorkia, tämä ihana asiakkaani soitti minulle, että Monna nyt sun pitäisi mennä samantien Töölön päivystykseen tapaamaan hänen työkaveriaan – käsikirurgia.
Minä siihen, että no voi juma – mulla on töitä klo 20 asti ja aamulla lähtee lento. En pääse päivystykseen ja voi apuapapuaripuarapua..
Olin antanut tälle avuliaalle asiakkaalleni luvan, että hän ja työkaverinsa saa katsoa kuvia sormestani. Sieltä oli löytynyt ongelma – sormi on luutunut väärin.

No hämmenyksen vallatessa mieltäni lähdin kuitenkin matkalle ja sormi oli edelleen paketissa.
Matkalta tultuani suuntasin seuraavana päivänä kamalassa jetlagissa Töölön päivystykseen tapaamaan tätä kyseistä käsikirurgia. Hän avasi paketin ja huokasi syvään.
Pikkusormeni lisäksi nimetön, joka oli pakattu samaan suppuun oli surkastuneen näköinen ja kumpikaan sormista ei liikkunut.

Sormi kuvattiin taas kerran. Luutuminen oli tosiaankin tapahtunut väärin.
Tämä ystävällinen nainen katseli sormeani ja kyseli lisää ja ehdotti, että kesän yli katsotaan mihin sormen kunto menee.
Pahimmassa tapauksessa sormi jouduttaisiin murtamaan uudestaan ja leikkaamaan. Joka tarkottaisi syksyllä n.6-8 viikon sairaslomaa. Niin jaa mitä?! Sitähän ei ihan tuosta noin vaan yksityisyrittäjänä pidetä.

Sain fyssarilta jumppaohjeet ja lähdin kotiin.
Päätin jo silloin, että piru vieköön mun sormeani ei enää uudestaan murreta. Olinhan pystynyt toimimaan sen kanssa lähes täysin samalla tavalla jo tähänkin asti, paketoituna.

Tällä viikolla olen käynyt sekä fysioterapeutti Tuulialla, että osteopaatti Saralla.
Molemmat on olleet sitä mieltä, että sormea ei todellakaan tarvitse murtaa eikä leikata. Molemmat saivat hoidon aikana jo isoa muutosta aikaan ja päivitettyjen sormijumppaohjeiden kanssa aion saada sormeni täysin pelikuntoon syksyn aikana!

***

Näin se on.

”Sor sor sormileikki alkaa, yhdessä näin astellaan.

Sor sor sormileikki alkaa, lapset kaikki katselkaa.

Eteenpäin, taaksepäin, välillä hyppy ylöspäin.

Oikeaan, vasempaan, taisin jo sekoittaa.

Hei!”