Eilen, 10.7.2015 tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun sanottiin Tuukan kanssa toisillemme tahdon.

Kuva: Ossi Pietiläinen

Meillä on ollut tapana, että hääpäivä vieteään aina kahdestaan ja tehdään sellaisia juttuja mitkä on kivoja. Me ei kaivata hääpäivään mitään ihmeellistä tai luxusta ja glamouria, se on sellainen päivä jolloin halutaan olla mahdollisimman rauhassa ja leppoisasti. Nauttia hetkestä ja kivoista jutuista.

Eilen me aloitettiin hääpäivämme treenillä. 🙂 Koska se on sellaista, mistä me nautitaan molemmat. Mentiin Kampin Motivukseen ja tehtiin treenit, ihan rauhassa.
Motivuksesta suunnattiin matkamme nälkäisinä kohti Kluuvikadun Fazeria. Runsas aamupalapöytä houkutteli meitä ja haluttiin mennä kahdestaan syömään puuhääpäivän aamupala sinne.

Kun mahat oli täynnä puuroa, karjalanpiirakoita ja herkullista suklaakakkua, lähdettiin palloilemaan keskustan kauppoihin. Ihanan rento ja kiireetön tunnelma oli läsnä ja se fiilis haluttiin säilyttää koko päivän.

Päätetiin ihan extempore lähteä äitini miesystävän mökille Lopelle. Pyöräiltiin kotiin hakemaan saunomiskamppeet ja koirat matkaan mukaan ja sitten kurvattiin kohti Loppea.
Mökille on lyhyt ajomatka ja oli ihana mennä sinne, kun tiesi että koirat saa juosta rauhassa vapaana ja käydä uimassa. Ja me voidaan vaan jatkaa rentoilua ja käydä hyvässä puusaunassa ja myös uimassa.

Välillä ropisi sadekuurot mökin kattoon ja välillä paistoi aurinko. Ihan parasta.
Sauna lämpesi ja mentiin porukalla uimaan.

Vesi oli +20c ja aluksi kyllä tuntui siltä, että sinne en mene. Mutta sitten painelin crocsit jalassa Tuukan perässä ja vesi tuntuikin ihanan raikastavalta. Gere yritti pelastaa meitä vedestä ja ui selkiemme päälle ja Pimu haukkui rannassa.. 😀 Parasta tämäkin.

***

Niin se on vierähtänyt viisi vuotta avioliiton auvoisessa satamassa. 😉 Aina ei tietysti ole ollut pelkkää auvoisuutta, mutta kenellepä olisi? Kyllä me molemmat uskotaan, että pitkän parisuhteen saloihin kuuluu myös hyväksyä ettei ihan jokainen hetki ole pelkkää linnunlaulua ja auringonpaistetta.
Mutta jos niihin kiviin siellä parisuhteen tiellä osaa suhtautua oikein ja sillä, että ne kuuluu matkalle, niin vankka tie jatkuu. <3 Ja tietysti se myös auttaa, että niitä kiviä ei ole liikaa. 😉

Me ollaan toistemme aviopuolisot, me ollaan myös parhaat ystävät. Me ollaan sen lisäksi yhtiökumppaneita ja kollegoita. Värikästä ja hyvin tapahtumarikasta on usein meidän arki ja siksi tällaiset rentoilupäivät on tärkeitä meille välillä. Ettei se parisuhde huku sinne yhtiökumppanuuden ja kaveruuden alle.

Joskus multa kysytään, että mikä on pitkän parisuhteen onnistumisen avain. Mä en todella osaa sanoa siihen mitään yhtä vastausta, mutta uskon että jos molemmat tosissaan rakastaa toisiaan ja haluaa olla yhdessä, niin ne kivikkoisetkin tienpätkät halutaan selvittää yhdessä.

Toisen arvostaminen ja kunnioittaminen on myös tärkeää. Ja sen oman minänsä säilyttäminen. Toista ei voi muuttaa, eikä pidäkään. Molemmilla on hyvä olla parisuhteen ulkopuolella ”omaa elämää” ja juttuja mitä on kiva tehdä jonkun ystävän kanssa. Tänään kun Tuukka lähtee pelaamaan tennistä (toiseksi 😉 ) parhaan ystävänsä Antin kanssa, niin en minä sinne änkeä mukaan. Enkä haluakaan, minä teen silloin omia juttujani. 🙂 Ja kun minä näen tyttökavereitani, ei Tuukalla tulisi mieleenkään tulla mukaan. Ja hyvä niin. Omaa aikaa ja aikaa kavereiden kanssa tarvii, sitä mieltä me olemme molemmat.

***

Nyt on ihana rentoutunut fiilis edelleen. Yksi päivä ilman tietokonetta ja työjuttuja ja taas on virtaa koneessa ihan älyttömästi paljon enemmän. 🙂

Tänään meinaan nostaa ehkä hieman maljaa veljeni juhlissa ja pitää tämän ihanan fiiliksen yllä koko viikonlopun. <3
Puspus ja oikein rentoa ja kivaa viikonloppua kaikille!!

Oikeesti?! Tekis mieli kysyä, että ootteko v**tu tosissanne?!
Kun luin tuon otsikon jostain iltapäivälehdestä eilen, niin meinas lentää puhelin jonkkaan. Rupes niin kiukuttaa. Ei se, että jutun sisältö olis mua ärsyttänyt (ettei Suomeen ehkä tule tänä kesänä hurjan lämpimiä päiviä), vaan se ajattelutapa kuinka sää voi oikeasti muka PILATA koko kesän?!

Aina puhutaan säästä. Se on sellainen asia mikä koskettaa kaikkia. Se on sellainen asia, mistä on helppo puhua vähän tuntemattomammankin kanssa. Varsinkin Suomen sää. Talvella on liian lämmin ja liian vähän lunta tai sitten aivan liian kylmä ja luntakin ihan liikaa – niin paljon liikaa ettei autoille löydy parkkipaikkoja keskustassa. Kesällä on liian kylmä ja sataa, koko kesä on pilalla. Tai sitten on niin kuuma ettei pysty nukkumaan ja mansikkasadotkin menee pilalle. Kevät ja syksy on yhtä harmaata massaa.

Onko tosissaan näin?
Mitä jos tähän säähommeliinkin vois suhtautua vähän toisella tapaa? Vähän niin kuin päättää sen, että antaako sen sateen tai kylmän kesäsään haitata ja pilata koko loman? Vai nauttisiko sadepäivien tuomasta rauhasta? Muistaako joku, että lapsena sade haittasi elämää kesällä? Sateessa juostiin mummon pihamaalla nakkelina ja mentiin siitä suoraan saunaan lämmittelemään. Sadepäivinä sai kääriytyä sohvalle peiton alle ja syödä jätskiä ja lukea Aku Ankkaa tai katsoa piirrettyjä telkkarista. Sadepäivinä ei ollut pakko lähteä mihinkään.

Mä olen useamman kuin kerran miettinyt aikuisena sadepäivistä niin, että ne on sellaisia oikein kunnon luonnon suomia lepopäiviä. Silloin voi hyvällä fiiliksellä maata sisällä ja vaikka lukea jotain hyvää kirjaa. Sillä kun aurinko paistaa, en ainakaan minä malta olla sisällä.

Toki minäkin rakastan lämpöä ja kun se aurinko siellä taivaalla oikein pistää parastaan, niin onhan se vaan jotain aivan ihanaa. Jos saisin päättää, niin vuodesta 10kk olis kesä, sellainen kesä, että 6 päivää viikosta ois täysmollukka taivaalla ja sininen taivas ja jotain sellaista +25-30c lämmintä ja 1 päivä viikosta sataisi ja oikein ukkostaisi ja salamoisi, silloin voisi lepäillä sisällä. Sitten 3 viikkoa olisi syksy, ihana kaunis ja värikäs syksy. 2 viikkoa olisi talvi, oikein kunnon pakkassäät ja paljon lunta. Tämä olisi tietysti joulun aikaan. Ja jäljellä jäävät viikot olisi kevättä, kun luonto puhkeaisi taas kukkaansa ja puro solisisi taustalla..

Mutta enhän minä sellaista voi päättää. Enkä toisaalta yhtään mitenkään vaikuttaa siihen, että tuleeko taivaalta vettä kuin Esterin pe**eestä vai arskaa täydeltä taivaalta. Joten miksi ihmeessä menettäisin malttini ja PILAISIN kesäni ja lomani murehtimalla säästä?

Voihan sitä tehdä lomalla ja kesällä paljon muutakin kuin maata rannalla ottamassa aurinkoa? Jos on ”vaan” kylmä, puen päälleni enemmän ja lähden silti ulos. Nauttimaan vehreydestä, mitä Suomen kesä on pullollaan. Ainakin ne sateet vaikuttaa siihen, että ei täällä luonto kuivu. 😉
Mun mielestä tänä(kään) kesänä ei ole kuitenkaan satanut joka päivä, on vain ollut pilvistä ja vähän viileämpää.

***

Kun niin pirun moneen asiaan voi vaikuttaa sillä omalla asenteella, niin kokeilkaapa ihan huvin vuoksi asennoitua tuohon säähänkin. Jokainen itse päättää, että asennoituuko siihen naama nutturalla ja pilaa kesänsä ja ehkä kiukuttelullaan myös läheisten kesän 😀 Vai yrittäisikö sitä keksiä sitten jotain muuta tekemistä sadepäivinä tai laittaa sen villatakin päälle kylmempänä päivänä ja nauttia siitä, että on ainakin valoisampaa kuin talvella! 🙂

Onko kukaan mun kanssa samaa mieltä? 😀 Vai onko kaikki sitä mieltä, että paskaks se meni tämäkin loma. Eikun leuka kohti uusia pettymyksiä? 😉 (OMG mä inhoon tota sanontaa!!)